Menneisyyden taakka

Vierailija

Kuinka paljon ihmisellä onkaan menneisyyden painolastia läpi elämän?
Usein jo ensimmäiset pahat asiat jäävät lasten mieleen ja vuori senkuin kasvaa iän karttuessa. Itse aloin käymään läpi huonoja muistoja elämäni varrelta, jotka näköjään seuraavat minua hautaan saakka. Kaikissa niissä on kyseessä jonkinasteinen paha tapaus jonka olen nähnyt, kuullut tai itse olen ollut kohteena. Helposti sanotaan, että täytyy vaan unohtaa, antaa anteeksi ja elää eteenpäin, mutta kun paha muisto on syöpynyt sisimpään ja aika-ajoin se putkahtaa sieltä mieleen.
Miksi ihminen haluaa olla ilkeä, paha, ymmärtämätön toista ihmistä kohtaan ja mistä ilkeys syntyy?

t. toivonkipinä

Sivut

Kommentit (88)

Vierailija

Tahtoisin tietää, mistä syntyy halua puhua ja kuunnella pahaa toisista?
Tiesin että sukulaiseni on sairaalassa, mutta en päässyt vielä katsomaan, kun makasin itse
kotona kuumeessa.
Sähköposti lukematta ainakin viikon ajalta, facebookissa en viikkoon käynyt.
Nyt olen alkanut lukea postiani ja fb-päivityksiä.
Huhhuh....

Eräs sukulainen soitti ja kysyi, milloin sairaalaan joutuneen sukulaisen hautajaiset on, kun on kuulema kuollut?
Herrajumala, kyllä sydän lähti laukkaan, ja tärisevin käsin soitin sairaalaan;
sairaanhoitaja sanoi että ei todellakaan ole kuollut vaan on paranemaan päin, juuri äsken käveli tv-aulaan
- aluksi oli ollut pyörätuolissa....

Miksei tämä sukulainen soittanut sairaalaan, vaan sai minulle lähes sydärin hautajaiskyselyillään?
Miksi puhutaan eteenpäin sellaisia asioita, joiden ei varmasti tiedetä olevan totta?
Miksi puhutaan ylipäätään mitään pahaa toisista?

Vierailija

Lainaus:
Helposti sanotaan, että täytyy vaan unohtaa, antaa anteeksi ja elää eteenpäin, mutta kun paha muisto on syöpynyt sisimpään ja aika-ajoin....

t. toivonkipinä

Minun käsitykseni ja kokemuksenikin mukaan anteeksiantaminen ja etenkin unohtaminen on joissakin asioissa prosessi, se ei tapahdu hetkessä eikä vain sillä, että päättää unohtaa. Sellainen väkinäinen mielestä poissulkeminen hautaa vain asian tilapäisesti mutta ei vapauta vaikean asian heijasteista. Mitä pienempänä on kokenut pahoja asioita, sitä työläämpi on päästä niiden ”herraksi”. Mutta kyllä se onnistuu, jos jaksaa hakea selityksiä ja pohtia asioita. Joskus auttaa ammattilaisen kanssa puhuminen ja joskus tarvitsee oikeaa terapiaa. Uskomaton ilo ja voimautumisen tunne valtasi mieleni joidenkin terapiaistuntojen jälkeen, kun olin oivaltanut asioita ja etenkin sen etten enää nyt aikuisena ole niiden vanki. En ole samalla tavalla avuton kuin olin lapsena, vaikka tilanteet nostattavatkin samanlaisen avuttomuudentunteen kuin silloin kun olin oikeasti pieni.

Vierailija

Kuinka onkaan vaikeaa unohtaa pahat asiat elämästä. Olen jättänyt taakseni ne ihmiset joiden kanssa ei ole ollut hyvä olla ja eikö heidän tulisi tulla pyytämään anteeksi?

Vierailija

Lainaus:

Tahtoisin tietää, mistä syntyy halua puhua ja kuunnella pahaa toisista?
Tiesin että sukulaiseni on sairaalassa, mutta en päässyt vielä katsomaan, kun makasin itse
kotona kuumeessa.
Sähköposti lukematta ainakin viikon ajalta, facebookissa en viikkoon käynyt.
Nyt olen alkanut lukea postiani ja fb-päivityksiä.
Huhhuh....

Eräs sukulainen soitti ja kysyi, milloin sairaalaan joutuneen sukulaisen hautajaiset on, kun on kuulema kuollut?
Herrajumala, kyllä sydän lähti laukkaan, ja tärisevin käsin soitin sairaalaan;
sairaanhoitaja sanoi että ei todellakaan ole kuollut vaan on paranemaan päin, juuri äsken käveli tv-aulaan
- aluksi oli ollut pyörätuolissa....

Miksei tämä sukulainen soittanut sairaalaan, vaan sai minulle lähes sydärin hautajaiskyselyillään?
Miksi puhutaan eteenpäin sellaisia asioita, joiden ei varmasti tiedetä olevan totta?
Miksi puhutaan ylipäätään mitään pahaa toisista?

Kysy siltä tuttavaltasi, miksi ja miksi?

Vierailija

Lainaus:

Kuinka onkaan vaikeaa unohtaa pahat asiat elämästä. Olen jättänyt taakseni ne ihmiset joiden kanssa ei ole ollut hyvä olla ja eikö heidän tulisi tulla pyytämään anteeksi?

Tietääkö ne ihmiset edes, että heillä olisi anteeksi pyydettävää sinulta. Oletko kertonut heille, mikä tai mitkä asiat on sinua satuttaneet?

Vierailija

Usein koulu-, ja työpaikkakiusatut kantavat menneisyyden taakkaa vaikka kuinka kauan. Siitä syntyy helposti itsensä väheksynnän kierre jos ei saa ajoissa apua.

Vierailija

Olen elämässäni kokenut jo hyvin varhaisesta lapsuudesta alkaen henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Vanhemmilta lapsen mitätöintiä, haukkumista ja hakkaamista.
Läheisen aihettamaa insestiä.
Koulussa opettaja kiusasi.
Narsisitinen, itsekäs aviopuoliso.
Raiskaus.
Työpaikkakiusaaminen, työuupumus ja masennus.
Selkä petti samoin olkapäät ja polvet.

Taakka oli valtava ja minä uuvuin kaiken alle.

Onneksi sairastuin ja osasin hakea apua.

Löysin aikanaan erittäin hyvän psykiatrin ja käynyt kelan kustantaman kolmen vuoden terapian läpi.
Ennen näitä kävin usean vuoden keskustelemassa psykologin kanssa ja voimavarasuuntaisessa lyhytterapiassa.

Olen pelastunut ja saanut käytyä vaikeuteni läpi.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Prosessi on kestänyt lähes kaksikymmentä vuotta, joista viimeiset kymmen varsin intensiivisesti.
Tie ei ollut helppo, mutta sitäkin antoisampi.
Olen saanut turvallisessaa ympäristössä ja oikean lääkityksen turvin käydä läpi oman helvettini.

Kaikki pahuus minkä olen joutunut kokemaan ei poistu minusta, enkä voi unohtaa kokonaan.
Ymmärrän asiat nyt uudessa valossa voin antaa itselleni anteeksi.
Tehtyä ei tekemättömäksi saa.
En ole katkera, päinvastoin, ymmärrän elämää paljon laajemmin.
Voin auttaa toisia saman kohtalon kokeneita.

Sairastuminen vei työkykyni.
Sen tilalle olen saanut jotain paljon arvokkaampaa, mikä täyttää elämäni.

Minulla on hyvät suhteet iäkkäisiin vanhempiini.
Minulla on äärimmäisen lämpimät ja läheiset suhteet insestin tekijään.
Työpaikkakiusaajat ovat nykyisin ystäviäni.
Olen edelleen naimisissa saman miehen kanssa, rauhallisessa vaiheessa.

Kerran kysyin psykiatriltani,
* miksi elämässäni aina toistuu sama kiusaaminen ja pahoinpitely eri ihmisten toimesta?

Lääkärini kysyi minulta, mikä on se yhditävä tekijä näissä tapahtumissa.
En silloin tiennyt sitä.

Hän vastasi.
*** Se olet sinä itse.

Vierailija

Lainaus:

Kuinka onkaan vaikeaa unohtaa pahat asiat elämästä. Olen jättänyt taakseni ne ihmiset joiden kanssa ei ole ollut hyvä olla ja eikö heidän tulisi tulla pyytämään anteeksi?

***************************************
Pahoja asioita miettiessä ja muistellessa ne vievät omaa energiaa.
Siitä tulee syvä uupumus.

Ei ole hyödyllistä muistella menneitä pahoja tekoja, etenkään jos tekijät ovat jo kuolleet.
Kauniitten ja rakentavien asioiden ajattelu antaa voimia elää eteenpäin.

Vierailija

Ei kannata odottaa keltään anteeksiantoa,riittää,kun itse olet sinut itsesi kanssa.
Anna sinä mielessäsi anteeksi heille oman itsesi vuoksi ja sen jälkeen voit unohtaa heidät.
Itse sinun se on tehtävä ja sen jälkeen huomaat,miten keveästi kuljetkaan.

Vierailija

Pahoja asioita miettiessä ja muistellessa ne vievät omaa energiaa.
Siitä tulee syvä uupumus.

Tuo ei ihan pidä paikkansa.

Uupumus tulee nimenomaan siitä, kun asioita ei ole käsittellyt.
Jos mieli ei väsy niin sen tekee ruumis, kipuineen.
Ymmärryksen myötä uupumus häviää.

Vierailija

Lainaus:

Uupumus tulee nimenomaan siitä, kun asioita ei ole käsittellyt.
Jos mieli ei väsy niin sen tekee ruumis, kipuineen.
Ymmärryksen myötä uupumus häviää.

Tämä pitää paikkansa minunkin mielestäni ja kokemukseni mukaan. Asioita voi teitysti "vatkata" mielessään monella tavalla: kieriskellä itsesyytöksissä tai martyyriudessa ja toisten loputtomassa syyttämisessä. Tai sitten hakea oivalluksia ja uusia näkymiä. Mutta vain muistamalla voi unohtaa niinkuin erään kirjan nimessä sanotaan.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kyllä kai meidän länsimaiseen kristilliseen etiikkaame kuuluu anteeksiannon mahdollisuus, mutta on varmasti asioita, joita ei koskaan voi unohtaa.
Näin Aluisa
Kaikille toivon valoisampaa tulevaisuutta!

Vierailija

Lainaus:

Olen elämässäni kokenut jo hyvin varhaisesta lapsuudesta alkaen henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Vanhemmilta lapsen mitätöintiä, haukkumista ja hakkaamista.
Läheisen aihettamaa insestiä.
Koulussa opettaja kiusasi.
Narsisitinen, itsekäs aviopuoliso.
Raiskaus.
Työpaikkakiusaaminen, työuupumus ja masennus.
Selkä petti samoin olkapäät ja polvet.

Taakka oli valtava ja minä uuvuin kaiken alle.

Onneksi sairastuin ja osasin hakea apua.

Löysin aikanaan erittäin hyvän psykiatrin ja käynyt kelan kustantaman kolmen vuoden terapian läpi.
Ennen näitä kävin usean vuoden keskustelemassa psykologin kanssa ja voimavarasuuntaisessa lyhytterapiassa.

Olen pelastunut ja saanut käytyä vaikeuteni läpi.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Prosessi on kestänyt lähes kaksikymmentä vuotta, joista viimeiset kymmen varsin intensiivisesti.
Tie ei ollut helppo, mutta sitäkin antoisampi.
Olen saanut turvallisessaa ympäristössä ja oikean lääkityksen turvin käydä läpi oman helvettini.

Kaikki pahuus minkä olen joutunut kokemaan ei poistu minusta, enkä voi unohtaa kokonaan.
Ymmärrän asiat nyt uudessa valossa voin antaa itselleni anteeksi.
Tehtyä ei tekemättömäksi saa.
En ole katkera, päinvastoin, ymmärrän elämää paljon laajemmin.
Voin auttaa toisia saman kohtalon kokeneita.

Sairastuminen vei työkykyni.
Sen tilalle olen saanut jotain paljon arvokkaampaa, mikä täyttää elämäni.

Minulla on hyvät suhteet iäkkäisiin vanhempiini.
Minulla on äärimmäisen lämpimät ja läheiset suhteet insestin tekijään.
Työpaikkakiusaajat ovat nykyisin ystäviäni.
Olen edelleen naimisissa saman miehen kanssa, rauhallisessa vaiheessa.

Kerran kysyin psykiatriltani,
* miksi elämässäni aina toistuu sama kiusaaminen ja pahoinpitely eri ihmisten toimesta?

Lääkärini kysyi minulta, mikä on se yhditävä tekijä näissä tapahtumissa.
En silloin tiennyt sitä.

Hän vastasi.
*** Se olet sinä itse.

Tuntuupa hurjalta psykiatrin lausunto

Vierailija
aluisa

Kyllä kai meidän länsimaiseen kristilliseen etiikkaame kuuluu anteeksiannon mahdollisuus, mutta on varmasti asioita, joita ei koskaan voi unohtaa.
Näin Aluisa
Kaikille toivon valoisampaa tulevaisuutta!

Aluisa, olem kanssasi samaa mieltä, mitään hokkus-pokkus konstia ei ole!
Toivottavasti elämänmyönteiset kokemukset peittävät alleen ikäväy kokemukset-

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Olen elämässäni kokenut jo hyvin varhaisesta lapsuudesta alkaen henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Vanhemmilta lapsen mitätöintiä, haukkumista ja hakkaamista.
Läheisen aihettamaa insestiä.
Koulussa opettaja kiusasi.
Narsisitinen, itsekäs aviopuoliso.
Raiskaus.
Työpaikkakiusaaminen, työuupumus ja masennus.
Selkä petti samoin olkapäät ja polvet.

Taakka oli valtava ja minä uuvuin kaiken alle.

Onneksi sairastuin ja osasin hakea apua.

Löysin aikanaan erittäin hyvän psykiatrin ja käynyt kelan kustantaman kolmen vuoden terapian läpi.
Ennen näitä kävin usean vuoden keskustelemassa psykologin kanssa ja voimavarasuuntaisessa lyhytterapiassa.

Olen pelastunut ja saanut käytyä vaikeuteni läpi.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Prosessi on kestänyt lähes kaksikymmentä vuotta, joista viimeiset kymmen varsin intensiivisesti.
Tie ei ollut helppo, mutta sitäkin antoisampi.
Olen saanut turvallisessaa ympäristössä ja oikean lääkityksen turvin käydä läpi oman helvettini.

Kaikki pahuus minkä olen joutunut kokemaan ei poistu minusta, enkä voi unohtaa kokonaan.
Ymmärrän asiat nyt uudessa valossa voin antaa itselleni anteeksi.
Tehtyä ei tekemättömäksi saa.
En ole katkera, päinvastoin, ymmärrän elämää paljon laajemmin.
Voin auttaa toisia saman kohtalon kokeneita.

Sairastuminen vei työkykyni.
Sen tilalle olen saanut jotain paljon arvokkaampaa, mikä täyttää elämäni.

Minulla on hyvät suhteet iäkkäisiin vanhempiini.
Minulla on äärimmäisen lämpimät ja läheiset suhteet insestin tekijään.
Työpaikkakiusaajat ovat nykyisin ystäviäni.
Olen edelleen naimisissa saman miehen kanssa, rauhallisessa vaiheessa.

Kerran kysyin psykiatriltani,
* miksi elämässäni aina toistuu sama kiusaaminen ja pahoinpitely eri ihmisten toimesta?

Lääkärini kysyi minulta, mikä on se yhditävä tekijä näissä tapahtumissa.
En silloin tiennyt sitä.

Hän vastasi.
*** Se olet sinä itse.

Tuntuupa hurjalta psykiatrin lausunto

Olen tuon alun kirjoittaja.

Sinulle joka kirjoitit;
"Tuntuupa hurjalta psykiatrin lausunto".

Omasta mielestäni siinä ei ole mitään hurjaa, vaan ainoastaan totuus ja vastaus omasta vastuusta itseään kohtaan.
Tuon lausuman jälkeen olen oivaltanut miten tärkeä ja tervehdyttävä lausunto se oli silloin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat