Savolaene temokratija

Luk kesätoemittaja toemeksantoo:

tiehä tännää juttuva jouhevvoo,

mäne mummonmökille mäen alla,

kysy kuis kulukoo ikvanahalla parilla.

Kohta sata vuotta on heillä jo ikkee,

ja yhteiselon taevaltaki lienöö 70 vee.

Kovi ujona toemittajaneeti tuppaa astu,

käsjpäevee parille antammaa intootu.

Kääkeehä kynnyst peremmäl, neeti,

ee sinnuu syyvvä eekä niellä puremati.

Paaha pannuva tulille, eokko kulta,

ee muute juttukaa jouhiast jaksa juosta!

Ukko kiikkastuolista ohjehija jakel,

tupakkimälli poskes pallona muljahtel.

Neetillä muistilehtijö koorassa täristel.

Kaekkeen se immeine joutuu, ajattel.

Kah, kertokeeha se elämäntaijjon taeka,

onha kertynnä roemasti yhteistaevalta.

Akka ee puhunna mittää, huulijjaa mutristel,

ukko mustoo juomoo ryysti, viimein virnistel:

On tiällä Savommualla, voe veekkone, neeti,

temokratija sellane, mit ihmettellöö turistitki:

Ka, myö yhessä, akat ja ukot, asjat aena turistaa,

ja lopuks akatha kaekesta piättää, iha omillaa...