Farkut vuosikymmeniä

Vierailija

Olipa kiva juttu farkuista ja niiden historiasta (ET 18/2010). Kiitos siitä.

Minun on aivan pakko kertoa oma tarinani farkuista vuosikymmenien ajalta.

50-luvun puolivälissä ihmeteltiin erikoisen näköisiä, kauhtuneita housuja, joita oli alkanut ilmestyä katukuvaan.
Selvisi, että ne ovat "jenkkifarkkuja" joita merimiehet olivat alkaneet tuoda mukanaan matkoiltaan.

Vitsi, sellaiset oli saatava. Ei vain löytynyt sopivia kontakteja maahantuovaan porukkaan. Sitten vain ihailtiin, haaveiltiin ja karehdittiin niitä onnellisia jotka olivat onnistuneet hankkimaan kyseiset housut itselleen. Ei niitä kyllä silloin farkuiksi kutsuttu vaan yleisnimi oli "dongarit".

56-57 markkinoille tuli mustia ja epämääräisen sinisen värisiä housuja, joiden merkki oli Vaaksa. Sellaisia piti sitten käyttää kun ei muutakaan ollut saatavilla.

1958 kesällä alkoi näkyä mainoksia, joissa mainostettiin uutuushousuja joita oli tullut myyntiin. En muista kutsuttiinko niitä jo siinä vaiheessa farkuiksi, mutta merkki oli "James Dean". Ei siis vielä James, joiksi ne muuttuivat jossain vaiheeksi 60-luvun alkupuolella.
Onnistuin puhumaan mutsini ympäri ja sitten lähdettiin ostamaan James Deaneja. Nähtyään dongarit sitten päälläni kaupassa, mutsi ilmoitti : "ei missään nimessä, aivan hirveät". No, ylipuhuminen onnistui kuitenkin ja James Deanien omistaja pääsi esittelemään uusia housuja kavereilleen. Faija hiukan lamautti iloani ilmoittamalla, että noilla ei sitten mennä kouluun.

James Deanien huono puoli oli se, että ne eivät vaalenneet pesussa, kuten aidot jenkkidongarit. Niillä kuitenkin sai jo aika hyvin katu-uskottavuutta ja varsinkin tytöt olivat innoissaan "jenkkityylistäni".

1962 alkuvuodesta alkoi liikkua huhuja, että aito jenkkimerkki LEE on tulossa Suomeen. Lähes päivittäin piti käydä Pukeva-KappaKeskuksessa kyselemässä, että joko, joko. Henkilökunta oppi tuntemaan porukkamme ja jo ovelta saimme kuulla "ei ole vielä tulleet". Toukokuussa oli sitten repesi. Ne olivat saapuneet. Olin säästänyt koko kevään ja niin sitten marssin Pukevaan ja palasin sieltä onnellisena aitojen jenkkifarkkujen omistajana.

Olin myyjänä Suomen ensimmäisessä, vain nuorille tarkoitetussa vaatekaupassa Teinitalossa 1965-67. Siellä pääsin oikein kunnolla sisälle farkkumaailmaan ja hankin ensimmäiset Levis 501 farkut. SE kolahti sitten lopullisesti ja alkoi jo yli 40-vuotta kestänyt pukeutumistyylini. Ainoastaan 70-luvun alussa tullut lahkeiden leveneminen hiukan vieroitti minua farkuista, mutta onneksi se ei koskenut Levis 501-mallia.

Tein yli kolmenkymmenen vuoden työuran kosmetiikan parissa, niistä 20 vuotta suuren kotimaisen kosmetiikkamerkin kotimaan myyntijohtajana. En missään vaiheessa luopunut farkkutyylistä, vaan mustista 501:stä tuli tavaramerkkini myös työelämässä. Mustat 501, pikkutakki, valkoinen paita, skraga ja mustat kengät. Näillä mentiin eläkeikään. Jos jostain syystä en ollutkaan pukeutunut "virkapukuuni", kysyttiin työpaikalla "mihis sä oikein oot menossa". Samat ihmettelyt tulivat myös asiakkailta. Vapaa-ajan vaate oli tietysti siniset Levis 501.

Farkkuvaraston täydentäminen oli helppoa, koska menin vain farkkuhyllylle ja otin parit Levikset kokoa 30/32. Tämä koko on ollut käytössä 43 vuotta.

Nyt eläkkeellä ollessani en voisi kuvitellakaan pukeutuvani muihin housuihin kuin Leviksiin. Vaatekaapista löytyy reilut 20 paria sinisiä ja suunnilleen saman verran mustia 501.

Terveisin
Matti Loukonen

Kommentit (11)

Vierailija

Olipa mukava lukea tuo oma tarinasi farkuista.
Erityisesti tuo historia vuosilukuineen oli kivaa "kertausta"
asiasta. Näin ajattelee "entinen farkkuja suosinut nuori" :)

Kiitos kirjoituksesta t. Grandmother

Vierailija

Missä 50- 60- 70-lukujen farkkukansa?
Kulkivatko kaikki nuoret naiset silloin leningeissä ja nuoret miehet
prässihousuissa? Muistelkaapa vähän nuoruusaikoja...

XBrinna
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Valokuvasta otettu kuva 50-luvun lopulta. Elämää ei ollut ilman farkkuja siihen aikaan. 70-luvulla minulla oli farkkuleninki ja rakastin sitä, niitä taskuja ja tikkauksia.
Oikeastaan en muista milloin lopetin farkkujen käytön, vuosikymmeniin minulla ei niitä ole ollut.

Vierailija

Minun ensimmäiset muistot farkuista sijoittuu 60-luvun lopulle.
Olin koulun juhlissa ja siellä esiintyi Pepe Willberg ja hänellä oli vaaleansiniset farkut ja tennarit jalassa.
Voi miten ihanaa katseltavaa se oli nuorelle tytölle.
70- luvun alkupuolella ostin omat farkut ja ne oli tummansiniset Jamekset.
Myöhemmin 70-luvulla ostin farkkuliivin ja puolihameen.
Se oli jotain siihen aikaan.
Edelleen pidän farkkuja, mutta merkillä ei ole niin väliä kunhan mahtuu pyöreälle vartalolleni.
Onneksi tämänpäivän farkuissa on elastaania ja joustavat mukavasti päällä.
Näin muisteli Kukka.

Vierailija

Minulla oli kouluikäisenä vallan trauma, kun vanhempani olivat niin vanhoillisia, etten saanut farkkuja, kuten monella muulla tytöllä silloin oli. Nyt olen 65 v ja nautin todella, kun voin käyttää farkkuja, eikä kukaan kiellä. Olen säilyttänyt kroppani melko timminä, joten käytän farkkuja lähes päivittäin ja lapsuuden trauma on historiaa.

Vierailija

Hei keskustelun aloittaja!

Katselin äsken Noiro´n sivuja. Siellä kerrottiin vain Lumene-sarjasta
ja myyntijohtajan nimi kyllä mainittiin, mutta pettymykseni oli suuri,
kun ei kerrottu sinun henkilökohtaisesta "tavaramerkistäsi" :)
Mukavaa kuitenkin, että itse kerroit...
Entistä farkkukansaahan täällä useimmat varmaan ovat :)

valmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Täytyy tähänkin ketjuun laittaa jotakin. Koulun välillä, kun olin kesäisin töissä, saatoin ostaa eka tilistä vaikka vaatetta ja tennaritkin. Ne oli kait silloin "muotia" ; vaikka en muista mitä merkkiä ne olis olleet. - Farkut nyt kuitenkin. - Niitähän on todella monen värisiä ja - mallisia. Olihan mulla farkkumekkokin joskus 70-luvulla.
- Olenkin siten koko aikuis ikäni käyttänyt farkkuja. Nykyään mukavammat sitä elastista kangasta.
Nykyisissä on "timantteja" takataskuissa, koristeena. Eipä ole kukaan sanonut, että "hei haloo", mummo !

Kaikkihan semmoisia käyttää .....

Vierailija

Moi,
löysin sentään tämän kirjoituksesi. Meikäläinen tykkää nykyisistä farkuista, koska ne joustavat. Minäkin jouduin opii farkkujen koot ja usein sain selittää, mikä on vyötärö ja mikä on pituusmitta. Kirjotin nyt Pirkon tietokoneella.

Vierailija

Hei, tuli mieleeni yksi kerta, kun nuori veljeni oli lähdössä bailuihin ja uudet tosipiukat farkut piti saada jalkoihin. Niin veli makasi sohvalla ja minä siskoni kanssa kiskoimme hänelle farkut jalkaan.. Mahtoi olla tukala olla niillä farkuilla, toisaalta pääasiahan oli, että näytti hyvältä. :)

Vierailija

Farkut,ensimmäiset,tyttökaverin kanssa samanlaiset.Olemme just 14 vuotiaita,pimuja ,huivi leuassa kiinni,mokkakangastakit,joitten kaulussaumoihin laitettiin niin monta kammanpiikkiä kuin oli ihastusta.
Laskettiin punaisia autoja,jos samalla illalla sai 50 autoa nähtyä,ensimmäisenä vastaantuleva poika oli tuleva rakastettu <3
Oi,nuoruus.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat