Vieterillä vedettävä peltinen kävelevä saapasjalkakissa, korkeus n. 15 cm. Olen saanut sen kummitädiltäni kun olin n. 7 vuotias, n. v. 1955. Leikin sillä kaksoisveljeni kanssa silloin. Lelulla on leikkinyt myös tyttäreni joka on nyt 27 vuotias. Lelu odottaa nyt lapsenlapsia hyllyssä.
Sain nuken jouluna -52 ollessani 5 vuotias. Aitini kertoi tilanneensa nuken postimyynnistä ja pelästyneensä vallan hirveästi, kun paketista kuului "Mamma".
Nukella oli kaunis keltainen tukka jostain pumulimaisesta aineesta. Vaatteet ovat alkuperäiset. Nuket kumikädet ovat tummuneet ja jalat vallan vaihdettu uudiin. Sillä on leikitty kovasti, nykyisin se istuu kaapinpäällä vielä vanhempi nalle kaverinaan.
Isän sisko Tyyne hakeutui miehensä kuoleman jälkeen Suistamon seminaariin, josta hän valmistui alakoulunopettajaksi 1928. Tyyne oli erittäin taitava käsitöissä. Sain tädin jäämistöstä nuken, jonka hän oli valmistanut seminaarissa. Nukke liittyi varhaislapsuudessani hetkiin, jotka vietin tädin luona. Me lapset saimme vapaasti leikkiä sievällä nukella, riisuimme ja puimme sitä. En muista, oliko nukella nimeä. Minä kutsun sitä vieläkin vain Tyyne-tädin nukeksi.
Nukella on huolellisesti viimeistellyt käsin tehdyt 20-luvun vaatteet. Sillä on virkatuin pitsein koristellut alusvaatteet, raitainen flanellinen liivi, jossa pikkuriikkiset käsin tehdyt napit ja villalangasta virkatut alushame ja kudotut sukat. Lapsena muistan, kuinka kummastelin leninkiä, jonka vyötärö oli laskettu lantiolle.
Kuinka paljon täti olikaan nähnyt vaivaa nukkea tehdessään. Hän oli tehnyt nukelle myös omat sänkyvaatteet. Tyynyliinaa ja päällyslakanaa koristavat reikäommel ja kirjonta. Ne ovat myös nimikoidut tädin omin nimikirjaimin T.Ö. Tyynyliinan alla on toinen satiininen tyynyliina, jossa on pienet käsin tehdyt napit. Vaaleanpunainen peitto on virkattu. Kaikki tädin tekemä käsityö on hyvin viimeisteltyä ja siistiä.
Nukella on saksalainen guttaperkkapää. Nuken päälaella on reikä. Se on todennäköisesti tullut lasten leikeissä. Vaikka se on kauneusvirhe niin täydellisessä nukessa, kertoo se siitä, mikä on usein leikkikalujen kohtalo lasten leikkiessä niillä.
Konservaattori korjasi pukimien pieniä vaurioita ja puhdisti nuken pään. Sain näistä toimenpiteistä yksityiskohtaisen konservointikertomuksen.
Kauniisti tehty nukke on nyt kotini koristeena enkä ole malttanut antaa sitä lasten leikkeihin.
Tässä vielä mustalaisnukke, joka on äidiltäni saatu. Nukke on pannunlämmittäjä ja peräisin 30-40 luvulta
Laitoin tähän 2 kuvaa vanhoista nukeistani, tai oikeastaan 3, sillä suuremman nuken edessä on pieni nukke jonka sain 50 luvulla Argentiinasta. Isompi nukke tuli joululahjaksi myöskin 50 luvulla, kun olin "hoitanut" 6 vuotta nuorempaa veljeäni. Mustalaisnainen on äidiltäni ja peräisin joskus 30-40 luvulta. Se on pannunlämmittäjä, mutta pidetty aina vaan koristeena. Muuta en tiedä sen alkuperästä. Myöskään isomman nuken alkuperää on tunne, eikä siinä ole mitään merkintöjä. En tiedä, onnistuiko kuvien liittäminen. Talbvallisella sähköpostilla ne kyllä saisin lähetetyksi.
