miten selvitä lapsuuden vaikeista asioista?

Vierailija

Miten selvitä lapsuuden traumoista? Olo on todella vaikea välillä. Takaumia tulee ja kaikki tuntuu kehossa.
En tiedä onko tämä sopiva palsta, en ole ennen täällä ollut.
Vielä en ole löytänyt täysin toimivaa hoitoa.
Pelkkä puhuminen ei aina auta, asiat ovat syvemmällä.
Onko kellään ollut vastaavaa?

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija

Minä en ole päässyt terapiaan, mutta sain viisaalta ammattilaiselta ohjeen pitää päiväkirjaa,
sekä vielä erikseen kirjoittaa mieleeni nousevista asioista,kun ne alkavat tuntua pahalta.
Kirjoitin suorastaan raivon vallassa juttuja kohtaamistani kauheista asioista.
Säilytin paperit jonkin aikaa, luin ne-ja nyt olen polttanut ne .
Kait sillä "kirjoitusterapialla" on ihan jonkunlainen virallisempikin nimi ja ohjeistus.
Minua on auttanut.

Vierailija

Olen käynyt juttelemassa ja olen muistanut lähes kaiken kauhean ja nyt ne tapahtumat tunteineen olisivat
tulossa pinnalle, olo on kuin kuolemaa tekevällä.
Tuo kirjoitusterapia on jäänyt vaikka sitä yksi ihminen suositteli.
Nuorempana kyllä kirjoitin päiväkirjaa ja se on vielä tallella.
Jospa uskaltaisin aloittaa taas kirjoittamisen.
T. alkuperäinen kirjoittaja

Vierailija

Minulla oli traumatisoiva lapsuus ja nuoruus sekä samanlainen avioliitto. Vasta erottuani 37 vuotiaana, alkoi eheytymiseni nimenomaan kirjoittamisen ja lukemisen kautta. Ensin syntyi sata terapiarunoa ja sen jälkeen jatkoin päiväkirjoilla ,joiden kirjoittaminen jatkuu vieläkin, mutta ei enää aikoihin terapiamielessä. Kirjastosta luin kaiken mahdollisen itsetuntoa vahvistavan kirjallisuuden. Kokeile, miltä sinusta tuntuu Martti Paloheimon Suomalaisen lapsuuden haavat, jos vaikka siitä löytäisit tukea tai edes oljenkortta. Mielenterveystoimistosta löytyy kognitiivista terapiaa jne. sillä ei ole hyvä yrittää selviytyä yksin, jos ei tunne siihen kykenevänsä.

Vierailija

Lainaus:

Minulla oli traumatisoiva lapsuus ja nuoruus sekä samanlainen avioliitto. Vasta erottuani 37 vuotiaana, alkoi eheytymiseni nimenomaan kirjoittamisen ja lukemisen kautta. Ensin syntyi sata terapiarunoa ja sen jälkeen jatkoin päiväkirjoilla ,joiden kirjoittaminen jatkuu vieläkin, mutta ei enää aikoihin terapiamielessä. Kirjastosta luin kaiken mahdollisen itsetuntoa vahvistavan kirjallisuuden. Kokeile, miltä sinusta tuntuu Martti Paloheimon Suomalaisen lapsuuden haavat, jos vaikka siitä löytäisit tukea tai edes oljenkortta. Mielenterveystoimistosta löytyy kognitiivista terapiaa jne. sillä ei ole hyvä yrittää selviytyä yksin, jos ei tunne siihen kykenevänsä.

Olen tutustunut Paloheimon kirjoihin ja hyvin tuttua on. Olen käsitellyt asioitani, mutta se lopullinen läpimurto
on kokematta koska kaikki on kehossa patoutuneena. Vähän olen jo saanut kosketusta asioihini tunnetasollakin.
Nimenomaan kehooni kohdistettiin väkivaltaa ja lapsena käytin puolustusmenetelminä täydellistä unohtamista.
Ehkä tässä vielä edetään, joskus.

Ap

Vierailija

Heips!
.En minäkään tiedä onko tämä sopiva paikka vai ei,mutta traumoista on kokemusta.
Oletko saanut diagnoosin ahdistuksestasi?
Netistä löytää googlettamalla paljon tietoa näistä psyyken asioista.
Sanon ihan varmalla* rinta-äänellä,*että taatusti lötyy vertaiskokeneita,ihmiset vaikenevat,koska on pelko tulla leimatuksi,omituiseksi tai hulluksi tms.
Olen sitä mieltä,mitä enemmän olen nähnyt ja kokenut,kun tarpeksi kauaksi mennään kenen tahansa suvussa,eteen tulee vastaavia kokemuksia,joten ei ainakaan pelätä pidä ,että olisi ainut *outoja*kin takaumia kokeva.
Se vain,että mistä lähtee etsimään.Oletko koettanut googlettaa esim.Tuki.net ,Taimi ry tai ihan pelkkä trauma.Terapia ja toiminta tiettyjen lääkkeitten kanssa varmaan voi alkuun auttaa pääsemään ...en ole ammattilainen,auttajan roolissa kuitenkin ja vamasti jotain kokenut.Laita vaikka viestiä yksityisesti jos haluat.

Vierailija

Kelläpä meillä ei olisi kurjia lapsuuden kokemuksia. Moni on niellyt ne kohdatessaan äidin marttyyriuden: "Äitihän se kaikkeen on syypää!"

Ammattiterapeutit panevat rahoiksi lapsuutemme traumat. Terapeuttiriippuvuutta torjutaan periaatteessa, mutta auktoriteettiasemasta ei luovuta, kun on kysymys metodin luotettavuudesta. Myös psykiatrisessa avussa törmätään siihen, että psykoanalyytikotkin ovat ihmisiä, joilla on ratkaisemattomia ongelmia.

Vertaistukea vähätellään, mutta ryhmä on hyvä miljöö sen tutkimiseen, missä omakuva on saanut kolhuja ja minkälaisena itsensä voi hyväksyä, kun toisetkin hyväksyvät. Mielikuvasta, että kaikki on korjattavissa on terveellistä luopua mahdollisimman varhain. Elävässä ihmisessä on traumoineenkin enemmän ihmistä, kuin elämässään pystyy hyödyntämään. - kokemuksen rintaääni -

Vierailija

Aikoinani kävin masennuksen takia muutaman kerran psykologin juttusilla mt-toimistossa..
Hän kuunteli, nyökytteli ja suositteli itämaista tansia ;D
Elikä meidän "kemiat" ei oikein kohdanneet ja kun asia tuli reseptiä uusiessa psykiatrin kanssa puheeksi, hän töksäytti ettei ole pakko käydä jos siltä tuntuu.
Tämä psykiatri on mt-toimistomme johtava lääkäri ja aika erikoinen persoonallisuus...

Masennuslääkkeet hieman auttoivat pääsemään arkeen kiinni, mutta sitten jäin koukkuun alkoholiin...
Vasta siitä irti päästyäni olen alkanut päästä selville, mitä kaikkea minun"sieluni syövereissä " liikkuukaan,
miksi olin ensin masentunut ja miksi se masennus piti itsetuhoisesti alkoholilla vaimentaa...

Muistiin putkahdellut asioita/muistoja, joihin syyllistyneet ovat jo mullan alla...
Tänä päivänä päätyisivät teoistaan vankilaan...

Ilmeisesti "unohdin" ne asiat vuosikausiksi, liian vaikeita käsitellä silloisella henkisellä tasolla....

Nykyisin kirjoitan"aamusivuja", aamulla heti herättyäni.
Mieluiten käsin , paperille, ja luen ne noin viikon kuluttua...
Yleensä arjen asioita mutta välillä vihanpurkauksia ja koettujen pahojen asioiden muistelua...

Olen tuhonnut pahimmat jutut, en välitä sitä pahaa enää jälkeenjääville..
Kamala ajatus että he lukisivat, mitä kauheaa olen kokenut...

Riittää se että sanoin , vastoin tapojani, kahvipöydässä:
-Minulla oli tosi paskamaisia kokemuksia lapsena..

Pöydässä olleet teinit tirskuivat ihastuneena,
kun Mummo käytti kieltä jota eivät häneltä ennen kuulleet..mutta aikuiset katsoivat pitkään,
ja
mielessään varmaan yhdistelivät asioita....

Tytär kysyi kahdenkesken:
-Haluaisitko puhua lapsuudestasi ?
-En, en ainakaan vielä....
Nyt siis "työstän" kirjottamalla kipeitä asioita, ei välttämättä enää lapsuusasioita....

Ilokseni olen huomannut että "itkupotkuhuutoraivo"-kirjoituksia tulee harvemmin ja olo on seesteisempi....
Jätän ne huonot muistot kirjoitushetkiin,
muulloin en niitä ajattele.
Katselen filmejä jotka saavat mieleni hyväksi,
sotafilmejä en katso.
Ja taatusti en katso sosiaalipornoa enkä filmejä joissa mässäillään pedofiilialla, insestillä, lapsien orjatyövoimalla ..
millään ihmisten kaltoinkohtelulla...
Minun maiilmaani en tahraa sellaisilla, yritänhän purkaa sitä saastaa pois sisältäni,
enkä kerätä sitä lisää katselemalla niitä käsitteleviä juttuja.

"Olet, mitä ajattelet"

Vierailija

"25. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
26. Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?

27. Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille:
ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
28. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!

29. Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
30. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
31. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. "
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Luuk.12.html
Usko Jumalan, Taivaan Isän huolenpitoon kantaa Maailman kenkkuillessa...
Hän ei hylkää koskaan , vaikka ihmiset niin tekisivät...

http://youtu.be/uRgi5UiSNvk

Vierailija

Vaikeasta lapsuudesta toipuminen voi viedä koko elämän.Välillä on helpompaa,välillä taas asiat palautuu mieleen. Mikä on ollut se on ollut. Jokaisella on omat taakkansa,toisilla raskaampia kuin toisilla.

Vierailija

En ole kokenut niin kovia kuin te, mutta minä olen miettimällä kurjia asioita pitkittänyt toipumistani niistä.

Aina nykyisin kun tulee mieleeni minua kohtaan huonosti käyttäytyneet, alan tietoisesti rukoilla niiden "kurjien" ihmisten puolesta.
Se ei tosiaankaan tunnu kivalta,katkeruus häviää pikkuhiljaa kuitenkin. Tämä on ainoa keino joka toimii minulla.
En halua että katkeruus pilaa elämäni.

Vierailija

Kukapa kenenkin taustoja tietäisi tai millä mittarilla kärsimyksen määrä voitaisiin mitata?
Häpeä kulkee mukana hautaan saakka.
Ei siinä katkeruutta tarvita, elämätön elämä vaan.
Onneksi emme elä ikuisesti!

Vierailija

Minä haluaisin muistaa lapsuudestani vain ne hyvät asiat; kyllä niitäkin oli paljon. Tiedän että vanhempani tekivät parhaansa,
niissä olosuhteissa jotka silloin vallitsivat. Isä sodan käynyt mies, lievästi rintamalla invalidisoitunut. Heidän avioliittonsa ei ollut
kaikilla tavoilla onnellinen, vanhemmiten tosin sopuisa kaveriavioliitto. Näin minä ainakin olen ymmärtänyt.
Aina kun minulle tulee mieleen ikävät tapahtumat, tunnen omantunnon pistoksia. Vanhempani ovat kuolleet jo kauan sitten,
eikähän kuolleista pidä puhua pahaa. Edesmenneet eivät ole enää puhumassa puolestaan.
Vaikeina nuoruusvuosinani sain pitkään käydä psykoterapiassa. Ehkä siitä oli apua, ainakin sen verran että tässä on taaplattu
eläkeikään asti joutumatta hullujenhuoneelle. Onneksi lapset ovat jo omillaan, enää ei tarvitse jännittää kestääkö mielenterveyteni
horjumatta niin kauan.
Parasta itsehoitoa on minulle se, että harrastan kuntoilua niin paljon kuin mahdollista, ja hemmottelen itseäni kaikin tavoin, katselen
hauskoja elokuvia ja teen kaikkea mikä kiinnostaa.

Vierailija

Tuntuu siltä että on vaikea löytää niitä asioita mistä nauttii ja pitää. Sitten vielä oppia toteuttamaan niitä. Lapsuuden muistojen ja haavojen käsittely tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta, haluaisi että ne olisi käsitelty ja suljettu pois niin voisi jatkaa elämää sitä arvostaen ja kunnioittaen. Sitä ei auta ympärillä ja maailmalla tapahtuvat ikävyydet ja pahuudet, ei enää tiedä mihin voi luottaa ja turvautua.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat