Vierailija

Olen ollut 1-vuotias, kun maanviljelijä-isäni on vuonna 1936 tuonut minulle 100 kilometrin päässä olevasta kaupungista Turusta tämän puisen polkuhevosen. Äitini oli ensin ollut vähän kauhistunut, koska siihen meni kuukauden maitotili. Mutta isä oli sanonut, että kyllä pojalla hevonen pitää olla. Pikkupoikana ajelin hevosella paljon, kaaduinkin usein, koska edessä oli vain yksi pyörä.
Kymmenet vuodet hevonen oli vintillä, mutta nykyään se on kodissani parhaalla paikalla. Itse olen nyt 77-vuotias, ja hevonen on minulle erittäin rakas.

Kommentit (0)