Vierailija

Vietämme par´aikaa mielenterveysviikkoa.

Oletko tällä viikolla helpottanut jonkun yksinäisyyttä ottamalla yhteyttä häneen? Soittanut, tekstannut tai jopa mennyt käymään!
Yksinäisyys ei ole ainoastaan vanhusten ongelma, vaan siitä kärsii nykyään kaiken ikäiset.

Vielä on viikkoa jäljellä, joten mahdollisuutesi ei ole vielä ohi.

Kommentit (20)

Lainaus:

Vietämme par´aikaa mielenterveysviikkoa.

Oletko tällä viikolla helpottanut jonkun yksinäisyyttä ottamalla yhteyttä häneen? Soittanut, tekstannut tai jopa mennyt käymään!
Yksinäisyys ei ole ainoastaan vanhusten ongelma, vaan siitä kärsii nykyään kaiken ikäiset.

Vielä on viikkoa jäljellä, joten mahdollisuutesi ei ole vielä ohi.

Olen, mutta en ainoastaan mielenterveysviikolla, vaan jokaisena viikkona,
lähes päivittäin.

t. Grandmother

Mielenterveysviikko!Hyvä ,että siitä muistutetaan,mutta viikko vuodessa----
ihmisellä,jolla on paha olla,tarvtsee ystävän muistamista enemmän kuin yhden viikon vuodessa.
-Yhdyn Grandmotherin sanoihin ja ajatuksiin.
"Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä,niin toinen ihminen toisessa ihmisessä".(Rttu)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osaatteko tukea lähimmäistenne mielenterveyttä. Moititte vaan jos täällä joku on erilainen eikä kuulu teidän hyväsisar rinkiinne. Tekopyhiä hurskastelijoita enimmäkseen olette.

Lainaus:

Osaatteko tukea lähimmäistenne mielenterveyttä. Moititte vaan jos täällä joku on erilainen eikä kuulu teidän hyväsisar rinkiinne. Tekopyhiä hurskastelijoita enimmäkseen olette.

Niin totta !

Monasti olen pahoittanut mieleni ja "menettänyt yöunet" pohtiessani, mitä olen tehnyt väärin.
Vaikka oikeista asioista olen täällä kirjoittanut.

Olen heikolla itsetunnolla varustettu.
Johtuu menneestä elämästäni, n.25 vuotta elin alistettuna avioliitossa.

Lainaus:

Lainaus:

Osaatteko tukea lähimmäistenne mielenterveyttä. Moititte vaan jos täällä joku on erilainen eikä kuulu teidän hyväsisar rinkiinne. Tekopyhiä hurskastelijoita enimmäkseen olette.

Niin totta !

Monasti olen pahoittanut mieleni ja "menettänyt yöunet" pohtiessani, mitä olen tehnyt väärin.
Vaikka oikeista asioista olen täällä kirjoittanut.

Olen heikolla itsetunnolla varustettu.
Johtuu menneestä elämästäni, n.25 vuotta elin alistettuna avioliitossa.


Minä olen yrittänyt ottaa siltä kannalta, että kärkkäillä arvostelijoilla varmaan on jotenkin vaikeaa itsellä, ja vuodattavat sappeaan milloin kenenkin niskaan. Eli: ei siitä kannata välittää, syy ei ole minussa jos en kerran
tahallani ole kirjoittanut ilkeästi tms. Sitten olen joksikin aikaa siirtynyt muille keskustelupalstoille, onneksi riittää noita. Bittiavaruudesta löytyy kyllä hengenheimolaisiakin. - Ja kun sitten sanasota on täällä laantunut, palaan uudelleen. Ei ole minunkaan itsetunnossani kehumista, mutta nyt vanhemmiten olen ruvennut ajattelemaan kuten isäni aikoinaan: "En minä mikään neropatti ole, mutta kyllä maailmassa paljon on minua tyhmempiäkin ihmisiä."
- Aina löytyy minua viisaampia ja tyhmempiä, minä olen nainen paikallani.

Olen kyllä tällä viikolla yrittänyt ottaa yhteyttä useampaankin ihmiseen, mutta tullut siihen tulokseen että ainut yksinäinen olenkin minä itse.
Jokaisella on niin kiire ettei ehdi edes puhelimessa puhumaan pientä hetkeä! Toisin sanoen en tunne ketään muuta yksinäistä! Mutta ei auta kuin kärvistellä.

Lainaus:

Olen kyllä tällä viikolla yrittänyt ottaa yhteyttä useampaankin ihmiseen, mutta tullut siihen tulokseen että ainut yksinäinen olenkin minä itse.
Jokaisella on niin kiire ettei ehdi edes puhelimessa puhumaan pientä hetkeä! Toisin sanoen en tunne ketään muuta yksinäistä! Mutta ei auta kuin kärvistellä.

Minä käyn paljon seurakunnan tilaisuuksissa, kerhoissa sekä muissa harrastuspiireissä. Ei tahdo riittävästi aikaa jäädä nettikilpailuihin ja kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen, mitä netistä löytyy. Ainakin minun kotikaupungissani on paljon ilmaisiakin tilaisuuksia.
Olen sellainen luonne, etten kovin tiivistä yhteydenpitoa kaipaakaan kenenkään kanssa. Pikemminkin koen rasittavana sen, jos puhelin aina soi, tai jos minun pitää kovasti käydä kylässä. Viihdyn oikein hyvin myös omassa seurassani, nyt kun nuorinkin lapsista on muuttanut omaan boksiin. - Kun vaan terveyttä riittäisi, olisin tyytyväinen.

Lainaus:

Lainaus:

Osaatteko tukea lähimmäistenne mielenterveyttä. Moititte vaan jos täällä joku on erilainen eikä kuulu teidän hyväsisar rinkiinne. Tekopyhiä hurskastelijoita enimmäkseen olette.

Niin totta !

Monasti olen pahoittanut mieleni ja "menettänyt yöunet" pohtiessani, mitä olen tehnyt väärin.
Vaikka oikeista asioista olen täällä kirjoittanut.

Olen heikolla itsetunnolla varustettu.
Johtuu menneestä elämästäni, n.25 vuotta elin alistettuna avioliitossa.

Kai me jokainen kirjoitamme oikeista asioista..omasta mielestämme. Katsomme asioita omasta näkökulmasta ja näemme toiset milloin minkäkinlaisina mielentilastamme johtuen.
Minullakin on heikko itsetunto ja tunnenitseni alistetuksi, ainakin ajoittain. Siitä en kuitenkaan syytä ketään koska myöskään toisten ei tarvitse olla sen täydellisempiä kuin minäkään. Yritän pyrkiä pois alemmuuden tunteesta ja ajatella itseäni tasavertaisena. Hyväsisar rinkiin en minäkään tunne kuuluvani. Olen aika realistinen,vähän kateellinen näille, jotka hehkuttavat keskinäistä ystävyyttä, mutta tiedän...kateus vie kalat merestä, viha viljan vainiolta.

Tänä vuonna mt-viikon teemana on kohtaaminen. Mielenterveyteen liittyviä tapahtumia
on eri puolilla maata. Hiljaista auttamistyötä tekevätkin ja asiasta kiinnostuneet voivat
kokoontua yhteen. Käydä luennoilla, keskustella,ladata akkuja ja saada uusia virikkeitä
auttamistyöhönsä jota lähes päivittäin tekee.

t.metsänpoika

Hei,kyllä tälläisia viikkoja tarvittaisiin useamminkin,kun kerran vuodessa.Tuntuu ,että ongelmaisia on pilvin pimein.Kuka mitenkin?Tosi sairaita ja masennusta ainakin hyvin yleisesti.Onko nuorten mielenterv.viikkoa,kun en nyt muista?Heitä erityisesti myös täytyisi huomioida ja esiin tuoda ,kun palvelut on mitä on.T:Rajan mummo

Kotikaupungissani järjestetään mielenterveysviikon tapahtumia.
Eräs tapahtumia vuosia sitten oli kun Klubitalolla oli "avoimien ovien päivä".
Hämmästyksekseni eräs työntekijöistä olikin vanha kansakoulutoverini, kouluttautunut terv.hoitoalalle.
Juttelimme pitkät tovit, hieman avauduin ongelmistanikin, pitkäaikaisesta masennuksesta.
Ympäristönä klubi oli mielenkiintoinen, harkitsin jo liittymistä toimintaankin.
Ex-koulutoveri sanoi sitten ettei hänen mielestään paikkani ole siellä, vaan voisin hakeutua joihinkin
muihin aktiviteetteihin...Ilmeisesti hän siis koki minun olevan niin"terve", etten hyötyisi toiminnasta?
Paikalla olevista klubilaisista kyllä huomasi, että heillä oli vahva lääkitys....
En sitten mennyt toista kertaa, vaan kärvistelin itsekseni, osaamatta hakeutua "muihin aktiviteetteihin".
Jälkeenpäin ajatellen tajuan , ettei minua kielletty tulemasta....

Olin kauhean herkkä loukkaantuman tyyliin että jos koirani meni toiseen huoneeseen
nukkumaan, ajattelin olevani niin huono ihminen, ettei edes oma koiranikaan pidä enää minusta ;D

Nyt kökötän kotona, koska sairauksien vuoksi on rajoittunut liikuntakyky.Kontaktit ulkomaailmaan on aika vähäisiä,
ja olen erakoitunut niin, etten yritäkään ottaa yhteyttä "Ystäviin" oma-aloitteisesti.Lapseni ilmeisesti luulevat että
"Ystäväni" käyvät useammin tervehtimässä kuin käyvät, ja"Ystävät" puolestaan pitävät itsestäänselvyytenä että
lapseni käyvät luonani useammin kuin käyvät.
En ole väärinkäsityksiä oikaissut siinä suhteessa sen jälkeen kun puheeni tulkittiin "marinaksi" siitä
kuinka yksin olen.
Onneksi on netti! Siellä riittää luettavaa, tutkittavaa, matkakertomuksia, blogeja,Facebook, You Tube ,
ristikoita, pelejä, ruokavinkkejä ja reseptejä erikoisruokavaliooni.....keskustelupalstoja...
Enkä ole enää masentunutkaan, ehkäpä ruokavalion muutos oli hyödyllinen siinä kuten kipujen vähenemisessäkin.
Siihenkään en olisi ryhtynyt ilman nettiä ja sieltä saamaani "kannustusta" :D

Lainaus:

Osaatteko tukea lähimmäistenne mielenterveyttä. Moititte vaan jos täällä joku on erilainen eikä kuulu teidän hyväsisar rinkiinne. Tekopyhiä hurskastelijoita enimmäkseen olette.

Tämä lainaus metsänpojalta:
Tänä vuonna mt-viikon teemana on kohtaaminen. Mielenterveyteen liittyviä tapahtumia
on eri puolilla maata. Hiljaista auttamistyötä tekevätkin ja asiasta kiinnostuneet voivat
kokoontua yhteen. Käydä luennoilla, keskustella,ladata akkuja ja saada uusia virikkeitä
auttamistyöhönsä jota lähes päivittäin tekee.

t.metsänpoika ---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Juuri näin, tämä keskustelu ei minunkaan mielestäni ollut tarkoitettu kysymykseksi
siitä, että tuetteko lähimmäistenne mielenterveyttä täällä palstoilla, vaan ihan
käytännön elämässä. Kyllä monet tekevät pyyteetöntä auttamistyötä ystäväpalvelussa
ja muutenkin.
Anonyymille 25.11. klo 23.52: Moitit siitä, että tänne on muodostunut mielestäsi
"hyvä sisar"-rinkejä, huomaa, että muutamia nimimerkillä kirjoittavia "veljiäkin" on
mukana :) Sehän on selvä, että jos pitemmän aikaa kirjoitetaan nikeillä, niin jollakin
tavalla tulee sellainen tunne, että kavereita ollaan.. Ryhdy sinäkin kirjoittamaan
nimimerkilläsi, niin tuotapikaa olet "ringissä".

Hyvää päivänjatkoa kaikille t. Karpalo

anonyymi9.39,hei!!Noin kuules on hyvin usein.Että lapset luulee,että kyllä sinulla ystävät käy ja päin vastoin.Olen itseni kohdalla havainnut saman.Olen yrittänyt,että ei minua haittaa,vaikka ei lapset käy usein.Mutta totta mooses haittaa:(:( Koska mikäänhän ei ole kauheampaa,kun "marisevat" mummot:(

Oletteko yksinäisyyttä tuntevat kirjoittajat ajatelleet, että voisitte itse
tehdä aloitteen ja kirjoittaa jollekin nimimerkillä kirjoittavalle yksityis-
viestin? Itse kirjautuneena näette kenellä on profiilissa kirjekuoren kuva
eli yksityisviestimahdollisuus. Jos olette seuranneet keskusteluja ja todenneet
jollakin kirjoittajalla olevan sellaisia ajatuksia, jotka kiinnostavat, niin
siitä vaan kirjoittamaan.... Sitä vartenhan se yksityisviestimahdollisuus on,
että niitä mielellään otetaan vastaan. Näin ainakin omalla kohdallani, vaikka
laitankin tämän nyt anonyyminä, ettei kukaan hyökkää negatiivisin kommentein
tänne "mielenterveysviikkoon".

Lainaus:

Osaatteko tukea lähimmäistenne mielenterveyttä. Moititte vaan jos täällä joku on erilainen eikä kuulu teidän hyväsisar rinkiinne. Tekopyhiä hurskastelijoita enimmäkseen olette.

Kun aloitit tuon moittimisen, niin voisit myös näin mielenterveysviikon kunniaksi
laittaa näkyville luettelon tekopyhistä, hurskastelevista, hyväsisar-ringin jäsenistä :)
Senhän voit anonyyminä ihan turvallisesti tehdä :)

Heräsin aamupimeässä ikkunasta kuuluvaan koputukseen.Siellä oli pakkasessa värjöttelemässä
aikuinen poikani, jolla on kaksisuuntainen mielenhäiriö.
Kuukausi aikaisemmin tavatessamme hän oli ollut raittiina 5 viikkoa, opiskeli naapurikaupungissa ja
välit avovaimoon ja lapseen kunnossa, suurinpiirtein....
Ja nyt sitten kertoi elämänsä olevan taas sekaisin, ja lääkitys jäänyt retuperälle.Haisi oluelle.....
Sanoi harkinneensa välillä menevänsä kaupungin keskellä virtaavaan jokeen...loppuisi "koko paska".
Keitin kahvit, kissat kävivät häntä puskemassa ja hyrisemässä,ja hän jo naurahtelikin välillä..
Lähtöjutusteluissa halasi, jota hän ei ole tehnyt vuosiin...
Kerroin hänelle, että on minullakin ollut hetkiä, jolloin on tullut mieleen luopua elämästä,
vapaaehtoisesti oman käden kautta...

"Sitten minulle tuli mieleen, mitä lapsen ja lapsenlapseni siitä ajattelisivat..
Miltä sinusta tuntuisi, jos tekisin niin?"kysyin.

"Kyllä minä äiti haluan että sinä olet elossa"hän vastasi , silmät kyynelissä.
"Paras lahja minkä voit antaa meille läheisillesi, on pysyä elossa,koita lapsikulta hoitaa se
lääkeasia kuntoon, ja ajattele iloisempia asioita, älä juutu huonoihin"yritin kannustaa.

Iloisemmalla mielellä hän jatkoi matkaansa.
Hänen lähdettyään tajusin, ettei hänellä ollut käsineitäkään....
Voi Jumala, suojele minun pientä poikaani, ja vedä häntä puoleesi,rukoilin.
Mitä muuta me läheiset enää muuta voimme tehdä, kuin puhua -ja rukoilla?

Kun luin tuon edellisen, tuli minulle pakottava tarve soittaa ltyttärelleni varmistaakseni, että hänellä ei ole mitään akuuttia hätää ja, että onko varmasti tarpeeksi lämpöistä vaatetta kun on niin pakkaset. Hänenkin mielenterveytensä on horjuva ja on ollut kriitisiä hetkiä.
Hyvä, että sinäkin äiti pystyit helpottamaan poikasi oloa. Toivon kovasti sinulle voimia ja pojallesi parempaa terveyttä.

Lainaus:
Anonyymi 27.11. klo 09.09
Heräsin aamupimeässä ikkunasta kuuluvaan koputukseen.Siellä oli pakkasessa värjöttelemässä
aikuinen poikani, jolla on kaksisuuntainen mielenhäiriö. -----------------------------------------
Voi Jumala, suojele minun pientä poikaani, ja vedä häntä puoleesi,rukoilin.
Mitä muuta me läheiset enää muuta voimme tehdä, kuin puhua -ja rukoilla?

Koskettava oli sinun kertomuksesi. Äitinä olet tehnyt kaiken mahdollisen
auttaaksesi poikaasi. Puhuminen, ymmärtäminen ja rukous ovat tärkeitä.
Voimia sinulle ja pojallesi t. Grandmother

Kuinka paljon onkaan ihmisiä,joilla on kovin vaikeaa olla ja elää tässä,ns.normaaliyhteiskunnassa.Täytyisi olla kuten ovat muut,käyttäytyä "kelvollisesti",ei pidä olla "outo?"
Tämän maailman vaatimus,hektisyys,ahneus ym.sairastuttaa ainakin herkemmän ihmisen.
Pinnallisuus ,kaiken tavaran kahminta,ikäänkuin elämä täällä olisi loputon,saa psyykeensä kanssa kamppailevan yhä suurempaan ahdistukseen.
Alakuloon,masennukseen;"minä en pärjää,olen kuin roska",ajatuksiin.
Surullista ellei ole mitään toivoa,ellei ole uskoa ja on yksin.
On paha olla,"syvälle sydämeen koskee" ja kuitenkin,pois ei voi/ei saa /ei tahdo lähteä."En haluaisi vielä kuolla".
Hyvin läheltä,hyvin läheltä olen yrittänyt tukea elämänsä turhaksi kokevaa nuorta ihmistä. Miten tukea?
Siinäpä se,kyllä on sanat vähissä,ei ole muuta kuin toivo ja rukous.Oma usko,toisten tuki ja kannustus.
Huumeet ovat vieneet usean tuskaisen nuoren, jonka olen henkilökohtaisesti tuntenut.Mutta kuiville on päässyt kuitenkin jotkut.Lämmin ajatus ja konkreettinen hali,jos pystyy tekemään jotain asioitten hyväksi mikä sen lohdullisempaa
Mutta Anonyymi-ystävät ja kaikki muutkin."Ei ole olemassa toivotonta tapausta".Voimia meille kaikille.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat