Nalle on saatu joko 1957 tai 1958.
Osallistuin koulun hiihtokilpailuun huonolla menestyksellä ja olin surullinen, mutta kotiin palattuani minua odotti postipaketti kummiltani ja siinä oli tämä nalle. Silloin suru vaihtui iloksi.
Sain joululahjaksi joskun 50-luvulla.
Norsut on liitetty narulla yhteen.
Kun emonorsun asettaa pöydälle ja pikkunorsun riippumaan pöydältä,
alkaa emonorsu kävellä ja pysähtyy pöydän reunalle.
Nukke on tehty Suomessa 1950 luvulla. Tätini on neulonut nuken yllä olevat asusteet. Mekko on alkuperäinen. Nukke oli leikeissäni mukana, mutta sitä täytyi kohdella hyvin. Nukella on myös omat lapseni leikkineet ja nyt nukke viettää eläkepäiviään parhaimmalla paikalla kaapin päällä. Nukke herättää vieläkin kauniita muistoja lapsuudestani.
Isäni oli YL:n laulumatkalla Amerikassa vuonna 1953 (muistaakseni). Hän toi sieltä nuken 2-vuotiaalle siskolleni. Minä olin 12-vuotias. Itkin kun en nukkea saanut. Vanhempani päättivät sitten, että nukke luovutetaankin minulle, koska minä todella halusin sitä. 2-vuotias ei edes niin hienosta nukesta ymmärtänyt. Mary-Ann osasi itkeä, sulkea silmänsä ja kävellä.
Se on Tuhkimon tavoin hukannut kenkänsä, molemmat, ja hampaatkin . Mutta nukkesairaalassa sai uuden suun. Vaatteetkin ovat moneen kertaan vaihtuneet.
Rakas Mary-Ann istuu kanssani työhuoneeni sohvalla, ja on yhtä iloinen kuin aina.
Nämä lelut eivät ole olleet kätkössä,vaan kotimme kaapinpäällä.
Äitini joka oli 16.9.1911 syntynyt yhdeksänlapsisen maalaistalon vanhin tytär sai nämä palkaksi,kun oli ollut naapurissa lapsenpiikana. Naapurin emäntä olikin päättänyt antaa palkaksi jotain muuta kuin vaatetta. Tämä palkka olikin äidilleni todella mieluisa,koska useimmiten palkka oli maksettu vaatteiden muodossa.
Todella tämä palkka on säilynyt,villatakki ja muu vaatetus olisi ajat sitten kulunut puhki,mutta nämä ovat vielä tallella.
-70 luvulla syntyneet lapseni ovat vieneet aina nämä kun koulussa on ollut vanhain esineiden päivä.
Pöydän pohjassa on vuosiluku 1929, äitini on siis ollut vasta 8-vuotias saadessaan nämä, mutta tuon ajan kahdeksanvuotias osasi jo hoitaa paitsi itsensä niin jo muitakin. Varsinkin jos oli perheen vanhin ja tyttö.
