Ikäkuuloon apua ajoissa

Kommentit (8)

Vierailija

Miten saan mieheni korvalääkärille?

Minullako on ongelma? Olen ruvennut puhumaan epäselvästi, tv- kuuluttajat ja -toimittajat mumisevat, nielevät sanojen loput, kauppojen kassojen puheesta ei saa mitään selvää ja nykynuoret vain mutisevat. Eilen sai moitteet puhelinmyyjä, jonka pitäisi opetella puhumaan hitaammin ja selvemmin pärjätäkseen asiakaspalvelussa.

Minun ongelmani on siis mieheni (72 v.), jonka mielipiteitä nuo edellä mainitut ovat. Hän kuulee puheestani vain muutaman sanan, siispä minä puhun epäselvästi. Jostakin syystä kukaan muu ei sellaista huomaa. Hän sanoo, ettei kuullut, koska tv huutaa, jääkaappi hurisee, perunat porisee kattilassa, katumelu on niin kovaa, koirakaveri tuhisee korvan juuressa, näitä syitähän riittää. Varmasti tv-kuuluttajatkin ovat saaneet puhekoulutusta, minkä hän kyllä myöntää, ihmettelee vain, mikseivät he hyödynnä oppimaansa. Mieheni itse on aina puhunut selvästi artikuloiden, mutta nyt puheääni on aina vaan kuuluvampi. Lapsetkin kieltävät häntä huutamasta. Tällainen haittaa jo sosiaalista elämää, kun minäkin nykyään mieluummin pysyn tuppisuuna. Menenkö minä logonomille vai mieheni korvalääkäriin?

Minun ongelmani on siis nyt, miten saada tämä jääräpää lääkäriin. Vapaaehtoisesti hän ei lähde, koska hänen kuulossaan ei kuulema ole mitään vikaa, minä en vaan huomaa sössöttäväni. Hän käy vakituisesti vastaanotolla sairautensa takia, mutta siellä ei vahingossakaan mainitse mitään kuulostaan. Otetaan verinäytteitä, sydänfilmi, kuunnellaan keuhkot, mitataan verenpaine. Tähän rutiiniin voisi ikäihmisillä hyvinkin laittaa jatkoksi kuulon testauksen ja terveyskeskuslääkäri voisi kirjoittaa lähetteen jatkotutkimuksiin, jos näyttää, että ongelmia kuulemisessa on. Ei lääkärit, varsinkin kun hekin usein vaihtuvat, aina välttämättä huomaa potilaan kuulossa olevan vikaa. Moni alkava kuulohäiriö saataisiin kiinni heti alkuunsa ja ikääntyvä saisi pitempään kuunnella linnunlaulua ja aaltojen liplatusta.

Vierailija

Vaikeahan tuo ongelma on. Eräällä ystävättärelläni on myös
tuollainen jääräpäinen mies, joka ei myönnä, ettei kuule enää
hyvin. Miehen ääni vain kovenee ja kaikenlaisia väärinkäsityksiä
syntyy koko ajan noista kuulovirheistä.

Toivotaan, että tänne tulee joku hyvä vinkki, niin voin kertoa
ystävällenikin :) Hänen miehensä on 73 v. ja huonokuuloisuutta
on ollut ainakin kolme vuotta ja vaiva senkun pahenee.

t. Grandmother

Vierailija

Haloo, ei kuulu!

Tuolla Anonyymi-vaimo hädissään pyysi neuvoa tai vinkkiä. Lukeeko näitä kysymyksiä kukaan, joka voisi antaa pikku vinkkiä jukuripääukkojen kuulon testauksen hyväksi. Ongelmahan on siksi laaja, että jotain radikaalia tarttis tehrä. Terkkarilääkärit, alkakaa omatoimisesti testata yli kuuskymppisten kuuloa, jos kerran yhteiskunta antaa vanhusten kuuroutua kaikessssa rauhassa. Oma isoisäni on yksi noista puolikuuroista huutajista.

nimim. Mekin olemme joskus vanhoja

Vierailija

Ei ole varmasti väärin, jos soittaisit sinne terveyskeskukseen, jossa miehesi käy muissa tutkimuksissa ja kokeissa. Kerro tilanteesta ja pyydä lääkäriä itseään ehdottamaan kuulotutkimusta. Pyydä myös, etteivät mainitse miehellesi soitosta, koska on niin vaikeaa saada kuulon takia lääkäriin ja voisi johtaa vaikka riitaan. Kyllä omaiset joskus näin tekevät. Voisit hakea sieltä terveyskeskuksesta brosyyrejä, joissa kerrotaan kuulotutkimuksesta. Näissä oppaissa kerrotaan myös oireista. Jospa miehesi "hoksaa" sitten itse puhua lääkärille. Ymmärrän huonokuuloisena myös miestäsi. Olen vielä työelämässä ja välillä hävettää myöntää, ettei kuule. Kun jotkut työtoverit eivät tiedä ongelmastani, seuraukset ovat välillä tosi hauskojakin, mutta enimmäkseen ikäviä. Sattuu väärinymmärryksiä. Kun sanoja jää ymmärtämättä, koko lauseen merkitys häviää. Suhtaudun kyllä tähän vaivaani jo huumorilla, mutta aion mennä lääkärille ja jos saan kuulolaitteen, pyydän sellaista korvakäytävään laitettavaa, joka on huomaamaton. Nykytekniikka on yltänyt pitkään jo näihinkin!

Vierailija

Meitä ongelmaisia naisia taitaa ollaenemmänkin.Tuntuu lohdulliselta lukea,että on muitakin joiden puoliso on huonokuuloinen.Miehelläni on kuulon heikkeneminen ollut pitkäaikaista ja lääkärit ovat sanoneet sen olevan perinnällistä.Suvussa on monia heikkokuuloisia ikäihmisiä.Tässä elämän varrella on tapahtunut monenlaisia sekaannuksia,joista olen saanut syytökset,että olen sanonut niin taikka näin.Joskus olen epäillyt muistiani.
Kun hän myönsi huonokuuloisuutensa ja meni lääkärille sai kuulolaitteen,siitä alkoi uusi sopeutumattomuusongelma
Laitteessaa on kaikki viat.Sen paikka on pöydällä,taskussa tai lattialla,jonne se on pudonnut.Laite on aina epäkunnossa ja muutenkin sopimaton.Olenkin ajatellut sen suunnittelun olevan keskeneräisen.Ainakin hankalan vanhan ja kömpelökätisen käyttöön.Koje taitaa olla halvin markkinoilla olevista,mutta käytössä se ei sellaiseksi tule ,

koska siitä on vain kaikenlaista harmia ,huolta ja huolossa käymiskustannuksia.
Olisi suotavaa,että ET-lehti ottaisi nämät kuulolaiteasiat perusteellisempaan tarkasteluun.
Minä tunnen,että huonokuuloisuus on koko perheen ongelma.Siksi siihen olisi syytä tarttua lehtennekin palstoilla.

T.Mumma
P.S
Linnunlaulua ja laineen liplatusta meillä on kaivattu jo vuoskymmeniä.Vain hanhet kertovat lentoreiteistään.

Vierailija

Puutun tähän keskusteluun hieman toisesta näköisvinkkelistä.
Itselläni on `huono`kuulo. Taustamelu yms. häiritsee. Tiedostan tämän vaivan itse.
Mutta ongelmani onkin se, että kun pyydän keskustelijaa puhumaan hiukan kovemmin, ihmiset tosiaankin mutisevat useasti ihan oikeasti, niin he muistavat sen hetken. Kohta palaavat kuitenkin normaaliin puhetapaansa.
Turhauttaa hirveästi, kun ei kuunnella, mitä toisella on sanottavaa.
Siis pitäisikö huonokuuloisen laittaa iso lappu rintaan``OLEN HUONOKUULOINEN; puhu kovempaan.
Sitä olisi sitten kyllä helpompi osoitella muutaman minuutin välein, jos unohtuu asia!
Elikkä, jos joku teille sanoo, `puhuisitko kovempaa`, puhukaa kovempaa, niin kauan, kun tämä henkilö on läsnä. Se olisi jo ihan kohteliastakin. Kiitos.

Vierailija

Anonyymi 13.06.2010 09.39

Kehoitit soittamaan lääkärille ja kertomaan pulmastani. Arvaapa vain, olenko niin tehnytkin. Mutta, mutta. Ensiksikään lääkärille ei voi suoraan soittaa, vaan kaikki menee omahoitajan kautta. Hän lupasi hoitaa asian vaivihkaa. Mutta mieheni mennessä vastaanotolle, omalääkärillämme olikin sijainen, jolle ei tietenkään ollut kerrottu asiasta mitään. Kahden kuukauden kuluttua oli jo taas uusi lääkäri minun käydessäni tutkimuksissa. Pyysin häntä, jos suinkin mahdollista, merkitsemään mieheni tietoihin kuulon heikkenemisen. Nyt vain odotan, jos seuraavalla kerralla tärppäisi. Miehelläni on syöpä, jota ei voi hoitaa, vaan vain tarkkaillaan. Kaksi kertaa vuodessa on tutkimukset ja elokuussa on seuraava käynti.

Täällä oli myös omakohtaisia kokemuksia huonokuuloisuudesta ja uskon joka sanaan. Kyllä minäkin yritän parhaan tahtoni mukaan puhua suuremmalla äänellä, mutta esim. julkisilla paikoilla en haluaisi kaikkien kuulevan keskusteluamme. Itselläni on vielä aivan erinomainen kuulo ja kuulen jopa heinäsirkkojen sirinän, mistä mieheni on ollut jo kymmenkunta vuotta paitsi.
Pahimmalta minusta tuntuu, kun hän on erittäin musikaalinen ja nyt ovat oopperakäynnitkin jääneet vähiin. Hän ei enää nauti niistä, kun väkisinkin jää korkeammat äänet kuulematta. Olen yittänyt puhua järkevästi, olen maanitellut, Olen kertonut erilaisista luonnonäänistä ja sanonut, eikö hänkin haluaisi niitä kuunnella. Hän sanoo kuulevansa ihan riittävästi, mutta on jo vähän antanut periksi. "Täytyy myöntää, että kuulemiseni on ehkä vähän huonompaa kuin ennen", mutta heti perään hän lisää,: "Kyllä sinäkin voisit olla nielemättä sanoja." :-)

Vierailija

Minä olen melko varma että kuulon heikentyessä potilas tiedostaa ongelmansa mutta
haluaa vain leikillään kiukutella ja vähätellä asiaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat