Vierailija

Isän sisko Tyyne hakeutui miehensä kuoleman jälkeen Suistamon seminaariin, josta hän valmistui alakoulunopettajaksi 1928. Tyyne oli erittäin taitava käsitöissä. Sain tädin jäämistöstä nuken, jonka hän oli valmistanut seminaarissa. Nukke liittyi varhaislapsuudessani hetkiin, jotka vietin tädin luona. Me lapset saimme vapaasti leikkiä sievällä nukella, riisuimme ja puimme sitä. En muista, oliko nukella nimeä. Minä kutsun sitä vieläkin vain Tyyne-tädin nukeksi.
Nukella on huolellisesti viimeistellyt käsin tehdyt 20-luvun vaatteet. Sillä on virkatuin pitsein koristellut alusvaatteet, raitainen flanellinen liivi, jossa pikkuriikkiset käsin tehdyt napit ja villalangasta virkatut alushame ja kudotut sukat. Lapsena muistan, kuinka kummastelin leninkiä, jonka vyötärö oli laskettu lantiolle.
Kuinka paljon täti olikaan nähnyt vaivaa nukkea tehdessään. Hän oli tehnyt nukelle myös omat sänkyvaatteet. Tyynyliinaa ja päällyslakanaa koristavat reikäommel ja kirjonta. Ne ovat myös nimikoidut tädin omin nimikirjaimin T.Ö. Tyynyliinan alla on toinen satiininen tyynyliina, jossa on pienet käsin tehdyt napit. Vaaleanpunainen peitto on virkattu. Kaikki tädin tekemä käsityö on hyvin viimeisteltyä ja siistiä.
Nukella on saksalainen guttaperkkapää. Nuken päälaella on reikä. Se on todennäköisesti tullut lasten leikeissä. Vaikka se on kauneusvirhe niin täydellisessä nukessa, kertoo se siitä, mikä on usein leikkikalujen kohtalo lasten leikkiessä niillä.
Konservaattori korjasi pukimien pieniä vaurioita ja puhdisti nuken pään. Sain näistä toimenpiteistä yksityiskohtaisen konservointikertomuksen.
Kauniisti tehty nukke on nyt kotini koristeena enkä ole malttanut antaa sitä lasten leikkeihin.

Kommentit (0)