Naapurit ahdistaa!

Vierailija

Eläkeläiset ja vanhukset naapurissa ahdistaa. Kyttäävät ja juoruilevat. Eräs entisen ystäväni anoppila naapurissani myös. He tuntuvat jollakin tapaa puuttuvan asioihini. En voi sitä todistaa, mutta aavistan asian olevan niin monestakin syystä. Suroraan sanottuna ällöttävää! Miksi jotkut ihmiset ovat niin kiinnostuneita toisten asioista. Kohta käyn, kun tarpeeksi alkaa kyllästyttää, kertomassa heidän miniälleen millainen ihana mies hänellä on. Kaikki muut tietävät, mutta hän onnellisen tietämätön. Ukko vain pykää lapsia lisää, niin että vaimonsa on hänessä tiukemmin kiinni. Kaikenmaailman ihmisiä sitä onkin. Jos tunnistat itsesi tästä juorukello ja toisten asioihin puuttuja, pysy erossa asioistani ja pistä suusi tiukasti suppuun. Keskity vain oman perhekuntasi paapomiseen...siellä kyllä löytyy "hoitamista".

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Ja pysy poissa reviiriltäni. Minua ei sakkisi kiinnosta pätkän vertaa. Etsikää ystävänne muualta tai "hoidettavanne".

Vierailija

Kaunista kesäpäivää ja positiivisia ajatuksia kaikille :)

Joskus, kun lukee monissa päivälehdissä olevia "estari"-palstoja,
joissa voi mielipiteitään ilmaista 160 merkin verran, tuntuu siltä,
että kaikki negatiiviset ja erikoisesti jonkun naapurille kohdistetut
asiat täyttävät nuo palstat. Tuntuu myös, ettei vanha, ehkä lähes
liikuntakyvytön ihminen saisi edes katsoa ikkunasta ulos, kun joku
jo luulee, että häntä kytätään.

Voipa olla, että sinäkin tämän keskustelun aloittaja olet joskus
eläkeläinen ja vanhus. Sehän on luonnonlaki, että "mitä kylvät, sitä
niität" ja myös se, että "sitä saat, mitä tilaat".

Kuka meistä on niin hyvä ja synnitön, että voi heittää ensimmäisen kiven?

Iloa ja valoa Sinulle t. Grandmother

Vierailija

Sinun näkökulmasi on sieltä normaaliuden ja kiltin laidasta, mutta kerroinkin tilanteesat jossa todella ollaan liian uteliaita. Minä en kenenkään syntejä ole esille nostamassa, eivätkä ne kiinnosta. Elämän tekee vain raskaaksi juuri tällainen asioihin puutuminen. En tiedä mistä se lopulta kohdallani johtuu...ehkä juuri heidän omista ongelmistaan.

Ja elämä ei ole noin naivia ja yksinkertaista aina kuin kirjoitat mitä kylvät sitä niität, vaan jotkut ihmiset ovat vain niin yksinkertaisia, pahoja ja kateellisia. Jos luoja on esim antanut vähemmän viehättävän olemuksen, sellainen joskus aika veemäinen ihminen sellaiselle joka taas on kaunis sekä ulkoa että sisältä. Sellaisesta täytyy tonkimalla tonkia jotain lokaa.

Vierailija

Ja aivan eri asia on se kun ikkunasta katsoo joskus, kuin se että joka kerta kun lähhden esim kauppaan, sama/-t ihmiset/tummut ryntää pihalle toljottaan ja kuunteleen. Meillä tietyt vakioliikkumisajat esim milloin lähden töihin ta i lapset kouluun - silloin on kööri kokoontunut paikoille. Pysyisivät fiksusti vaik sisällä sen ajan vai surkastuukohan aivot noin pahasti vanhetessa. En usko.Jotkut luonteenpiirteet vain vahvistuu... Olen hoitanut esim kotipalvelussa vanhuksia, ja kyllä ne joilla muisti ja ajatus pätkii, eivät osaisi ja jaksaisikaan olla niin tarkaan tilanteen tasalla. Kyllä ne on ne niitä sentraalisantroja joilla ei dementia iske edes 100-vuotiaana. Pitäis varmaan vähän naapurustoa järkyttää, antaa kunnon puheen aihetta...jospa sitten tajuaisivat. Pukeutuis niin piukkoihin vaatteisiin et tuskin vesiraja peittyy, lähtisi illalla viihteelle, yöllä palaisi kotia näyttävin viikingin kanssa, aamulla oiken imuttelis tuossa ulkoovella ja suunnilleen hoitelis siinä "hommat", niin olis oikeasti heillä kerrankin jotain katsottavaa ja juoruttavaa. Aina vain pahempaa keksisi niin kauan , että tummut ei lopulta kestä. No joo, on se hyvä kun mielikuvitus laukkaa. Tuosta täytyy vain nöyrästi edelleen mennä ja välillä kohteliasti nyökätä ja kumartaa itse kutakin, kun oikeasti tekis mieli suunnilleen haistattaa paskat. Sori kun kirjoitan niin rumasti, mutta kuon olen niin kyllästynyt. Kun joskus olen vanha, ja jos luoja luo että aivot pelaa, enkä dementoidu, ja terveyttä piisaa toivon samaa kuin omalla mummollani oli...pieni punainen tupa omalla rauhallisella paikalla, ihana pieni ulkosauna, kaivo, tiet ja hälinä kaukana, luonnon keskellä, hän ei puhunut ihmisistä pahaa eikä juoruamalla juorunnut (opetti meitä lapsiakin että toisia ihmisiä täytyy kunnioittaa korvaan ja karvaan katsomatta). Jos hänellä oli jotain hampaan kolossa sanoi sen suoraan ja kaunistelematta...voi kun hän olikin niin ihana...nyt lopetan kirjoittamisen tällä erää kun menee nyyhkytarinoinniksi pian. Hyvää päivän jatkoa kaikille ja kunnioittakaa toisianne, olkaamme fiksuja.

Vierailija

Kylläpä ihmiset ovat pikkusieluisia minua tuppasi naurattamaan kun luin aloittajan tekstiä.
Onko sinulla paha olo jota sitten purat naapureihin ja kehenkäs se onkaan niin helppoa purkaa kun vanhuksiin sillä nuoremmilla ja oman ikäisiltäsi tulet taatusti saamaan takasin samalla mitalla.

Vierailija

Voi hyvänen aika aloittaja anonyymi, tuollaisella katkeruudella saat itsesi sairaaksi!. Kyllä se on niin että metsä vastaa kuten sinne huudetaan.
Seuraavan kerran kun on se "pihakokous" niin mene joukkoon, sillätavalla saat selville oletko tosiaan niin erikoinen ihminen että vain sinusta puhutaan.
Nyt kun olet saanut purkaa niitä "enimpiä karstoja" tällä palstalla niin hellitä hyvä ihminen.

Mukavaa päivää t.Brinna

Vierailija

Samat sanat.Taidat aloittaja-anonyymi olla aikamoinen toisten asioitten seuraaja,kun osaat jo aavistella puheen aiheet.Mistä sinä tiedät kuinka monta kertaa sieltä ikkunasta katsotaan,ellet itse myös katso.Hei haloo...

Vierailija

No enpä ikkunoista tuijottele, eivät ole edes ikkunat siihen suuntaan. Kun ovesta menee ulos silloin olen huomannut. Onpa tässä pihapiirissä muutama muukin joita ahdistaa. Kiertävät takaoven kautta ja myöskin vieraat. Sitä en nyt itse vielä tee. En ole pikkumainen enkä turhista rutise, ette vain tajua. Ja ei kait tarvi olla jotenkin katkera jos jokin epäkohta ottaa aivoon. No se siitä asiasta. Elämä jakuu jne. Täytyi vain purkaa ärsytys ulos. Asiaan liittyy paljon enemmän, ja ymmärrys olisi sieltä toista luokkaa jos olisin kertonut tarkemmin, mutta eihän sitä voi...pian asianosaiset sattuvat samoille sivuille. No asioiden kanssa pärjää kun on onneksi tukijoukkoja, lähimmäisiä lähellä jotka tietävät miten asiat ovat ja auttavat tarvittaessa.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

No, johan on katkeraa tekstiä Aloittaja-Anonyymillä!

Taitaa tosiaan olla niin, että oma mielikuvituksesi tässä laukkaa eniten;
mitäs erityisempää puhumista sinussa olisi, jos et ole jo tehnyt noita juttuja,
mitä tuossa sujuvasti kuvailit..;)

Ja sinä olet hoitanut vanhuksia! Saisit hävetä puheitasi, vaikka sananvapaus
täällä onkin! Ja miksi sinä tänne palstoille tulet kiukkuasi purkamaan..?
Olisit laittanut nimesi ja osoitteesi ja kuvasi niin tunnistaisivat 'nämä juoruilijat'
itsensä....

Ja kyllä juttu on niin, että 'sen niittää, minkä kylvää', kaikessa yksinkertaisuudessaan.

-tmaria-

Vierailija

Lainaus:

Ja aivan eri asia on se kun ikkunasta katsoo joskus, kuin se että joka kerta kun lähhden esim kauppaan, sama/-t ihmiset/tummut ryntää pihalle toljottaan ja kuunteleen. Meillä tietyt vakioliikkumisajat esim milloin lähden töihin ta i lapset kouluun - silloin on kööri kokoontunut paikoille. Pysyisivät fiksusti vaik sisällä sen ajan vai surkastuukohan aivot noin pahasti vanhetessa. En usko.Jotkut luonteenpiirteet vain vahvistuu... Olen hoitanut esim kotipalvelussa vanhuksia, ja kyllä ne joilla muisti ja ajatus pätkii, eivät osaisi ja jaksaisikaan olla niin tarkaan tilanteen tasalla. Kyllä ne on ne niitä sentraalisantroja joilla ei dementia iske edes 100-vuotiaana. Pitäis varmaan vähän naapurustoa järkyttää, antaa kunnon puheen aihetta...jospa sitten tajuaisivat. Pukeutuis niin piukkoihin vaatteisiin et tuskin vesiraja peittyy, lähtisi illalla viihteelle, yöllä palaisi kotia näyttävin viikingin kanssa, aamulla oiken imuttelis tuossa ulkoovella ja suunnilleen hoitelis siinä "hommat", niin olis oikeasti heillä kerrankin jotain katsottavaa ja juoruttavaa. Aina vain pahempaa keksisi niin kauan , että tummut ei lopulta kestä. No joo, on se hyvä kun mielikuvitus laukkaa. Tuosta täytyy vain nöyrästi edelleen mennä ja välillä kohteliasti nyökätä ja kumartaa itse kutakin, kun oikeasti tekis mieli suunnilleen haistattaa paskat. Sori kun kirjoitan niin rumasti, mutta kuon olen niin kyllästynyt. Kun joskus olen vanha, ja jos luoja luo että aivot pelaa, enkä dementoidu, ja terveyttä piisaa toivon samaa kuin omalla mummollani oli...pieni punainen tupa omalla rauhallisella paikalla, ihana pieni ulkosauna, kaivo, tiet ja hälinä kaukana, luonnon keskellä, hän ei puhunut ihmisistä pahaa eikä juoruamalla juorunnut (opetti meitä lapsiakin että toisia ihmisiä täytyy kunnioittaa korvaan ja karvaan katsomatta). Jos hänellä oli jotain hampaan kolossa sanoi sen suoraan ja kaunistelematta...voi kun hän olikin niin ihana...nyt lopetan kirjoittamisen tällä erää kun menee nyyhkytarinoinniksi pian. Hyvää päivän jatkoa kaikille ja kunnioittakaa toisianne, olkaamme fiksuja.

Kunnioita isoäitisi ohjetta omassa elämässäsi.
Katkeruudella ja/tai vainoharhaisuudellasi ei näytä olevan rajaa ollenkaan sinun elämässäsi.
Jos olet terve ja vähälläkään itsetunnolla varustettu ihminen niin et kokisi noin.
Tee itsellesi nopeasti jotain, toisia et voi muuttaa, mutta itseäsi voit.

Kiitän sydämestäni luojaa ettet ole ollut minun työtoveri,,,,,,,silloin kun hoidin vanhuksia!

Vierailija

Kuvauksesi naapuruston "ulla uteliaista" oli värikäs ja nauratti minua. Useimmissa kerrostaloyhtiöissä taitaa olla "kyttääjiä", jotka tarkkaan seuraavat mitä käytävässä ja pihamaalla tapahtuu. Kaikkien uteliaisuus ei välttämättä ole
pahansuopaa juorukellojen kalkatusta, vaan yksinkertaisesti oman tekemisen puutetta ("hanki elämä", kuten kulunut sanonta kuuluu). Silloin tavallaan ymmärrän kyttäämisen ajankuluna, jos ihminen on yksinäinen eikä itselle tapahdu paljon. Mutta kunpa muistaisimme, että toisten asioita - ainakaan niitä arkoja asioita - ei saisi kalkattaa pitkin pihoja,
sillä lailla että naapurin maine kärsii ja hänelle koituu vahinkoa. - Minä aikanani kärsin siitä, kun vanhemmat ihmiset kovasti valittivat lasteni leikeistä pihalla ja kotona. Paljon ääntä ei olisi saanut tulla lapsista edes ihmisten aikaan. Jos oli puusta revitty oksa, niin keneltäs ensimmäiseksi tultiin kysymään "oletko katkonut?" - yksinhuoltajan lapselta tietysti. Tai jos talon seinään oli ilmestynyt kaiverrus, niin talkkari ei millään uskonut ettei se ollut meidän tenavien aikaansaannos. - Lopetan muistelemisen tähän, mitäs niistä vanhoista enää. Ja monet naapurit olivat myös mukavia ja tulivat
tutuiksi lasten kautta. - Minulla on sellainen taktiikka (jos tuntuu että puhutaan pahaa), etten ole tietävinänikään. Menen vain joukkoon naama hymyssä, vaikka kuinka sapettaisi. Sitten ei kukaan kehtaa sanoa mitään ikävää päin naamaa, ja toivottavasti vähitellen suhtautuminen muuttuu. - En tiedä, ehkä olisi parempi puhua asiat halki, mutta minulle se on vaikeaa. Pelkään avoimia riitoja, mieluummin pistän pääni pensaaseen.
Nyt kun olen jo isoäiti-iässä, toivon ettei minusta tule pahansuopaa kyttääjää. Utelias kylläkin olen, mutta koetan kurkistella ikkunasta niin vaivihkaa ettei kukaan huomaa, "katupelin takana". Enkä valita lapsista, lemmikeistä enkä melusta. Vain tupakansavua kammoan kuin ruttoa, mutta onneksi nykyään ei kukaan lähinaapuri polta. Kesäterveisin: Ulla Utelias

Vierailija

Tämä juttu haiskahtaa nyt vähän teennäiseltä.
Näin kesällä palstoilla on hiljaista,niin sitten tehdään tälläisiä "kaikkia kiinnostavia" jutun juuria,että saadaan kansaa koneen ääreen.
Tuttua nuorten palstoilta,joku provosoi jonkun aiheen,kun on hiljaista ja taas kansa "ottaa kantaa".Hoh hoijaa.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:
Anonyymi 9.7.2010
Tämä juttu haiskahtaa nyt vähän teennäiseltä.
Näin kesällä palstoilla on hiljaista,niin sitten tehdään tälläisiä "kaikkia kiinnostavia" jutun juuria,että saadaan kansaa koneen ääreen.
Tuttua nuorten palstoilta,joku provosoi jonkun aiheen,kun on hiljaista ja taas kansa "ottaa kantaa".Hoh hoijaa.

==============================================

Niin, saattaa olla kyllä noinkin..tuli itselläkin mieleen.

Mutta aika mauton provosointi, jos sitä oli ja kyseessä aikuinen (?) ihminen.

-tmaria-

Vierailija

Kiitos sinulle 17.18 kirjoittajalle. Nyt löytyi joku joka ymmärsi mitä tarkoitin ja mistä oli kyse. Kirjoitin kärkkäästi juuri sen vuoksi koska olen siihen väsynyt. Olen yksinhuoltaja ja kestänyt kauan tällaista, ja juuri vanhempien ihmisten kohdalta. Kunnioitan vanhuksia ja vanhempia ihmisiä todella paljon, mutta myös ne pahimmat loukkajat löytyy sieltä...ja pahinta on se kun siihen ei mitään syytä, ovat vain ehkä juorujen perusteella luoneet asioista väärän kuvan ja sitten ehkä hyvääkin tarkiottaen "pitävät huolta". Se on jotenkin niin käsittämätöntä, kun itse ovat olleet pienten lasten äitejä ja tietävät että kuinka tärkeitä omat lapset ovat, ja kun joku tulee siihen kyttäämään ja "koko kylä kasvattaa" tyyliin ohjeistamaan , kuinka pahalta se tuntuu.Sitten kun vaistoat ja huomaat heidän "huolenpito" asenteen, on paha olla kun pälpätetään asioita mistä heillä ei oikeaa tietoa vaan juoruja....no tämähän nyt on tietenkin tavallisia maailmallisia ongelmia. Samalla tyylillä itse olen mennyt eteenpäin, että yritän olla välittämättä ja ajan kanssa aina selviää mikä totuus ja mikä on oikein. Jumala on johdattanut ja kulkenut mukana, antanut voimia jaksaa ja AINA on lopulta oikeus voittanut. Olen siinä samanlainen kuin mummoni oli, että sanon asiat suoraan ja kaunistelematta, ja sanavalinta ei ehkä lukijoita miellyttänyt, mutta varmasti useimmilla ihmisillä, jotka todella uskaltavat päästää välillä ilmat pihalle, ilmaisutyyli on silloin "vapaampaa". Silloin ei turhia hienostella edes sanoissa.
Ja siellä kotipalvelussa minusta vanhukset pitivät todella paljon. Palaute oli vain positiivista. Tykkäsivät koska olin aito, ystävällinen ja kohtelin kaikkia samalla viivalla, en kohdellut enkä katsonut ketään nenän vartta pitkin oli ihminen mikä tahansa, olin ahkera ja tunnollinen.

No kiitos kuitenkin Ulla Uteliaalle, mukava ihminen...nyt jaksan taas kun sain purettu (edes tänne parempi kuin räjähtää lopulta väärässä paikkaa ;) ) ja löytyi edes yksi joka kokenut samaa. PS. Se mummoni oli kans kokenut kovia, elänyt ja pärjännyt aika yksin lasten kanssa, muistan kun ollessani pieni hän juuri puhui siitä kuinka esim joutui koville juuri senkin suhteen kun oli yksin ja toiset ihmiset arvosteli ja juorusi yksinhuoltajista, oli evakko ja erittäin työteliäs ihminen. Häneltä sain paljon ja arvokkaita asioita, hän kulki kunniakkaasti vaikeuksista huolimatta loppuun.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat