Sinkku: "Olen löytämätön aarre"

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Uusimmassa ET-lehdessä (15) kaksi yli viisikymppistä sinkkua kertovat elämästään. Toinen on lapseton, toisen pojat lapsineen elävät satojen kilometrien päässä. Elämä ei aina ole helppoa, varsinkin kun rahahuolet painavat. Mutta on sinkkuna olossa hyvääkin.

Miten keskustelijat täällä kokevat sinkkuuden? Onko se oma, tietoinen valinta? Haluaisitko parisuhteeseen ja miksi? Entä mitä parisuhteessa elävät ajattelevat sinkkuudesta?

Mielipiteitä odotellen,
Sari Alho
ET-lehden verkkotoimittaja

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Sinkku maksaa yksin: asunnon vuokran, sähkön, tv-maksun, lehtitilaukset,
netistä koituvat kulut.
oishan se somaa kun joku maksaisi ne kanssani puoliksi.
Mutta toisaalta;
saan yksin asuessa tehdä mitä haluan, vaikka keskellä yötä laulaa loilottaa. :)

Kutsua kylään ketä tahdon.Käydä missä tahdon,
selittelemättä miksi tulen kotiin niin myöhään tms.
Tehdä mitä ruokaa tahdon.
Ei tarvitse kuulla :"Hyi en syö" aikuiselta ihmiseltä.
Kuntouksessa ollessa kämppis sanoi, että voisin reissulla löytää vaikka uuden kumppanin
--Eeei kiitos!
Riitti ihmissuhdeongelmat.Monenkymmenen vuoden avioliitto loppui puolison kuolemaan,
ja sinkkuna pysyn loppuikäni!

Vierailija

En ole ollut sinkku oikeastaan koskaan, jos ei lasketa aikaa parikymppisenä ennen avioitumista.
Aviossa eläminen on jatkuvaa kompromissien tekoa, täytyy jatkuvasti huomioida toisen ihmisen tarpeet. Kieltämättä joskus kadehdin villien ja vapaitten elämää, kun se saavat tehdä juuri kuin itse haluavat vaikkapa kodin kalustamisen suhteen. Meillä puolison taivuttaminen uuden huonekalun hankintaan vaatii pitkäjänteistä diplomatiaa.

Sinkkuelämän huonoja puolia on varmasti edellisen kirjoittajan mainitsema elämän kalleus. Miten tulisin toimeen eläkkeelläni, jos puoliso ei jakaisi asumis- ja ruokakuluja.

Vierailija

Onko kokemusta kun lapset pysyvät sinkkuina? Ei ole luvassakaan vävyjä,ei miniöitä ,lapsenlapsista puhumattakaan!
Tekisikö mieli lähteä itse etsimään lapselle puolisoa?
Mitä vastailet sukulaisille, eikö teillä vieläkään ole miniää, vävyä jne.? Epäiletkö että kasvatus on mennyt vähän kieroon tms.????
Siinäpä pähkäilyä kerrakseen? Vai kuinka?

Vierailija

Saattelin tänään lapseni ja lapsenlapseni syyslomavisiitiltä kotimatkalle ja olin onnellinen, ettei minun tarvinnut palata tyhjään kotiin! Haikeutta ja vähän ikävääkin tuntien tulin reissulta kun ajattelin miten pitkä aika taas kuluu kunnes tapaamme, koska lapseni perhe asuu ulkomailla. Olen aikanaan eronnut ja elän nyt 2. avioliitossa. Ainahan se on parisuhteessa eläminen kompromissien tekemistä, mutta en koe tässä liitossa joutuvani tekemään liian suuria myönnytyksiä. Olen ehdottomasti onnellinen, että minulla on miehessäni hyvä kaveri ja puoliso. Näin vanhetessa arvostan asiaa aina vain enemmän. Pärjäisin taloudellisesti kohtuullisesti yksinkin mutta luultavasti asuisin pienemmässä asunnossa ja joutuisin tinkimään jostakin mitä nyt saan suht. helposti. Asumismenot, kodin hankinnat, ruuat, tv- ja lehtimaksut maksamme yhdessä mutta henkilökohtaiset tulot ja kulut ovat meillä kummallakin omassa hallinnassa. Näin on hyvä!

Vierailija

Kaveria kaipaisin.
Seksistä en välitä enää laisinkaan.
Nuorena hormonit huijasivat sitoutumaan ihmisiin,
jotka eivät olleetkaan edes kavereita.
Vaihdevuodet viisastuttivat.
Näin on hyvä.
Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.

Vierailija

Tuttu tilanne. Olen "pian vanhus" ja poikani ei tee minusta mummoa. Mutta kun tätä maailmanmenoa "katselee",
niin hullua tänne on viattomia lapsia synnyttää (naisen näkökulmasta). Tämä elämä kun on muuttunut taistelukentäksi.
Oletan , että lapseni on on oivaltanut sen jo aikoja sitten, hän kun ilmoitti nuorena miehenä, että hän ei toisten tekemiä "kakarota" elätä.!!!!!! Odottelen vuotta 2012 , silloin alkaa "uusi aika"!!!! kuulumisiinn

Vierailija

Lainaus:

Onko kokemusta kun lapset pysyvät sinkkuina? Ei ole luvassakaan vävyjä,ei miniöitä ,lapsenlapsista puhumattakaan!
Tekisikö mieli lähteä itse etsimään lapselle puolisoa?
Mitä vastailet sukulaisille, eikö teillä vieläkään ole miniää, vävyä jne.? Epäiletkö että kasvatus on mennyt vähän kieroon tms.????
Siinäpä pähkäilyä kerrakseen? Vai kuinka?

Tämä murhe on minulle tuttu tunne! Vaikka aikamiespojat jo ovat muuttaneet omilleen, naapurit kyselevät "ei heilä ketään tyttöystävää ole?" Tekisi mieli vastata: "Sitä on paras kysyä heiltä itseltään", mutten viitsi olla nokkava.
Olen jo ajatellut, että mukavaa olisi kun saisi nähdä pojat perheellisinä ennen kuin minusta aika jättää. Etteivät jäisi yksikseen tähän kylmään maailmaan. Puolileikilläni olen vihjaillut, että se lasten saantihan käy miehiltä niin vaivattomasti. Jos eivät perhettä kaipaa, niin voisivat vaikka ruveta lahjoittajiksi, lapsettomien avuksi. - Mutta vielä ei ole mitään iloisia haikarauutisia kuulunut.
Ennen vanhaan oli sellaisia "laittajia", jotka auttoivat puolison löytämisessä. Tätivainajanikin oli epävirallinen puhemies näissä rakkausasioissa, ja sai paljon hääkutsuja. Astui itsekin avioon uudemman kerran kuuskymppisenä.

Vierailija
Sari Alho

Uusimmassa ET-lehdessä (15) kaksi yli viisikymppistä sinkkua kertovat elämästään. Toinen on lapseton, toisen pojat lapsineen elävät satojen kilometrien päässä. Elämä ei aina ole helppoa, varsinkin kun rahahuolet painavat. Mutta on sinkkuna olossa hyvääkin.

Miten keskustelijat täällä kokevat sinkkuuden? Onko se oma, tietoinen valinta? Haluaisitko parisuhteeseen ja miksi? Entä mitä parisuhteessa elävät ajattelevat sinkkuudesta?

Mielipiteitä odotellen,
Sari Alho
ET-lehden verkkotoimittaja


Kyllähän tuo jo mänis joku kottaraine sirkuttelemasa mukavii. Erosta lasteni äitin kansa ko tuloo alakuvuuesta jo 10 vuotta. No ohan nuita käypäläisii jokune ollunna sennii jäläkee en minä sillä. Osa on puona kelekasta muutamasa viikosa osa on olt pitempäännii. Viimesee parii vuotee ei ou ollunna ketää. Tosin pistäytynnä on kaffella pikasesti. se viimesin. Nainen kenestä tykkäsin päivällähi. Vuan ko en suanunna kunnola kesyyntymää. Tää yksin olo käyp välii ihan sylettämää. Ne on alakana nua hiipivä hulluuve ensmäiset oireettii ilimestymää. Oun pihkeine vieköö yllätänä ihten huastelemasta yksinää. En vielä onneks pitempii tarinoita, enkä vielä naureskele omile tarinoillen, van semmonennii aika suattaa olla tulosa. Mistee hänen tiennöö. Ohan se välee nii ja niinnii notta. kallistaha se on tää yksinää elely. Ja toisha se välee turvallisuuttahi josko olis se toine henki seurana. Miullai on alakanna jalat lähtii alta iha nui vuan. Vielä ei onneks ou pahemmi käynä van mistä sitä sennii eeltä käsi tietää. Ni oisha se mukava josko siinä ois se naiseläjä vähä ies apuna josko jotai sattuu. No penskat asuut kumpanennii muutama saan kilometrin piäsä miusta. Eivätkä käy kovinkaa usei. On koittanna kyselä sitähi notta. millonkas miusta se ukki tuloo. Noo tyttärelä ja vävyntekeleelä on samamoiset uatteet nottei heijä tiimoilta ikuna. Ja poijan ketvel ko taitaa riiustela vua tieto- ja pelkoneihe kansa ni tuskimpa sekää sitä lapse lasta miulen tuop. Harmittaa sinälää. Miusta ko ois mukava josko olis semmone ukitettava olemasa. Van minkäs näile mahtaa.

T. suapisti

Vierailija

Kylläpäs "suapisti" taas mukavia kirjoittelee - hauskasti vakavasta asiasta. - Enpä minäkään näin elämän jälkipuoliskolla juuri suurempaa iloa voisi kuvitella kuin isovanhemmaksi pääseminen. Mutta ihminen päättää - Jumala säätää.
Mistään elämänkumppanista en enää edes haaveile, vaikka olisihan mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa. Mutta kun
vihdoin viimein olen saanut lapset omilleen, nautin tästä itsellisyydestä täysin siemauksin. Ei kysele kukaan aterioiden perään, ei tarvitse ketään aamuisin herätellä. Jos haluan viettää vaikka koko päivän riennoissa, eipä kotona kukaan kaipaile. Ja aina kun haluan jutella jonkun kanssa, niin sähköpostiyhteys pelaa ja puhelimella saavuttaa. Vesimies on ilman merkki, oma tila ja vapaus on minulle tärkeää.

Vierailija

Minullekin oma tila ja vapaus ovat niin tärkeitä, etten tahdo sinkkuudestani luopua.
Se ei ole itsekkyyttä , vaan realismia.
Olen ollut jo niin pitkään yksin, etten sopeutuisi toiseen ihmiseen samassa huushollissa pysyvästi.
Lapset ja lapsenlapset sekä heidän ystävänsä tuovat sisältöä elämään, samoin vapaaehtoistyö
hyväntekeväisyydessä.
Sinkkuna on hyvä olla.
Vaikka onkin pieni eläke.
:)

Vierailija

Lainaus:

Onko kokemusta kun lapset pysyvät sinkkuina? Ei ole luvassakaan vävyjä,ei miniöitä ,lapsenlapsista puhumattakaan!
Tekisikö mieli lähteä itse etsimään lapselle puolisoa?
Mitä vastailet sukulaisille, eikö teillä vieläkään ole miniää, vävyä jne.? Epäiletkö että kasvatus on mennyt vähän kieroon tms.????
Siinäpä pähkäilyä kerrakseen? Vai kuinka?

No, eiköhän se ole lasten oma asia?! Ja mitä väliä, mitä sukulaiset kyselevät..ei toisten
mielipiteiden mukaan pidä elää.
Ja lähteä lapselle hakemaan puolisoa...ihan tosissaanko kirjoitit?
Kasvatus mennyt pieleen..? No, voi, höpön löpön sentään.
Ei kai niitä lapsia tehdä vanhempia ajatellen; jos sellainen ajatusmaailma on,
niin sitten sanon, että kasvatus on mennyt pieleen!
Kyllä sinkkuna voi elää monesta eri syystä, sekä vanhempana että nuorempana.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Onko kokemusta kun lapset pysyvät sinkkuina? Ei ole luvassakaan vävyjä,ei miniöitä ,lapsenlapsista puhumattakaan!
Tekisikö mieli lähteä itse etsimään lapselle puolisoa?
Mitä vastailet sukulaisille, eikö teillä vieläkään ole miniää, vävyä jne.? Epäiletkö että kasvatus on mennyt vähän kieroon tms.????
Siinäpä pähkäilyä kerrakseen? Vai kuinka?

No, eiköhän se ole lasten oma asia?! Ja mitä väliä, mitä sukulaiset kyselevät..ei toisten
mielipiteiden mukaan pidä elää.
Ja lähteä lapselle hakemaan puolisoa...ihan tosissaanko kirjoitit?
Kasvatus mennyt pieleen..? No, voi, höpön löpön sentään.
Ei kai niitä lapsia tehdä vanhempia ajatellen; jos sellainen ajatusmaailma on,
niin sitten sanon, että kasvatus on mennyt pieleen!
Kyllä sinkkuna voi elää monesta eri syystä, sekä vanhempana että nuorempana.


Totta kyllä, että lapsia ei omien vanhempien takia tehdä. Itse kumminkin toivoisin kovasti, että
jälkikasvun mieli muuttuisi ja he perustaisivat perheen - omaakin onneaan ajatellen. Jotta saisivat
kokea vanhemmuuden, ja sitten elämän ehtoolla eivät jäisi yksin. Ja onhan se inhimillistä, että kaipaa
isovanhemmaksi - eikö totta? Suunsa voi tietysti pistää suppuun ja vaieta asiasta, mutta tunteilleen ei mahda
mitään. - Voi kun minäkin vielä ehtisin touhuta lastenlasten kanssa, kertoa tarinoita nuoruudestani ja opettaa
kaiken mitä vain jaksaisivat kuunnella! Tuoda iloa pienten elämään, olla apuna silloin kun sitä pyydettäisiin.
Olla sellainen ihana mummi, jollaiset itselläni oli aikanaan.
Haikaillen: "Anemone"

Vierailija

Teille isovanhemmiksi haluaville,
eikö nyt kellään tule mieleen, että kaikki eivät todellakaan halua lapsia ja
toiset eivät voi niitä saada, vaikka haluaivatkin.
On moukkamaista udella pariskunnasta lasten perään, varsinkin jos eivät
voi saada lapsia...on aika itsekästä ajatella, että 'minä haluan kokea iso-
vanhemmuuden' tai että 'perustaisipa perheen,jotta minä saan lapsenlapsia.
Niin mukavaa kuin se oliskin.

Vierailija

Lainaus:

Teille isovanhemmiksi haluaville,
eikö nyt kellään tule mieleen, että kaikki eivät todellakaan halua lapsia ja
toiset eivät voi niitä saada, vaikka haluaivatkin.
On moukkamaista udella pariskunnasta lasten perään, varsinkin jos eivät
voi saada lapsia...on aika itsekästä ajatella, että 'minä haluan kokea iso-
vanhemmuuden' tai että 'perustaisipa perheen,jotta minä saan lapsenlapsia.
Niin mukavaa kuin se oliskin.

Toiveitani ja ajatuksiani en voi tyyrätä, mutta niiden ääneen sanomisen kylläkin voin stopata.
Tähän olen pyrkinyt, kuten edellä vihjasinkin.

Vierailija

Lainaus aloituksesta:
"Miten keskustelijat täällä kokevat sinkkuuden? Onko se oma, tietoinen valinta?
Haluaisitko parisuhteeseen ja miksi? Entä mitä parisuhteessa elävät ajattelevat sinkkuudesta?"

- Minulla on aivan ihanteellinen tilanne !

Olen alle kuuskymppinen sinkku, mutta seurustelen vakituisesti.
Meillä on kummallakin oma asunto, noin parinkymmenen km välimatkaa. Meillä on lapsia.
Ja lapsenlapsia, joita hellimme kumpikin.
Saan olla itekseni ja vietämme aikaa yhdessä. Käymme harrastuksissa ja sukulaisissa.
Siis tavallaan olemme pari, mutta emme katso tarpeelliseksi mitenkään sitä virallistaa.
Hänellä on omaisuutta ja siten "perittävää". Eipä tarvi lastensa pelätä, että minä olisin osingoilla sitten jos/kun.....

- Minulla on vain vuokrakämppä, mutta kummasti olemme täällä paljon enemmän, kuin hänen isossa osakkeessaan ? Saunotaan milloin huvittaa ja retkeillään läheisessä luonnossa. Yhdessä käydään kaupassa ja eikä vielä (7 vuodessa )
ole tullut rahasta riitaa. - Kummpikin on säästäväinen ja pienillä tuloilla ennenaikaisella eläkkeellä.
Tämä mies onkin harvinainen löytö; raitis, sisäsiisti ja muutenkin mukava. En siedä juopottelua, enkä tupakanhajua.
Nyt kun sairastan flunssaa hänellä on ollut puuhaa, kun huoltaa venettä talviteloille. Tulee varmaan tiistai aamuksi, kun on kuoron harjoitukset ja saamme eläkeläiskerhoon vieraitakin !

Onnellinen varattu sinkku

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat