Vierailija

Onpas täällä keskustelupalstoilla paljon tietoja maaseudun elämästä, äkäisistä anopeista, maaseudun aikamiespojista, jotka eivät näytä millään saavan naisia muuttamaan tilalleen. Tämän päivän Iltalehdessä joku Jarkko on taas sinkku jo kolmannen kerran tänä vuonna ! Naiset käyvät, mutta eivät viihdy kauan maatilalla.
KUKA JÄRKEVÄ HYVÄN AMMATIN OMISTAVA TYTTÖ LÄHTEE TOSTA NOIN kaukaiselle, tuntemattomalle syrjäseudulle Kainuuseen, Lappiin tai Pohjois-Karjalaan ja sanoo oman virkansa irti. -- Näissä taloissa sama suku on elänyt yhdessä vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Anoppi ja appi määrävät, mitä nuorikko saa tehdä ja mitä ei ! Kyllä siinä oma vapaus ja luovuus ovat kaukana. Ongelmia helposti syntyy, myös anoppi puuttuu lasten kasvatukseen. Tiedän tapauksia, joissa heidän suhteet hyvin toimivat, mutta toisissa tapauksissa anoppi ja miniä riitelevät, silloin miniä on aina heikoilla, kerrassaan surkeassa asemassa. Ei ole paikkaa, mihin mennä! Lapset pidättävät. Ei sitä noin vain saa muualta töitä. OLE VAIN ja KÄRSI !
Eräs tuttavani, peruskoulun opettaja muutti syrjäiselle seudulle Kainuuseen, koska sai vakinaisen viran maalaiskoulusta.
Hän rakastui saman kylän raittiiseen maanviljelijään, avioitui ja sai kaksi lasta. Kuusi vuotta kului ja heille tuli avioero. Kysyin häneltä miksi? Hän vastasi, ettei jaksanut kuulla pahapäisen anopin jatkuvaa räksytystä. Hän otti tytöt ja sai uuden viran aivan eteläisestä Suomesta. Minulla on itselläni kaksikin ammattia ja omaa työtä aivan tarpeeksi. Mieluummin lähden ulkomaille ( olen asunut Englannissa 9 kuukautta) kuin suomalaiselle mammanpoika- maajussille. Maailma on avara, ei tarvitse yhteen suuntaan mennä. Omistan lisäksi hyvän itsetunnon ja olen kaunis, nuori nainen.

Sivut

Kommentit (22)

No, tuo on VAIN yksi mielipide !

Yksi sisareni on ollut jo yli kolmekymmentä vuotta maalaistalossa emäntänä.
Anoppi (yli 80 vuotias) asuu loppuun asti heillä syytinkiläisenä.
- Kun sisareni kävi vielä töissä kodin ulkopuolella, oli hienoa, että anoppi hoiti lapset,
jotta mies saattoi tehdä talon töitä.
-Nyttemmin ovat kumpikin siinä kotona, eikä lypsykarjaa enää ole.
Anoppi oleilee omassa kammarissaan ja tekee käsitöitä, eikä puutu talon asioihin.
"Nuoret", n.60 vuotiaat, elää omaan tahtiinsa.

**Joten on sitä hyviäkin tarinoita.

Paljon olemme jutelleet ratkaisustaan. Eihän he voineet anoppia mihinkään pois siitä kotoaan ajaa.

ONHAN TOKI HYVIÄ, RAKASTAVIA ANOPPEJA ym. muitakin... monia kohtaloita...

Minäkin tiedän rakastavan, lämpimän ja todella loistavan anopin, jonka kanssa miniä on asunut jo 37 vuotta.
Molemmilta yhteistyö sujuu loistavasti, samoin lasten kasvatus. Tilaa on talossa on valtavasti. Miniä on luvannut hoitaa anopin hautaan saakka. Aivan mukava ilmapiiri talossa. Ja vieraita kohdellan tosi hyvin.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mutta jokaisen täytyy ymmärtää, että kolikolla on toinenkin puoli. Eivät kaikki anopit ole samanlaisia. Jotkut ovat hyvin ärhäköitä ja mustasukkaisia omasta pojastaan, varsinkin jos tämä on ainoa poika. Pienillä tiloilla on vähän tilaa, keittiö ja muutama huone, yläkerta. Eihän se sopu ahtaissa tiloissa säily. ----Eräs pohjoisen aikamiespoika sanoi minulle, että tiedätkö ketään vapaata naista hänelle emännäksi. Tiesin erään kunnon neitosen, he tapasivat minun nähden, mutta kun vierailivat anoppilassa. Suhde päättyi siihen, kun ilkeä anoppi alkoi huutaa tytölle, ettei tänne ketään naista oteta! Ala painua pois seuraavalla linja-autolla. He olivat vilpittömästi rakastuneita. Mutta anoppi viilsi suhteen poikki.
Nyt poika kohta 40 vuotias ryyppää jatkuvasti, on tuomittu rattijuopumisesta. Kauheaa katsella hänen alamäkeään toisten holisten kanssa. Kun hän nuorena oli täysraitis ja kävi vakinaisessa työssäkin.
Hän on uhannut itsemurhalla ym. Mutta äiti on jyrkkä ja häijy. Ei sellaista kukaan voi auttaa. Pelkään pahinta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Onpas täällä keskustelupalstoilla paljon tietoja maaseudun elämästä, äkäisistä anopeista, maaseudun aikamiespojista, jotka eivät näytä millään saavan naisia muuttamaan tilalleen. Tämän päivän Iltalehdessä joku Jarkko on taas sinkku jo kolmannen kerran tänä vuonna ! Naiset käyvät, mutta eivät viihdy kauan maatilalla.
KUKA JÄRKEVÄ HYVÄN AMMATIN OMISTAVA TYTTÖ LÄHTEE TOSTA NOIN kaukaiselle, tuntemattomalle syrjäseudulle Kainuuseen, Lappiin tai Pohjois-Karjalaan ja sanoo oman virkansa irti. -- Näissä taloissa sama suku on elänyt yhdessä vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Anoppi ja appi määrävät, mitä nuorikko saa tehdä ja mitä ei ! Kyllä siinä oma vapaus ja luovuus ovat kaukana. Ongelmia helposti syntyy, myös anoppi puuttuu lasten kasvatukseen. Tiedän tapauksia, joissa heidän suhteet hyvin toimivat, mutta toisissa tapauksissa anoppi ja miniä riitelevät, silloin miniä on aina heikoilla, kerrassaan surkeassa asemassa. Ei ole paikkaa, mihin mennä! Lapset pidättävät. Ei sitä noin vain saa muualta töitä. OLE VAIN ja KÄRSI !
Eräs tuttavani, peruskoulun opettaja muutti syrjäiselle seudulle Kainuuseen, koska sai vakinaisen viran maalaiskoulusta.
Hän rakastui saman kylän raittiiseen maanviljelijään, avioitui ja sai kaksi lasta. Kuusi vuotta kului ja heille tuli avioero. Kysyin häneltä miksi? Hän vastasi, ettei jaksanut kuulla pahapäisen anopin jatkuvaa räksytystä. Hän otti tytöt ja sai uuden viran aivan eteläisestä Suomesta. Minulla on itselläni kaksikin ammattia ja omaa työtä aivan tarpeeksi. Mieluummin lähden ulkomaille ( olen asunut Englannissa 9 kuukautta) kuin suomalaiselle mammanpoika- maajussille. Maailma on avara, ei tarvitse yhteen suuntaan mennä. Omistan lisäksi hyvän itsetunnon ja olen kaunis, nuori nainen.

Herää nyt sinäkin hyvä ihminen! Ihmissuhdeongelmia on sekä maalla että kaupungeissa. Avioerotilastot puhunee puolestaan. Epäilen kyllä hyvää itsetuntoasi. Hyvän itsetunnon omaavalla henkilöllä ei ole tarvetta kehuskella ulkonäöllään...vaikuttaa enemmänkin siltä, että olet lapsellisen itserakas ja kuvittelet liikoja itsestäsi. Tiedoksi vaan, ettei nuoruus ole pysyvä tila, se vanhuuskin tulee vielä eteesi, jos saat pitkään elää.

Lainaus:

Onpas täällä keskustelupalstoilla paljon tietoja maaseudun elämästä, äkäisistä anopeista, maaseudun aikamiespojista, jotka eivät näytä millään saavan naisia muuttamaan tilalleen. Tämän päivän Iltalehdessä joku Jarkko on taas sinkku jo kolmannen kerran tänä vuonna ! Naiset käyvät, mutta eivät viihdy kauan maatilalla.
KUKA JÄRKEVÄ HYVÄN AMMATIN OMISTAVA TYTTÖ LÄHTEE TOSTA NOIN kaukaiselle, tuntemattomalle syrjäseudulle Kainuuseen, Lappiin tai Pohjois-Karjalaan ja sanoo oman virkansa irti. -- Näissä taloissa sama suku on elänyt yhdessä vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Anoppi ja appi määrävät, mitä nuorikko saa tehdä ja mitä ei ! Kyllä siinä oma vapaus ja luovuus ovat kaukana. Ongelmia helposti syntyy, myös anoppi puuttuu lasten kasvatukseen. Tiedän tapauksia, joissa heidän suhteet hyvin toimivat, mutta toisissa tapauksissa anoppi ja miniä riitelevät, silloin miniä on aina heikoilla, kerrassaan surkeassa asemassa. Ei ole paikkaa, mihin mennä! Lapset pidättävät. Ei sitä noin vain saa muualta töitä. OLE VAIN ja KÄRSI !
Eräs tuttavani, peruskoulun opettaja muutti syrjäiselle seudulle Kainuuseen, koska sai vakinaisen viran maalaiskoulusta.
Hän rakastui saman kylän raittiiseen maanviljelijään, avioitui ja sai kaksi lasta. Kuusi vuotta kului ja heille tuli avioero. Kysyin häneltä miksi? Hän vastasi, ettei jaksanut kuulla pahapäisen anopin jatkuvaa räksytystä. Hän otti tytöt ja sai uuden viran aivan eteläisestä Suomesta. Minulla on itselläni kaksikin ammattia ja omaa työtä aivan tarpeeksi. Mieluummin lähden ulkomaille ( olen asunut Englannissa 9 kuukautta) kuin suomalaiselle mammanpoika- maajussille. Maailma on avara, ei tarvitse yhteen suuntaan mennä. Omistan lisäksi hyvän itsetunnon ja olen kaunis, nuori nainen.

Jos sinua on joku jo pyytänyt maalle muuttamaan, niin älä ihmeessä lähde.
Hyvällä itsetunnolla varustettu, kaunis ja nuori nainen pärjää kyllä maailmalla :)

NUORUUS ON VAIN KERRAN, mutta kaikki voivat elää puhtaasti!
Kaikki ovat nuorina kauniita. Vanheta voi arvokkaasti ja kauniisti. Vanhuus ja viisaus kulkevat käsi kädessä.
Jos on kaunis,terve ja puhdas sielu, on aina kaunis iästä riippumatta,vaikka olisi 85 vuotias tai enemmänkin.
Kun ihmisellä on hyvä itsetunto ja hän kunnioittaa itseään, hän on KAUNIS.
Ei kauneus ole pelkkä ulkokuori. Siihen tarvitaan myös sisäinen kauneus ja puhtaus ja toistsen kunnioittaminen ja terävä äly.
Myös kyky tuntea rajansa ja kieltäytyä järkevästi kaikesta, mistä joutuu kärsimään ja myöhemmin katumaan.

RIKAS KADEHTII KÖYHÄN KAUNISTA TYTÄRTÄ, sanoo eräs lauluntekijä. Raha ei näitä ratkaise.

KYLLÄ MINÄ MAAJUSSI VUAN VÄHÄSEN KEHUSKELEN...

Jos en sua naista tälle muatilalle koko Suomesta, niin haen vaekka Venäjältä taikka Thaimaasta taikka Kiinasta...
Sieltä suapi ihan varmasti paljon kauniimpia naesia ja lisäksi hyö haluaa tehä työtä vaikka ois kuin kylmä taikka kuuma.
Ei vekkosta tässä kanata lannistua! Vanhuuven turvoo maamieskin tarttee. Mulla jussilla on liiankin hyvä itetuntemus.

JOTEN MATKAAN VUAN LÄHEN JA ETIN JA ETIN ... ja jostain löyvän! Uskokee vuan pois!

Kannattaako kovin kaukaa hakea, korkeintaan naapurimaista. Mitä erilaisemmat tavat ja elämäntyyli, sitä vaikeampaa on sopeutua uuteen maahan. Ja vierasmaalaisen kanssa kun avioituu, on eron mahdollisuus tilastollisesti paljon korkeampi kuin kahden suomalaisen liitossa. Lapsiakin jos hankkii, niillä on helpompaa kun ovat suomalaisen näköisiä.

SUOMI KANSAINVÄLISTYY KOVAA VAUHTIA

On väistämätön tilanne, että kun Suomeen tulee pakolaisia, synty kansainvälisiä liittoja ja niistä lapsia.
Tiedän monia suomalaisia tyttöjä, jotka ovat avioituneet arabimiesten (marokkalaisten, turkkilaisten, kurdien ja somalien) ja afrikkalaisten miesten kanssa ja heillä on myös usein lapsia.Jotkut naiset ovat kääntyneet jopa islamin uskoon, koska mies näin haluaa. Kaupungeissa ei kaikille tytöille joko riitä tai ei kelpaa suomalainen mies. Tummat silmät ja tulisuusko viehättävät, näin vain on tilastollinen tosiasia. -----Myös suomalaiset miehet hakevat ulkomaillta vaimoja esim. Venäjältä, Thaimaasta, Vietnamista ja Filippiineitä, jotkut myös Afrikasta ja Karibialta. TOTTA KAI NÄISTÄ LIITOISTA TULEE USEIN HYVIN VAIKEITA, AVIOERO ON PALJON TODENNÄKÖISEMPÄÄ kuin suomalaisten parien kesken. Monet palaavat takaisin kotimaahansa. Jopa vievät lapset mukanaan. ----Ei ulkomaalaisten naisten sopeutuminen maajussille anoppilaaan ole taatusi helppoa. Eräs nuori maanviljelijä Pohjois-Savon syrjäkylältä meni hakeamaan Thaimaasta tyttöä, heidät siellä vihittiin kahden viikon tuntemisen jälkeen. Nuorikko tuli Savoon, mutta lähti pois jo yhdeksän kuukauden kuluttua takaisin Pattajalle raskaana. Eikä hänestä ole sen jälkeen yhtään mitään kuulunut. Mies jäi äitinsä kanssa ja seurustelee nyt satunaisesti...
Mutta aina löytyy poikkeuksia. Eräs tuttavani, mies löysi Ruotsissa ollessaan filipiiniläisen naisen ja heillä on avioliito keskenyt nyt yli 25 vuotta. Poika on hyvin menestynyt. Tarinoita löytyy niin monia kuin ulkomaalaisia liittojakin.
VAROVAISUUS ON PAIKALLAAN. Monesti tulee pahoja pettymyksiä...

ULKOMAALAISEN KANSSA VOI ONNISTUA tai SITTEN aika usein EPÄONNISTUA!

Eräälle pohjois-pohjalaiselle maaseudun vanhalle pojalle hommattiin morsian Venäjältä, kun sanoi olevansa onneton yksinään.

Nainen viihtyi maatalossa avioliiton solmimisen jälkeen vajaan vuoden ja palasi takaisin suureen kotikaupunkiinsa.
Koska heillä ei ollut avioehtosopimusta, mies menetti puolet omaisuudestaan. Kuten laki sanoo, näin siinä käy.

Nyt hän on köyhtynyt eikä enää luota hameväkeen, kuten itse kyläläisille sanoi. On siinä kerrakseen selviämistä.
TYHMYYDESTÄ AINA SAKOTETAAN.

Huhhuh, tuosta vahvistui se vakaumukseni että aina kannattaa tehdä avioehto. Jos toinen osapuoli sitä vastustaa, niin sitten on syytä epäillä että onkin onnenonkija. Julkkiksilla, joilla usein on maallista mammonaakin, on nykyään avioehto pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Yhtä hyvin tuo otsikko voisi olla:En muuta anoppilaan ikinä.
Asui se anoppi maalla tai kaupungissa,mitä väliä sillä on missä hän asuu.
Vaikka olisi hyvätkin välit,silti kokaisella pitäisi olla se oma paikka,missä saa toimia ja olla miten itse haluaa ja luoda kodista omanlaisensa.
On heitäkin,joilla se on toiminut,että asuvat saman katon alla,tai samassa pihapiirissä.
Avain asemassa siinä on myös puoliso,jonka pitäisi ottaa kummatkin huomioon,mutta monesti siinä kuitenkin joutuu olemaan enemmän lojaali omille vanhemmilleen.
Itse en olisi muuttanut anopin kanssa samaan talouteen,onneksi ei pitänyt valita sitä vaihto-ehtoa.

KUN KIELITAIDOTON AVIOITUU ULKOMAALAISEN KANSSA...

Rakkauden kieli on kaunein kieli, niin sitä sanotaan. Tiedän monen täysin kielitaidottoman maalaismiehen kokeilleen avioliittoa ulkomaalaisen (hyvin usein venäläisen naisen kanssa). Suhde voi kyllä onnistua. Jos molemmat ymmärtävät ja kunnioittavat toisiaan.
Mutta jos miehellä on mielenterveys- tai alkoholiongelma, se ei parane avioitumalla ulkomailla. Ei sitten mitenkään !
Tiedän Kainuusta miehen, jolla on ensimmäinen avioero ( 3 lasta) suomalaisen naisen kanssa. Toinen avioero venäläisen naisen kanssa ( 1 lapsi), kolmas avioero myös venäläisen (Uralilta )naislesken kanssa, ei siitä lapsia. Nyt on päättynyt avoliitto Kostamuksesta kotoisin olevan naisen kanssa. Kaikki nämä naiset ovat muuttaneet pois Suomesta.
Mies asuu äitinsä kanssa isossa talossa ja ryypiskelee minkä "töiltään" ehtii. Uusi nainen on kuulema taas tulossa taloon...
Eivät nämä ulkomaalaiset naiset ole tienneet mitään miehen taustoista. Mies on halunnut pikaisesti avioon. Naiset ovat olleet sokeasti rakastuneita. ---- Satuin tutustumaan tähän Uralilta Permistä tulleen nuoren lesken ja hänen tyttärensä elämään. Hän sai apua turvakodista, josta pani vireille avioeron ja palasi Venäjälle. Hän häpesi ja katui tätä lyhyttä avioliittoaan niin , ettei uskalla ikinä siitä vanhemmilleen kertoa. Kaikenlaiseen kapakkaukkoon tulikin sotkeuduttua. VOI SITÄ ITKUA ja KYYNELÄITÄ.

Ymmärrän oikein hyvin tämän anoppi maaseutu keskustelun. ajatelkaapa omalle kohdalle, että kotiinne tulee aivan vieras henkilö asumaan omine tapoineen ja toiveineen, ei ole helppoa. Mutta on niitä aivan kamaliakin anoppeja jotka pilaavat nuorten elämän määräilemällä ja komentelemalla. Parempi olisi muuttaa erilleen ellei kemiat sovi yhteen. onko aivan pakko asua saman katon alla jos ei tulla toimeen.

Ei enää anoppilan lähellekkään,ei myöskään anoppia lähelle.Siinä voi huonolla tuurilla joutua henkisen väkivallan kohteeksi,ihmisarvon alentaminen,kipua,kärsimystä ja tuskaa.On muuten jollekkin käynyt noin.!!!!

PAREMPI OLISI MUUTTAA ERILLEEN, ELLEI KEMIAT ANOPIN KANSSA SOVI....

Hyvähän se on sinun noin sanoa, kun et tunne syvän maaseudun oloja ja olosuhteita.
Kyllä on täysin varmaa, ettei paikasta, jossa anoppi ( ja appi) ovat asuneet 40 --60 vuotta, HE EIVÄT PYSTY EIVÄTKÄ ENÄÄ OSAA MUUTTAA MUUALLE KUIN PAKOSTA hyvin vanhoina terveyskeskukseeen ja sieltä haudan ikilepoon. He ovat aikoinaan raivanneet pellot, viljelleet niitä, hoitaneet karjaa, jokainen pienar, oja, puu ja kivi on heille rakas. Ja tietysti ne maat ja metsät.
Heillä on hyvin usein vanhuuden tukeana ja turvana yksi tai joskus kaksikin aikamiespoikaa, tytöt ovat lähteneet maailmalle jo nuorina.
Tällainen vanhapoika ei näytä saavan morsianta aina edes kirjeenvaihdon eikä muunkaan kanavan kautta.EI TODELLAKAAN! Hänen on pakko totella vanhempiaan, jotta joskus saisi omaisuutta ja talon! Kyllä SE NUORI VAIMO, joka on sattunut muuttaman tähän huusholliin ensimmäisenä lähtee... mieron tielle. Kun aikamies ei löydä ketään vakinaista, hän ottaa irtonumeroita vaikka idän suunnalta ja menee sinne ryyppäämään. Näin ne suhteet menevät ainakin Itä-Suomen syrjäkylillä. TIEDÄN MISTÄ KIRJOITAN. JA SILLÄ SIISTI, USKO TAI ÄLÄ !

Mutta parempi vaikka eroon päättynyt liitto ja sen mukana saatu perhe, kuin ikuinen yksinolo. Erotaanhan kaupungeissakin kovaa vauhtia, eivät ne avioliitot sielläkään aina kestä. - Ja sitten kun anoppi on luonnonlakien mukaan siirtynyt ajasta ikuisuuteen, ne lapsenlapset saavat iloita perimästään kesäpaikasta. Ehkä joku heistä jopa muuttaa maalle pysyvästi. - Vaikka ero tulisi, niin onhan maalaismiehellä ja anopilla kontakti lapsiin, kyläilyt ja muu yhteydenpito. - Niin että ei kaikkien elämä pilalle mennyt, päin vastoin tuli lisää ilonaiheita. - Näin ajattelee mummuikäinen, joka lapsenlapsia haikailee.

MAAJUSSIT OVAT KOSINEET MINUA !

Olenhan mie tavannut kesällä käyvessäni omilla seuvuilla montakii maajussia. Hyö ovat ehottaneet, että tule taloon nuoreks emännäksi äitii auttamaan.

Mie on vuan laukassu yhellekii, että MIE EN TEE SIULLA YHTÄÄN MITTÄÄ, YHTÄ VÄHÄN KUIN VARIKSENPELÄTTÄMELLÄ.

Joku on suuttunutkin, ett mie tullu liian ylpiäksi neitiks kaupunkimaisemissa.

Kyllähän mie suankin ylpiä olla : on oma vakituinen työ, rahaa eikä tartte sitä muilta ruinata.

Kuka miulle palkan maksaa maalaistalossa, anoppi vai ? Ei varmasti sua hältä muuta kuin haukkuja palkaksi.

MÄNKÖÖT MUUT, MUTTA MIE OON ITELLINEN JA ONNELLLINEN.

Tässä pieni "kevennys" keskusteluun.
Lainaus kirjasta Vanhat tädit eivät muni ja
alaotsikko Maalaiset ja muutkin:

Maalaisia on monta lajia: ulkomaalaiset, maalaiset ja meidän perhe
mökillä. (Pia 6v)

Maalainen on onnellinen mies, ensinnäkin siksi, että hänellä on traktori,
mutta myös siksi ettei hänen tarvitse käydä töissä. (Håkan 7v)

Maalaisen ei ole helppo mennä naimisiin, sillä hänen vaimonsa pitäisi
sietää hurjan paljon vettä ja sumua ja kylmää ja sellaista (Knut 7v)

ja, jos sitten kuitenkin täytyy erota niin...

Kun mennään naimisiin annetaan toisilleen vaitiololupaus. Jos sitä ei
pidä, täytyy erota ja silloin pitää jakaa lamput ja veitset ja yleensä
ei voida sopia kuka saa lapset. Niiden, jotka eivät voi sopia siitä,
täytyy mennä pörssimeklarin luo. Hän määrää, että toinen saa lapset
ja toinen saa silloin ylimääräisen ruokapöydän tilalle. (Regina 7v)

Ajatelkaapas anoppi-miniä-appi-vävy-asiaa oikein kunnolla.
Mikä tekee anopista vihamielisen miniälle? Onhan anoppikin joskus naitu vieraaseen huusholliin jos ei sitten ole naitu kotitilalle vävyä. Unohtaako anoppi minkälaista kohtelua hän koki aikanaan tullessaan miniäksi taloon, oltiinko hänelle hyviä vai pahoja. Pelkääkö nainen nuorempaansa ja onko pojasta luopuminen niin kova asia. Miesten pitäisi osata irrottautua äidin esiliinan-nauhoista ja seistä vaimonsa rinnalla tukemassa tätä. Kyllähän miniöitäkin on varmaankin monensorttisia, mutta itse en osaisi enkä haluaisi asettua perustamaan perhettä toisten huusholliin.
Jotenkin tuntuu, että appi on väistyvä osapuoli ja hyväksyy miniän helpommin.
Minkähanlainen anoppi itse olisin jos minulla olisi miniä?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat