Vierailija

Mitä voin tehdä? Olen vuosia kärsinyt yksinäisyydestä ja ahdistuksesta. Välillä on niin paha olo, että tuntuu ettei meinaa kestää. Tiedän kyllä mistä paha olo kumpuaa.
En uskalla hakea apua julkiselta puolelta koska olen yksinhuoltaja.
Sitten on vaan kestettävä yksin, ketään ei ole lähellä. Olen lapsen kanssa aina silloin kun lapsi ei ole
koulussa.
Käyn kyllä eräässä paikassa keskustelemassa, mutta siitä huolimatta en tokene.
Asiani ovat niin suuria ja järkyttäviä että tuo virallinen apu ei auta.
Ehkä jos menisin toiselle henkilölle. Olen niin puutunut että oloni ei purkaudu siellä
keskustelupaikassa.
Onko missään avoimien ovien paikkaa mihin voisi mennä kun on oikein paha olo?
Mulla ei ole ystäviä, ainakaan lähellä..

Sivut

Kommentit (24)

Lainaus:

En uskalla hakea apua julkiselta puolelta koska olen yksinhuoltaja.
.

Miksi et uskalla? Pelkäätkö että lapsesi otetaan Sinulta pois? Ei se niin mene, vaikka kaiken maailman verkkokeskusteluissa sellaista ajatusta lietsotaankin. Aina ensin yritetään löytää apuja ja vain tosi kunnottomilta tai huonokuntoisilta voidaan joutua ottamaan lapsi huostaan.

Mene ihmeessa terveyskeskuspsykologille tai vastaavalle ja pyri saamaan lähete KELA:n tukemaan psykoterapiaan. Pääset ammatti-ihmisen kanssa selvittämään sitä suota, josta paha olosi kumpuaa.
Tietysti voit hakeutua yksityisesti jollekin psykiatrille ja sitä kautta pyrkiä pääsemään terapiaan. Sinulla on oikeus saada apua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja ja olen myös kokenut sen, miten suuren avun voi hyvästä terapiasta saada. Voimia Sinulle!

Kokeilepa googlettaa:

keskustelupalstat yksinäisyys

kaskustelupalstat ahdistus
keskustelupalstat mielenterveys

Sieltä löytyy paljon nettipalstoja, joihin voit kirjoittaa nimettömänä tai kirjautuneena,
löytyy kuuntelijoita ja vertaistukea. :)

Etsi netistä oman paikakuntasi mielenterveystoimisto, kerhoja, yhdistyksiä, kohtaamispaikkoja.
Kuvittele mielessäsi meneväsi sinne juttelemaan ihmisten kanssa.
Siis "kuivaharjoittelua"ensin, sitten voisit käydä katsomassa missä paikka fyysisesti sijaitsee
-ehkä uskallat mennä sisällekin. ...------ siitä se alkaa.
Oletko yrittänyt osallistua lapsesi koulun vanhempainyhdistykseen?
Joulun alla monilla kouluilla on suunnitelmissa myyjäisiä, joissa tarvitaan auttavia käsipareja, ja samalla
tutustuu muihin ihmisiin....
Googlettamalla sen "suuren ja järkyttävän asian", löydät ehkä linkkejä, joista voit hakea apua ahdistukseesi.?
Päiväkirjan kirjoittaminenkin on purkautumiskeino, joka auttaa joskus ahdistuksessa.
Itseäni helpottaa, kun saan nettipalstoilta asiantuntevaa ja asiallista vertaistukea.
Vaikka keskellä yötäkin....
Voimia Sinulle matkallasi, kerothan kun jaksat, oliko neuvoista yhtään hyötyä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Lainaus:

En uskalla hakea apua julkiselta puolelta koska olen yksinhuoltaja.
.

Miksi et uskalla? Pelkäätkö että lapsesi otetaan Sinulta pois? Ei se niin mene, vaikka kaiken maailman verkkokeskusteluissa sellaista ajatusta lietsotaankin. Aina ensin yritetään löytää apuja ja vain tosi kunnottomilta tai huonokuntoisilta voidaan joutua ottamaan lapsi huostaan.

Mene ihmeessa terveyskeskuspsykologille tai vastaavalle ja pyri saamaan lähete KELA:n tukemaan psykoterapiaan. Pääset ammatti-ihmisen kanssa selvittämään sitä suota, josta paha olosi kumpuaa.
Tietysti voit hakeutua yksityisesti jollekin psykiatrille ja sitä kautta pyrkiä pääsemään terapiaan. Sinulla on oikeus saada apua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja ja olen myös kokenut sen, miten suuren avun voi hyvästä terapiasta saada. Voimia Sinulle!

Kiitos vastauksesta! On ollut ajatuksisssa tuo Kelan terapia, en vaan saa sitä aikaiseksi ja siihen liittyy tästä nykyisestä terapeutista irrottautuminen.. tuntuu vaikealta. Olen niin "vaikea" tapaus että keskustelu ei täysin auta,
asiat ovat niin syvällä tunteineen. Ymmärrän kyllä että oikeus olisi saada apua, en ole itse syyllinen olooni.
Vaikeinta ehkä tässä on tämä eteneminen kun en pääse liikkeelle asioissa.

Jatkoa vielä.. pelkään tosiaan lastensuojelua kun tuntuu että heillä on se valta jos joku saa päähänsä että
aha, tuo yksi äiti voi tosiaan huonosti... vaikka olen lapseni hoitanut ja lapsi ei ole enää pieni.
Ties mitä hyvää apua olisi ollut tarjolla, nyt olen sivussa kaikesta.
Jos olisi "takuu" olemassa että saisi mennä hoitoon rauhassa ilman pelkoa, se olisi ok.

Ap.

Lainaus:

Kokeilepa googlettaa:

keskustelupalstat yksinäisyys

kaskustelupalstat ahdistus
keskustelupalstat mielenterveys

Sieltä löytyy paljon nettipalstoja, joihin voit kirjoittaa nimettömänä tai kirjautuneena,
löytyy kuuntelijoita ja vertaistukea. :)

Etsi netistä oman paikakuntasi mielenterveystoimisto, kerhoja, yhdistyksiä, kohtaamispaikkoja.
Kuvittele mielessäsi meneväsi sinne juttelemaan ihmisten kanssa.
Siis "kuivaharjoittelua"ensin, sitten voisit käydä katsomassa missä paikka fyysisesti sijaitsee
-ehkä uskallat mennä sisällekin. ...------ siitä se alkaa.
Oletko yrittänyt osallistua lapsesi koulun vanhempainyhdistykseen?
Joulun alla monilla kouluilla on suunnitelmissa myyjäisiä, joissa tarvitaan auttavia käsipareja, ja samalla
tutustuu muihin ihmisiin....
Googlettamalla sen "suuren ja järkyttävän asian", löydät ehkä linkkejä, joista voit hakea apua ahdistukseesi.?
Päiväkirjan kirjoittaminenkin on purkautumiskeino, joka auttaa joskus ahdistuksessa.
Itseäni helpottaa, kun saan nettipalstoilta asiantuntevaa ja asiallista vertaistukea.
Vaikka keskellä yötäkin....
Voimia Sinulle matkallasi, kerothan kun jaksat, oliko neuvoista yhtään hyötyä?

Kiitos vastauksesta sinullekin. Nuo kohtaamispaikat ovat vielä käymättä, täällä olis kyllä jotain
ryhmiäkin ja klubitaloja. Sain äskettäin kuulla eräästä paikasta jonne saisin mennä, vaikka tulisin
vähän matkan takaa. Siis jos on oikein paha kriisi. Ja ehkä ne asiat edistyisivät sitten.
Olen käynyt kyllä terapiaryhmissä, mutta en ole "parantunut".

Jos paikkakunnallasi on kriisikeskus, sieltä voisi saada tukihenkilön mukaan ?
Myös terveyskeskuksessa on sosiaalihoitaja, jolle voisi mennä kysymään mitä uusia & erilaisia mahdollisuuksia
Sinulle oisi tarjolla. esim. vertaistukiryhmiä. Myös seurakunnan diakonit voisivat auttaa ainakin yksinäisyyden lievittämisessä. - vai mikä se nyt niittenkin tehtävä sitten loppujen lopuksi on?
SPR:llä on ystävä-palvelu. Monasti vaan kynnys noihin avunhakuihin on niin korkea.
Ei tuo sosiaalitoimenkaan tarkoitus ole, kuin auttaa joko toimeentulo tuella tahi käytännön apuja antaa.
Olisiko paikkakunnallasia yksinhuoltajien yhdistystä, perhekahvilaa, toimintakeskusta tms,?
Se vaan yksin lähteminen on tosi vaikeeta. Itse sain eniten apua kriisikeskuksesta.
Myös on täällä mielenterveys kuntoutujien päiväkeskus, jossa välillä itsekin käyn, vaikka ei mitään mielenterveys
ongelmia nyt olekaan.

Lainaus:

Jos paikkakunnallasi on kriisikeskus, sieltä voisi saada tukihenkilön mukaan ?
Myös terveyskeskuksessa on sosiaalihoitaja, jolle voisi mennä kysymään mitä uusia & erilaisia mahdollisuuksia
Sinulle oisi tarjolla. esim. vertaistukiryhmiä. Myös seurakunnan diakonit voisivat auttaa ainakin yksinäisyyden lievittämisessä. - vai mikä se nyt niittenkin tehtävä sitten loppujen lopuksi on?
SPR:llä on ystävä-palvelu. Monasti vaan kynnys noihin avunhakuihin on niin korkea.
Ei tuo sosiaalitoimenkaan tarkoitus ole, kuin auttaa joko toimeentulo tuella tahi käytännön apuja antaa.
Olisiko paikkakunnallasia yksinhuoltajien yhdistystä, perhekahvilaa, toimintakeskusta tms,?
Se vaan yksin lähteminen on tosi vaikeeta. Itse sain eniten apua kriisikeskuksesta.
Myös on täällä mielenterveys kuntoutujien päiväkeskus, jossa välillä itsekin käyn, vaikka ei mitään mielenterveys
ongelmia nyt olekaan.

Joo, ainakin matkan päässä on yksi kriisikeskus ja sain tietää yhdeltä taholta että sinne saattais päästä.
Ja tuossa muistinkin että vuosia sitten soitin parinsadan km:n päähän kriisikeskukseen ja mut toivotettiin sinne tervetulleeksi jos kuljen siellä päin.
Sitä tukihenkilöä olisin kaivannut jo kauan, asiani ovat niin raskaita etten yksin "selviä".
En ole vaan löytänyt.
Spr:ään soitin kerran, ei mitään apua tullut.
Joo, yksinhuoltajien toimintaa olisi varmaan, olen vaan unohtanut sen.
Seurakunnan diakonissalla kävin pari kertaa puhumassa.
Olen miettinyt myös papille soittamista. Mulla on sisäinen tunne että jossakin voisi olla
ihminen joka voisi löytyä, eikä sen tarttis olla virallinen terapeutti vaan läsnäoleva ihminen ennenkaikkea.
Kiitos sulle kun viitsit vastata!
Ap

Hei yksinhuoltaja!

Kiitos Sinulle avoimesta kirjeestäsi! Olen 55-vuotias entinen yksinhuoltaja kanssa. Olen joutunut antamaan aikoinaan poikani sijoituskotiin kasvatusongelmien vuoksi. Aluksi sijoitus piti olla vain kesän ajan, mutta en saanut koskaan lastani takaisin(allekirjoitin huostaanottosopimuksen, kun en enää jaksanut taistella tapaamisista). 25 vuotta kärsin kovasta ikävästä ja yksinäisyydestä enkä osannut hakeutua vertaistukiryhmiin, jos niitä silloin edes olisi ollut.
Ymmärrän hyvin huolesi lapsen menettämispelosta. Ainakin täällä Tampereella on lapsia otettu huostaan, jos vanhemmalla on ongelmia itsellään.
Kärsin itse myös tällä hetkellä ahdistushäiriöstä, joka voimistuu mitä enemmän yritän saada elämääni paremmaksi. Varsinkin vanhojen papereiden ja asioiden läpikäyminen aiheuttaa voimakasta raivoa, koska enhän aluperin halunnut luovuttaa lastani sijaiskotiin.
Toivottavasti löydät vertaistukea, että jaksat yksin hoitaa lastasi!

Voi ,mitenkä voisin olla apunanne.Nuo niitä elämän rankkoja juttuja.Oma lapsi kun on kysymyksessä,niin se menee aina ylitse muiden.Kuitenkin vertaistuki on hyvä nykyajan juttu.Sieltä saa kyllä apua .Olen todella näin kokenut.
Myötä elämisen halaus teille!!

Lainaus:

Voi ,mitenkä voisin olla apunanne.Nuo niitä elämän rankkoja juttuja.Oma lapsi kun on kysymyksessä,niin se menee aina ylitse muiden.Kuitenkin vertaistuki on hyvä nykyajan juttu.Sieltä saa kyllä apua .Olen todella näin kokenut.
Myötä elämisen halaus teille!!

Kiitos! Olen käynyt joskus joissain ryhmissä ja kovin paljon ei ole nistä mulle jäänyt.
Tutustuin kerran yhteen ihmiseen ja me soiteltiin. Tämä raastava yksinäisyys tuntuu olevan viimeinen
niitti tässä kaikessa. Ehkä joskus asiat muuttuu.

Ap

Toivon kovasti sinulle,että niin käy!:)Uskon niinkin ,että kaikille ei vertais tuki käy.Jotkin vaan sanoo,ettei pysty avautumaan siellä.Kuitenkin ,tietysti vaikka olisi vaan yksikin ihminen,niin sehän riittää.Minäkin olen toki elämässäni kokenut raastavan yksinäisyyden tuskan.Että tiedän mistä puhun.Sitten asiat vaan loksahti paikoilleen.Että niinkin on tapana käydä,vaikka se ei juuri nyt sinua lohdutakkaan.Hyvää sinulle:)

Mitäpä kuuluu tämän keskustelun aloittajalle tänään?
Onko muiden lähettämistä viesteistä ollut mitään apua?
Et kertonut oletko työ-elämässä, työttömänä tms. vaiheessa?
Missä asti lähi-omaiset, sukulaiset asunevat, kun et ole heiltäkään näköjään tukea saanut.
Tosin yleensähän on vaikea kuormittaa just näitä lähimpiä ihmisiä omilla ongelmillaan.
Toinen yksinäinen/ahdistus voi olla vaikka seinänaapuri, mutta suomalainen luonne on semmoinen, jotta tuntemattomien kanssa ei juttua haasteta.

Ja PÖH koko yksinäiset.fi sivut!
Siellähän ei ollut mitään keskusteluja ?

Hesarin sivuilla on ihan kiva jutella.
Aika kuluu kuin iltamissa :D

Lainaus:

Hyvät sivuthan nuo ovat, paljon tietoa yksinäisyydestä.
Ei se yksinäisyys sisimmästä sillä poistu, jos niitä näitä
juttelee jossain hesarin palstalla.[/quote]
Ei kyllä poistukaan, tosin mielen kevennystä saattaa hiukan saada kun surffailee netissä ja löytää kiinnostavia keskusteluja tai muita sivuja. Kyllä joskus voi löytyä samassa tilanteessa olevia keskustelukumppaneitakin sieltä, onhan meitä yksinhuoltajia paljon ja monet ongelmat yhteiset. - Itse sain vertaistukea Tenavatuvasta, jossa järjestetään toimintaa sekä äideille että lapsille. Sinne usein poikkesin, kun kaipasin aikuista seuraa ja lapset leikkikavereita. Yksinhuoltajien yhdistykseen kuuluin myös. Toivottavasti aloittajan paikkakunnalla tai lähellä olisi tämäntapaista toimintaa. - Se on totta, että usein kerrostalossa voi olla yksinäinen seinänaapuri, joka ilahtuisi juttukumppanista.
Varsinkin kesällä olin paljon lasten kanssa pihalla, siellä oli puiden varjossa penkkejä ja pöytiä, ja aikuisetkin viettivät aikaa ulkona ja tulivat tutuiksi. - Keskustelun voi avata vaikka säätilasta, meillähän on saatu sekä paahtavaa hellettä että paukkupakkasia vuoden sisään - niitä voi ihmetellä. Nuorena arkailin mennä juttelemaan vieraampien ihmisten kanssa, mutta vanhana tulee rohkeammaksi.. Eikä kukaan ole minulle nokkaansa nostanut, jos olen puhjennut puhumaan.

On oikein olla rehellinen itselleen, sillä jokaisen yksinäisen ihmisen sisältä löytyy aina jonkuntason tunne vamma.Tuo kurjimus sisällämme on tullut joko lapsuudessa tai nuoruusiällä, eikä se hellitä edes paastoamalla.Tunnevamma on helvetillinen kun se aktivoituu risaamaan tunne elämää. Sitä ei kovin helposti pysty voittamaan siksi suosittelenkin jonkinmoista ryhmäterapiaa malliin niinkuin AA kerhossa.Kuitenkin kaiken AO on rehellisyys kaikissa asioissa sillä tulevaisuutta ei voi rakentaa valheen ja epärehellisyyden tielle.On sanonta: Kaikki rehellinen onnistuu.Siispä tunnistamaan se tunnevamma itsestä ja opettaamaan itseään pikku hiljaa hyväksymään se kiusaava tekijä tunteissa.Sittenkun oppii tunnistamaan sen tunnevammaryökäleen niin oppii mys välttämään tilanteita jossa tuo yksinäisyyttä ja häpeää tuova tunne pääsee määräämään.Itselleni oli huomaamattani tullut vihaajia jotka keksivät kaikenlaisia juoruja ja valheita selkäni taakse.Siinä ei säästelty mitään häpäisevää sanontaa.Olin miespuoleinen yksinhuoltaja jonkun voden . Sitten löysin nasen jonka kanssa synkkasi oikein hyvin siihenasti,kunnes nuo juoruajat valehtelivat hänelle kaikkea pötyä minusta ja ero oli valmis.Yksinäisyyttä on kestänyt senjälkeen monia vuosia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat