Masentaa

Vierailija

Mikä avuksi kun on sairas ja muutenkin masentaa kaikki asiat. Öisin ei saa nukuttua, päivisin väysynyt ja haluton. Mikään ei kiinnosta eikä innosta niin kuin ennen. Välillä tuntuu kuin sydämeenkin ihan koskisi.
Tuntuu, että kun lunta rupee tulemaan tupaan niin sitä tulee oikein kunnolla. Kaikki asiat siis kaatuvat päälle, eikä ole edes niitä voimia lähetä mitään selvittämäänkään. Mitenkä tästä eteenpäin???

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Hei anonyymi!
Missä päin Suomea asut? Onko paikkakunnallasi mitään harrastustoimintaa johon voisit osallistua.
Onko kavereita, sukulaisia, ystäviä. Tämä syksyn synkkyys ja pitkät pimeät illat saavat melkeinpä kenet tahansa hyppimään seinille.
Minä löysin yksinäisiin ja toimettomiin päiviini yhdistystoiminnan. Yhdistystoiminta tarjoaa erilaisia kerhoja, pienimuotoista liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Ystävällisesti Sinulle!

T: Yhdistysaktiivi

Vierailija

Jos masennus on niin paha, ettei mikään oikein kiinnosta, niin käy puhumassa lääkärille. Nykyisin on tehokkaita uusia masennuslääkkeitä ns. serotoniinin takaisinoton estäjiä, ne ei yleensä väsytäkään kuten vanhan ajan masennuslääkkeet. Moni on saanut niistä hyvän avun mielialanlaskusta aiheutuvaan saamattomuuteen. Jokainenhan meistä on joskus masentunut ja alakuloinen, mutta mikäli alavireisyys jatkuu pitempään, kannattaa hake apua. Hyviä lääkkeitä on saatavilla ja ne kohentavat mielialaa ja lisäävät ihmisen toimeliaisuutta.

Vierailija

Jos suinkin jaksat, yritä tehdä lyhyitä lenkkejä pari krt/pv raikkaassa ulkoilmassa.
Kun aivot saavat happea, mielialakin nousee---ainakin pikkuisen.
Korkein kynnys siinä asiassa on se oma kynnys , joka lähtiessä pitää ylittää..
Takaisin tullessa on mieliala noussut :)

Vierailija

Kukaan muu ei valitettavasti pysty hoitamaan päälle kaatuvia asioita, mutta mistä saisi voimia tarttua niihin?
Itse sain avun vahvoista kalaöjykapseleista (E-EPA). En tiedä, vaikuttiko kalaöljy vai sen sisältämä D-vitamiini, mutta aiemmin jokatalvinen kaamosmasennus ei ole enää muutamaan vuoteen vaivannut ollenkaan. Jos kaamos masentaa, myös kirkasvalolamppu aamuisin ja ulkoilu päivänvalossa saattaa auttaa. (Mutta kuten kerroin, itse tarvitsin vain kalaöljyä ja lisäravinteita.)
Jos kyseessä on tavallinen masennus, niin silloin olisi varmaan paras puhua lääkärille.

Vierailija

Hei masennuksesta tai sen tapasesta kärsivät! Se taitaa olla veteen piirretty viiva ,onko masennusta tai muuten kaamos väsymystä.Näin koen itseni ja monen tutun suhteen.Ensinnäkin täytyykös aina olla pirteä ja tehokas??Auttaakos ulkoilu ja liikunta?Tunnenko mieli hyvää yleensä mistään?Puenko vaatteet ylleni jokapäivä ja nousenko yleensä sängystä?Jos nämä jutut on pois pelistä,niin sitten kipin kapin Lekurin puheille.
Tälläisenä aikana ,kun harmaus on jokapäiväistä ja ei auringon pilkahdusta,niin ihmehän se olisi jos jengi naurussa suin olisi ja olis fiilis korkeella.
T:kokenut mummo (masennuksenkin)

Vierailija

Ei kaikkeen masennukseen auta edes lääkkeet ei lääkärit.
Voi olla jo lapsuudestaan masentunut tietämättään sitä.
Masennuksesta toipuminen,edes hetkittäin, on kuin ylösnousemukseen harjoittelua.
Masennukselle on annettava aikaa..kuolla pois kaikesta...olla,itkeä tai olla itkemättä,
ja päästä vihdoin taas elämään kiinni.
Se ihme on mahdollinen.
Toki kaikkea keinona voi käyttää,mutta syvä itsensä tunteminen,rakkaus omaan kipeään minään,
saattaa puhdistaa pahan olon pois.Ystävä,yksikin todellinen on kultajyvä.

Vierailija

Kokeilepas pysyä väkisin sängyssä peiton alla pari vrk.
Korkeintaan radio/puheohjelma taustalla.Vain lyhyt wc-reissu sallittu.
Sängyn viereen vain vettä. Parin vrk:n jälkeen pitäisi tuntua jo ihan kummallista hinkua nousta ylös, edes syödä, mieluiten pukea ja mennä ulos.
Jos ei, olet psyk.lääkkeiden tarpeessa.

Toivottavasti Sinulla on joku joka voi sinut sinne lääkärille viedä, jos et ole
itse siihen kykenevä.
Joissakin kaupungeissa jo soitto terv.keskukseen vaatii lehmän hermot
kun ei saa ekalla eikä tokalla aikaa varattua.
Moni onkin ihan heitteillä :( kun ei ole ketään auttamassa, eikä itse jaksa
apua vaatia.
Ystävä olisi todellinen kultajyvä, kuten Usvalintunen jo totesi.
Meistä monella on lähipiirissä ihmisiä, joita voisimme ehkä auttaa-jotenkin....?

Vierailija

On hienoa, kun olet jaksanut kirjoittaa tänne!
Jos ihan oikeasti on vaikeasti masentunut niin näille sivuille päätyminen ja kirjoittaminen on
ääääärimmäisen vaativa haaste.
Kun kerran on noin paljon saanut voimia kasaan niin kyllä silloin lääkäriinkin pystyy lähtemään.

Ohjeita ja neuvoja täältä kyllä saa, mutta oikeaa apua masennukseen ehken ei.
Masennus on vaativa sairaus, kun se on tunnistettu,tekee mitä vaan selviytyäkseen.
Aina ei parane, mutta lievitystä saa ja apua elää vaativan sairauden kanssa.
Kuitenkin on niin, että masennuksen oikeasti toteaa vain lääkäri.
Kaikki mielialan vaihtelut ei ole masennusta.

Vaikeasta ja vakavasta masennuksesta toipunut.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei,
Jos suinkin jaksaisit, niin katsopa viime sunnuntain Aamusydämellä-ohjelma, jossa 41-vuotias mies kertoi sairaudestaan. Jaksamista Sinulle!
Näin toivoo Aluisa

Vierailija

Hyvin kirjoitit usvalintunen!
Olen tällainen melankolinen luonne, masennuksenkin läpikäynyt.
En ole koskaan ajatellut, että masennuskin voi juontaa juurensa lapsuudesta.
Sitä kait yrittää unohtaa kaiken kokemansa pahan, kun jo vuoskymmenet vierineet.
Muistan kyllä hyvin kokemani tuskan ja pelon tunteet lapsuudestani.
Jälkikäteen olen usein ihmetellyt mistä pienenä sai kuitenkin voimavaroja jaksaa ylipäätänsä elää?

Aloittajalle Voimia hakea apua, terveyskeskus, mielenterveystoimisto tai kriisikeskus, kait seurakunnan
diakonitkin voinee auttaa? Voisivat vaikka kotikäynnille tulla.

terv. Kaisu

Vierailija

Täällä on toinen, jolla vastaavia oireita on kertynyt useita vuosikymmeniä ja joiden kanssa koko perheeni on selvinnyt siloin kun se vielä oli koossa. Serotoni nimisen apukeinon turvin meni jotain 25 vuotta joten hyvin tiedän tai olen tuedostamatta olosuhteista riippuen. Ainoana keinonani on ollut ruveta ymmärtämään ravinnon, liikunnan ja yleensä fysiikan hyvä hoitaminen. Pieniin kipuihin tuskin lääkitystä ja vastaavasti masennuksen alkamisen tuntemisella ei aukaista pullon korkkia vaan kierretään entistä tiukempaan kiinni. Diabeteksen löytäminen saattaa auttaa mahdollisen yliväsymyksen luonnolliseen hoitamiseen.

Parhain kokemani tilanteiden lääkitseminen on kun suljen teeveen tai radion, luen jotain juttua joka voisi kiinnostaa edes vähän ja ajatella huomisen positiivisimpia vaihtoehtoja. Voisin vaikkapa kävellä katsomassa jotain mitä ennen vain suunnittelin käyväni katsomassa tai jotain muuta vastaavaa.

Eräästä asiasta olen iloinen aloittajan puolesta, sillä hänen rohkeutensa kysyä neuvoja muilta ei kyllä anna aihetta ihan täydellisesti lamaantuneesta olevasta henkilöstä.

Kiitoksia vain aloittajalle, sillä eiköhän se siitä!

Vierailija

Minusta hienoa, kun uskalletaan keskustella ja avata sairautta nimeltä masennus.
Masennuksen määrittäminen on haastavaa ja mielestäni vaatii perehtyneen asiantuntijan lausuntoa.
Edellä jo olikin mainitaa, että kaikki mielialan vaihtelut ei ole masennusta tai ovat eriasteista masennusta.
Masennushan ei välttämättä ole yhdestä tekijästä johtuvaa, vaan on monen osatekijän summa.
Tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, joka saa sairaudentunnon esiin.
Valitettavasti usein ellei poikkeuksetta masennuksen alkujuuret juontuu jostakin lapsuuden kokemuksesta/traumasta.
Meidän nykyinen varttunut sukupolvi ei ole läpikäynyt ja käsitellyt silloin vaikeita tapahtumia.
Sehän oli aika normaalia, että eteenpäin oli mentävä ja "unohdettava" ikävät kokemukset.
Eletty elämä ja elämän mukanaan tuomat kivut ja ongelmat kertaantuu ja jossain vaiheessa kuppi on täysi.

Tilanteen arvioiminen ja taakan purkaminen on pitkä ja vaativa urakka.
Onhan niitä kerrostumia niin paljon, eikä pohjalle ole suoraa tietä.
Pitää uskaltaa avata ja katsoi omaan sisimpään kuka minä olen ja mikä on minun kipukohtani.

Hoitokeinoja on varmasti meille kaikille, haasteena on se miten sen oikean tavan kohtaa.
Lääkityksestä onkin jo mainitaa ja siinä valikoima on laaja.
Sähkösokkihoito.
Puhuminen/terapia.
Liikuta.
Taiteen monet muodot.
Ystävät.
Itselle mielekäs tekeminen.
Puutarhanhoito.
Perhe/läheiset.
Lepo.
Terveydentila muutoin.
Ruokailutottumukset/ ravinto.
Unien oma tulkinta.

Tässä joitain ajatuksia ihan sattumanvaraisesti.

Minusta alkuun on lääkityksen kokeileminen hyväksi ja ertyisesti unirytmin saaminen järjestykseen.
Kokonaisterveydentilan tarkistaminen.
Sitten puhuminen. Asioiden jakaminen ja ääneen sanominen mahdollistaa aivan uuden näkökulman omiin ajatuksiin.
Alkuun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, mutta sitkeällä työllä ymmärrystä itseen alkaa näkymään.
Menneitä asioita ei saa pois eikä niitä muuttaa voi.
Omia ajatuksia ja suhtautumista vaikeisiinkiin tapahtumiin voi muuttaa.

Työ on hidasta ja voimiakin kuluttavaa ja kuitenkin avaavaa ja antoisaa.
Meitä vaikean kohtalon omaavia "lapsia" on monia ja monet meistä myös selviää ja voittaa kauheuksia.

Omasta elämästään ja elämänkohtalostaan ei voi syyttää muita.
Vain itsellä on mahdollisuus tehdä sellainen elämä mikä tuntuu hyvälle.
On opittava antamaan itselleen anteeksi ja sen jälkeen muille.
Voimia ja jaksamista kaikille oman itsen löytäjille.

Vierailija

Syvällisiä ajatuksia,kokeneita ihmisiä puheenvuorossa.
Masennus on vakava sairaus,se jopa voi johtaa kuolemaan, kuten tiedämme.
Kun ei vain jaksa.
Olisin kiitollinen ja kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia masennuksesta,sen mahdollisista syistä tai käsittämättä jääneistä syistä tai niistä,joita emme ollenkaan ymmärrä.
Ehkä on myös geneettistä alttiutta alakuloon,elämänilo on ikäänkuin lukossa.
Luin juuri muutamalla sanalla kirjoitettuja japanilaisia tanka-runoja,Tuomas Anhavan suomentamina.
Rehellisesti uskallan sanoa,juuri nyt tällä hetkellä, toivon voivani nukkua yön yli ja nähdä valon,kun aamu tulee.
Voimia kaikille,joihin kipu koskee sisällä minuudessa.Kipu voi olla myös tuskaa rakkaan ihmisen tähden,joka kärsii.

"Sammutan valon.
Näkyvistä katoaa
esineet,kaikki-
Yksi jää tähän:mieliala,mieleni."
(Kotomichi)

Vierailija

On lohduttavaa huomata, kuinka kanssaihmiset ovat aidosti valmiita auttamaan, jos vaan uskaltaa avautua ja kertoa ongelmistaan. Joukossa on todella varteenotettavia ohjeita ja neuvoja. Palaathan, Hyvä keskustelun aloittaja, talle palstalle ja kerrot kuinka jaksat ja oletko saanut helpotusta elämääsi. Olen itse vapaaehoistyöntekijä Suomen Mielenterveysseurassa, toimin tukihenkilönä, olen rinnallakulkija, arkipäivään toivottavasti iloa tuova keskutelukumppani ja tarvittaessa vaikka seuralainen lääkärikäynnille. Kelpaisiko tälläinen henkilö myös sinulle juttukumppaniksi?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat