Hei kaikki mummot ja anopit!

Vierailija

Olen mielenkiinnolla seurannut ja kommentoinutkin Vauva-lehden keskusteluketjua, jossa pohditaan hyvää tapaa suhtautua appivanhempien tarjoamaan pyytämättä annettuun apuun, joka koetaan loukkaavaksi. Joku keskustelussa ehdotti, että tuosta oikein hyvästä keskustelusta pitäisi vinkata vaikka ET-lehdelle. Ajattelin, että jospa olisi parempi vihjata siitä suoraan mummoille ja anopeille!
Käykääpä kurkkaamassa tuo keskustelu, ja mielellään, myös kommentoimassa. Saisimme yhteistuumin ratkottua sekä aikuisia lapsia/miniöitä/vävyjä että vanhempia/appivanhempia hiertäviä tilanteita.
Ketju löytyy linkistä:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1274772/miten_eroon_a...

Kommentit (13)

Vierailija

Erikoista, että tuollaisia ongelmia voi olla. En ole vielä törmännyt appivanhempiin, jotka noin tunkeutuvat toisten reviirille ja ottavat ohjat omiin käsiin, liekö vanhuuden heikkoudesta kyse?

Vierailija

Parempi olisi jos appivanhemmat olisivat niin fiksuja,etteivät pyytämättä
sotkeutuisi nuorten elämään.

Fiksuus puuttuu myös siivoojaltani, jolle maksan kaupassakäynnistä ja siivouksesta.
Hän laittaa välillä roskiin tavaroita tiskipöydältä/lattialta, joita en hänen mielestään tarvitse.
Muuten hän on mukava ihminen .Vaikkakin siis jotenkin yksinkertainen.
En viitsisi/jaksaisi silmä kovana vahtia siivousta vieressä, mutta pakkohan se näköjään on :(

Itse olen anoppi, muttei tulisi mieleenikään touhuta kenenkään pihamaalla luvatta.
Jos ostan jonkun lahjan, olen sitä ennen varmistanut värin/koon yms-koskien lapsenlapsia-
ettei tule tarpeetonta tai epämieluista.
Aikoinaan, väsyneenä pienten lasten äitinä olisin kyllä ollut kiitollinen pienestäkin avusta,
jos sitä vaan olisi saanut.
Terveisiksi kitkerille nuorille;kyllä ne anopit ja appiukot kuolevat pois teitä kiusaamasta, saatte
sitten elää rauhassa omissa oloissanne.
Toivottavasti ette sitten itse tule niin vanhuudenhöpröiksi että kiusaatte toisia ajattelemattomuudellanne?

Vierailija

En kyllä jaksanut kahlata tuota mielestäni hyvinkin provosoitua ketjua lävitse.
Aika puisevaa ja kovin yksipuolista luettavaa ainakin jonkinmatkaa.
Meillä ei koskaan ole ollut mitään tuollaisia ongelmia ja hieman huvittuneenakin luin mieleeni juolahti liekkö tekaistu juttu.
Meillä miniät ja vävyt puolisoineet ovat aina olleet hyvin kiitollisia jos olemme autelleet joissain asioissa.
He ovat kaikki olleet aina aidosti kiitollisia ja myös sen selkeästi julkituoneet.
Anteeksi vaan mutta minusta tuo aihe vaikuttaa jotenkin niin koomiselta joten en jaksa uskoa koko juttuun.
Ajattelin myös että tuossa tapauksessahan voi olla niinkin että itse potee hyvinkin huonoa omaatuntoa esim hoitamattoman pihansa vuoksi , mikä huono omatunto tekemättömistä töistään sitten vain kertaantuu kun huomaa että nämä tekemättömät työt ovat pistäneet siinä määrin silmään että appivanhemmat ovat katsoneet aiheelliseksi tehdä ne.
Itse saisimme kyllä käydä ominkin päinemme auttelemassa miten haluaisimme mutta aina ei aika meilläkään riitä.
Meillä ei tekemisen puutetta ole vaan ei tahdo ehtiä tehdä näitä omiakaan puutarhahommiaan :)))
Meillä nuoret perheemme ovat kyllä kiitollisia avustamme eivätkä käy niitä keskustelupalstoilla revittelemään:)

Vierailija

Lainaus:

Aikoinaan, väsyneenä pienten lasten äitinä olisin kyllä ollut kiitollinen pienestäkin avusta,
jos sitä vaan olisi saanut.
Terveisiksi kitkerille nuorille;kyllä ne anopit ja appiukot kuolevat pois teitä kiusaamasta, saatte
sitten elää rauhassa omissa oloissanne.
Toivottavasti ette sitten itse tule niin vanhuudenhöpröiksi että kiusaatte toisia ajattelemattomuudellanne?

Minä väsyneenä, työssä käyvänä pienten lasten äitinä en todellakaan ole kiitollinen avusta, jota en ole pyytänyt, varsinkaan, jos jokin asia on tehty vastoin omaa toivettani/tapojani.
Todellakin loukkaannun, jos joku pyytämättä tekisi pihallani mitään, vaikka auttaja itse pitäisi sitä tarpeellisena. Loukkaannun myös, jos joku vieras vaikkapa tyhjentää tiskikoneen ja laittaa astiat väärälle paikalle, viikkaa pyykit vääriin kaappeihin tms. Teen mieluummin itse, tai kestän tekemättömiä töitä, kun korjailen toisten jälkiä.

Ja ei, en odota että anoppi kuolisi pois minua kiusaamasta. Odotan, että hän käyttäyttyy minun kodissani kohteliaasti, eikä puutu meidän perheemme tekemisiin.

Vierailija

Valitettavasti minun anoppini on siihen vedoten, ettei häntä autettu hänen ollessaan nuori, sotkeutunut meidän asioihimme. Kaikilta osin. Kerran soitin esim.yhteen virastoon ja kysyin että onko todella sallittua että anoppi hoitaa asioitamme kyseisessä virastossa niin sieltä myönnettiin että ei ole ja heille on sattunut tässä virhe.

Kun emme järjestäneet toisen lapsemme ristiäisiä sinä päivänä joka hänelle sopi ,hän suuttui meille. Järjestimme ristiäiset sinä päivänä, joka sopi omiin aikatauluihimme koska myös minun vanhempani kuten anoppikin,olivat vielä työelämässä ja kolmivuorotöissä. Ensimmäisen lapsen kohdalla yritimme sovittaa näitä kolmivuorotyöläisiä samaan juhlaan ja se olikin melkoista söhellystä.
Myös se ettemme valinneet hänen haluamaansa kummia lapselle (sukulainen,jota esim.minä lapsen äitinä en ollut koskaan nähnyt tai jutellut hänen kanssaan) hän suuttui. Esimerkkejä on hyvin lukuisia.

Toivoisin että teillä,hyvät tuntemattomat isovanhemmat, olisi enemmän kykyä myötäelää lastenne perheissä.
Olla ihan vaan läsnä lastenlastenne elämässä. Tätä olen joskus omalta anopiltani pyytänyt kun pitkästä aikaa olemme nähneet. Mutta ei, hänelle tuntuu olevan paljon tärkeämpää se, miten kotimme kukat voivat kuin se että seurustelisi lastenlastensa kanssa.

Tuntuisiko teistä,hyvät tuntemattomat isovanhemmat mukavalta että joku järjestelisi teiltä kysymättä kotinne tai pihanne tai asianne? Eikö teitä yhtään risoisi se?

Valitettavasti Vauva-lehden Aihe vapaa-palstan tarinat ovat elävästä elämästä eivät provoja.

Vierailija

Se on kyllä aika merkillistä, jos äiti auttaa tyttärensä perheessä, hoitelee lapsia tai auttaa poimimaan marjoja pensaista, se on ihan OK ja otetaan vastaan. Jos sama äiti auttaa poikansa perheessä, se on hävytöntä ja tunkeilua.
Miniä ei hyväksy anopin apua.

Vierailija

Totta minusta kyllä tuntuu että se kenkä hiertää nyt pahasti jostain muusta syystä kuin siitä mistä sitä pyritään julkituomaan:)
Itse olisin kyllä ollut todellakin kiitollinen jos olisin apua saanut.
Näyttää siltä että kyllä kiittämättömyys on maailman palkka.
Meidät ns. " vanhemmat" pyritään monin eri tavoin eristämään tästä yhteiskunnasta.
Kuinkahan mahtaakaan suu mennä sitten kun olette itse vanhoja ja lapsienne perheet kohtelevat teitä niin kuin olette opettaneet vanhempia kohtelemaan.

Vierailija

Minulla oli ihana Anoppi, ja olimme ihan sovussa.
Välimatkaa oli kilometrejä, eikä Anoppi kyläillessän puuttunut yhtään
mihinkään hänelle kuulumattomaan.
Normaalijärjellä varustetut ihmiset kunnioittavat toistensa yksityiselämää.

Tosin näin BB-aikana vaikuttaa siltä, ettei ihmisillä olisi enää yksityisyyttä ollenkaan.
Liekö normaalijärkisiäkään...

Opetelkaa sanomaan-ääneen -EI-älkääkä puhuko selän takana.
Tosi rasittavia ADHD-aikuisia on minunkin tuttavapiirissä, kylään tultua ollaan
kukkia kastelemassa jne.pyytämättä sun muuta "touhuilua"
Ei siis tarvitse olla sukulainen eikä anoppikaan ollakseen rasittava ;)

Anoppi-miniä-keskustelu provosoidaan aika-ajoin käyntiin,
siihen osallistujia kyllä riittää ;D

Vierailija

Likipitäen noinhan se taitaa mennä... Tyttäreni menessä naimisiin lupasin auttaa kaikessa, tarvittaessa vaikka seisoa päälläni, mutta vain pyynnöstä. Toimi silloin ja on toiminut myöhemminkin. Nyt tosin 'tunkeudun' enemmän heidän elämäänsä aika ajoin kertomalla että haluan nähdä lapsia ja kysymällä saanko tulla. Jos ei sovi, en mene, sitten sovitaan parempi aika, mutta kyllä mummi saa tulla. Toki noilla keikoilla olen sitten joutunut lapsien kanssa leikkimisen lomassa milloin ikkunan pesuun, milloin kasvimaan kitkemiseen :)

Poikani menessä naimisiin tarjosin apuani samoin periaattein, sain miniän kaasolta vastauksen ettei vieraiden apua tarvita... Heillä käydessäni olen vieras, en edes itse keitä kahvia enkä koske mihinkään, vaikka siinä huushollissa apua varmasti enemmän tarvittaisiin...

Vierailija

No mutta olihan tuo nyt tunkeilevaa, että mentiin ilmeisesti luvan kanssa kyllä istuttamaan pensas pojan puutarhaan, mutta samalla revittiin muutama siellä ollut pensas omin luvin irti. Ei sellaista saa toisten kodissa kysymättä tehdä.

Vierailija

Minun anoppini on ihan kiva ja enimmäkseen ymmärtää ettei kotini ole hänen kotinsa.
Joskus siirtelee huonekaluja, kun ovat mielestään väärissä paikoissa. Minä sitten siirtelen niitä takaisin paikoilleen ;)

Äitini taas vaihtelee taulujen paikkoja mielensä mukaan ja asettelee hankkimiaan koriste-esineitä sinne ja tänne. Vähän hassua sekin.

Vierailija

Lainaus:

En kyllä jaksanut kahlata tuota mielestäni hyvinkin provosoitua ketjua lävitse.
Aika puisevaa ja kovin yksipuolista luettavaa ainakin jonkinmatkaa.
Meillä ei koskaan ole ollut mitään tuollaisia ongelmia ja hieman huvittuneenakin luin mieleeni juolahti liekkö tekaistu juttu.
Meillä miniät ja vävyt puolisoineet ovat aina olleet hyvin kiitollisia jos olemme autelleet joissain asioissa.
He ovat kaikki olleet aina aidosti kiitollisia ja myös sen selkeästi julkituoneet.
Anteeksi vaan mutta minusta tuo aihe vaikuttaa jotenkin niin koomiselta joten en jaksa uskoa koko juttuun.
Ajattelin myös että tuossa tapauksessahan voi olla niinkin että itse potee hyvinkin huonoa omaatuntoa esim hoitamattoman pihansa vuoksi , mikä huono omatunto tekemättömistä töistään sitten vain kertaantuu kun huomaa että nämä tekemättömät työt ovat pistäneet siinä määrin silmään että appivanhemmat ovat katsoneet aiheelliseksi tehdä ne.
Itse saisimme kyllä käydä ominkin päinemme auttelemassa miten haluaisimme mutta aina ei aika meilläkään riitä.
Meillä ei tekemisen puutetta ole vaan ei tahdo ehtiä tehdä näitä omiakaan puutarhahommiaan :)))
Meillä nuoret perheemme ovat kyllä kiitollisia avustamme eivätkä käy niitä keskustelupalstoilla revittelemään:)

Se on hyvä että Sinun perhesuhteissasi ei tälläistä ongelmaa ole ja osaat antaa apuasi ja tukeasi sopivasti. Valitettavasti kaikissa perheissä tilanne ei ole yhtä hyvä.

Vierailija

Olen anoppi ja aikoinaan olin anopilleni ainoa miniä.
En ole lukenut tuota vauva keskustelua, vaan kerron oman tarinani.
Minulla ei ollut koskaan anoppini kanssa mitään yhteityöongelmia, päinvastoin.
Tein kolmivuorotyötä lastemme ollessa pieniä ja oli korvaamaton apu, kun anoppi tuli meille avuksi.
Hän jaksoi yli kuusikymppisenä oman työn ohella matkustaa kymmeniä kilometrejä ja tulla avuksemme.
Hän hoiti lapsia, siivosi, teki ruokaa ja leipoi.
Tärkeintä oli tietysti se miten hän heittäytyi lasten elämään ja eli heille.
Miten hyvälle tuntui, kun olin ennen joulua ja joulunkin töissä, niin anoppini loihti meille hänen näköisensä joulun.
Sain kokea lämminhenkisiä jouluja vaikka olinkin töissä.
Koko perhe, anoppini mukaanlukien kävimme yhdessä saunassa ja autoimme selänpesuissa ja lasten pesuissa.

Ihan en välttämättä ymmärrä sitä, että anopeissakaan aina olisi vikaa.
Onko nuoret niin itsekkäitä vai jo liian etääntyneitä ajoista, jolloin sukupolvet asuivat samassa taloudessa.
Osataanko keskustella asioista asioiden oikeilla nimillä, vai suututaanko ensin.
Onko isovanhempien apu tarpeen vain silloin kun sitä kipeästi kaivataan.

Mitä ymmäretään lojaalisuus ja sallivuus ajatuksella?

Itse toki en rynni tyttäreni perheeseen auttamaan omin ehdoin.
Onnekseni saan kuitenkin hoitaa ja olla heidän lapsensa kanssa aika paljon, meidän näköisellä tavalla.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat