Suojaudu punkeilta

Punkit ovat jo liikkeellä. Punkin purema ei yleensä ole vaarallinen, mutta borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen oireet on hyvä tietää.Lue koko juttu

Suojaudu punkeilta

Kommentit (6)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sorry mutta koneeni oli "hitaalla" ja yritin saada kuvaa mukaan ja taisin yrittää monta kertaa näköjään.

Marjametsästä minäkin sain viime vuonna kolmeen otteeseen punkin ja kuva on ensimmäisestä jonka kaivoin veitsenkärellä ja se oli aikatyölästä kunnes tuli hankittua pihdit.
Rasvaa ei kuitenkaan kannattaisi irroituksen apuna käyttää - sillä punkki voi oksentaa.

Kaikin osin Suomea ei kuitenkaa esiinny Borrealista punkeissa mutta ehdottomasti kannatta seurata puremajäljen kehitystä ja tarvittaessa antibiooti kuurille!

Punkin puremista selvinny

Borrelioosi ry:n sivuilta voi lukea borrelioosiin sairastuneiden tapauksia ja niistäkin käy ilmi,etteivät antibiootit suinkaan auta aina.Myös Jarno Ahosen borrelioosikirjaa voi suositella. Suomessa ei oikein osata vielä hoitaa borrelioosia ja tapauksia on paljon,ne eivät todellakaan ole harvinaisia.

Krisse

Sairastin kesällä 2018 puutiaisaivokuumeen ja voin kertoa että kuvio ei aina mene niin kuin joka paikassa kerrotaan. Punkkia en nähnyt missään vaiheessa mutta puremakohta selvästi erottuva, nilkassa sukan rajan yläpuolella. Heti seuraavana päivänä niveltuntemuksia, ja neljäntenä päivänä nousi kuume ja alkoi päänsärky ja pahoinvointi. Lääkärit ehdottivat närästyslääkkeitä, raskaustestiä, myyräkuumetta ym. Niskajäykkyyttä ei ollut missään vaiheessa, enkä ollut liikkunut muualla kuin Espoossa asvaltoiduilla kävelyteillä. Jokainen lääkäri ja hoitaja vakuutti että ei ole mitään vakavaa, verikokeissa kun ei ollut huomautettavaa. TBE- vasta-aineita ei otettu.
Kun puremasta oli kulunut lähes 4 viikkoa päätin että ei auta muu kuin yrittää pinnistellä, hankkia vahvempia särkylääkkeitä ja yrittää päästä arkeen kiinni. Hetken fyysinen rasitus (imurointi) oli liikaa, kehon oikea puoli rupesi menemään tunnottomaksi ja puhekyky hävisi. Onneksi oli mies kotona ja vei Jorviin josta ambulanssilla Meilahteen suoraan magneettikuvaukseen. Ei ollut aivoverenvuotoa, mutta selkäydinpunktio näytti tulehdusta, ja verikoe vahvisti puutiaisaivokuumeeksi. Viikon lepäsin sairaalassa ja kotona 1,5kk jonka jälkeen töihin, alkuun osa-aikaiseksi.
Niskajäykkyyttä ei ollut missään vaiheessa.
Flunssan oireita ei muuta kuin alun korkeahko kuume.
Sairaus ei ollut ns kaksivaiheinen, huono vetämätön olo jatkui, minulla ei ollut viikon oireetonta aikaa välissä.

Jos heti olisi otettu TBE-vasta-aineet kaikkien muiden kymmenien verikokeiden ohessa, olisin säästynyt jatkuvalta terveyskeskuksessa/lääkärissä ravaamiselta jossa kukaan ei missään vaiheessa uskonut että olin todella sairas. Tällainen on henkisesti äärimmäisen rankkaa varsinkin kun itse ja läheiset tietävät että nyt ei ole kaikki hyvin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat