Puhumisen taakka

Vierailija

Luin vanhempieni luona käydessäni ET:n juttua jossa jonkun lukijan ja vävyn vaikeaa suhdetta pohdittiin ja koin helpotuksena neuvon jossa todettiin että jossain tapauksissa asioiden puhuminen vain syventää ristiriitoja jos toinen ei ole kertakaikkiaan kykenevä käsittelemään asioita.Ei tietysti ole helppoa sivuuttaa toisen ilkeyttä ja löytää niitä hyviä asioita elämässä. Se on sitä perhepiirissä tapahtuvaa "työpaikkakiusaamista".Silloin ystävät ja tukijoukot ovat tärkeitä että säilyttää uskon itseensä. Kissankulman Iida

Kommentit (10)

Vierailija

Mulla oli entisen avon kanssa ongelmana puhumattomuus.
Hän ei suostunut koskaan keskustelemaan omista asioistaan, siksi jäi kovin vieraaksi. Mites ihmistä voisi tuntea, jos ei puhu. Pitäis olla ajatustenlukija.
Mites ihmisestä voisi tulla läheinen, jos ei tunne.
Mites ihmisen kanssa voisi olla yhdessä, jos ei pääse läheiseksi. Elämänkumppanin tulisi olla se läheisin ihminen.
Miksi puhuminen on suomalaiselle miehelle niin vaikeaa, maailman helpoin asia.
Kirjoitti avonainen.

Vierailija

Molemmista miehistä ja naisista löytyy puhumattomia ja puhuvia.
Monesti nainen luulee puhuvansa, vaan puhuuko kuitenkaan?
Nainen, avoin, vähän puhuva!

Vierailija

Lainaus:

Molemmista miehistä ja naisista löytyy puhumattomia ja puhuvia.
Monesti nainen luulee puhuvansa, vaan puhuuko kuitenkaan?
Nainen, avoin, vähän puhuva!

Joskus tuntuu että jatkuva puhetulva joka ihmisen suusta lähtee, eristää hänet muista pikemminkin kuin yhdistää. En tarkoita avoimuutta, vaan sellaista "minä, minä" -puhetta, kun joku ei jaksa kiinnostua muusta kuin omista asioistaan, eikä anna muille suunvuoroa.
Mutta tässä taidettiin tarkoittaa kahden ihmisen välistä suhdetta ja avoimuutta siinä. - Jostain luin, etä miehillä usein teot puhuvat puolestaan. Mies on saattanut rakkaudesta rakentaa perheelleen talon. Naisen ei kannattaisi aina vaatia miestään keskustelemaan suhteesta, jos se tuntuu vaikealta. Pakonomainen psykologisointi saattaa olla jopa rasite suhteelle. Tämäntapaista muistan lukeneeni jostain äskettäin.

Vierailija

Miehillä puhumattomuus on yleisempää. Mies vaikenee pitkässäkin avioliitossa. Tuttavalleni tuli avioero täysin puun takaa. Mies oli löytänyt toisen naisen ja sanoi vaimolleen, että on niellyt parikymmentä vuotta kaiken ja nyt tämä liitto on ohi. Jätetty vaimo oli ihmeissään, kun mies ei koskaan ollut maininnut aiemmin, että oli voinut huonosti avioliiton aikana. Pitkässäkään liitossa ei opi tuntemaan toista ihmistä tarpeeksi, jos toinen osapuoli vain vaikenee ongelmista ja näyttelee kaiken olevan kunnossa.

Vierailija

Kirjottaessani puhumisen taakasta tarkoitin omalla kohdallani samankaltaista suhdetta kuin sen jutun anopilla ja vävyllä. Ja helpotuksen tunnetta siitä että minun ei tarvitse saada sitä vaikeaa ihmistä hyväksymään minua ja ratkaisujani. Enhän voi antaa oman elämäni päätösvaltaa ja vastuuta toiselle ihmiselle, joka ei sitä kuitenkaan pysty kantamaan. Asian tekee vaikeammaksi se että olen ja joudun olemaan kyseisen henkilön kanssa tekemisissä joka päivä. On se puolison puhumattomuuskin asioita hankaloittava asia, mutta kun luottamus toiseen on säilynyt ja jotenkin ymmärtää ne sanattomat viestit ja joskus huomaa ne pikkuriikkiset palautteet arjesta on selvitty.

Vierailija

Tunnen aivan kehossani tuon jutun:anoppi-vävy ongelma.Et-lehdessä.Itselläni sut samanlainen juttu vävyn kanssa.Emme ole läheisiä,eikä koskaan tullakkaan.Toisten vävyjen kanssa eri juttu.Kuitenkin minä olen aiheuttanut väli kuilun meidän välille.Minä en ole hyväksynyt häntä,eikä päinvastoin.Hän on aiheuttanut tyttärelle aivan valtavasti ongelmia.Enkä ikimaailmassa ymmärrä ,miksi ovat yhdessä?Meillä on ollut napit vastakkain jo yli 10v.
Kärsin tästä tilanteesta,vaikka olenkin yrittänyt muuttaa omaa ajatus tapaa,että se on heidän elämä.Mutta eihän se niin menen,koska sitten kun on vaikeaa ,tytär minulle purkaa asiat...no,miten se on vaan heidän elämää....??

Vierailija

Puhumatta paras, sanoo sananlaskukin...
Toiset on niin outoja ettei niitten kanssa VOI puhua...

semmosta tuuleen huutamista.....sanat häviää matkalla.....
toinen tuijottaa mitään älyämättä, kuin mieltä vailla....
puhu siinä sitten?

Vierailija

Lainaus:

Puhumatta paras, sanoo sananlaskukin...
Toiset on niin outoja ettei niitten kanssa VOI puhua...

semmosta tuuleen huutamista.....sanat häviää matkalla.....
toinen tuijottaa mitään älyämättä, kuin mieltä vailla....
puhu siinä sitten?

Hyvin kiteytetty. Totta on tuokin varmasti.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat