PUNASTELU

Vierailija

Hei !

Minun ongelmani on punastelu, vaikka ikää on jo yli 50 vuotta.
Miten helpompaa elämä olisikaan jos en punastelisi, ainakin tuntuu siltä.
Pystyisin vaikka mihin!
Onko joku keksinyt keinon millä punastelusta pääsee eroon?
Kaikki eivät punastele ja olenkin heille kateellinen!

nimimerkki nainen

Kommentit (3)

Vierailija

Vaihdevuosissa n. 50 ikävuoden jälkeen saattaa tulla niitä kuumia aaltoja, jolloin kasvot lehahtavat silloin tällöin punaiseksi. Saattaa olla, että olet aina punastellut? Minä olin murrosiässä kova punastelemaan, olin ujo ja pelkäsin ihmisiä, koska häpesin tavallaan punastumistani. Ennen vanhaan kun siitä vielä huomauteltiin ja kyseltiin, miksi sinä punastuit? Tottakai sitten alkoi karttaa ihmisiä. Nykyisin en punastele enää enkä pelkää vaikka punastuisin, tuo nuoruuden ahdistus ja arkuus on karaistuneet elämän kokemuksen myötä.

Niinhän se on mitä enemmän punastumista pelkää, sitä enemmän punastelee. Punastelussa ei ole mitään hävettävää, vaikka se itsestä tuntuu kiusalliselta. Se on vaan tietynlaista tahdosta riippumattoman hermoston herkkyyttä. Isälläni oli tapana sanoa, että punastelu kertoo ihmisen alemmuudentunteesta, mutta olen kyllä eri mieltä, herkkyyttä se vain on. On helppo sanoa sinulle, senkun punastelet, älä välitä siitä, vaikka sinulle se saattaa olla iso asia. Oletko katsonut Diili-ohjelmaa telkkarista? Ohjelmassa on mukana mieskilpailija, joka punastelee vähän väliä ja silti on rohjennut mennä mukaan. Toivottavasti punastelutaipumuksesi ei ole niin invalidisoivaa, että joudut välttelemään muiden ihmisten seuraa.

Nainen minäkin

Vierailija

No niinhän tuo on, juuri kuten edellinen sanoi, että se on pitkälti siitä omasta pelosta kiinni. Kyllähän sitä toisilla herkemmin poskia alkaa kuumottamaan, kuulun itsekin heihin. Kuitenkin olen huomannut, että tuo pelko lisää sitä, ja varsinkin ennen lisäsi, kun olin nuori ja pelokas. Oletko huomannut pelkääväsi sosiaalisia tilanteita muutenkin? Nimittäin, jos vastaat kyllä, silloin punastelusi liittyy varmasti sosiaaliseen fobiaan, jonka oireisiin punastelu monilla kuuluu. Itselläni on juuri näin. Asiasta voi käydä puhumassa ammattiauttajalla, niinkuin minä nuorena tein, ja siitä oli todella paljon apua. Punasteluni on kadonnut lähes kokonaan, tai ainakin sellainen paniikkipunastelu. Eri asia sitten on luontainen punoitus, joka tulee minulle herkästi esim. kylmästä ja kuumasta, tai jos touhuan paljon. Varmaan siihen jotenkin adrenaliinikin liittyy, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan, nopein vinkki on, että lopetat panikoimisen asiasta, ja liiallisen itsetarkkailun. Kuulostaa varmaan liiankin yksinkertaiselta, eikä tietenkään tapahdu silmänräpäyksessä, mutta pienin askelin pääset kyllä varmasti etenemään. Voit vaikka tehdä tavoitteita niin, että aloitat vähiten paniikkia aiheuttavasta tilanteesta, ja pyrit niissä vähentämään pelon tunnetta, eli pienentämään pelon valta-asemaa. Siitä voit edetä hitaasti vaikeampiin tilanteisiin. Muista, että sinä hallitset pelkoasi, älä anna pelon hallita sinua! Jos ei se muuten onnistu, ota välinpitämätön asenne. Ajattele, että mitä sitten, jos punastut. Maailma ei kaadu siihen. Sitäpaitsi loppujenlopuksi, harva siihen sen suurempaa huomiota kiinnittää, muut kuin sinä itse. Ne jotka kiinnittävät, ovat ymmärtämättömiä, keskenkasvuisia ihmisiä, turha heidän kommenteistaan on lannistua! Kun et häpeä asiaa, punoitus ei voi tulla, koska olethan antanut sille jo luvan tulla. Niinhän pelko toimii. Salli pelko, niin se katoaa.

Vierailija

Kuinka paljon rohkeutta meiltä jääkään käyttämättä pelkojemme vuoksi. Muistaakseni Tommy Tabermann on tällaisen viisaan ajatuksen eräässä runossaan ilmaissut, ehkä en muista sanatarkasti, mutta asian ydin kuitenkin oli juuri tuo.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat