Kummitytön mieluisin leikkipaikka, ihka oma mökki, jossa asustaa kaikki sadut ja muut mielikuvitusolennot.
Nukille Josefina keittää lila-spagettia ja nallet saavat kuulemma ensi kesänä maalata mökin seinät.
Ihanaa on katsella ja kuunnella aitoa lapsen elämää.
Tällaisen upean löydön teimme ostaessamme vuosia sitten vanhan pientilan,jonka ehtona oli "ostettava tavaroineen".
Tällä autolla ovat leikkineet talossa asuneet pojat,kolme veljestä,jota ovat tehneet itsekin paljon leluja,niistä myöhemmin.
Nyt olen todella iloinen tällaisen aarteen löytymisestä,joka jo olisi ostettu moneen kertaan,mutta nyt meillä itsellä on juuri yksi vuotta täyttänyt,pojanpoika, autonkuljettaja,joka on oppinut käyttämään tasapainoaan kävelemiseen ja surruttamaan....rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr,,,sur,rrrrrrrrrrrrrrr
Mikähän on auton merkki?
Rakkain olento minkä lapsena kohtasin ja rakkautta on kestänyt kaikki iät ja ajat tähän asti.
Nalle on ollut isosiskoni Nalle ja sain sen ihan vauvana kainalooni.
Sisko on kärttänyt yhä vielä ja väittää,että Nalle on hänen.
Äiti on sen minulle antanut iki-omaksi ja minä en siitä luovu.Äidille ehkä tuli pieni psykologinen haksahdus,koska Nallesta tuli minun.En koskaan n.7-vuotiaaksi asti ainakin kulkenut missään ilman Nallea.Jos Nalle joskus hetkeksi katosi silmistäni sain kauhun kohtauksen,oli kuin elämäni olisi hajuonnut pirstaleiksi.
Nalle nukkui aina vieressäni,siitäkin huolimatta,että kainalossa oli kissakin,siis elävä.
Nalle on vanha,menettänyt tuuhean turkkinsa,joten minun oli kuvaa varten puettava hänet.Korvissa on hieman vielä alkuperäistä karvaa ja niitä hellyydessäni joskus rapsuttelen.
..Nallekin kuuluu arvokas-joukkoon,hänellä ei leiki enää yksikään alle 60-vuotias.
Rakkaus yhdistää yhä meidät,Nallen ja minun.
Birgitta on aito ns.Martta-nukke,joilla oli Turun Yliopistonkadulla,nykyisen Stocmannin tavaratalon paikalla puinen oma liike.Liikkeessä tehtiin Martta.nukkeja ja niiden vaatteita.Hiemean samaan tapaan kuin on myöhemmin ollut Barbit ja muut nuket.
Martta-nukeilla on olemassa yhäkin oma tohtori,nukketohtori Helsingissä,joka parantaa ruhjeet ja repeämät.
Äitin ja hänen ystävänsä Karin,jolla oli ikäiseni tyttö,innostuivat Martta-nukeista,ystäväni nukke oli Elnadit kävivät kanssamme Martta-kaupassa ja muistan ihanat valkoiset saappaat ja flanelliyöpuvun,jotka Birgitta sai,myös punainen päällystakki ja siihen kuuluva lakki ja valkoinen olkalaukku.
Äidit kutoivat ja virkkasivat myös nukeillemme vanttuut,hameen ja housut yms.
Ystävni nukke on jossain kellarissa,mutta Birgitta istuu sillä samalla tuolilla missä Unelma,Birgitta on hieman vanhempi,mutta todella "timmissä"kunnossa.Hän kuuluu sarjaan,:"istun ja katselen,en enää leiki"Syy on arvokkuus.
Tämä ihanuus on hieman uusittu.Vuosien saatossa hän menetti kumiset kätensä ja jalkansa,aika ja aurinko poltti.
Löysin kirpputorilta keskenjääneen nukenvartalon ja siitä Unelma sai taas jäsenensä,kokoonsa nähden hieman lyhyet.
Hame,joka oli kulunut riekaleiksi heitettiin pois ja taas löytyi kirpputorilta pelastus..
Kengät silkkisamettia,, ja pahvia,tukkakoristeeksi ihmiselle tarkoitetttu ja uudet hiukset,pumpulitukan tilalle ovat ulkomaalaiskaupan irtohiuksista 3 ekulla.
Olen saanut hänet isoäidiltäni,syntymäpäivälahjaksi,ja UNELMA istuu nyt rakkaudessa ikätoveriensa seurassa,samassa tuolissa.Heidän kanssaan ei saa leikkiä alle 50 vuotiaat;)
