Heippa kaikille!

Kävin keskiviikkona pitämässä 'luennon' srk-NN'n Eläkeläispiirille kyseisestä otsikosta.
Ja kyllä oli hauskaa, naurettiin, otettiin kaffia ja pullaa ja taas naurettiin..;); mukanaolijoilla
oli tietysti mahdollisuus osallistua keskusteluun ja sen he myös tekivät!

Huumoriahan on monenlaista; vitsejä, sketsejä, tilannekomiikkaa, mustaa huumoria etc.etc.

Omalta kohdaltani sanon, että ilman huumoria elämä on moninkerroin vaikeampaa ja raskaampaa.

Mutta pystyykö huumoria oppimaan...kysyi eräs eläkeläinen. Hmmm..Mitäs sanotte?

Minä en olisi ikinä uskonut, että minä olen joskus tilaisuudessa, jossa luennoin huumorin
merkityksestä ihmisen hyvinvointiin, niin fyysiseen kuin varsinkin psyykkiseen. Olin jo
lapsena (mielestäni) syvämietteinen ja vakava, mutta huumori tuli vain tietyssä vaiheessa
elämääni mutta nyt viime vuosina se on ollut aika hukassa. Nyt olen alkanut löytää sitä takaisin,
ns.alkuperäistä omaa huumoriani.

Jokaisen huumori erilaista, niin monta lajia kuin on ihmistäkin, mutta tietyt yhtäläisyyydet
löytyvät niinkuin jokainen teistä tietää.

Mutta tämän pitempään turisematta; miten teidän tapauksissanne huumori on auttanut
jaksamaan eteenpäin?

-tmaria-

Sivut

Kommentit (316)

Onhan nykyisin oikein tieteellisestikin tutkittu esim.
naurun parantavia vaikutuksia ja tällaisia hyviä vaikutuksia
naurulla on mm. seuraavissa asioissa:

- mielen ja kehon rentouttajana
- stressin ehkäisijänä ja laukaisijana
- verenpaineen alentajana
- kivun lievittäjänä
- immuunivasteen vahvistajana
- verenkierron vilkastuttajana
- sydän ja verenkiertovaivojen ehkäisijänä

Onhan jo vanha sanontakin, että nauru pidentää ikää ja jokainen
kyllä tietää kuinka rentouttavalta tuntuu, kun on nauranut oikein
sydämen pohjasta.

Hauskaa, harmitonta huumoria vaan kaikki viljelemään,
ja rohkeimmat naurujoogaa harrastamaan :)

Ja silläkö se paranoo, huolehtimisella, eikä ku pahenoo.
Mut ku oikeen räkänaurun piästää ku pahimmalta näyttää,
puskoo sitä piäsän kumaraan ja lähtöö männä körmyttämään,
niin jo rupes selekenemmään.

Heikki Lounaja: Jäätyneet tiet

Tmaria tuossa aloituksessaan kyseli, että voiko huumoria oppia. Tuohon en
osaa vastata, joskus tapaa (mutta onneksi harvoin) niin perusnegatiivisia
ihmisiä, että on vaikea kuvitella heidän näkevän mitään huumoria missään.

Minun lähipiirissäni on monia, jotka paljon nauramme yhdessä, on paljon
samanlaista huumorintajua ja tilannekomiikkaa. Ja ainakin itselleni nykyisin
tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia, jotka naurattavat.
Itselleen nauraminen on myös hyväksi, eikä tässä iässä tarvitse enää niin
paljon välittää siitä, mitä muut ajattelevat :)

Tässä alla on lainaus terveyskirjaston sivuilta. Siellä myös kerrotaan
huumorin ja nauramisen edullisista vaikutuksista terveyteen.

Nauraminen on erinomaisen tehokasta aerobista toimintaa. Siinä etenkin pallealihas työskentelee lujaa, jolloin koko elimistö saa lisää happea. Syvän ja makoisan "mahanaurun" aikana lihakset rentoutuvat. Kun ihminen nauraa, ne lihakset jotka eivät osallistu nauramistoimintaan, rentoutuvat ja nauramisen loputtua siihen osallistuneet lihakset vuorostaan alkavat rentoutua – kyseessä on siis kaksivaiheinen rentoutumistapahtuma. Mahanaurussa keuhkot tyhjenevät hyvin ilmasta ja hapettuvat tehokkaasti. Tämä auttaa etenkin hengityselinpotilaita. Nauraminen on myös sydänlihakselle eräänlaista sisäistä hölkkää, mikä on hyödyllistä henkilöille, jotka eivät pysty fyysiseen harjoitteluun.

Kaikki erilaiset tunnetilathan ne kuuluvat elämään. Vuoroin itketään
ja vuoroin nauretaan, mutta mielestäni hyvä huumori tuo kyllä iloa elämään.

Grandmother

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järjestysmies

No josko joku löytäias tästä jotain huumorin tynkää?

Olisit nyt ihmeessä kirjoittanut omia ajatuksiasikin elämänilosta
ja huumorista. Meillä täällä palstoilla on niin huutava pula
miespuolisista kirjoittajista ja miesnäkökulmista :)

Mutta "nais- ja mummoenergiaa" sitäkin enemmän vai mitä?

Emilia

Kyllä huumori auttaa jaksamaan ja mielestäni huumorintajua voi kehittää. Myös
vanhemmalla iällä.
Mistä se muuten johtuu kun joskus naurattaa kauheasti ilman mitään syytä?
Tilanne on jo ohi mutta nauru jatkuu kun katseet vain kohtaa. Väsyneenä saattaa
ainakin kontrolli pettää.
"Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta."

t.metsänpoika

Kiitos anonyymi, syytä jota en tiedä, mukana ollut kuva poistettiin, tai niiin en ole it-insinööri.
kokeillaan tätä.

Ei tulisi mitään, jos huumoria ei olisi. Millaiselta elämä silloin tuntuisi? Hui kamala! Sama juttu, jos ei olisi musiikkia. Työyhteisöissä jaksaa, kun viljellään huumoria, mutta liika huumori on yhtä pahasta kuin ilman huumoria. Tunnen ihmisen, joka työntää vitsejä joka paikkaan ja siihen kyllästyy. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat olleet lapsesta saakka vakavia ja työkavereita, jotka eivät naura, vaan vilkaisevat halveksivasti meitä ilopillereitä. Kun on hoitoalalla töissä, tunne-elämän monivivahteisuutta tarvitaan. Jokaiselle jotakin, niin sanoakseni. Hyväksyn kaikenlaiset ihmiset silti. Jos ei naurata, niin ei naurata. Mutta itse pidän kiinni huumorista!

Lainaus:

Kyllä huumori auttaa jaksamaan ja mielestäni huumorintajua voi kehittää. Myös
vanhemmalla iällä.
Mistä se muuten johtuu kun joskus naurattaa kauheasti ilman mitään syytä?
Tilanne on jo ohi mutta nauru jatkuu kun katseet vain kohtaa. Väsyneenä saattaa
ainakin kontrolli pettää.
"Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta."

t.metsänpoika


==============================================================
Niinpä, ja varsinkin kun sattuu naurattamaan ihan väärässä paikassa.
Eikä uskalla katsoa toista, joka ensivilkaisulla on samalla aaltopituudella...
Mulle on käynyt se monta, monta kertaa ja vaikka ajattelis kaikkea
ikäviä asioita; hautajaisia, maailman pahuuttaa, mitä vaan, niin entistä
enemmän alkaa naurattamaan..yhden kerran mustan oikein hyvin,
kun mua hävetti kauheasti, mutta nauru vaan jatkui.

Uskon myöskin, että huumorintajua voi kehittää. Se voi liittyä esim. sellaiseen
tapaukseen, jos joku ihminen on 'tiukkapipo' ja luonut itselleen hyvin tiukan
ja asiallisen roolin vaikkapa työasioissa. Ja sitten jossakin tilanteessa kontrolli
pettää ja antaa naurun tulla. Seuraavan kerran saattaa olla jo helpompaa;)

-tmaria-

Ai niin, piti kirjoittaa vielä tuohon äskeiseen,
että ihmisillä on myöskin erilainen tapa näyttää
huumorintajuaan. Jotkut rätkättävät lattialla selällään
ja jotkut hyrisevät sisäänpäin..;). Mutta terveellistä
molemmat.

-tmaria-

järjestysmies

Kiitos anonyymi, syytä jota en tiedä, mukana ollut kuva poistettiin, tai niiin en ole it-insinööri.
kokeillaan tätä.

Hyvä, kun laitoit kuvan uudesta turvavyöjärjestelmästä :)
Voipi olla joskus ihan totuudenmukainenkin, jos vierellä
istuu oikein tehokas "apuohjaaja"

t. Emilia

Kokeilkaapa, vaikka ihan huumorimielessä, että pääsettekö
kirjautuneena katsomaan vanhempia keskusteluja, jotka
eivät ole enää tässä etusivulla näkyvissä.

Miks ovet ei aukene mulle???

Grandmother

Lainaus:

Ei tulisi mitään, jos huumoria ei olisi. Millaiselta elämä silloin tuntuisi? Hui kamala! Sama juttu, jos ei olisi musiikkia. Työyhteisöissä jaksaa, kun viljellään huumoria, mutta liika huumori on yhtä pahasta kuin ilman huumoria. Tunnen ihmisen, joka työntää vitsejä joka paikkaan ja siihen kyllästyy. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat olleet lapsesta saakka vakavia ja työkavereita, jotka eivät naura, vaan vilkaisevat halveksivasti meitä ilopillereitä. Kun on hoitoalalla töissä, tunne-elämän monivivahteisuutta tarvitaan. Jokaiselle jotakin, niin sanoakseni. Hyväksyn kaikenlaiset ihmiset silti. Jos ei naurata, niin ei naurata. Mutta itse pidän kiinni huumorista!

================================================================

Niin, tuo on aivan totta. Liika vitsien vääntäminen joka paikassa on kyllästyttävää.

Tunnen itse myös sellaisia vakavia ihmisiä, joiden kanssa ei voi sanoa oiken mitään
hauskaa; katsovat kuin hieman typerystä...saattahan siinä olla joku totuuden
siemenkin;)

itse pidän eniten tilannekomiikasta, ja kun ne sattuu itselle, on hyvä pystyä
myös niille nauramaan ja ottamaan rennosti.

-tmaria-

Lainaus:

Kokeilkaapa, vaikka ihan huumorimielessä, että pääsettekö
kirjautuneena katsomaan vanhempia keskusteluja, jotka
eivät ole enää tässä etusivulla näkyvissä.

Miks ovet ei aukene mulle???

Grandmother


==================================

Heippa Grandmother!

Ei kyllä ovet aukene mullekaan...!
Voihan pippuri!
-tmaria-

Juu, hauska kuva!
Muistan vielä kun Napakymppi-ohjelmassa kilpailijat kuvailivat itseään, ja melkein poikkeuksetta listalla oli "huumorintajuinen". Enkä ole kyllä tosielämässäkään tavannut ketään, jolta omasta mielestään puuttuisi huumorintajua.
Hyvä huumori on mielestäni hyvänsuopaa, sellaista jolla ei pyritä tekemään toista naurunalaiseksi ilkeällä tavalla. Toisille on helppo nauraa, mutta omalla kustannuksella pilaileminen on paljon vaativampaa. Ja kun nauraa itse itselleen, ei muiden enää tarvitse.
Eri ihmiset tykkäävät erilaisesta huumorista. Meidän perheessä esimerkiksi toiset pitävät Monty Pythoneista, minä taas vaikkapa Lucille Ball`ista. Monet kerrat olen katsellut toisten seuraksi "Monty Python" - videoita ja ollut nauravinani muiden mukana.

Niinpä;) , kerronpa nyt teille piristykseksi sen tapauksen, jota suorastaan häpesin.
Kerron sen vähän pitemmän kaavan kautta, jotta pääsette mukaan tunnelmaan.

Olin nuorena ensimmäisen kerran työmatkalla Pariisissa, työkaverini kanssa. (nainen)
Seuraavana päivänä meidän piti mennä aika pitkälle Pariisin ulkopuolelle eräälle
tehtaalle. Aivan ihastuttavan näköinen ja oloinen yhteistyökumppanimme, ranskalainen
mies, tuli meitä hakemaan hotellilta ja lähdimme sinne paikan päälle.

Hoidimme ensin työasioita ja sitten aloitimme lounaan, sen seitsemän sorttia, kuten
tapoihin kuuluu. Tilaisuus oli tosi hieno, tarjoilija oli koko ajan paikan päällä, josko
jotain menun ulkopuolelta haluttaisiin.

No niin, sen lounaan jälkeen lähdimme Pariisia kohti ja mulla työkaverina kanssa
alkoi sellainen joutavanpäiväinen nauruun turskahtaminen. Siinä maha täynnä ja
väsyksissä emme meinanneet saada naurua loppumaan..toki välillä juttelimme
asiallisesti sen komistuksen kanssa ja hänkin yritti naureskella mukana.

Meillä oli tarkoitus mennä Pariisissa hotellissa vaihtamaan vaatteet ja mennä
illalla Lidoon, tiedättehän sen maailmankuulun tanssiesityksen kaikkine
upeine lavastuksineen (?). Mutta emme ehtineetkään ruuhkan takia mennä
vaihtamaan vaatteita ja jouduimme menemään sinne työvaatteissa.

Sitten tämä ranskalainen mies sanoi, että hänen vaimonsa tulee myös mukaan,
ja että mennään suoraan hänen kotinsa kautta Lidoon. Vielä siinä vaiheessa,
kun nousimme ylös autosta hänen kotinsa luona, työkaverillani pääsi naurun-
turskahdus, minä olin jo vakavoitunut..

Otimme tämän ranskattaren, kaunis kuin kuva, mustavalkoisissa vaatteissaan,
mukaan ja lähdimme iltaa viettämään.

Istuimme pöytään ja siinä oli päivän menu. Työkaverini pyysi anteeksi, jos hetken
voitas keskustella suomeksi. Ja hän kysyi, että 'mikä tämä ruoka oikein on?'
Minä sanoin, että ne ovat viiriäisen munia.

Siinä samassa mulla pälähti mieleen yksi vitsi, ja minä tollo siinä herkässä nauru-
vireessä menin sen hänelle suomeksi kertomaan.

Sehän menee näin: Kaksi vanhaapiikaa keskusteli keskenään ja sitten puhe kääntyi
ruokaan. Toinen kysyi: 'oletko muuten koskaan maistanut viiriäisen munia? Ne ovat
sitten todella hyviä!'
Toinen sanoi: 'Hyvä Isä sentään! Enhän minä tunne koko miestä!'
.........
Ja siitä alkoi taas nauraminen, mistä ei meinannut loppua tulla. Minun piti pyytää
anteeksi, ja menin vessaan nauramaan ja rauhoittumaan.

-tmaria-

Heippa!
Kyllä se vanha sanonta että ei meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelee,pitää paikkansa.Elämä on paljon helpompaa kun välillä huomaa sen hauskankin puolen asiasta.Oikein hauskaa kesää kaikille toivottaa isomummo

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat