Eläkkeellä töissä
klo 13:12 | 6.7.2010
Lähestyn työeläkeikää eli täytän 63 vuotta, mutta työhaluja olisi vielä. Onko taloudellisesti kannattavaa ottaa työeläke ja tehdä lisäksi töitä?Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähestyn työeläkeikää eli täytän 63 vuotta, mutta työhaluja olisi vielä. Onko taloudellisesti kannattavaa ottaa työeläke ja tehdä lisäksi töitä?Lue koko juttu
ET-lehden numerossa 10/2010 oli asiaa töitä tekevistä eläkeläisistä. Monella työhaluja riittää yli 63-vuotiaaksikin.
Oletko sinä eläkkeellä, mutta silti yhä mukana työelämässä? Millaiset asiat tekevät työstä jatkamisen arvoista? Oletko sitä mieltä, että töissä käyminen on väärin nuoria kohtaan?
Jaa oma tilanteesi muiden keskustelijoiden kanssa!
Jäin eläkkeelle täytettyäni 63-vuotta.
Olen ollut työelämässä 43-vuotta, joten mielessäni oli tunne, että tämä on se hetki jolloin tämä albumi suljetaan ja aloitetaan uusi "vapaaherrattaren muistelmat".
Työelämästä luopuminen ei tuntunut vaikealta ja olihan nuoria tulokkaita tehtävieni jatkajaksi, joten mielelläni saatoin antaa heille hyvän mahdollisuuden tulla edelleen kehittämään tehtäviäni.
Työpaikallani oli myös niitä, jotka eivät halunneet puhua eläkkeelle lähdöstä, vaikka eläkeikä ylittyikin. Nämä henkilöt kuuluivat johtajistoon.
Eiköhän työpaikat ole niin moninaiset, että ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa eläkkeellelähdön ajankohdaksi.
Itse pääsin eläkkeelle reilusti alle kuusikymppisenä pitkän työuran jälkeen. Olin unelmoinut vuosia alan vaihdoksesta, opiskellut uutta ammattia
ja aikainen eläkkeelle pääseminen mahdollisti unelmani toteuttamisen. Aina yksin eläneenä ja aina yksin maksaneena, en voinut
koskaan ajatella taloudellisesti edes vuorotteluvapaalle jäämistä. Oli pidettävä kiinni työpaikasta, jotta korttipakko ei hajoa.
Eläke, joka on reilusti pienempi kuin palkka, takaa nyt vuokran ja laskujen maksun. Lisätuloilla takaan
sen, että elämässä on vähän muutakin. Ja kaikista ihaninta on se, että saan lopultakin työskennellä lasten ja nuorten
parissa. Tapaan uusia ihmisiä, saan uusia näkökulmia elämääni ja jaksan taas nauttia elämästä ja pitää huolta terveydestäni.
Itse en kärsi huonoa omaatuntoa työssä käymisestä. Olen tullut sentään aika halvaksi yhteiskunnalle
vuosien aikana, koska en ole koskaan joutunut turvautumaan yhteiskunnan apuun. Olen ollut onneksi terve, olen opiskellut töissä
olessani, en ole saanut opintotukia, vuokratukia, lapsilisiä yms ja olen toiminut apuna perheellisille ystävilleni, koska
pidän lapsista. Minusta olen onnekas siitä, että lopultakin olen siinä työssä, josta nuoresta lähtien
unelmoin, mutta olosuhteet määräsivät toisin. Ja toisaalta maksan vieläkin verojakin.
Kaikilla ihmisillä on erilainen elämä ja erilaiset tarpeet. Kuka siitä hyötyisi, että jättäisin työpanokseni antamatta?
Meitä nuoria mummoja arvostetaan, koska olemme vielä hiukan vanhanaikaisesti kasvaneet vastuun kantamiseen.
Ja näyttää siltä, että ei näihin suht pienipalkkaisiin töihin edes ihan hirveästi nuoria ole edes tulossa, koska töitä on riittänyt.
Yks sopii yhdelle ja toinen toiselle..
Oletko sinä eläkkeellä, mutta silti yhä mukana työelämässä? Millaiset asiat tekevät työstä jatkamisen arvoista? Oletko sitä mieltä, että töissä käyminen on väärin nuoria kohtaan?
Millaiset asiat tekevät työstä jatkamisen arvoista kyselee ET-lehti.
Sanoisin suoraan, että pienipalkkaisen ykkös-kannustin on eläkkeen riittämättömyys. Jos eläkkeestä käteen jäävä osa verojen jälkeen kattaa nippa-nappa pakolliset kulut, niin kyllä silloin panee harkitsemaan työn jatkamista vaikka ei enää niin työhaluja olisikaan ja mielellään jo jäisi eläkepäiviä viettämään.
Sitten on ne ihmiset, joiden ei tarvitsisi taloudellisessa mielessä jatkaa työntekoa ja joiden eläke on yhtäsuuri kuin pienipalkkaisten palkka ansiotyöstä.
Heille sanoisin, että jääkää pois palkkatyöstä ja antakaa mahdollisuus nuorille tai työttömille. Näin heille kertyisi työkokemusta ja työvuosia kerryttää omaa eläkettä vanhuuden turvaksi.
Jos todella on kyse vain työhaluista, niin vapaaehtoistyötä löytyy pilvin pimein suomenmaasta.
terveisin; työ ja halu
Suht pieni palkkaisena oli pakko jatkaa töissä eläkkeelle jäätyä. Eläkkeellä maksaa perukulut, mutta ei esimerkiksi
ylimääräisiä lääkärikuluja tai muita kuluja ja pieniä elämän iloja. Peruskulut tarkoittavat asuntoa ja välttämättömiä
laskuja, ei esimerkiksi autoa ja mökkiä - niihin ei tavallisella palkalla ja isoilla asumiskuluilla ole koskaan ollut
edes mahdollisuuksi tai haluja. Mutta on ihanaa, jos eläkkeelle jäätyä saa tehdä tosiaan työtä, josta pitää.
Elämäntilanne muuttuu aika vaikeaksi, jos pitkän uran jälkeen on pakko jäädä kotiin eikä voi tai osaa tehdä mitään.
Mutta kuten sanottua eri ihmiset valitsevat eri asioita ja joidenkin on pakko ottaa mitä saa.
Monilla töissä käyvillä ja paremmin ansaitsevilla näyttää olevan kovin ruusuinen kuva tavallisesta
eläkeläisestä. Itse en viitsi selitellä, kun toiset niin kovasti ihmettelevät, miksi en siirry vapaaehtoistyöhön.
Kyllä tässä informaatioyhteiskunnassa sen verran tietoa saa, että pitäisi tajuta erilaisten ihmisten tilanne.
Jos ei tajua, niin sitten ei tajua ja sellaiselle, joka ei yksinkertaisia asioita ymmärrä,
niitä on turha rautalangasta vääntää.
Toivotaan, että saadaa eläkkeitä jatkossakin
Minulla on takana 40 vuoden yrittäjyys. Tiesin jo teini-ikäisenä mikälaisten asioiden kanssa haluan olla tekemisissä. Kohta on eläkeikä käsillä. En tunne itseäni vanhaksi enkä lainkaan sairaaksi. Tunnen, että yritykseni on hyvin kahlitseva. Panen vastaan ja otan vapaata itselleni. Koskaan en ole pitänyt edes viikon lomaa. Olen luova ihminen ja toimin tilanteen mukaan. Kaksi tuntia tänään vapaata keskellä päivää. Huomenna yksi. Jatkan kuitenkin niin kauan kuin haluan.
En tunne huonoa omaatuntoa nuorisoa kohtaan jatkamalla työntekoa. Itse olen aina tarttunut työhön kuin työhön. Palkka ei ole koskaan ollut pääasia.
Muuten olen sitä mieltä, ettei tästä maasta työt tekemällä lopu. Jotkut ammatit katoavat, mutta uusia tulee tilalle. Päättäjien taholta voisi puheet olla kannustavia työntekoon. Hanttihommista puhuminen ministeritasolla leviää kulovalkean tavoin koko maahan. Eikä se ainakaan nuorten itsetuntoa kohota.
Olen tehnyt teknisiä käännöksiä vuosikymmenten ajan. Kun eläkeikä koitti, otin sen riemulla vastaan, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen teki mieli palata töiden pariin.
Kokopäivätöihin en kuitenkaan halunnut joten lähdin etsimään muita vaihtoehtoja.
Löysin Ukko.fi-palvelun, jonka avulla pystyn myymään työtäni sen verran kuin itse haluan. Esimerkiksi nyt minulla on asiakkaana muutama suomalainen verkkokauppa, jotka lähettävät uusia tuotteitaan minulle aina sitä mukaa, kun niitä ulkomailta saavat tuotua.
Teen töitä nykyään juuri sen verran kuin haluan, silloin kun haluan. Esimerkiksi nyt on takana muutaman tunnin työrupeama. Vaihtoehtoja kyllä löytyy kun vaan jaksaa itse etsiä!
Kirjoittelen blokiani erääseen tunnettuun alustaan. Poimin tähän aiheeseen sopivan tekstin, jonka liitän nyt tähän.
..................
Nykyistä poliittista keskustelua, taivastelua ja maalailua tulevista synkeistä ajoista kuunnellessa ei tahdo saada kiinni todellisuudesta mitenkään. Enemmänkin alkaa tuntumaan kuin jokin aiheettoman ahne osa kansasta olisi löytänyt pölyttyneen aarrearkun komeron nurkasta ja pläräilee kauhusta kankeina, silmät suurina uskomattomia, vanhentuneita kaupunkilegendoja.
Tämä väestön vanhenemista käsittelevä poliittinen yksinpuhelu, noudattaa samaa juonta kuin silloin, kun tämä asia aikoinaan suurten ikäluokkien lapsuudessa sotiemme jälkeen ensimmäisen kerran keksittiin ja raamit ikäpyramidi-tarinalle naulattiin. On ihmeellistä miten monissa muissa asioissa ollaan äärimmäisen tarkkoja päivittää faktoja ajan tasalle, vastaamaan kuluvaa maailmanmenoa. Tässä meidän ’vanhuksien’, eläkeläisten asiassa kivettynyttä historiaa ei soisi enää ilman päivittämistä toistaa.
Itse olen pian 7-kymppinen mies, energinen, terve ja työnsyrjässä edelleen oikeasti toimiva yrittäjä. Harrastukseni ovat muuttuneet ajan saatossa sitä mukaa, kun osa on koettuna lakannut kiinnostamassa ja uusia aletaan tutkimaan ja harrastamaan. Maksan oman osani veroista mukisematta edelleen samoin kuin jo kuluneen yli 50 vuoden työurani ajan, kuten maksan jatkossa eläkkeestänikin. Käymme perheemme kanssa viikottain tapaamassa teräsmummuamme, joka tänä vuonna täyttää 100v. Hän on jo muutaman vuoden ansaitusti saanut osakseen vanhainkodin hoivaa. Siihen ikään on vielä reilusti matkaa meillä kaikilla.
Toki elämme aikaa, jolloin ystäviä alkaa kaatua viereltämme. Osa sairastuu, vanhenee ennenaikojaan. Silti itse lapsuudessani myös kaiken ankeuden nähneenä ja kokeneenakin voin hyvin verrata olevamme etuoikeutettuja elää tätäkin aikaa, jolloin rakentamamme perusturva alkoi toimia omien vanhempiemmekin tukena ja myös meidän itsemme turvana. Tästä turvasta vain nyt kuulee yhä useammin peloittelua osaksemme tulevasta ’mopen osasta’.
Yleensäkin suurten ikäluokkien aikaansaannokset ovat vertaansa vailla. Olemme jatkaneet vanhempiemme uskomattomien tekojen jalanjäljissä. Puolustussodilla säilytetty isänmaamme itsenäisyys olisi jo sellaisenaan rahassa mittaamaton saavutus. Onneksi nuorisomme puolustustahto on yhä yhtä upean kiitettävää tasoa edelleenkin. Sotakorvausten suoritukseen kansa, vanhempamme ja isovanhempamme läksivät hampaat irvessä, rinta rinnan yhdessä, yhteistä mahdottomalta tuntuvaa velvollisuutta suorittamaan.
Meidän, nyt eläköityvän ikäpolvemme, tehtäväksi jäi jatkaa isiemme kunniallista työtä. Jatkoimme infrastruktuurin ja yhteiskuntamme rakentamista korkealla ja tinkimättömällä moraalilla. Ja todellakin saimme aikaan upean suomalaisen, hyvinvoivan ja keskenään yhteneväisen kansakunnan. Se on rakennettu välillä turhankin kovilla ponnistuksilla ja alussa ilman juuri mitään muuta sosiaaliturvaa, kuin perustuslain suoma oikeus työntekoon, onneksi sitä riitti. Lapsilisätkin saatiin aikaan ankaran työmme kautta kasvaneella valtiomme varallisuudella. Opintotuet, opiskelu ja ilmainen terveydenhoitokin ovat seurausta nyt ikääntyvien suurten ikäluokkien ankaran työntekemisen seurauksina ja tuloksella. Sellaisesta lastemme osaksi silloin haaveilimme ja sellaisen saimme aikaan.
Mitään tästä hyvinvoinnista ei ole saatu ilmaiseksi. Nyt vaareina, mummoina iloitsemme lastemme ja lastemme lasten tukena aktiivisina avustajina mahdollisuuksiemme mukaan. Vanhenemme yhdessä ja yhteistyössä monessa sukupolvessa, kokemuksistamme, osaamisesta ja avusta tinkimättä. Tälle työlle emme halua enää palkkaa, emme silti hyväksy mitään vähättelyäkään ja mustamaalaamista kohdallamme. Emme myöskään suomalaisina ole kiitoksen kipeitä ja ansaittukin kehuminen saa meidät kiemurtelemaan.
Mahdollinen tuleva hoivantarve ja pelkkänä kustannusmomenttina jaloissa pyöriminen on ikäpolvellemme täysin vieras leima. Olemme suhteessa aiempiin vanhuksiin tervein, aktiivisin ja maksukykyisin kansanosa valtakuntamme historiassa milloinkaan. Osallistumme vielä pitkään vahvana ostovoimana ja kokemuksellisella itsetunnollamme kansakuntamme vaikuttamiseen. On syytä kääntää nämä vanhentuneet käsitykset vanhuuden ja vaivaisuuden rasitteista suurten ikäluokkien syyttelystä päälaelleen, ja huomioida meidät todellisena resurssina joko kolmantena tai vaikka neljäntenä sektorina yhteiskuntamme vaikeissa globaaleissa ”taloussotakorvauksissa”.
Huoli eläkerahastojemme kohtalosta toki kiinnostaa meitäkin. Meille ei tule riittämään se, että katselemme rahasäiliön reunoilta työmarkkinajärjestöjen ’RoopeAnkkojen’ sukeltelua rahoissamme. Uskon voimiemme vaikuttavuuden ennemmin tai myöhemmin lähitulevaisuudessa toimivan siten, että eläkerahastojen hallinnossa omistajan äänemme tulee kasvamaan sille tasolle, mikä oikeutettua on eläkerahojemme käytössä tulevaisuudessa.
Nykyisille päättäjillemme utopistisena syntynyt oivallus, saattaa meidät uudelleen, toiseen kertaan maksamaan eläkkeitämme, on irvokas ja kuolleena syntynyt ajatus. Eläkerahastojen purkaminen ja käyttäminen siihen tarkoitukseen, mihin ne ovat kerätyt on ensisijainen ja ainoa suunta. Jos eväät sellaiseen ymmärrykseen rahastojen haltijoilta puuttuvat, pitää toimijoita vaihtaa. Meidän jälkeemme seuraava eläkeläispolvi on radikaalisti pienempi, joten rahastojen pieneneminen on aivan normaalia ja vastaa vain tarvetta.
Ja lopuksi, kun aika meistä kaikista kuitenkin joskus jättää, seuraa yhteiskuntamme historiassa suurin varainsiirto viimeistään silloin kun lapsemme ja perillisemme saavat omaisuutemme koko laajuudessaan käyttöönsä.
Täytän nyt 64 vuotta. Olen kokoaikatöissä, luvannut olla vielä 2 vuotta.
Tänään kävi mielessäni, että voisin jäädä eläkkeelle ja tehdä samaa työtä 4pv viikossa.
Jos on taloudellisesti varaa niin kannattaa jäädä pois työ-elämästä oman terveyden hoitamiselle, sosiaaliselle kanssa käymisille ihmisten kanssa jne niin saa enemmän antoisaa aikaa jota ei voi rahalla ostaa. Ja samalla, tekee suuren, korvaamattoman palveluksen nuoremmalle, työsi jatkajalle joka on ehkä perheellinen niin tavallaan vähään tyytyväinen antaa omasta tuleville sukupoville mahdollisuuden kohottaa elintasoa ja terveyttä jne.
Ilman muuta pitää jäädä pois työelämästä kuusikymppisenä viimeistään jos mahdollista. Nuoret on tosiaan saatava töihin tai muuten hukka perii tämän yhteiskunnan. Nyt on liikaa kolmikymppisiä ja nuorempiakin jo eläkkeellä tai sitten kotona tietokoneen ääressä pelaamassa kun vanhemmat tai sossu elättävät. En ymmärrä kun poliitikot hokee että pitäisi pidentää yli 60 ihmisten työuraa. Tai saada osatyökykyisetkin töihin. Syynä lienee ainoastaan se, että vanhemmat ikäluokat on tunnollisempia ja parempia työntekijöitä kuin nuoremmat jotka vaativat ja näpräävät vain puhelimiaan työaikanakin.
Korkea palkkaisilla on useimmiten pitempi ja terveempi elämä suuremman eläkkeen saamiseksi mutta työläisille se on vaikempaa joten kaikille ei anneta samaa mahdollisuutta vanhentua. Jos työläisellä on varaa jäädä eläkkeelle aikaisin niin jo pelkästään terveyden vuoksi kannattee jäädä ansaitulle eläkkeelle. Rikkaat kerätköön suuria tuloja ja maksakoon rehellisesti veronsa joista osa koitukoon köyhän eläkeläisenkin eduksi, mm sairaan hoidon muodossa.
Harrastusluonteista työntekoa on aivan fiksua jatkaa, mutta ei rahan ansaitsemismielessä. Olen menettänyt useita työkavereita jotka jatkoivat tai aikoivat jatkaa työntekoa eläkkeellä ollessaan. On tullut peräaukonsyöpää, haima- ja maksasyöpää, yms. Nyt juuri yksi 66v teki täyttä päivää, jouluna todettiin kurkunpääsyöpä, jota ei voida hoitaa kuin lääkkeillä.
En erityisemmin kannata työntekoon ja syy on. Jos vanhemmat eivät saa olla oikeasti eläkkeellä "niin kuin muut kaverien vanhemmat" se on raskas taakka lapsille.
Lisäksi lasten lapsetkin alkaa pelkäämään omien vanhempien kuolemaa, jos isovanhemmat kuolevat. Olemme juuri seuranneet kun yhden (4) lapsemme vaimon vanhemmat kuolivat. Ensimmäinnen eturauhassyöpään ja vaimo surun murtamana alle vuoden kuluessa.
Miten suuria netto-eläkkeitä te saatte?
Mielestäni 1500 euroa nettona on varsin pieni eläke.
Lisätuloa, ei rahan takia, olen saanut muutaman roposen olemalla huonokuntoisten dementiaa sairastavien ryhmänvetäjänä.
Työni on vapaaehtoista ja olen todella onnellinen kun kykenen vielä 70-vuotiaana tekemään palvelutalossa työtä, joka virkistää on antaa hyvää oloa ryhmäläisille.
En kykene ajattelemaan varsinaisen päivätyöni aikoja sillä tavalla kuin ajattelen nykyistä työtäni vapaaehtoisena vanhusten parissa.
Olen löytänyt ihmisryhmän, jolle todella olen iloa tuova ja merkityksellinen.
Vähät isoista rahoista, ne joutuu kuitenkin tuhlaamaan jonnin joutavaan hötkyilyyn.
Pakonomainen ostaminen on jäänyt kokonaan eläkkeelle jäämisen jälkeen.
Vanhukset tarvitsevat minua ja minä annan aikaa heille.
Normaalia on muualla Euroopassa, että eläkkeelle pääsee 66-70-vuotiaana, normaali eläkkeelle siirtymisen aika
nykyään. Eläkeikä tulee nousemaan Suomessakin mikäli Suomi siirtyy eurooppalaiseen kantaan.
No toivotaan, että ei, mutta kun Euroopassa työpäiväkin on pitempi kuin Suomessa.
Olen 70v +++ mutta tein vielä lumitöitä 2017-2019 mutta nyt olen päättänyt jättää ne pois. En tehnyt sitä pelkästään rahaa tienatakseni vaan liikunnan vuoksi.
Nyt he; joita autoin pyytävät jatkamaan mutta kerroin heille ystävällisesti, että haluan vanhentua kohtuullisella liikunnalla enkä rasittaa terveyttäni ja siten menettää vaihtelut vanhuuden päivinä sillä en halua maata sovalla =)
Siis työ mielekkäästi liikuntaan sopivaksi sekä tulevaisuus päätöksiin on minun periaatteeni ja siksi autan heikkoja vanhuksia lumitöilläni edelleen mutta en rahasta mutta nk kotiavun puutteesta ei saa ketään kiduttaa...