Prinsessa

Vierailija

elokuva on mielenkiintoinen tarina todellisesta henkilöstä
Oletteko jo päässeet katsomaan?Mitä ajatuksia se teissä herätti?

Kommentit (12)

Vierailija

Olen nähnyt vain trailerin.
aion mennä heti katsomaan kun pääsen.
Herätti muistoja, kuinka vuosikymmeniä sitten oli
mielenterveystoimisto paikallisen mielisairaalan yhteydessä.
Sinne piti alkoholiongelmaisen poikaystäväni mennä, ja pyysi minut "henkiseksi Tueksi", koska pelkäsi
mielisairaita, jotka vapaasti liikkuivat sairaalan pihalla.
Reissu sujui ihan hyvin.
Sain ihailijankin; pihalla huuteli eräs komea nuorimies minulle;
"Hei neekerityttö, tule tänne, mie olen Paul Anka!"

Myöhemmin olin samaisessa mielisairaalassa tuuraamassa kesälomia hoitoapulaisena,
ja tulin hyvin toimeen potilaiden kanssa.
Osastolla, jossa olin, ei ollut agressiivisia potilaita.
ei hullumpi työpaikka.
Huomasin kyllä, että vakituisista hoitajista jotkut olivat aika stressaantuneita,
ja käyttäytyivät "siviilissäkin" hieman erikoisesti.
Liekö työ vaikuttanut, vai olivatko jo alunperin erikoisia persoonallisuuksia?
Paikkakunnallamme oli kyllä sanonta, että mielisairaanhoitajistakin tulee "vähän hulluja"

Vierailija

WHO:n tiedotteenmukaanmiljoonat jäävät ilman mt-hoitoa.
Ei ole Suomessakaan mt hoito kunnossa nykyisin.
Hoitotoimia supistettu Suomessa, ja potilaat vaeltaa heitteillä...
"Kaksisuuntaisen äiti"

Vierailija

Keskusteluaiheena mielenterveysasiat ovat pelottavia ja ihmiset ovat vaiti.
"Siunattu hulluus"

Vierailija

Lainaus:

elokuva on mielenkiintoinen tarina todellisesta henkilöstä
Oletteko jo päässeet katsomaan?Mitä ajatuksia se teissä herätti?

Kellokosken Prinsessa elokuva oli tosi mielenkiintoinen ja näyttelijäsuoritukset loistavia varsinkin Katja Kukkola aivan loistava roolissaan Anna Lappalaisena. Suosittelen.

Vierailija

Katsoin elokuvan ja voin suositella, vaikka se ei NIIN hyvä ollutkaan, kuin odotin. Vähän jännitteetön. Loppuikin kuin seinään. Mutta hyviä roolisuorituksia siinä on ja tietty määrä myös "sanomaa".

Vierailija

Kävin katsomassa elokuvan.
Tuli ajatuksia siitä, kuinka vielä muutama kymmenen vuotta sitten
mieleltään poikkeavien hoito oli kamalaa.
- Pakkopaitaa ja kallonporausta !
Hehän olivat monetkin mielenkiintoisia persoonallisuuksia.
Siis muutkin, kuin se prinsessaksi itsensä tunteva.
Moni vaan paikan puuttuessa säilytyksessä siellä.
Toki on sellaisia, jotka tarvitsevat laitoshoitoa !
Ehkä siinä oli karrikoitukin niiden lääkäreiden asenteita.
Mutta edistystä on varmaankin tapahtunut.
Nykyisin vaan enemmän lääkkeillä "tainnutetaan".
Ja paljolti ovat avohoidossa ; joskus aivan "oman onnensa nojassa".
Eipä ole omakohtaisia kokemuksia mielisairaalasta.

Vierailija

Lainaus:

Katsoin elokuvan ja voin suositella, vaikka se ei NIIN hyvä ollutkaan, kuin odotin. Vähän jännitteetön. Loppuikin kuin seinään. Mutta hyviä roolisuorituksia siinä on ja tietty määrä myös "sanomaa".

Itsekin odotin markkinointi trailereiden perusteella vähän enemmän iloisuutta ja yllättäviä irtiottoja Prinsessa leffalta, jäi hieman vaisuksi, ehkä aihe on niin arka ettei ohjaaja halunnut revitellä liikaa. Näyttelijäsuoritukset oli ihan ok, suorastaan liikuttavia kohtauksia mm lopussa. Oikeastaan jälkikäteen arvioiden hyvä historiallinen leikkaus mielenterveys, alkoholiongelmien ja vammaistenhoitopaikoista Suomessa. Aion lukea vielä kirjankin.

Vierailija

...Tuota......taasko alan näppäillä....
En ole ollut katsomassa vielä elokuvaa,haluaisin sen ehkä mieluimmin lukea kirjana..siis sitä *Kellokosken Prinsessaa.*
Mutta-muutama kymmen vuos sitten olin harjoittelijana suljetun osaston miesten puolella,työharjoittelun vuoksi,sain itse valita harjoittelupaikan.
Se sairaala oli Pohjanmaalla ja on vieläkin.
Olin alle 20 vuotias ennakkoluuloton tyttö,(olen yhä,mutten tyttö).
Kai itse olen niin omalaatuinen *usvakko* ,että en kokenut kamalana sitä aikaa suljetulla.
Pääsin itse yöksi pois,omaan pikkuhuoneeseen sairaalan yhteydessä.
Kaikenlaisia ihmisiä siellä löytyi.
Moni ei puhunut sanaakaan,moni puhui sen edestä.
Oli tanssi-iltamatkin ja sain tanssia.
Oli itsensäpaljastaja,joka kertoi historiansa,oli kuristaja,joka otti nilkastani kiinni ja katsoi pelkäänkö;hän vain ehdotti että hoitajien puolella saan kahvit,teki jekkua.
Olimme retkellä,laulaa hoilotimme.
Parhaimman ,sykähdyttävän kokemuksen sain eräältä entiseltä muusikolta,joka ei puhunut koskaan mitään.Minulla oli talon avaimet,huoneiden käytäväovien avaamiseksi.
Hannu (nimi muutettu)viittasi kädellään seuraamaan häntä,istui pianohuoneen jakkaran päälle ja viittoi sohvapaikan,olin kahden hänen kanssaan musiikkihuoneessa.
Hän alkoi soittaa kaunista laulua,jonka sanat osasin,laulun pääaihe oli minun etunimeni."...kun sä synnyit,lehdot lauloi,kaikki ruusut kukki..."kyyneleet valuivat poskilleni.
Hannu nousi,kiitin ja me poistuimme musiikkihuoneesta.
En edes tiennyt,että hän oli huomannut minut.
Minulla on paljon kokemuksia psykiatrisesta sairaalasta ja sen asukkaista.

Vierailija

Joutsenon alueella sijaitsi ennen Rauhan mielisairaala.
Nykyisin sinne sunnitellaan kylpylää? Niin ne ajat muutuvat......
Todella kauniit maisemat, Saimaan rannalla.

Vierailija

Kävin katsomassa Prinsessan.
Kauan olen miettinyt elokuvaa, että millainen se oli.
Ei hyvä, muttei huonokaan.
Aihe erittäin tärkeä ja haasteellinenkin.
Elokuva on elokuva, mutta kuitenkin siinä välittyy tietoa ja tapahtumia vaikean sairauden, skitsofrenian merkityksestä ihmiselle.
Minusta elokuva oli aika "kevyt" ja pinnallinen. Kipu minkä sairaus aiheuttaa henkilön psyykelle jäi jotenkin kovin ohueksi.
Toki hienoa oli se miten hyvin Prinsessan erityinen persoona tuli esiin.
Näyttelijäsuoritukset oli aivan loistavia.

Tietysti katselin elokuvaa hoitajana ja hoitajankin näkökulmasta.
Erityisesti huomioin hoitofilosofiaa ja sen kehittymistä siihen aikaan.

Elokuvissa kannatta käydä ja katsella hyvin erityyppisiä, aina niistä saa jotain itselleen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat