Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

"Vasemmanpuoleiselle" Olen sairaseläkkeellä rintasyövän ja myös vasemmanpuoleisen palleahalvauksen johdosta, joten kylläse on ainakin minulla haitannut. Tsemppiä...

Vierailija

Minulle tehtiin palleatyräleikkaus 14.5.2010. Sain komplikaationa oikealle puolelle palleahermohalvauksen. Jos kuntoni ennen leikkausta asteikolla 1-10 oli 7 niin nyt se on 2. En jaksa liikkua ja portaiden nouseminen on tuskallista ja työlästä. Olisin jättänyt leikkaukseen menemättä jos olisin osannut aavistaa tämän. Elämänlaatuni huononi merkittävästi. T. Savonmuahn Hilima

Hannah2
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen "kissojen ja koirien " kanssa etsinyt kanssaihmistä, jolla olisi oikeanpuoleinen palleahalvaus, siis pallean kohoasento. Tunnen olevani yksin erämaassa.Olen joskus kirjoittanut saaneeni avun treenauksen avulla, muttei se mitenkään ole vaivaa hävittänyt. Ja oireet ovat uudelleen voimistumassa.
Aluksi pallea oli leprahtanut oikean keuhkon keskiosaan ja siitä treenauksella hieman liikahtanut. Pallea hermo on vaurioitunut ja puristuksessa vaurioituneessa kaularangasssa. Neurokirurgin mukaan jään pöydälle, jos leikataan.
Joten eipä naurata, koska kaikki leikkaukset ovat pois suljettuja.
Ei tiedetä mistä vaiva on tullut, ja minut on tutkittu toista vuoden aikana kiitettävästi.
Nyt vain jää treenaus couchineen ja vain toinen saman vaivan kokenut tietää, ettei kuntoilu muotoja paljon jää jäljelle.
On ensimmäinen kerta kun luen tai kuulen jonkun olevan samassa "veneessä". Kiitos sinä tuntematon kun kirjoitit tälle palstalle.

Vierailija

Tervehdys. Löysinpä tällaisen sivun. Hyvä. Minulla epäillään toispuoleista palleahalvausta. Olen menossa tutkimuksiin ja olisin kovin kiitollinen jos voisit kertoa miten sinua on tutkittu. Minulla on vaikeutta hengittää varsinkin rasituksen jälkeen :Ei tarvitse olla kuin vaikkapa kevyttä imurointia.Joskus kun kumartuu laittamaan kenkiä jalkaan ylösnoustessa henki miltei salpautuu. Astmaa minulla ei ole.On myös jotain outoa tunnetta ihan kuin henkitorvi menisi tukkoon.Täytyy ajatuksella ikäänkuin laskeahenkitorvea alemmas. Joinain päivinä ei mitään oireita. Kyljessä ajoittain kipupiste. Ja ruokailun jälkeen oireet pahenee.Hengittäminen on välillä "kevyttä hengintää " Kaikkinensa kun on huono tilanne tunnen itseni täysin voimattomaksi. Mitään ei jaksa. T. Syksytär

Vierailija

Savonmuan Hilima vastaa oikean puoleisesta palleahermohalvauksestaan. Sain sen komplikaationa palleatyräleikkauksesta. Leikkaava lääkäri eikä KYS ole tahtonut ottaa vastuuta tapahtuneesta. Oman tk-lääkärin tukemana tein potilasvahinkoilmoituksen mikä palautui hylättynä. Tein uuden valituksen jossa pyysin selvittelemään tapausta laajemmin. Potilasvahinkolautakunta oli selvityksissään nojautunut vain leikanneen lääkärin lausuntoihin, KYS: keuhkotautien lääkärin tai oman TK-lääkärin näkemyksi ei oltu selvitetty.

Palleahermohalvauksen toteamisen jälkeen jouduin tarkkoihin tutkimuksiin, että mahtavatko hengitysvaikeuteni johtua astmasta. Minua hoidettiin melkein vuosi astmana kunnes KYS:n keuhkotautien erikoislääkäri kertoi ettei puhallusmittauksista voitu selvää astmalöydöstä tehdä.

Olen saanut jonkin verran apua vesijuoksusta. Alkuun en pitkään aikaan pystynyt hengittämään vedessä edes vyönkään avussal. Nyt psytyn jo varovaisesti uimaan ilman vyötä. Mitään vähänkään painavampaa en kykene kantamaan tai nostamaan. Vähäiset kotiaskareet tuntuvat joskus raskailta kun on niin työlästä hengittää.

Oma potilasvanhinkoasiani on vielä käsittelyssä toistamiseen. Odotan mielenkiiinolla minkälaisen vastauksen saan. Jos se on kielteinen, voin vielä kerran valittaa ilman kustannuksia. Viimeinen tie on Helsingin käräjäoikeus ja sinne en en lähde.

Minulla on uniapnea. Leikkauksen jälkeen en ole pystynyt käyttämään CPAP-laitetta ja se on huono aia. Olen jatkuvasti väsynyt ja alavireinen kun en nuku kunnolla.

Minuun saa yhteyden Kuopion Hengitysyhdistyksen kautta. Olen uniapnearyhmän ohjaaja. Jos kiinnostaa niin sieltä löytyy sähköposti- ja puhelintietoni.

T. Pirre

Vierailija

Vielä Savonmuan Hilima:

Röntgenkuvissa näkyy se palleahermohalvaus selvästi. Spirometria- ym. mittauksilla selvitetään hengityksen volyymejä. Lääkäri tarkkaan kyseli miten vointin on huonontunut.

Sain siis omalta tk-lääkäriltäni lähetteen sairaalan (KYS) tutkimuksiin.

Keuhkotautien erikoislääkäri on oikea henkilö selvittelemään tilanteen vakavuutta. Onnea matkaan.

Vierailija

Heips kaikki
Sanoin jo lääkärillekin olevani niin iloinen kun löysin palleahalvauspotilaita viimeinkin. Tuntuu, että olen saanut olla yksin vaivoineni eikä niihin lääkärien toimesta oikein suhtauduttu mitenkään. Sain oikeanpuoleisen palleahermohalvauksen jo lähes 10 vuotta sitten. Se hiipi yhtenä iltana kotiini, epämääräisenä tunteena joka sitten muuttui hengitysvaikeudeksi samantein. Muistan roikkuneeni parvekkeen kaiteen yli ja hengitelleeni tosi vaikeasti. Koko tätä episodia edelsi muutaman viikon kestänyt keuhkoputkentulehdus jonka yksi lääkäri totesi keuhkokuumeeksi, tiedä häntä? Oikeaan olkapäähäni pisti, sen muistan hyvin ja ensimmäinen kontakti lääkäriin toi minulle Sirdalud -reseptin joka ei sopinut minulle laisinkaan. Se lisäsi kurjaa oloani. Odotin jatkotutkimuksia kovasti mutta sattuneista sairaalakoneiden hajoamisesta (kesä) minut tutkittiin hyvin hitaasti, ja lopulta 4-5 kk tapahtuman jälkeen päästiin diagnoosiin. Muistan kun minut tutkinut lääkäri sanoi että hänellä on minulle hyviä ja huonoja uutisia, kummat ensin? No huonot tietenkin. Eli minulla on palleahalvaus tapahtunut, on tainnut olla kurja kesä? tuo kysyi. Oli, karmiva. Pahimmillaan raahustin tyttären käsipuolessa vain 100 m rantaan penkille huohottamaan ja hänen talutuksessaan takaisin. Sitten vaan sisuunnuin ja tein minkä pystyin. Hyvät uutiset olivat, että tuo tilanne oli selvästi lähtenyt kohenemaan. Wow, noin kahdessa vuodessa paranisin siihen kuntoon kuin nyt sitten paranisin. Oikeasti parannuin vasta kolmantena vuotena reilusti. Olin muuttanut puhtaampiin ilmastollisiin maisemiin. Se ja koiran kanssa lenkkeily, edeltävien kuukausien pyöräily yms. auttoivat asiaa.
Eka kerta uimassa päättyi nopeaan ylöstuloon. En pystynyt hengittämään vedessä, jokin tukki hengitystiet. Autoon kun meni istumaan joutui huohottamaan hetken, kunnes pallea asettui sopivaan asentoon ja matka saattoi alkaa. Olo oli kausittain kohtuullinen ja toisinaan sitten ei, ei lähelläkään kohtuullisuutta.
Keuhkotautipuolen lääkärit tuntuivat vähättelevän tapahtumaa. Kyllä yhdelläkin keuhkolla pystyy elämään ja olemaan totesi ylimielinen keuhkotautilääkäri. Toinen nyökytteli ja sanoi että kyllä tuon kanssa pärjää. Kolmas piti kaiketi hulluna kun kehtasin moisesta pikkuvaivasta valittaa. Vuosien saatossa opin pitämään suuni kiinni, eivät ne mitään tekisi kuitenkaan elämäni eteen.
Tänä päivänä olen monisairas, joten vaikea sanoa mikä vaikuttaa mihinkin mutta se tiedän, että jos stressaan, palleaseutuni kipeytyy oikealta kyljestä. Tosin siellä kaihertaa aina vähän. Jos syön liikaa, turpoan kuin elefantti. En pysty tekemään vatsalihasliikkeitä, en ainuttakaan. Minulle tulee tunne etten saa happea tarpeeksi ruuhkaliikenteessä, parkkihalleissa yms. ja jos on kostea, paikallaan seisova ilma, olen kuin hidastetuissa elokuvissa. Joskus pystyn kantamaan kaksi kassillista hyvinkin tavaroita, toisinaan tulen niin heikoksi, että voisin heittää kassit tien sivuun ja parkua.
Minulla on usein vieläkin tunne, että "jokin" pitäisi poistaa oikealta alhaalta minusta. Se on voimakas tunne. Tiedän, ettei näitä leikata vaan se lötkö osa saa jäädä elimistöön painamaan jotain... kun tietäisi mitä.
Olette ensimmäinen vertaistukeni ja lukiessani noita kuutta juttua, olin onnellinen joka sanasta. Viimeinkin joku ymmärtää ja tietää mistä puhun, mitä tarkoitan ja miten voin. Vaiva ei ole kuolemaksi mutta kiusallinen se on vaihtelevasti. Olisi tuntunut ihan toiselta jos keuhkotautipuolen lekurit olisivat osoittaneet ymmärtävänsä miltä minusta tuntuu. Se naureskelu, vähättely ja asenteellisuus pahoitti vain turhanpäiten mieltäni. Olen ollut hyvin ankara itseäni kohtaan. Ainoa joka suurinpiirtein tiesi mistä olen toipumassa oli tämä röntgenologi joka suoritti sen diagnoosiin johtavan tutkimuksen (jokin hermotutkimus neuloin, en muista nimeä). Häneltä sai vähän ymmärtämystä ja tukea mutta tapasimme vain kerran. Hän juuri kertoi tavanneensa siihen asti vain kaksi palleahalvauksen saanutta, miehiä muistaakseni molemmat. Systerini luki jostain ulkomaisesta julkaisusta että olisi muutamia vastasyntyneitä joille olisi synnytyksen yhteydessä tullut tämä. Se oli silloin, noin kymmenisen vuotta sitten.
Olisin kiinnostunut vaihtamaan enemmänkin ajatuksia, vertailemaan kokemuksia ja saamaan tietoa palleahalvauksesta. Mutta hyvä näinkin, lohduttaa niin suunnattomasti kun tietää teitä olevan siellä jossain, samanlaisin oirein. Voikaa kaikki paremmin ja hyvin. Iloista joulun odotusta ja kirjoittelemisiin, tapaamisiin? t: Kikka

Vierailija

Minä käyn Uniapnearyhmässä ja olen KUOPION SEUDUN HENGITYSYHDISTYS R.Y:N vastaava uniapnearyhmän vetäjä. Minulla on oikeanpuoleinen palleahermonhalvaus. CPAP-laitteen käyttäminen ei ole enää onnistunut V/2010 saamani vakavan ruumiinvamman vuoksi. Olen tehnyt potilasvahinkoilmoituksen ja se tuli hyllkynä takaisin. Asia on edelleen vireillä kun vaadin asian syvällisempää tutkimusta ja selvittelyä.

Rimpuillaan päivä kerrallaan Herran armossa.

T: Savonmuan Hilima

Vierailija

Hienoa että Hilima jaksat touhuta siellä. Olisipa täälläkin (pk-seudulla) samanmoisia ihmisiä. Pelkästään tieto siitä että joku ymmärtää ja osaa kuvata tilaansa pallensa kanssa rimpuillessaan, lohduttaa. En ole enää yksin, en ole kuvitellut vaivojani eikä minulle virnuile enää yksikään valkotakki. Täältä pesee. Toi c-pap-laite on ollut sinulle ilmeisesti hyvin tärkeä. Minulla ei sitä ole mutta palleahalvauksen jälkeen todettiin uniapnea. Oli mittarit sairaalasta ympärillä ja mitattiin yönaikaiset hengityskatkokset. Niitä oli muistaakseni kohtalaisesti ja lääkäri kysyi olenko kiinnostunut laitteesta, vaan en ollut (olin juuri muuttanut avoliittoon). Vieläkin joskus hengittäminen käy työstä ja tuntuu että mitä jos vain antaisi olla, lopettaisi ilman sisäänkiskomisen. Noh, onneksi ne ovat vain hetkittäisiä tuntemuksia. Minulta meni kuitenkin tuo episodin aika täydellisesti luotto lääkäreihin ja terveydenhoitosysteemiin. Jos he eivät havaitse ja ota vakavasti oireita joita pallealihaksen lötkööntyminen tuo tullessaan, niin tietävätkö yleensä mistään mitään? Ihan sama ovatko ylilääkäreitä tahi sairaalalääkäreitä; koin hirvittävää pelkoa ja yksinolon tunteita sairaudessani. Nyt olen kuntoutustuella matkalla sairaseläkkeelle. Väsähdin totaalisesti. Nukahtelin työpaikalleni. Sairastelin tosi paljon hengitystieinfektioita ja vatsatauteja. Masennuinkin kaiketi vaikkakin siitä minulla on itselläni toinen käsitys mutta ... no, niin siinä kävi. Harrastin sitä ennen paljon liikuntaa, juoksin, pelasin pallopelejä mm. lentistä ja tennistä, kävin pyörälenkeillä ja kävelin. Kun mainitsin tästä, sanoi eräs fysioterapeutti että "no ei uskoisi" (koska olen ylipainoinen). Lääkärit jäykistyivät ja sivuuttivat puheeni kun yritin sanoa että kyllä kuntoilin paljon. Eiväthän isot ihmiset heidän mukaansa tee mitään itsensä eteen. Heti palleaepisodin jälkeen seuraavana vuonna minultä löydettiin diabetes, sitten kihti mukamas. Kättäni särki 4 vuotta olkapäästä mutta siihenkään ei kiinnitetty huomiota. Käsikipu häipyi ja tietynlainen asentovaje jäi, käsi kuitenkin toimii ja enää ei tarvitse tuskailla öitä käden vuoksi. Että tuollaista.a
Töihin tuskin menen. Täytyy vaan sinnitellä niinkuin pystyy. Tällä hetkellä lähinnä venyttelen niveliäni ja lihaksiani. Tanssin jumppapallon kera ja yritän noudattaa erään ystäväni neuvoa: hei älä anna rajoitteiden pysäyttää sinua, tee mitä pystyt, se riittää.
Voimia palleahermostuneet! Olisi todella minulle tärkeätä kuulla joskus miten teillä pyyhkii jatkossa???

Hannah2
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kyllä minua harmittaa, että nyt vasta löysin tuon syksyttären viestin. Vieläkin olen ilman yhteyttä samanlaiseen, vaikka yrityksiä on ollut.
Kyllä luin kuin omaa oirelistaa mitä syksytär kirjoitteli.
Menin lääkärille vihdoin viimein kun ensi uintireissu syvään veteen lopettti hengittämisen. Minullahan oli tunne , etten osaa hengittää, ollut joitakin kuukausia. Syömiset ja autoon nousut mukaan lukien.
Menin omalääkärille ja siitä keuhko röngtenkuvien otettua alkoi tutkimusvaihe. Jälkeenpäin kuulin että tutkittiin syöpää, koska astma oli pois suljettu, enkä itsekään sitä epäillyt. Koska moinen oire tulee tavallisesti leikkauksen tai tapaturman jälkiseurauksena.Kävin viipalekuvassa ja mangneettikuvassa. Ja koska oikea käteni oli myös ollut"toimeton", niin pääsin fysiatrille, ja tehtiin hermokokeet käsivarsiin ja palleahermo tutkimus, joita kuulema ei yleensä tehdä. Sieltä löytyi oikean palleahermon halvaus ja siitä seurauksena pallealihas halvaus. Kävin myös neurokirurgilla. Kaiken jälkeen tuloksena oli kaularangan vauriosta johtuva palleahalvaus. Hermot kulkevat
kaularangan alueella. Se kipu oikeassa "kyljessä" selitettiin halvaantuneen hermon ja lihaksen aiheuttanaksi.
Sain henkilökohtaisen hengitysharjoitus ohjeen ja coach:in. Kolme kuukautta treenattuani kontrolli paljasti ja itsekin hämmästyin, että pääsen kulkemaan jo satoja metrejä. Nyt sitten treenaan "henkeni edestä" ja olen kuntoutunut. Erittäin suuri apu on ollut, kun olen uskaltautunut suolaisen meren matalaan veteen räpiköimään. Nyt voin jo vetäistä muutaman uintivedonkin. Mutta, mutta nyt olen uuden ongelman edessä. Tulin juuri foniatrilta, koska ääni loppuu "jo kättelyssä". Puheessa ei ole vikaa vaan ääni ei saa voimaa. Menen äänihermo tutkimukseen, jos sekin on halvaantunut.
Saisin mikrofonin kuten puhujilla, mutta asia on uusi ja tässä kissojen kanssa en oikein tiedä. Mutta puhelimeen puhumiset aina vähän pelottavat.
Minua on tutkittu kai tavallista enemmän tuon syöpäepäilyn takia. Olen kai onnekas, sillä minut on otettu todesta. Treenaan joka päivä ja kuljen päivässä n 1-2 km. Monet oireethan tietysti ovat ja pysyvät, mutta olen melkeinpä onnellinen . Hanna

Vierailija

Hei vaan ,tässä Syksytär. Tilanteeni ei juurikaan ole muuttunut vaikka on tutkittu paljon. Olen saanut diagnoosiksi Pallean kohoasento. Lisäksi olen saanut diagnoosin ,hengityksessä poikkeavuutta.Mutta on sellainen tunne että lääkärit eivät ota uskoakseen kuinka tuo pallea minun hengittämistäni todellakin vaikeuttaa.Vielä on Sydämen rasitustesti edessä, katsotaan kuinka käy. Oireet vaihtelevat suuresti päivittäin. On päiviä että olen kuin kala kuivalla maalla ja silloin on suosiolla luovutettava ja otettava kevyempi päivä, vaikka olenkin sairaslomalla . En tosin tästä palleasta. Olen huomannut myös että jos on esim. liian kuuma /lämmin huoneilma hengitykseni salpaantuu ja tulee voimaton olo. Pelkäänkin nyt tulevaa kesää miten kestän helteet.Ammattini puolesta laulan tai pitäisi kait sanoa lauloin. Sillä henki ei kertakaikkiaan riitä vaikka kuinka tekniikalla sen tekisin. Olen jo muutaman laulun jälkeen suurinpiirtein "taju kankaalla ". Happi loppuu ja alkaa pyöryttää ja silmissä sumenee.Kaikenkaikkiaan vaivani ovat pahentuneet.Olenkin melkoisen hämmentynyt , mitä tästä eteenpäin.?

Hannah2
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Mukava kun löysit kirjoitukseni. Lääkärit nimittävat tätä kohoasennoksi ja toiset myös halvaukseksi. Alkuvaiheessa en voinut nostaa oikeaa jalkaa esim. johonkin noustessa, koska se asento teki hengittämisen mahdottomaksi. Samoin kaikki taivutus, pienikin, eteen alaspäin lopetti hengittämisen. Ja kun kunto näiden treenien ansiosta kohosi, niin sekin helpottui. Minullahan on edessä se äänihermon tutkimus. Foniatri luuli sen olevan samassa hermonipussa palleahermon kanssa, joka on siis halvaantunut. Halvaus todettiin palleahermotutkimuksessa.
Aaltoileva hyräily rauhoittaa äänihuulia. Minultahan ei puhenäytettä saatu, koska en jaksa sen pallean takia, vaikka tunnen kuntoutuneeni. Minä olen 76 v, joten olet varmaan paljon nuorempi. Minä vaaan se takia, kun minäkin sain helpotusta fysioterapeutilta, joka on erikoistunut hengityssairauksiin, niin luulisin sinunkin saavan apua. Kyllä ne treenit tottakai välillä inhoittavat, mutta muuta tietä ei ole ainakaan minulla.
Juttelisin mielelläni vaikka sp:n kautta. Tai se olisi minulle iloinen asia, saada ensi kertaa puhua "samaa kieltä" jonkun kanssa, jolla on samoja vaikeuksia. Nytkin istuessa puristus oikealla tuntuu, kun toimeton pallean osa painaa. Olisi mukava jos joku haluaisi vaihtaa ajatuksia, niin sp:osoite on: kaasinenh@gmail.com.
Kevään odotusta ja talitintin laulua odotellessa. Hanna

Vierailija

Heippa. Tässä jälleen syksytär. Haluaisin tietää miten tuo palleahermon halvaus tutkitaan.Olin tässä muutamapäivä sitten lääkärissä ja samalla kerroin hänelle tästä palleavaivasta. Vastaus oli hyminää vain.Kipu oikealla kyljessä on nyt ollut päivittäistä.Kesää odotellessa....ja samalla pelossa hengityksen takia.

Hannah2
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Heipä vaan. Tutkimuksista seuraavaa: Ensin tk:lääkäri otti keuhkokuvat, siinä näkyi musta möykky joka painoi keuhkoja. Sitä ei minulle sanottu. Siitä sitten spirometri tutkimus, jossa ei todettu astmaa, mutta näiden tuloksena pääsin Kysin tutkimuksiin keuhkopolin kautta. Se minulle sanottiin että tämä on selvitettävä, koska ei tiedetä mikä painaa keuhkoja. Olin viipalekuvissa ja mangneettikuvissa ja kaikissa keuhkotesteissä. Silloin vasta sanottiin että etsittiin syöpää. Olin myös näissä hermoratatutkimuksissa siis myös palleahermonkin, josta oli tuloksena oikean hermon halvaus. Siitä sitten tuli olettamuksena että että kaularankavaurio (ei kovin paha) painaa palleahermoa Yleensä palleahalvaukset ovat seurausta tapaturmista tai leikkauksen jälkiseurausta.Siis keuhkokuvista se alkoi.
Omalääkäri sanoi jälkeenpäin, ettei hän ole sellaisiin erikoistunut, ettei tiennyt tosiaan sairautta, mutta hän tunnollisena lähetti eteenpäin.
Hengitykseni oli tukkoista ennen. Kaikki oli vaikeaa. Ei voinut syödä kuin liemiruokaa,muuten ei jaksanut hengittää.
Fysioterapeutti sanoi. että näitä treenejä tehdään, ettei loputkin palleasta halvaudu. Arvaat varmaan että se kaikuu korvissa jos laistan treenit. Siis joka päivä käyn läpi ohjelman ja ainoastaan se on kohentanut yleiskuntoani ja jaksamistani. Nyt vain sitten luultavasti oikea äänihermo on myös halvauksen kokenut. Voin kyllä hyvin kolmen vuoden takaiseen verrattuna. Kaipaan vertaisihmistä, ihan senkin takia että voisin luultavasti omaa selviytymistäni jakaa muille. Hanna

Vierailija

Heippa. Yhä edelleen odottelen tuloksia keuhkolääkäriltä.Nämä aurinkoiset päivät eivät minulle aurinkoisia ole olleet. Hengittäminen kovin vaikeaa. Minä olen myös käynyt uimassa ja ihme kumma olen jaksanut melko hyvin uida ja jumpata. Tuo on kumma juttu tuo kun on ruokaillut, turpoan ja sitten se vasta onkin vaikeaa se hengittäminen.Eipä tee mieli syödä. Mutta jotainhan sitä on syötävä. Mutta en voi syödä "tavallista , normaalia ruoka-annosta". Minulle ei siis olla ,vielä ainakaan neuvottu miten hengittää oikein tai jotain.Minulla ei ole uniapneaa vaikka lääkäri tuntui olevan siitä melko varma.Milloinkahan tapaisi "empaattisen " lääkärin. ? Joka ihan oikeasti USKOISI mitä potilas sanoo ja kertoo oireistaan.

T : Syksytär.....Kevätär

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat