Hiljaisten kappeli

Niin kaunis on hiljaisten kappeli tuo,
keskellä hiljaisten maata.
Se hiljaisten haudoille rauhaa suo,
jota koskaan ei rikkoa saata.

Hiljaisten taivasta vasten,
ääriviivat sen uljaina piirtyy.
Se siunauspaikka on hiljaisten lasten,
tästä ajasta pois kun ne siirtyy.

On hiljaisten kappeli sulkeutunut,
varjot pitenee hiljaisten maalla.
Yö hiljaisten maalle on kulkeutunut,
portti sinne on lukittu haalla.

Meidän aika on hiljaisen huokauksen,
katto kappelin suuntaa sen näyttää.
Isä Taivainen varmaankin kuuli jo sen,
syvä rauha kun sydämet täyttää.