Järjestyksen puute

Vierailija

on leimannut koko elämääni lapsuudesta lähtien .Lapsena oli tavaroita vähän joten
ne pysyivät suht järjestyksessä niitten vähyydestä johtuen, mutta aikuisena onkin huushollini ollut yhtä "kaaosta"
Olen silti selvinnyt koulut läpi vaikeuksitta,välillä jopa hyvin arvosanoin.
On ollut välillä todella vaikeaa aloittaa asioita,vitkastelen,on organisoinnin ja ajankäytön vaikeuksia.
Innostun kuitenkin uusista asioista-ja jätän ne helposti kesken.........
Sukulaisella todettu ADHD sai minut tutkimaan sitäkin asiaa;
kovin moni oire on myös minun oireeni!
Edesmenneen aviopuolison järjestyksellisyys oli ihana asia;
välillä hän kyllä turhautui ja sanoi paljonpuhuvasti:"Hökäle mikä hökäle!"

Itselläni on nykyisin alhainen turhautumiskynnys;monen tärkeän asian hoitaminen takkuilee sen vuoksi.....
Ajoittain on myös masennuskausia joista olen kuitenkin selvinnyt-toistaiseksi.......

Olen ajatellut että minulta puuttuu joku "järjestysgeeni" elimistöstä.
Koomista on kyllä että olin välillä töissä siivoojana ja pärjäsin hyvin!Työohjeet olivat kyllä hyvin selkeät.
Vanhin lapseni on säntillinen ja toimii työssään kirjanpitäjänä;kerran naureskeltiin että voisi luulla
että on vauvat laitoksella vaihtuneet, ellei olisi niin minun näkönen :D

Kertoisiko joku vinkkejä miten voisi luopua "turhasta" roinasta ,joka hankaloittaa jo jokapäiväistä elämää?
Sodan kokenut äitini laittoi talteen kaiken ja sanoi:"Tätä vielä joskus tarvitaan"
Itselläni on tavaraa jota en ilmeisesti tarvitse-olenko "Hamsteri"?

Kommentit (7)

Vierailija

Kaikkihin me olemme erilaisia. Tarvitseeko jokaisen olla säntillinen ja järjestelmällinen? Meitä kaikkia tarvitaan. :)

Vierailija

Voi, miten tutulta tuntui tuo aloittajan teksti! Kamppailen ihan samojen ongelmien kanssa. Minullekin aviomies huomauttelee hänen mielestään turhan tavaran keräilemisestä. Mutta olen useasti huomannut, että kun jotain heittää pois, sille olisi kohta tarpeellista käyttöä.
Sota- ajan jälkeen varttuneena, sitä on oppinut sästämään kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. :)
Ongelmaksi tavarapaljous muodostuu tosiaankin, kun järjestyksen pito käy melkein mahdottomaksi.
Olen pikkuhiljaa yrittänyt alkaa luopua liioista tavaroista, mutta hyvin vaikeaa se tuntuu olevan.

Minäkin olen alkanut epäillä itselläni olevan ADHD- häiriön, nettitestit osoittavat sitä selvästi. Nyt olen alkanut paremmin ymmärtää myös lapsuuttani ja sitä, miksi niin usein sain negatiivista palautetta touhuistani :)

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hmmn..kyllä kai silloin, kun turhat tai liiat tavarat alkavat vaikuttaa jo
elämiseen, niin niistä olisi päästävä eroon. Kyllä tuo vaikuttaa siltä, että
sisälläsi asuu pieni hamsteri..;)

En tiedä, onko tuolla ADHD-oireyhtymällä tämän asian kanssa tekemistä,
paitsi että lyhytjänteisyys..masennushan toki tekee sitä, ettei saa mitään
aikaiseksi. Ja jos sekasorto veilä häiritsee, niin sitä masentuneemmaksi
voi itsensä tuntea.

No, itse kun olen enemmänkin järjestyksen ihminen ja nautin siitä, ettei
ylimääräistä tavaraa ole ympärillä, vaikka kai niitä jokaiselle jonkin verran
kertyy. Tässä muutama vinkki:

- käy läpi tavarasi ja lajittele; käyttöön, kierrätykseen, kirpparilla..kun olet saanut
kirppari ja kierrätyskamat, niin pyydä ystäviäsi valkkaaman ekaksi siitä päältä,
mitä haluavat
- tee samoin vaatteillesi
- hanki kunnollisia säilytyslaatikoita, astioita, koreja, joihin laitat niitä vielä
tarpeellisia tavaroita pyörimästä jaloista
- ota tietty huone aina kerralla käsittelyyn, niin jaksat hoitaa sen loppuun asti
- yritä korjata aina jälkesi saman tien---tosi helposti kaikkea jää lojumaan;)
- laadi 'suunnitelma', jos tuntuu vaikealta aloittaa

Eihän sitä tarvitse 'millimetrin' tarkka olla eikä se ole varmaan kivaakaan.

Joko sulla on verkkokellari tmv.täynnä tavaraa, ettei sinnekään mahdu, jos
et kertaheitolla rohkene luopua?;)

-tmaria-

Vierailija

-Olen myös huomannut, että on parempi kotona, kun ja jos liikaa tavaraa ei kerry. Vaikeaa se on, olen myös säästäväinen luonne ja myös jätän tavaraa askartelujani/ompeluksiani varten. Olenkin varannut näille "säästötavaroille" yhden yläkomeron. Silloin tällöin senkin puhdistan ja aina lähtee tavaraa pois, aivan surutta.
-Joka kevät ja syksy vien tavaroita kirpparille, ja annan myös halukkaille tuttaville, jos jotain löytävät kirpparikasoistani.
-Samoin lähtee risat/huonot vaatteet ja kankaat lumppukeräykseen 2 x vuodessa.
-Ongelmani on lähinnä kirjat, niitä on paljon enkä niistä malta luopua, paitsi huonoista kirjoista. Toisaalta kirjat keräävät paljon pölyä, enkä omista kovin paljoa hyllytilaakaan niitä varten.

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Mitä enemmän tavaroita on,niin sitä vaikeampaa on järjestyksen pito.Tämä asiahan on selvä varmasti meille kaikille.Niin minullekin,mutta...
Kaikille ,varmasti nais-ihmisille on tuttua se,että vaatekomerossa on liikaa vaatteita.Niitä,joita käyttää,niitä,joita mahdollisesti käyttää ja niitä,joita ei käytä,mutta ei saa laitetuksi poiskaan,jos niille sitten vaikka tulisi tarvetta,jos ne on heittänyt pois.
Äitini kuoli pari vuotta sitten ja häneltä jäi tavaraa paljon.Huomasin,että minulle muodostui ongelmaksi tunnesiteet hänen tavaroihinsa.Ajattelin,että kuinka minä voin luopua rakkaan äitini tavaroista,sillä minulla oli paljon muistoja moniin tavaroihin ihan lapsuudesta asti.
Onneksi veljeni on sen verran jämäkkä mies ja teki nopeasti stopin minun "tavaroiden palvonnalle".
Nyt naurattaa jo koko juttu,mutta onpa noita tavarankeräämisjuttuja nähty TV:ssäkin,mitä hurjimpia,kun ei talossa pysty enää normaalisti asumaan tavaramäärän keskellä.
Minulla on tavaraa sen verran,kun elämiseen tarvitsee ja aina uutta hankkiessa laitan entisen pois( melkein aina).
Aina ei jaksa sitä kirpparitouhua harrastaa.Välillä vien Pelastusarmeijalle ja välillä UFF:ään.

XBrinna
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Itse en jaksa sitä kirppariin myyntipöytä hommaa. Käyn kyllä paljon kirppareilla, mutta ostaminen on lähinnä kankaita tilkkutöihin ja muihin käsitöihin. Ns.tavaroiden ostamisen olen lopettanut, siinä ei ole enää kohdallani mitään järkeä. kirjoja tulee hypisteltyä, vaikka kirjastosta löytyy kyllä luettavaa.
Onneksi lapsenlapset ovat jo niin isoja etteivät he tuo mummulle niitä heidän mielestään ihania esineitä. Ovat ne kaikki tallennettu, samoin ne piirustukset. Heillä onkin hauskaa joskus kun perkaavat mummun jäännöksiä. Olen jopa kirjoittanut keneltä mitäkin olen saanut.
Tavaran paljous on tukahduttavaa. Ymmärrän kyllä miten vaikeaa on aloittaa se siivous ja pois heittäminen, mutta on kyllä helpottava olo kun on saanut sen tehtyä.
Onneksi on seurakuntien ja punaisenristin paikkoja joihin voi viedä mitä ei enää itse tarvitse.
Äitini oli kova säästämään kaiken siltävaralta jos uusi sota tulee!!! Enää ei sentakia tarvitse mitään säästää.
Olen tosiaan päässyt eroon niistä vaatteista jotka ovat kutistuneet siellä kaapissa!! Niistä on tehty matonkuteita.

Täällä esim.palvelutalon mummut haluavat ottaa vastaan kaikki vanhat lakanat. He leikkaavat ne poppanan kuteiksi, ja kutovatkin ihania poppana tuotteita.

Brinna

Vierailija

Mukavaa, kun käytetyistä lakanoista ja muista tekstiileistä on iloa palvelutalossa kuteina. Sillä tavalla ne saavat ikään kuin uuden elämän. Tulee mieleen Ragni Malmstenin laulama "Riepumatto".
Ihan sama ongelma on minullakin: paljon tavaraa, vähän tilaa. Enkä raaski heittää pois oikein mitään, mihin liittyy mukavia muistoja; ja hyviin moneen esineeseen liittyy. Varsinkaan lasten vanhoista leluista ja askarruksista en pysty luopumaan. Kaikki säilytyspaikat pullistelevat, myös kellarin kanahäkki on varmaan naapurien "kauhistuksen kanahäkki".
Kirjoja minulla on omia sekä lapsuudenkodin peruja paljon. Ei nyt ihan niin paljon kuin Jörn Donnerilla siinä mainoksessa "Lukeminen kannattaa aina", mutta säilytystiloihini nähden ihan liikaa. - Hauska kuitenkin kuulla, etten ole ainoa sekasorron kanssa kamppaileva. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu ongelma vain puoli ongelmaa.
Terveisin: Homsantuu

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat