yksinäisyys ja ahdistus

Vierailija

Mitä voin tehdä? Olen vuosia kärsinyt yksinäisyydestä ja ahdistuksesta. Välillä on niin paha olo, että tuntuu ettei meinaa kestää. Tiedän kyllä mistä paha olo kumpuaa.
En uskalla hakea apua julkiselta puolelta koska olen yksinhuoltaja.
Sitten on vaan kestettävä yksin, ketään ei ole lähellä. Olen lapsen kanssa aina silloin kun lapsi ei ole
koulussa.
Käyn kyllä eräässä paikassa keskustelemassa, mutta siitä huolimatta en tokene.
Asiani ovat niin suuria ja järkyttäviä että tuo virallinen apu ei auta.
Ehkä jos menisin toiselle henkilölle. Olen niin puutunut että oloni ei purkaudu siellä
keskustelupaikassa.
Onko missään avoimien ovien paikkaa mihin voisi mennä kun on oikein paha olo?
Mulla ei ole ystäviä, ainakaan lähellä..

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Lainaus:

En uskalla hakea apua julkiselta puolelta koska olen yksinhuoltaja.
.

Miksi et uskalla? Pelkäätkö että lapsesi otetaan Sinulta pois? Ei se niin mene, vaikka kaiken maailman verkkokeskusteluissa sellaista ajatusta lietsotaankin. Aina ensin yritetään löytää apuja ja vain tosi kunnottomilta tai huonokuntoisilta voidaan joutua ottamaan lapsi huostaan.

Mene ihmeessa terveyskeskuspsykologille tai vastaavalle ja pyri saamaan lähete KELA:n tukemaan psykoterapiaan. Pääset ammatti-ihmisen kanssa selvittämään sitä suota, josta paha olosi kumpuaa.
Tietysti voit hakeutua yksityisesti jollekin psykiatrille ja sitä kautta pyrkiä pääsemään terapiaan. Sinulla on oikeus saada apua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja ja olen myös kokenut sen, miten suuren avun voi hyvästä terapiasta saada. Voimia Sinulle!

Vierailija

Kokeilepa googlettaa:

keskustelupalstat yksinäisyys

kaskustelupalstat ahdistus
keskustelupalstat mielenterveys

Sieltä löytyy paljon nettipalstoja, joihin voit kirjoittaa nimettömänä tai kirjautuneena,
löytyy kuuntelijoita ja vertaistukea. :)

Etsi netistä oman paikakuntasi mielenterveystoimisto, kerhoja, yhdistyksiä, kohtaamispaikkoja.
Kuvittele mielessäsi meneväsi sinne juttelemaan ihmisten kanssa.
Siis "kuivaharjoittelua"ensin, sitten voisit käydä katsomassa missä paikka fyysisesti sijaitsee
-ehkä uskallat mennä sisällekin. ...------ siitä se alkaa.
Oletko yrittänyt osallistua lapsesi koulun vanhempainyhdistykseen?
Joulun alla monilla kouluilla on suunnitelmissa myyjäisiä, joissa tarvitaan auttavia käsipareja, ja samalla
tutustuu muihin ihmisiin....
Googlettamalla sen "suuren ja järkyttävän asian", löydät ehkä linkkejä, joista voit hakea apua ahdistukseesi.?
Päiväkirjan kirjoittaminenkin on purkautumiskeino, joka auttaa joskus ahdistuksessa.
Itseäni helpottaa, kun saan nettipalstoilta asiantuntevaa ja asiallista vertaistukea.
Vaikka keskellä yötäkin....
Voimia Sinulle matkallasi, kerothan kun jaksat, oliko neuvoista yhtään hyötyä?

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

En uskalla hakea apua julkiselta puolelta koska olen yksinhuoltaja.
.

Miksi et uskalla? Pelkäätkö että lapsesi otetaan Sinulta pois? Ei se niin mene, vaikka kaiken maailman verkkokeskusteluissa sellaista ajatusta lietsotaankin. Aina ensin yritetään löytää apuja ja vain tosi kunnottomilta tai huonokuntoisilta voidaan joutua ottamaan lapsi huostaan.

Mene ihmeessa terveyskeskuspsykologille tai vastaavalle ja pyri saamaan lähete KELA:n tukemaan psykoterapiaan. Pääset ammatti-ihmisen kanssa selvittämään sitä suota, josta paha olosi kumpuaa.
Tietysti voit hakeutua yksityisesti jollekin psykiatrille ja sitä kautta pyrkiä pääsemään terapiaan. Sinulla on oikeus saada apua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja ja olen myös kokenut sen, miten suuren avun voi hyvästä terapiasta saada. Voimia Sinulle!

Kiitos vastauksesta! On ollut ajatuksisssa tuo Kelan terapia, en vaan saa sitä aikaiseksi ja siihen liittyy tästä nykyisestä terapeutista irrottautuminen.. tuntuu vaikealta. Olen niin "vaikea" tapaus että keskustelu ei täysin auta,
asiat ovat niin syvällä tunteineen. Ymmärrän kyllä että oikeus olisi saada apua, en ole itse syyllinen olooni.
Vaikeinta ehkä tässä on tämä eteneminen kun en pääse liikkeelle asioissa.

Vierailija

Jatkoa vielä.. pelkään tosiaan lastensuojelua kun tuntuu että heillä on se valta jos joku saa päähänsä että
aha, tuo yksi äiti voi tosiaan huonosti... vaikka olen lapseni hoitanut ja lapsi ei ole enää pieni.
Ties mitä hyvää apua olisi ollut tarjolla, nyt olen sivussa kaikesta.
Jos olisi "takuu" olemassa että saisi mennä hoitoon rauhassa ilman pelkoa, se olisi ok.

Ap.

Vierailija

Lainaus:

Kokeilepa googlettaa:

keskustelupalstat yksinäisyys

kaskustelupalstat ahdistus
keskustelupalstat mielenterveys

Sieltä löytyy paljon nettipalstoja, joihin voit kirjoittaa nimettömänä tai kirjautuneena,
löytyy kuuntelijoita ja vertaistukea. :)

Etsi netistä oman paikakuntasi mielenterveystoimisto, kerhoja, yhdistyksiä, kohtaamispaikkoja.
Kuvittele mielessäsi meneväsi sinne juttelemaan ihmisten kanssa.
Siis "kuivaharjoittelua"ensin, sitten voisit käydä katsomassa missä paikka fyysisesti sijaitsee
-ehkä uskallat mennä sisällekin. ...------ siitä se alkaa.
Oletko yrittänyt osallistua lapsesi koulun vanhempainyhdistykseen?
Joulun alla monilla kouluilla on suunnitelmissa myyjäisiä, joissa tarvitaan auttavia käsipareja, ja samalla
tutustuu muihin ihmisiin....
Googlettamalla sen "suuren ja järkyttävän asian", löydät ehkä linkkejä, joista voit hakea apua ahdistukseesi.?
Päiväkirjan kirjoittaminenkin on purkautumiskeino, joka auttaa joskus ahdistuksessa.
Itseäni helpottaa, kun saan nettipalstoilta asiantuntevaa ja asiallista vertaistukea.
Vaikka keskellä yötäkin....
Voimia Sinulle matkallasi, kerothan kun jaksat, oliko neuvoista yhtään hyötyä?

Kiitos vastauksesta sinullekin. Nuo kohtaamispaikat ovat vielä käymättä, täällä olis kyllä jotain
ryhmiäkin ja klubitaloja. Sain äskettäin kuulla eräästä paikasta jonne saisin mennä, vaikka tulisin
vähän matkan takaa. Siis jos on oikein paha kriisi. Ja ehkä ne asiat edistyisivät sitten.
Olen käynyt kyllä terapiaryhmissä, mutta en ole "parantunut".

Vierailija

Jos paikkakunnallasi on kriisikeskus, sieltä voisi saada tukihenkilön mukaan ?
Myös terveyskeskuksessa on sosiaalihoitaja, jolle voisi mennä kysymään mitä uusia & erilaisia mahdollisuuksia
Sinulle oisi tarjolla. esim. vertaistukiryhmiä. Myös seurakunnan diakonit voisivat auttaa ainakin yksinäisyyden lievittämisessä. - vai mikä se nyt niittenkin tehtävä sitten loppujen lopuksi on?
SPR:llä on ystävä-palvelu. Monasti vaan kynnys noihin avunhakuihin on niin korkea.
Ei tuo sosiaalitoimenkaan tarkoitus ole, kuin auttaa joko toimeentulo tuella tahi käytännön apuja antaa.
Olisiko paikkakunnallasia yksinhuoltajien yhdistystä, perhekahvilaa, toimintakeskusta tms,?
Se vaan yksin lähteminen on tosi vaikeeta. Itse sain eniten apua kriisikeskuksesta.
Myös on täällä mielenterveys kuntoutujien päiväkeskus, jossa välillä itsekin käyn, vaikka ei mitään mielenterveys
ongelmia nyt olekaan.

Vierailija

Lainaus:

Jos paikkakunnallasi on kriisikeskus, sieltä voisi saada tukihenkilön mukaan ?
Myös terveyskeskuksessa on sosiaalihoitaja, jolle voisi mennä kysymään mitä uusia & erilaisia mahdollisuuksia
Sinulle oisi tarjolla. esim. vertaistukiryhmiä. Myös seurakunnan diakonit voisivat auttaa ainakin yksinäisyyden lievittämisessä. - vai mikä se nyt niittenkin tehtävä sitten loppujen lopuksi on?
SPR:llä on ystävä-palvelu. Monasti vaan kynnys noihin avunhakuihin on niin korkea.
Ei tuo sosiaalitoimenkaan tarkoitus ole, kuin auttaa joko toimeentulo tuella tahi käytännön apuja antaa.
Olisiko paikkakunnallasia yksinhuoltajien yhdistystä, perhekahvilaa, toimintakeskusta tms,?
Se vaan yksin lähteminen on tosi vaikeeta. Itse sain eniten apua kriisikeskuksesta.
Myös on täällä mielenterveys kuntoutujien päiväkeskus, jossa välillä itsekin käyn, vaikka ei mitään mielenterveys
ongelmia nyt olekaan.

Joo, ainakin matkan päässä on yksi kriisikeskus ja sain tietää yhdeltä taholta että sinne saattais päästä.
Ja tuossa muistinkin että vuosia sitten soitin parinsadan km:n päähän kriisikeskukseen ja mut toivotettiin sinne tervetulleeksi jos kuljen siellä päin.
Sitä tukihenkilöä olisin kaivannut jo kauan, asiani ovat niin raskaita etten yksin "selviä".
En ole vaan löytänyt.
Spr:ään soitin kerran, ei mitään apua tullut.
Joo, yksinhuoltajien toimintaa olisi varmaan, olen vaan unohtanut sen.
Seurakunnan diakonissalla kävin pari kertaa puhumassa.
Olen miettinyt myös papille soittamista. Mulla on sisäinen tunne että jossakin voisi olla
ihminen joka voisi löytyä, eikä sen tarttis olla virallinen terapeutti vaan läsnäoleva ihminen ennenkaikkea.
Kiitos sulle kun viitsit vastata!
Ap

Vierailija

Hei yksinhuoltaja!

Kiitos Sinulle avoimesta kirjeestäsi! Olen 55-vuotias entinen yksinhuoltaja kanssa. Olen joutunut antamaan aikoinaan poikani sijoituskotiin kasvatusongelmien vuoksi. Aluksi sijoitus piti olla vain kesän ajan, mutta en saanut koskaan lastani takaisin(allekirjoitin huostaanottosopimuksen, kun en enää jaksanut taistella tapaamisista). 25 vuotta kärsin kovasta ikävästä ja yksinäisyydestä enkä osannut hakeutua vertaistukiryhmiin, jos niitä silloin edes olisi ollut.
Ymmärrän hyvin huolesi lapsen menettämispelosta. Ainakin täällä Tampereella on lapsia otettu huostaan, jos vanhemmalla on ongelmia itsellään.
Kärsin itse myös tällä hetkellä ahdistushäiriöstä, joka voimistuu mitä enemmän yritän saada elämääni paremmaksi. Varsinkin vanhojen papereiden ja asioiden läpikäyminen aiheuttaa voimakasta raivoa, koska enhän aluperin halunnut luovuttaa lastani sijaiskotiin.
Toivottavasti löydät vertaistukea, että jaksat yksin hoitaa lastasi!

Vierailija

Voi ,mitenkä voisin olla apunanne.Nuo niitä elämän rankkoja juttuja.Oma lapsi kun on kysymyksessä,niin se menee aina ylitse muiden.Kuitenkin vertaistuki on hyvä nykyajan juttu.Sieltä saa kyllä apua .Olen todella näin kokenut.
Myötä elämisen halaus teille!!

Vierailija

Lainaus:

Voi ,mitenkä voisin olla apunanne.Nuo niitä elämän rankkoja juttuja.Oma lapsi kun on kysymyksessä,niin se menee aina ylitse muiden.Kuitenkin vertaistuki on hyvä nykyajan juttu.Sieltä saa kyllä apua .Olen todella näin kokenut.
Myötä elämisen halaus teille!!

Kiitos! Olen käynyt joskus joissain ryhmissä ja kovin paljon ei ole nistä mulle jäänyt.
Tutustuin kerran yhteen ihmiseen ja me soiteltiin. Tämä raastava yksinäisyys tuntuu olevan viimeinen
niitti tässä kaikessa. Ehkä joskus asiat muuttuu.

Ap

Vierailija

Toivon kovasti sinulle,että niin käy!:)Uskon niinkin ,että kaikille ei vertais tuki käy.Jotkin vaan sanoo,ettei pysty avautumaan siellä.Kuitenkin ,tietysti vaikka olisi vaan yksikin ihminen,niin sehän riittää.Minäkin olen toki elämässäni kokenut raastavan yksinäisyyden tuskan.Että tiedän mistä puhun.Sitten asiat vaan loksahti paikoilleen.Että niinkin on tapana käydä,vaikka se ei juuri nyt sinua lohdutakkaan.Hyvää sinulle:)

Vierailija

Mitäpä kuuluu tämän keskustelun aloittajalle tänään?
Onko muiden lähettämistä viesteistä ollut mitään apua?
Et kertonut oletko työ-elämässä, työttömänä tms. vaiheessa?
Missä asti lähi-omaiset, sukulaiset asunevat, kun et ole heiltäkään näköjään tukea saanut.
Tosin yleensähän on vaikea kuormittaa just näitä lähimpiä ihmisiä omilla ongelmillaan.
Toinen yksinäinen/ahdistus voi olla vaikka seinänaapuri, mutta suomalainen luonne on semmoinen, jotta tuntemattomien kanssa ei juttua haasteta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat