Äidin rooliin mummona

Vierailija

Jälleen lapselliseksi-juttu (ET 10) kosketti minua syvästi. Olen itse samantapaisessa tuoreessa tilanteessa. Tyttäremme äkillisen kuoleman seurauksena olemme joutuneet huolehtimaan hänen pienistä lapsistaan sekä lasten isästä. Välillä tuntuu, etteivät voimat riitä oman surun keskellä.
Tämä juttu antoi toivoa. Muitakin on samassa tilanteessa, ehkä mekin selviämme.

Kommentit (4)

Vierailija

Osanottoni menetyksesi johdosta.
Itse en ole kyseistä lehti-artikkelia lukenut, mutta kokemusta lastenlasten hoidosta omaan.
Kuin myöskin huolta lasteni perheiden olosta ja elosta yleensäkin. Ongelmiahan kaikilla on?
Nykyään kun paljon erotaan, (syistä mistä milloinkin) niin yritän edes siltä osin vaikuttaa asioihin,
jotta olisi "ehjät" perheet.
Minun luottamukseni asioiden järjestymiseen on Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä.
Siitä saa toivoa ja uskoa. Silloinkin kun kaikki näyttää synkältä ja pimeältä.

Vierailija

Hattua nostan teille, olette korvaamattomia lastenlastenne elämässä.
Muistan miten tärkeitä ja rakkaita minulle olivat molemmat mummuni, vaikka asuivat meillä vain
ajoittain. Sitä aina surin, ettei omilla lapsillani ollut isovanhempia kuin aivan pieninä. Paljosta jäivät
paitsi.

Vierailija

Kiitos osanotosta!
Asia on kuitenkin niin kipeä ja katkera, että millainen jumala sallii tällaisen tapahtuvan??? Mitä merkitystä on ihmisen elämällä? Elätkö hyvin vai huinosti, ihan sama!
Ehjiä olivat sekä tyttäreni perhe että omamme, lapset ovat olleet etusijalla asioita hoidettaessa. Tälle ei ole mitään mieltä, järkeä eikä tarkoitusta.

Vierailija

Kiitos!
Hatunnosto ei vain paljoa auta. Kyllä äiti olisi tarvittu lapsiaan hoitamaan, ei mummo häntä korvaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat