Kommentit (10)

Vierailija

Uusimmassa ET-lehdessä 11/2010 kolme rohkeaa miestä paljasti omat, iän mukanaan tuomat krempat ja vaivat.
Markkua, 58, vaivaa ylipaino ja väsymys, Erkin, 60, ongelmina ovat selkäkivut ja närästys ja Reijo, 70, puolestaan kärsii silmävaivoista ja yskästä.

Millaisia vaivoja kuluneet vuodet ovat Sinun kohdallesi tuoneet, vai onko terveys säilynyt rautaisena iästä huolimatta? Entä kuinka Sinä ylläpidät omaa terveyttäsi?

Vierailija
ET-toimitus

Uusimmassa ET-lehdessä 11/2010 kolme rohkeaa miestä paljasti omat, iän mukanaan tuomat krempat ja vaivat.
Markkua, 58, vaivaa ylipaino ja väsymys, Erkin, 60, ongelmina ovat selkäkivut ja närästys ja Reijo, 70, puolestaan kärsii silmävaivoista ja yskästä.

Millaisia vaivoja kuluneet vuodet ovat Sinun kohdallesi tuoneet, vai onko terveys säilynyt rautaisena iästä huolimatta? Entä kuinka Sinä ylläpidät omaa terveyttäsi?

Olen 64 vuotias nainen. Olen pysynyt terveenä, mitkään krempat ei vielä vaivaa. Pyrin syömään siten, että saan välttämättömät ravintoaineet. Vältän liiallista rasvan käyttöä, syön harvoin esim. pizzaa, joten liikakiloja ei ole kertynyt. En tupakoi, alkoholia kylläkin silloin tällöin. Liikuntaa pyrin harrastamaan tekemällä kävelylenkkejä, mutta en läheskään joka päivä. Uskon kuitenkin, että hyvä terveys on paljolti myös sattumaa. Joskin elämäntavoilla lienee jonkinlainen osuus asiaan. Äitini on 93 vuotias ja hänellä on kolotuksia selässä ja lonkassa, vaikka muuten onkin terve. Joten ehtiihän niitä kremppoja vielä tulla, jos vanhaksi elää.

Vierailija

Minä niin rohkeuvesta tiijä mutta viikko takaperin tuli kierähettyä pari - kolome kierrosta kivisiä rappuja pitkin alas (Eva Ryynäsen ateljee "Paaterissa" Nurmeksessa). Pari mustelmaa, "asfaltti-ihottumaa" molemmissa jaloissa sekä pari kylkiluutakin taisi murtua ( ovat vieläki kipiät).
Edellä on vain esimerkki vuosien tuomasta, ts. kömpelyyttä hieman, ehkä tarkkaavaisuudessa puutteita mutta suurimpana lienee henkiselle puolelle tullu "kolhu" (enkö minä enään olekaan se nuori "orhi" joka laitumella harjat hulmuten ravaa!). Pillereitä en onneksi tarvitse eikä sairaudet muuten ole kiusannu.
Viikonloppuna mustikkaan ja illalla "parketille".
Liikunta, harrastustoiminta ja ruoka ovat kohdallani ne tärkeimmät asiat joiden avulla pidän kuntoa yllä.
mies, vasta 73.v.

Vierailija

Olen leski.
Vaimoni kuoli 2008. Olimme avioliitossa 63 v + siihen sodanaikainen 3 v. tuttavuusaika nuoren lotan kanssa, siis yhteensä 66 v.tunsimme toisemme. Meillä oli hyvä avioliitto, kunnes 2000 alkoivat vaimolleni sairaudet, erilaisia, niitä luettelematta. Koko ajan elin vain yhden naisen miehenä, siis yhteensä 66 vuotta. Nyt olen yksin. Kaipaan naisen läheisyyttä ja hellyyttä. Sitä en ole vielä löytänyt, joka miellyttäisi ja jota minä miellyttäisin. Pelkäänpä sitä, että naiset katsovat minun ikäisen miehen olevan liian vanhan. Saattaa olla hyvinkin totta. Kuitenkin olen henkisesti ja fyysisesti 70 v. tasolla lääkärini sanonnan mukaan. Haluan tehdä automatkoja Suomessa. Myös kylpylämatkoja olen tehnyt. Talveksi haluaisin etelään lämpimiin maihin , mutta en halua minnekkään mennä yksin, vaan mukaani haluaisin nuoremman naisystävän, ehken 60 - 70 vuotias tulisi kysymykseen. Olenko ihan väärässä tällaisia asioita suunnitellessani - kysympä vaan asiantuntijoilta - mitä mieltä olette??

Vierailija

Lainaus:

Olen leski.
Vaimoni kuoli 2008. Olimme avioliitossa 63 v + siihen sodanaikainen 3 v. tuttavuusaika nuoren lotan kanssa, siis yhteensä 66 v.tunsimme toisemme. Meillä oli hyvä avioliitto, kunnes 2000 alkoivat vaimolleni sairaudet, erilaisia, niitä luettelematta. Koko ajan elin vain yhden naisen miehenä, siis yhteensä 66 vuotta. Nyt olen yksin. Kaipaan naisen läheisyyttä ja hellyyttä. Sitä en ole vielä löytänyt, joka miellyttäisi ja jota minä miellyttäisin. Pelkäänpä sitä, että naiset katsovat minun ikäisen miehen olevan liian vanhan. Saattaa olla hyvinkin totta. Kuitenkin olen henkisesti ja fyysisesti 70 v. tasolla lääkärini sanonnan mukaan. Haluan tehdä automatkoja Suomessa. Myös kylpylämatkoja olen tehnyt. Talveksi haluaisin etelään lämpimiin maihin , mutta en halua minnekkään mennä yksin, vaan mukaani haluaisin nuoremman naisystävän, ehken 60 - 70 vuotias tulisi kysymykseen. Olenko ihan väärässä tällaisia asioita suunnitellessani - kysympä vaan asiantuntijoilta - mitä mieltä olette??

No "leski" et ole väärässä.
Ihmisen on aina ikävä toisen luo, vaikka jotkut sen kieltääkin.
Kysyin naisporukalta yhden ( kaikki leskiä alle 10 vuotta) kysymyksen. Sanokaa ihan suoraan, että kun illalla menette yksin nukkumaan,
niin onko koskaan tullut sellainen olo, että kun tuossa vieressä olisi joku toinen?
En usko vastausta, sillä he kaikki vastasivat, että ei ole tullut tällaista tunnetta.
Kaikesta huolimatta älä anna periksi, vaan etsi ja tyydy vaikka vähän "heikompaankin".
Sinulla on kuitenkin rima niin korkealla muistojesi perusteella.
Toivotan onnea ja nautitaan elämästä, niin kauan kuin sokeri suussa sulaa.
tulilatva

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Olen leski.
Vaimoni kuoli 2008. Olimme avioliitossa 63 v + siihen sodanaikainen 3 v. tuttavuusaika nuoren lotan kanssa, siis yhteensä 66 v.tunsimme toisemme. Meillä oli hyvä avioliitto, kunnes 2000 alkoivat vaimolleni sairaudet, erilaisia, niitä luettelematta. Koko ajan elin vain yhden naisen miehenä, siis yhteensä 66 vuotta. Nyt olen yksin. Kaipaan naisen läheisyyttä ja hellyyttä. Sitä en ole vielä löytänyt, joka miellyttäisi ja jota minä miellyttäisin. Pelkäänpä sitä, että naiset katsovat minun ikäisen miehen olevan liian vanhan. Saattaa olla hyvinkin totta. Kuitenkin olen henkisesti ja fyysisesti 70 v. tasolla lääkärini sanonnan mukaan. Haluan tehdä automatkoja Suomessa. Myös kylpylämatkoja olen tehnyt. Talveksi haluaisin etelään lämpimiin maihin , mutta en halua minnekkään mennä yksin, vaan mukaani haluaisin nuoremman naisystävän, ehken 60 - 70 vuotias tulisi kysymykseen. Olenko ihan väärässä tällaisia asioita suunnitellessani - kysympä vaan asiantuntijoilta - mitä mieltä olette??

No "leski" et ole väärässä.
Ihmisen on aina ikävä toisen luo, vaikka jotkut sen kieltääkin.
Kysyin naisporukalta yhden ( kaikki leskiä alle 10 vuotta) kysymyksen. Sanokaa ihan suoraan, että kun illalla menette yksin nukkumaan,
niin onko koskaan tullut sellainen olo, että kun tuossa vieressä olisi joku toinen?
En usko vastausta, sillä he kaikki vastasivat, että ei ole tullut tällaista tunnetta.
Kaikesta huolimatta älä anna periksi, vaan etsi ja tyydy vaikka vähän "heikompaankin".
Sinulla on kuitenkin rima niin korkealla muistojesi perusteella.
Toivotan onnea ja nautitaan elämästä, niin kauan kuin sokeri suussa sulaa.
tulilatva

Vierailija

Tästä voisin kirjoittaa pitkältikin. Aloin miettiä omia elämäntapojani muutamia vuosia sitten. Kun vielä vaihdevuosioireet alkoivat pukata päälle, päätin todella tehdä jotain. Olen harrastanut liikuntaa koko ikäni, sen puoleen asiat ovat olleet kunnossa. Ylipainoa ei ole, eikä kroonisia sairauksia. Haaveilin ryhtyväni kasvissyöjäksi eli ovovegetaristiksi. Tähän oli myös eettiset syyt. Luin tarkkaan kasvissyöjille tarkoitettuja reseptejä ja ohjeita. Ruokailutottumusta kun ei pidä yhtäkkiä vaihtaa, otin aikarajaksi kaksi kuukautta. Aloitin puoli vuotta sitten ja nyt olen täysin kasvisyöjä. Ruokavaliooni kuuluu myös kananmuna ja kala. Lihan vaihdoin pikkuhiljaa soijaan. Lisäksi otan ikäiselleni naiselle sopivia vitamiineja pilleripurkista. En olisi uskonut, miten tuntuu hyvältä elämä! On niin kevyt ja pirteä olo. Turha rasva, liika suola ja ällöttävät makeat leivonnaiset jäivät menneisyyteen. Kahvin kanssa maistuu kotona leivottu tavallinen pulla. Sen suon itselleni silloin tällöin. Syön paljon kasviksien lisäksi hedelmiä, marjoja ja juureksia. Joka iltainen omena on herkkua. Nyt kun ajattelenkin rasvaisia makkaroita tai kermapäällystettyjä leivonnaisia, ällöttää. Tein oikean valinnan! Vaihdevuosioireet ovat muuttuneet lievemmiksi, ehkä niillekin teki terää elämänmuutos. Tämä on niin ihana olotila, että suosittelen muillekin.

Vierailija

Kremppaa ja sairauksia ja allergioita on.Ikää vasta 58.
Haikailen aloittavani "ruokaremontin" jossa karsin turhat hiilihydraatit pois
ruokavaliosta.Tietoa etsin netistä ja välillä ihmettelenkin....
Yksineläjänä ei tule laitettua lämmintä ateriaa säännöllisesti.
Mieheni eläessä hän tykkäsi kokata joka päivä.
Nyt on ollut paljon "lohtusyömistä" jota tyttäreni kutsuu "mässyruoaksi".
Omegat otan purkista kun ei tule syötyä kalaa kovinkaan usein.
Ja D-vitamiinia otan purkista.Liikuntarajoitteesta johtuen olen kaiket päivät sisällä istumassa.
Kotimaisia omenoita ja marjoja syön joka päivä.
Ihmettelen miksi elintarviketeollisuus mättää lisättyä sokeria niin moneen elintarvikkeeseen?
Hämmästyin ihan kun aloin lukea tuoteselosteita-suurennuslasin kanssa ,ihan kirjaimellisest!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat