Kuusitoista talvea

Olit aina läsnä,
lämpimästi ymmärsit,
puskit jalkaani,
syliini kiehnäsit.
Niin kauan, ja luulin että ikuisuuden.
Kuusitoitoista talvea, ikimuistoista.
Arvokasta ystävyyttä.
Autio on ystävyytemme piiri,
muutit luokse poisnukkuvien eläinten.
Uunin kyljessä kuonosi jäljet.
Muistan silmiesi lämmön.
Ja minä itken.