Vierailija

Mikä avuksi kun on sairas ja muutenkin masentaa kaikki asiat. Öisin ei saa nukuttua, päivisin väysynyt ja haluton. Mikään ei kiinnosta eikä innosta niin kuin ennen. Välillä tuntuu kuin sydämeenkin ihan koskisi.
Tuntuu, että kun lunta rupee tulemaan tupaan niin sitä tulee oikein kunnolla. Kaikki asiat siis kaatuvat päälle, eikä ole edes niitä voimia lähetä mitään selvittämäänkään. Mitenkä tästä eteenpäin???

Sivut

Kommentit (31)

Hei anonyymi!
Missä päin Suomea asut? Onko paikkakunnallasi mitään harrastustoimintaa johon voisit osallistua.
Onko kavereita, sukulaisia, ystäviä. Tämä syksyn synkkyys ja pitkät pimeät illat saavat melkeinpä kenet tahansa hyppimään seinille.
Minä löysin yksinäisiin ja toimettomiin päiviini yhdistystoiminnan. Yhdistystoiminta tarjoaa erilaisia kerhoja, pienimuotoista liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Ystävällisesti Sinulle!

T: Yhdistysaktiivi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos masennus on niin paha, ettei mikään oikein kiinnosta, niin käy puhumassa lääkärille. Nykyisin on tehokkaita uusia masennuslääkkeitä ns. serotoniinin takaisinoton estäjiä, ne ei yleensä väsytäkään kuten vanhan ajan masennuslääkkeet. Moni on saanut niistä hyvän avun mielialanlaskusta aiheutuvaan saamattomuuteen. Jokainenhan meistä on joskus masentunut ja alakuloinen, mutta mikäli alavireisyys jatkuu pitempään, kannattaa hake apua. Hyviä lääkkeitä on saatavilla ja ne kohentavat mielialaa ja lisäävät ihmisen toimeliaisuutta.

Jos suinkin jaksat, yritä tehdä lyhyitä lenkkejä pari krt/pv raikkaassa ulkoilmassa.
Kun aivot saavat happea, mielialakin nousee---ainakin pikkuisen.
Korkein kynnys siinä asiassa on se oma kynnys , joka lähtiessä pitää ylittää..
Takaisin tullessa on mieliala noussut :)

Kukaan muu ei valitettavasti pysty hoitamaan päälle kaatuvia asioita, mutta mistä saisi voimia tarttua niihin?
Itse sain avun vahvoista kalaöjykapseleista (E-EPA). En tiedä, vaikuttiko kalaöljy vai sen sisältämä D-vitamiini, mutta aiemmin jokatalvinen kaamosmasennus ei ole enää muutamaan vuoteen vaivannut ollenkaan. Jos kaamos masentaa, myös kirkasvalolamppu aamuisin ja ulkoilu päivänvalossa saattaa auttaa. (Mutta kuten kerroin, itse tarvitsin vain kalaöljyä ja lisäravinteita.)
Jos kyseessä on tavallinen masennus, niin silloin olisi varmaan paras puhua lääkärille.

Hei masennuksesta tai sen tapasesta kärsivät! Se taitaa olla veteen piirretty viiva ,onko masennusta tai muuten kaamos väsymystä.Näin koen itseni ja monen tutun suhteen.Ensinnäkin täytyykös aina olla pirteä ja tehokas??Auttaakos ulkoilu ja liikunta?Tunnenko mieli hyvää yleensä mistään?Puenko vaatteet ylleni jokapäivä ja nousenko yleensä sängystä?Jos nämä jutut on pois pelistä,niin sitten kipin kapin Lekurin puheille.
Tälläisenä aikana ,kun harmaus on jokapäiväistä ja ei auringon pilkahdusta,niin ihmehän se olisi jos jengi naurussa suin olisi ja olis fiilis korkeella.
T:kokenut mummo (masennuksenkin)

Ei kaikkeen masennukseen auta edes lääkkeet ei lääkärit.
Voi olla jo lapsuudestaan masentunut tietämättään sitä.
Masennuksesta toipuminen,edes hetkittäin, on kuin ylösnousemukseen harjoittelua.
Masennukselle on annettava aikaa..kuolla pois kaikesta...olla,itkeä tai olla itkemättä,
ja päästä vihdoin taas elämään kiinni.
Se ihme on mahdollinen.
Toki kaikkea keinona voi käyttää,mutta syvä itsensä tunteminen,rakkaus omaan kipeään minään,
saattaa puhdistaa pahan olon pois.Ystävä,yksikin todellinen on kultajyvä.

Kokeilepas pysyä väkisin sängyssä peiton alla pari vrk.
Korkeintaan radio/puheohjelma taustalla.Vain lyhyt wc-reissu sallittu.
Sängyn viereen vain vettä. Parin vrk:n jälkeen pitäisi tuntua jo ihan kummallista hinkua nousta ylös, edes syödä, mieluiten pukea ja mennä ulos.
Jos ei, olet psyk.lääkkeiden tarpeessa.

Toivottavasti Sinulla on joku joka voi sinut sinne lääkärille viedä, jos et ole
itse siihen kykenevä.
Joissakin kaupungeissa jo soitto terv.keskukseen vaatii lehmän hermot
kun ei saa ekalla eikä tokalla aikaa varattua.
Moni onkin ihan heitteillä :( kun ei ole ketään auttamassa, eikä itse jaksa
apua vaatia.
Ystävä olisi todellinen kultajyvä, kuten Usvalintunen jo totesi.
Meistä monella on lähipiirissä ihmisiä, joita voisimme ehkä auttaa-jotenkin....?

On hienoa, kun olet jaksanut kirjoittaa tänne!
Jos ihan oikeasti on vaikeasti masentunut niin näille sivuille päätyminen ja kirjoittaminen on
ääääärimmäisen vaativa haaste.
Kun kerran on noin paljon saanut voimia kasaan niin kyllä silloin lääkäriinkin pystyy lähtemään.

Ohjeita ja neuvoja täältä kyllä saa, mutta oikeaa apua masennukseen ehken ei.
Masennus on vaativa sairaus, kun se on tunnistettu,tekee mitä vaan selviytyäkseen.
Aina ei parane, mutta lievitystä saa ja apua elää vaativan sairauden kanssa.
Kuitenkin on niin, että masennuksen oikeasti toteaa vain lääkäri.
Kaikki mielialan vaihtelut ei ole masennusta.

Vaikeasta ja vakavasta masennuksesta toipunut.

Hei,
Jos suinkin jaksaisit, niin katsopa viime sunnuntain Aamusydämellä-ohjelma, jossa 41-vuotias mies kertoi sairaudestaan. Jaksamista Sinulle!
Näin toivoo Aluisa

Hyvin kirjoitit usvalintunen!
Olen tällainen melankolinen luonne, masennuksenkin läpikäynyt.
En ole koskaan ajatellut, että masennuskin voi juontaa juurensa lapsuudesta.
Sitä kait yrittää unohtaa kaiken kokemansa pahan, kun jo vuoskymmenet vierineet.
Muistan kyllä hyvin kokemani tuskan ja pelon tunteet lapsuudestani.
Jälkikäteen olen usein ihmetellyt mistä pienenä sai kuitenkin voimavaroja jaksaa ylipäätänsä elää?

Aloittajalle Voimia hakea apua, terveyskeskus, mielenterveystoimisto tai kriisikeskus, kait seurakunnan
diakonitkin voinee auttaa? Voisivat vaikka kotikäynnille tulla.

terv. Kaisu

Täällä on toinen, jolla vastaavia oireita on kertynyt useita vuosikymmeniä ja joiden kanssa koko perheeni on selvinnyt siloin kun se vielä oli koossa. Serotoni nimisen apukeinon turvin meni jotain 25 vuotta joten hyvin tiedän tai olen tuedostamatta olosuhteista riippuen. Ainoana keinonani on ollut ruveta ymmärtämään ravinnon, liikunnan ja yleensä fysiikan hyvä hoitaminen. Pieniin kipuihin tuskin lääkitystä ja vastaavasti masennuksen alkamisen tuntemisella ei aukaista pullon korkkia vaan kierretään entistä tiukempaan kiinni. Diabeteksen löytäminen saattaa auttaa mahdollisen yliväsymyksen luonnolliseen hoitamiseen.

Parhain kokemani tilanteiden lääkitseminen on kun suljen teeveen tai radion, luen jotain juttua joka voisi kiinnostaa edes vähän ja ajatella huomisen positiivisimpia vaihtoehtoja. Voisin vaikkapa kävellä katsomassa jotain mitä ennen vain suunnittelin käyväni katsomassa tai jotain muuta vastaavaa.

Eräästä asiasta olen iloinen aloittajan puolesta, sillä hänen rohkeutensa kysyä neuvoja muilta ei kyllä anna aihetta ihan täydellisesti lamaantuneesta olevasta henkilöstä.

Kiitoksia vain aloittajalle, sillä eiköhän se siitä!

Minusta hienoa, kun uskalletaan keskustella ja avata sairautta nimeltä masennus.
Masennuksen määrittäminen on haastavaa ja mielestäni vaatii perehtyneen asiantuntijan lausuntoa.
Edellä jo olikin mainitaa, että kaikki mielialan vaihtelut ei ole masennusta tai ovat eriasteista masennusta.
Masennushan ei välttämättä ole yhdestä tekijästä johtuvaa, vaan on monen osatekijän summa.
Tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, joka saa sairaudentunnon esiin.
Valitettavasti usein ellei poikkeuksetta masennuksen alkujuuret juontuu jostakin lapsuuden kokemuksesta/traumasta.
Meidän nykyinen varttunut sukupolvi ei ole läpikäynyt ja käsitellyt silloin vaikeita tapahtumia.
Sehän oli aika normaalia, että eteenpäin oli mentävä ja "unohdettava" ikävät kokemukset.
Eletty elämä ja elämän mukanaan tuomat kivut ja ongelmat kertaantuu ja jossain vaiheessa kuppi on täysi.

Tilanteen arvioiminen ja taakan purkaminen on pitkä ja vaativa urakka.
Onhan niitä kerrostumia niin paljon, eikä pohjalle ole suoraa tietä.
Pitää uskaltaa avata ja katsoi omaan sisimpään kuka minä olen ja mikä on minun kipukohtani.

Hoitokeinoja on varmasti meille kaikille, haasteena on se miten sen oikean tavan kohtaa.
Lääkityksestä onkin jo mainitaa ja siinä valikoima on laaja.
Sähkösokkihoito.
Puhuminen/terapia.
Liikuta.
Taiteen monet muodot.
Ystävät.
Itselle mielekäs tekeminen.
Puutarhanhoito.
Perhe/läheiset.
Lepo.
Terveydentila muutoin.
Ruokailutottumukset/ ravinto.
Unien oma tulkinta.

Tässä joitain ajatuksia ihan sattumanvaraisesti.

Minusta alkuun on lääkityksen kokeileminen hyväksi ja ertyisesti unirytmin saaminen järjestykseen.
Kokonaisterveydentilan tarkistaminen.
Sitten puhuminen. Asioiden jakaminen ja ääneen sanominen mahdollistaa aivan uuden näkökulman omiin ajatuksiin.
Alkuun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, mutta sitkeällä työllä ymmärrystä itseen alkaa näkymään.
Menneitä asioita ei saa pois eikä niitä muuttaa voi.
Omia ajatuksia ja suhtautumista vaikeisiinkiin tapahtumiin voi muuttaa.

Työ on hidasta ja voimiakin kuluttavaa ja kuitenkin avaavaa ja antoisaa.
Meitä vaikean kohtalon omaavia "lapsia" on monia ja monet meistä myös selviää ja voittaa kauheuksia.

Omasta elämästään ja elämänkohtalostaan ei voi syyttää muita.
Vain itsellä on mahdollisuus tehdä sellainen elämä mikä tuntuu hyvälle.
On opittava antamaan itselleen anteeksi ja sen jälkeen muille.
Voimia ja jaksamista kaikille oman itsen löytäjille.

Syvällisiä ajatuksia,kokeneita ihmisiä puheenvuorossa.
Masennus on vakava sairaus,se jopa voi johtaa kuolemaan, kuten tiedämme.
Kun ei vain jaksa.
Olisin kiitollinen ja kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia masennuksesta,sen mahdollisista syistä tai käsittämättä jääneistä syistä tai niistä,joita emme ollenkaan ymmärrä.
Ehkä on myös geneettistä alttiutta alakuloon,elämänilo on ikäänkuin lukossa.
Luin juuri muutamalla sanalla kirjoitettuja japanilaisia tanka-runoja,Tuomas Anhavan suomentamina.
Rehellisesti uskallan sanoa,juuri nyt tällä hetkellä, toivon voivani nukkua yön yli ja nähdä valon,kun aamu tulee.
Voimia kaikille,joihin kipu koskee sisällä minuudessa.Kipu voi olla myös tuskaa rakkaan ihmisen tähden,joka kärsii.

"Sammutan valon.
Näkyvistä katoaa
esineet,kaikki-
Yksi jää tähän:mieliala,mieleni."
(Kotomichi)

On lohduttavaa huomata, kuinka kanssaihmiset ovat aidosti valmiita auttamaan, jos vaan uskaltaa avautua ja kertoa ongelmistaan. Joukossa on todella varteenotettavia ohjeita ja neuvoja. Palaathan, Hyvä keskustelun aloittaja, talle palstalle ja kerrot kuinka jaksat ja oletko saanut helpotusta elämääsi. Olen itse vapaaehoistyöntekijä Suomen Mielenterveysseurassa, toimin tukihenkilönä, olen rinnallakulkija, arkipäivään toivottavasti iloa tuova keskutelukumppani ja tarvittaessa vaikka seuralainen lääkärikäynnille. Kelpaisiko tälläinen henkilö myös sinulle juttukumppaniksi?

Niin, masennusta on niin monenlaista. Itse luulen, että herkillä, filosofoivilla luonteilla on suurempi taipumus masentuneisuuteen. On jotenkin liikaa asioita ja ajatuksia pää täynnä, ja läheskään kaikkiin ei voi vaikuttaa. Jotenkin ei tiedä, miten tätä elämää pitäisi elää, saati miksi sitä eletään. Minkä vuoksi ponnistelemme, kun joidenkin vuosien kuluttua, meistä ei ole jäljellä, kuin muisto, joka sekin aikanaan katoaa sukulaistemme mukana...Olen vasta kolmekymppinen, mutta silti pelkään jo luvattoman paljon vanhenemista ja kuolemaa. Tämä on kai se suurin minulle masennusta aiheuttava ajatus. Kun jotenkin ymmärtäisi, mistä tässä elämässä oikein on kysymys...Olen useasti ajatellut, että me ihmiset olemme tavallaan liian viisaita. Meidän päähän on tungettu liian paljon ajatuksia, joka johtaa helposti siihen, että kadotamme elämänilon. Tavallaan olisi mukavaa olla eläin, joka vain kulkee vaistojensa varassa, tai kunpa ei tarvitsisi aikuistua. Voisimmepa me ihmiset jäädä lapsiksi. Lapsilla on niin suuret voimavarat, ja sitä iloa löytyy aina jostakin, vaikka kaikki ei aina olisikaan yhtä ruusuilla tanssimista.

En osaa kovin paljon masennuksessa neuvoa, kun siitä itsekin yritän löytää tietä ulos. Joskus vaan on parempi olo, joskus huonompi, hormoonitkin siihen aika paljon vaikuttaa. Sen voin kyllä kertoa, et kaamosmasennuksessa minuakin ovat auttaneet vitamiinit. Olen nyt syönyt koko syksyn monivitamiinivalmistetta, ja vuosikausiin en oo ollut yhtä pirteä ja energinen. Untakaan en oo tarvinnnut niin paljon. Minusta tuntuu, et yksin D-vitamiinikaan ei riitä. Kokeiltu on sitäkin, ei ollut näin tehokasta. Tekemistä pitää kyllä olla. Ei saa jäädä yksin kotiin suremaan. Lomakin saa ihmeitä aikaan, mutta kaikki eivät tietenkään sitä niin vain voi pitää...Jos sulla ei ole kavereita, voisit koittaa hankkia niitä esim. netistä, tai uuden harrastuksen avulla. Lemmikitkin auttavat, mutta varmaankaan vaikeasti masentunut ei voi hankkia eläintä, koska sekin luultavasti jäisi hoitamatta. Jos todella tunnet olevasi loppu, hanki diagnoosi masennuksellesi, niin tiedät minkä asteista se on. Oletkohan muuten kovinkin sulkeutunut? Itse olen joskus ollut sitä sosiaalisen fobiani takia, mutta siinä ei auta muu, kuin ottaa itseään niskasta, sillä rohkeahan ei ole se, joka ei pelkää, vaan se, joka voittaa pelkonsa. Minä vain päätin aikoinaan, että hankin itselleni kavereita. Eihän kukaan halua tutustua syrjään vetäytyvään "erakkoon". Aloin sitten jutella ihmisille, ja huomasin, että se toimii. "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan!" Nykyisin minulla on muutamia hyviä ystäviä. Oikeastaan lähes kaikki kaverit ovat karsiutuneet pois, vietän mieluiten vähän vapaa-aikani sydänystävieni kanssa. Siis ystäviä saa, olemalla itse ystävä. Tosin hyvin masentuneella aloitekyvyn teko on heikentynyt, joten tarkemmin tilannettasi tietämättä, en osaa paremmin neuvoa.

Unettomuudesta kärsineenä, voisin siinä asiassa neuvoa, että älä ainakaan pakota itseäsi nukahtamaan. Sen virheen tein itse, ja se pitkitti unettomuuttani. Toisena vinkkinä suosittelen miettimään jotain yksinkertaista, joka tyhjentää pääsi. Minä esim. kehitin tavupelin, jossa valitsen jonkun tavun (esim. ta), ja alan muodostamaan siitä sanoja (esim. talo). Tuo on ainakin itselle nykyisin lähes varma keino nukahtaa!

Muuten muistaako kukaan vanhaa Lapinlahden lintujen sketsiä: "Suomalainen, älä anna periksi vuodenajoille." Siinä joukko miehiä on rannalla t-paidassa ja shortseissa, ja he grillaavat keskellä talvea, lumihangessa. Minusta se on todella hyvä sketsi, joka pistää ajattelemaan sitä, että ei elämän pidä loppua talven tuloon. On pimeää, on lumista jne.mutta silloinkin voi nauttia elämästä, ei ehkä ihan noin, jos ei halua paleltua, mutta silti voi ja pitääkin ulkoilla. Lumihan saa luonnon todella kauniiksi, ja ulkoilu tekee hyvää! Pitäisköhän itse mennä joku päivä luistelemaan pitkästä aikaa...

Nykypäivänä ei kenenkään tarvitse kärsiä masennuksesta, siihen löytyy hyviä lääkkeitä, jotka helpottavat oloa ja kohentavat heikkoa oman arvon tunnetta. Ajattele, olet arvokas ihminen. Aivosi ei vain "komppaa" sinua, siksi lääkkeet helpottavat elämääsi, jos todella olet vaipunut syviin syövereihin. Niihin kuuluu juuri tuo kuoleman pelko ja toivottomuus, selkeitä masennuksen oireita ne ovat, joten lääkäräriin vaan apua hakemaan.

Voimia sinulle ketjun aloittaja. En osaa antaa hyviä neuvoja, mutta ainakin ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Itse kärsin myös masennuksesta ja vaikka aiemmin ajattelin itse masentuneista, että "ottaisivat vain itseä niskasta kiinni, niinhän tässä joutuu itsekin tekemään", niin jopas jouduin toteamaan, että asia ei olekaan aivan niin, kun itse sairastuin mm. vaikeiden elämäntilanteiden vuoksi masennukseen. Minulla todettiin lisäksi pitkäaikainen, lapsuudesta lähtien kestänyt masennus.

Masennuksesta "muotitautina" voivat puhua vain ne, jotka eivät ole sitä itse kokeneet. Usein tällaisen taustalla on pelkoakin ja yritetään ptää vaikea asia itsestä kaukana; "Eihän minulle sellauista voi sattua"... Ollapa esim. pahan migreeniin tai influenssan kourissa ja jos joku tulee siihen sanomaan, että lähde nyt vain lenkille tai yritä sitä ja tätä... Jos se ei onnistu, niin se ei onnistu. On suuri voimainkoetus saada pakattua esim. kuntosali- tai uimakamppeet kasaan ja lahdettyä. Jos vielä kokee todellista uupumusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa (kiitos rakkaat koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat ym.) on liikkeelle lähteminen hyvin vaikeaa.

Itse yritän käydä lenkillä ja harrastaa liikuntaa, mutta kaikesta siitä huolimatta huolet valtaavat mielen ja masennus ei väisty. Olen saanut terapiaa ja lääkehoitoa eikä masennus väistynyt siltikään. Nyt minua tutkitaan VIHDOIN, mikä masennuksen taustalla on, koska masennus on yleensä oire jostakin ja se itse syy täytyy hoitaa.

Syitä voi olla niin monia, että joskus se vie aikaa ja valtavan määrän ponnistelua (Sillä sitä lääkäriin lähteminenkin on masentuneelle - ponnistelun paikka) Joillakin saattaa olla toinen sairaus, esim kilpirauhassairaus taustalla. Lisäksi monet adhd:sta lapsuudesta saakka kärsineet ihmiset ovat kiusaamisen myötä ajautuneet masennukseen vain koska aivojen välittäjäaineiden toiminta on häiriintynyt. Apua olisi tarvittu jo lapsena, mutta sen sijaan saikin kuulla aina vain olevansa häirikkö. Syntyy itselle mielikuva, että "minä olen rasittava". Jos sellaisen tunteen kanssa elää elämänsä, niin onhan se jo terve reaktio masentua jossain vaiheessa, jos ei ymmärrä, miksi olen sellainen kuin olen.

Entäpä sitten koulukiusaamisen uhrit. Syvään juurrutettu häpeäntunne lamaannuttaa. Saati sitten ne, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, hylkäämista tai muuten joutuneet kokemaan jotain traumaattista elämässään. Myös ns "vahvat ihmiset" saattavat peittää pitkään masennusta toimeliaisuudella ja sellaisella piiloaggressiivisuudella, mutta se tie ei pitkälle hoitamattomana vie tai ainain läheiset sairastuvat jossain vaiheessa.

Unenpuute aiheuttaa myös masennusta. Joskus se on itseaiheutettua mutta jos on masentuut, ei välttämttä pysty nukkumaan, joko saamaan unta tai sitten aamuyöntunneilla jatkuva heräily estää hyvänlaatuisen unen saantia.

Masennus on niin monisyinen asia, ettei sitä voi edes selittää tyhjentävästi. Lisäksi suomessa masennuksen hoito on aivan alkutekijöissään. Helposti annetaan masennuslääkkeet ja määrätään terapia ja siinä potilas sitten jääkin niiden varaan. Tämä on ENSIAPU, ei aina masennukseen riittävä hoito. Ei tutkita, mikä masennuksen on aiheuttanut. Entäpä jos taustalla olisi vaikka vaikea aineenvaihdunnannhäiriö aivoissa (En ole asiantuntija, joten tauti saattaa mennä nyt aivan pieeen, mutta vastaavia tauteja tiedän, mitkä on diagnosoitu ensin masennukseksi, kunnes on tajuttu, mistä on kysymys). Ehkäpä tulevaisuudessa näistä asioista tiedetään enemmän ja osataan puuttua jo varhaisessa vaiheessa, jopa lapsuudessa siihen, ettei masennus pääse hoitamattomana etenemään. Jos masennusjaksot toistuvat hoitamattomina, uudelleen masentumisen riski kasvaa ja mikäli taustalla on jokin muu tauti, niin hoitamattomana sekin voi olla vakavaa.

Ketjun aloittaja: Pidä itsestäsi huolta ja ymmärrä, ettei vika ole sinussa ja jos mahdollista anna itsellesi aikaa parantua. Sinä olet arvokas ja tarvitset tuen masennuksessasi. Toivon, että löydät oikean lääkärin tai hoitajan joka ymmärtää. Pahinta on, jos lääkäri epäilee. Masennus voi ilmetä myös epätyypillisenä, jolloin masentuneesta ei päällepäin huomaa mitään. Iloinen ulkokuori kätkee alleen särkyneen sydämen ja valtavan uupumuksen.

Tällaisin ajatuksin nyt. Toivottavasti kevätaurinko antaa hiukkasen valoa myös mielensopukoihin. :)

Onpas tähän asiaan perehdytty jo niin monelta kantilta, ja aloittaja saanut hyviä neuvoja, että ei tuohon ole enää juuri mitään lisäämistä!
Itsestäni voin todeta sen, että olen varmaan ollut jo syntyessäni jollakin tapaa masentunut, ja sitten kun olin koulukiusaamisen kohteena noin viisi vuotta murrosiässä, ilman ainuttakaan "omaa" kaveria, niin se taatusti pahensi tilannetta!!
Kaiken kukkuraksi olen aina pelännyt myös sosiaalisia tilanteita, ja niiden pelko on diagnosoitukin minulla jo vuosikymmeniä sitten.Koulukiusaamiseen onneksi nykyään puututaan ja siitäkin puhutaan paljon enemmän kuin ennen, kuten masennuksestakin.

Masennuksessa ei ole mitään hävettävää, se on sairaus muiden joukossa!! Se, mikä sen aiheuttaa, on hyvin monimutkainen prosessi, ja juontaa niin monista asioista, että on lääkäreillekin vaikeaa selvittää, mistä se johtuu!

Terapiaa voi kokeilla, mutta kaikille ei sekään sovi, eikä AUTA, mutta tosiaan, mielialalääkkeet ovat nykyään varsin tehokkaita, ja niistä saa edes jonkin laisen avun!!

Mutta kuten joku tuolla jo totesi, että jos todellakin tuntuu siltä, että EI PÄÄSE ENÄÄ SÄNGYSTÄ YLÖS, kun ei HUVITA, niin silloin on jo kiire mennä lääkärille, ja varsinkin ensiavuksi mielialalääkkeet ovat hyvä apu!!!

Masennus ehkä on myös perinnöllistä, mutta tietysti myös kaikki tapahtumat elämässä voivat sen laukaista: jos aina vaan tapahtuu jotakin ikävää, eikä koskaan mitään mukavaa, niin johan siitäkin masentuu kuka vaan!

Tyttäreni ja poikani sairastavat myös masennusta, kuten minäkin, ja tiettyjen tapahtumien kautta, kaikkea ikävää kun on tapahtunut, on meillä sen kuin lisääntynyt tuo!! Tyttärelläni on joskus ollut niin vaikeaa, että sängystä ei tahdo päästä ylös...!!

Itse olen ainakin nuorena ollut agressiivinen masentuneena, mikä on jotenkin outoa, mutta kaitpa se johtui siitä toivottoman vaikeasta "patti-tilanteesta", mikä meillä oli silloin mieheni kanssa!! Eikä kumpikaan "osannut" puhua näistä asioista kunnolla... Kirjoittaminen onkin minulle aina ollut yksi suurin voimatekijä, minulla on pitkäaikaisia kirjeystäviä, jo vuosikymmenien takaa!

Ja joitakinhan tämä kevät masentaa, toisia taas syksy, eli tuskin luonnon merkitystäkään voi täysin sivuuttaa. Masentuneet ihmiset ovat yleensä myös herkkiä ja joskus taiteellisia!

Mutta toivon kaikille masentuneille ja muillekin mitä parhainta jatkoa ja hyvää kevättä!!
Sen vielä sanon: APUA KANNATTAA AINA HAKEA, ETTEI TILANNE PÄÄSE LIIAN VAKAVAKSI!
Terveisin AMH

On surullista, jos varsinkin nuori joutuu masennukseen. Tämä voi olla tosi pitkäaikaista sairautta, vaikka välillä olisi parempiakin aikoja elämässä. Koulutus, työelämä, ystävyyssuhteet ja itsestään välittäminen kärsivät sairauden takia. Ei välttämättä jaksa harrastaa, eikä elämäänsä pysty löytämään edes pieniä onnistumisen ja ilon hetkiä.
Uskon silti, ja olen myös nähnyt, että tuki ja apu löytyy kyllä ammattiattajilta ja myös lähipiiristä. On vain uskallettava luottaa toisiin ihmisiin. Toivottavasti jokaiselle masentuneelle löytyy edes yksi ihminen joka ymmärtää. Helppoa se ei ole kummallekaan, mutta varmaan palkitsevaakin kun pienin askelin mennään eteenpäin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat