Juurakko-jakkaralla istuu nyt rispaantunut Bertta-nukke. Seon aikuisen tyttäreni lapssuusajannlelu. Jakkaran on isäni tehnyt koulupöytäni viereen istuimeksi. Levyn maalasasin äsken uudelleen harmaaksi ja piti liimata haljenneet puoliskot yhteen.
Sain nuken iso-äidiltäni jouluna 1957.Nukke on ostettu Turusta samana vuonna ja kulkenut mukanani nämä vuodet.Sen nimi on Margareetta .
Puinen ankka on 40-luvulta ja sitä on myöhemmin korjattu. Guttabergainen ankka on 50-luvulta ja se on vielä täysin kunnossa. Sen voi vetää kyljessä olevasta avaimesta, jolloin se kiertää ympyrää, avaa nokkaansa ja "kvaakkuu" mennessään. Lapsenlapseni saavat katsella sen ankkamaista menoa vain mummun seurassa, jotta se "kvaakkuisi" vielä satavuotiaanakin.
Sain lettipäisen nuken joululahjaksi 50-luvun alussa. Nuken alkuperäinen sinapinvärinen juhlamekko on vaihdettu punavalkoruudulliseen puuvillamekkoon, jonka olen itse tehnyt ja koristellut vihreällä langalla ristipistoin ja pitsikauluksella. Olen myös itse tehnyt nukelle sukkanauhaliivit ja sukat omista vanhoista sukistani sekä villatakin purkulangoista. Nimensä, Sirkka-Liisa, sai ihailemani marttayhdistyksen työntekijän mukaan. Heti joulun jälkeenvierailimme naapurissa ja olin siellä laittanut nukkeni keinutuoliin. Kotiin lähtiessäni huomasin, että joku oli vahingossa istunut nuken päälle ja sen kaula oli katkennut. Nukke sai heti ensiavun ja kaula sidottiin kestävällä liimasiteellä. Hyvän hoidon ansiosta nuken pää on edelleen tukevasti pystyssä.
Pitkäsäärinen nukkeneito Taina toi kansainvälinen tuulahduksen pieneen hollolaiskylään. Nuken lähetti minulle Yhdysvalloissa asuva naapurimme sukulainen 50-luvun alkupuolella. Nimensä nukke sai suomalaissyntyisen näyttelijän ja tanssijan Taina Elgin mukaan. Puku ja alusvaatteet ovat alkuperäiset, mutta angoratakki on tehty Suomessa lämmittämään floridalaisneitoa. Nuken korkokengät ovat aikojen saatossa hävinneet. Nukkien ystävyys on kestänyt nyt jo yli 60 vuotta.
Aloitin koulunkäyntini 1940- luvun lopulla. Muistan ,että tein kansakoulun käsitöissä lankapallon. Pallon sisus tehtiin korkista. Sen päälle laitettiin sanomalehteä, jonka avulla siitä tehtiin pallon muotoinen. Sen jälkeen pallon ympärille kierrettiin lankaa ja siihen pohjaan tehtiin neulalla ja erivärisillä langoilla päällinen.
Olin todella iloinen, kun sain tätini jäämistöstä kaksi tällaista erittäin hyväkuntoista palloa. Minun palloni oli vuosien kuluessa hävinnyt leikeissä. Tädin pallot ovat tasaisempia ja huolellisemmin valmistettuja kuin minun tekemäni. Täti oli tehnyt lankapallonsa 1920- luvulla Suistamon seminaarissa.
Itse tehdyt pallot eivät leikeissä olleet kumipallojen veroisia. Pompotus ei niillä onnistunut, mutta kopittelu kyllä sujui. Tällaiset lankapallot pallot ovat olleet tärkeitä aikoina, jolloin lapsilla ei ollut paljon leluja eikä kumipalloja saatavilla. Tänään tätini pallot koristavat huonettani mieluisina muistoina lapsuudesta.
