Seuraa 

Haluaisitko keskustella kanssani elämästä ,yksinäisyydestä,ystävyydestä..
Kaipaan ystävää ajatuksille.Olen naimisissa ja lapset lentäneet pesästä. Juttuseuraa olis kiva saada. anonyymi

Sivut

Kommentit (45)

ystävän kaipuu

Haluaisitko keskustella kanssani elämästä ,yksinäisyydestä,ystävyydestä..
Kaipaan ystävää ajatuksille.Olen naimisissa ja lapset lentäneet pesästä. Juttuseuraa olis kiva saada. anonyymi

Ajatuksien vaihto elämästä, yksinäisyydestä ja ystävyydestä olisi varmaan kanssasi antoisaa. Olen vielä tottumaton
tämän foorumin käytössä, mutta haluaisin oppia ja löytää tämän kautta mielekästä keskusteluseuraa.
Lähetän tämän tarjouksen vastaukseksi sinulle.. nimimerkille "ystävän kaipuu"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ystävän kaipuu

Haluaisitko keskustella kanssani elämästä ,yksinäisyydestä,ystävyydestä..
Kaipaan ystävää ajatuksille.Olen naimisissa ja lapset lentäneet pesästä. Juttuseuraa olis kiva saada. anonyymi

Ajatuksien vaihto elämästä, yksinäisyydestä ja ystävyydestä olisi varmaan kanssasi antoisaa. Olen vielä tottumaton
tämän foorumin käytössä, mutta haluaisin oppia ja löytää tämän kautta mielekästä keskusteluseuraa.
Lähetän tämän tarjouksen vastaukseksi sinulle.. nimimerkille "ystävän kaipuu"

Hei nimim. Ystävän kaipuu,
Laitahan itsellesi tuo yksityisviestimahdollisuus ja sinä anonyymi,
jos rekisteröityisit, niin keskustelunne sujuisivat mukavammin ja helpommin.
Varmaan muitakin näistä aiheista kiinnostuneita löytyy.

Mukavaa kevään odotusta, huomenna ollaan jo maaliskuussa :)

Kaipailit ystävää ajatuksille joten ajattelin vastata sinulle koska itsekin olen ystävää vailla. Nettiystävyys on minulle uusi asia mutta siksi ajattelinkin kokeilla josko näinkin voisi löytää ystävän tähän yksinäisyyteen.

Hei!
Ei ihan sama tilanne mutta lapset kuitenkin jo isoja.. ja osa on kyllä jo lentänytkin pesästä. Ajoittain kaipaan ystävää, sillä kuitenkin sitä kokee yksinäisyyttä ja kaipaa sellaista aikuista seuraa joka ei kuulu ihan tavalliseen arkeen. Vaihdetaan yhteystietoja mietitään keino mikä olisi mukavin kommunikointiin. ??

Hei kaikki,
Kyllä olisi tosiaankin mukavampi kirjoitella, kun ihmiset rekisteröityisivät. Tuo anonyymi on niin persoonaton nimimerkki!
Harvalla on liikaa todellisia ystäviä!
Terveisin Aluisa

Kyllä nimimerkki ois minustakin kivempi juttu, kuin anonyymi. Ystävän kaipuu täälläkin. Vois vaihtaa ajatuksia maan ja taivaan väliltä.

terve täällä hessuli.
haen ystävää johon voi luotaa. olen avoin ja rehellinen. minä olen hoitanut vaimoani 2 v omashitajana. vsaimo
sairastaa pikkiu aivomaratumaa. olen joskus ajatellut,kun ei ole paljon tosi ystäviä. että saisin sähkäöpostinkautta.
en juo ollenkaan alkoholipitoisa aineita. tupakan lopetin 23 v sitten. olen ollut joskus merrellä tössä.
ollin7v ja 1vosi laivastos armeijas. tampereella olin tössä 23v tampellassa.harjavallassa saunut 11 v.minulla
ei ole tosiaan tosi ystävää jolle vois luottamuksellisesti puhua.olen uskononllisuus mielinen,mutten mikään kiihko.
toivoisin että ottasit yhteyttä, minuun hellään ja rakastavaan ihmiseen. rakkaus on tärkeintä tässä maimas.

Yksinäisyydestä.

Yksinäisyyden kokeminen on melko jännä juttu, kun ihminen voi kokea sitä myös keskellä ihmisjoukkoakin!!

Yksinäisyys ja yksinäisyyden kokeminen on näköjään kaksi eri asiaa. Olen tässä viime aikoina seurannut kahta iäkkäämpää ihmistä (80+), he ovat kumpikin jääneet leskeksi kymmenen vuoden sisällä, eivätkä ole keskenään tekemisissä, asuvat siis kumpikin tahollaa. Heillä on harrastuksena seurakunnan kerho/messu ja kummallakin käy lapset ja lapsenlapset viikoittain ja välillä joka päiväkin. He vierailevat naapuriston ikäihmisten luona jne. jne.
Eli meikäläisen (50+) näkökulmasta touhua monenmoista, mutta yllätys yllätys, kumpikin valittaa ja pitää omana suurinpana ongelmana YKSINÄISYYTTÄ!!!
Olen itsekseni pohtinut tuleeko tuo yksinäisyyden tunne tässä iän myötä vain kasvamaan itselläkin vaikka tapaisikin toisia ja harrastaisi kaikenlaista!
Kuuluuko tuo tunne normaaliin vanhenemiseen?

"Yksin olet sinä ihminen kaiken keskellä yksin"!

Yksin oleminen ja yksinäisyys eivät mielestäni kulje käsi kädessä. Minä pidän myös yksin olemisesta, enkä koe olevani yksinäinen. Joku toinen on hetken yksin ja tuntee olevansa yksinäinen.
Kait se on jotenkin siitä kiinni, miten kukakin viihtyy ja kokee omanlaisekseen.
Monta kertaa olen vähän huolissanikin seurannut tuttavapariskuntia, jotka ovat kaikenaikaa yhdessä. Jotkut jopa tekevät samaa työtä, ja myös vapaa-ajat ollaan tiiviisti aina yhdessä.
Eivät kuulema osaa nukkuakaan jos toinen jostain syystä (esim. työn takia joutuu pakostakin olemaan poissa kotoa). Olenkin joskus yrittänyt hienovaraisesti kehottaa opettelemaan myös olemaan itsekseen, nyt kun se on vielä ns. vapaaehtoista. Pitkän parisuhteen jälkeen voi olla kaiken surun keskellä todella raskasta alkaa opettelemaan yksinkin olemista ja oppia huolehtimaan kaikista asioista.
Toki ymmärrän, jos joku tuntee itsensä yksinäiseksi ja kaipaa seuraa. Silloin sitä on etsittävä juuri monista kerhoista ym. yhteisistä jutuista. Voihan olla, että sieltä löytää vielä syvemmänkin ystävyyden.

Lainaus:

Yksinäisyydestä.

Yksinäisyyden kokeminen on melko jännä juttu, kun ihminen voi kokea sitä myös keskellä ihmisjoukkoakin!!

Yksinäisyys ja yksinäisyyden kokeminen on näköjään kaksi eri asiaa. Olen tässä viime aikoina seurannut kahta iäkkäämpää ihmistä (80+), he ovat kumpikin jääneet leskeksi kymmenen vuoden sisällä, eivätkä ole keskenään tekemisissä, asuvat siis kumpikin tahollaa. Heillä on harrastuksena seurakunnan kerho/messu ja kummallakin käy lapset ja lapsenlapset viikoittain ja välillä joka päiväkin. He vierailevat naapuriston ikäihmisten luona jne. jne.
Eli meikäläisen (50+) näkökulmasta touhua monenmoista, mutta yllätys yllätys, kumpikin valittaa ja pitää omana suurinpana ongelmana YKSINÄISYYTTÄ!!!
Olen itsekseni pohtinut tuleeko tuo yksinäisyyden tunne tässä iän myötä vain kasvamaan itselläkin vaikka tapaisikin toisia ja harrastaisi kaikenlaista!
Kuuluuko tuo tunne normaaliin vanhenemiseen?

"Yksin olet sinä ihminen kaiken keskellä yksin"!

Totta yksinäiseksi itsensä tunteva voi olla yksin vaikka porukkaa olisikin ympärillä, toisaalta tuo kuvaamasi 80+ yksinäisyys mitä oletettavammin johtuu siitä että jos ja kun on elänyt pitkän parisuhteen kunnes sitten esim.kuolemankohdatessa jääkin sinne kotiin yksinään niin vaikka vierailijoita kävisikin silti sieltä kodista puuttuu se rakas elämänkumppani ja jäljelle jäänyt puoliso ihan oikeutetustikin tuntee olonsa yksinäiseksi.

ystävän kaipuu

Haluaisitko keskustella kanssani elämästä ,yksinäisyydestä,ystävyydestä..
Kaipaan ystävää ajatuksille.Olen naimisissa ja lapset lentäneet pesästä. Juttuseuraa olis kiva saada. anonyymi

Minäkin olen naimisissa ja lapset jo pois kotoa,mies päivät töissä ja illat sohvalla joten tunnen itseni yksinäiseksi välillä ja kaipaisin juttuseuraa ja jopa lenkkiseuraa jos paikkakunta olisi yhteinen! anonyymi

Minäkin haluaisin juttuseuraa. Olen eläkkeellä kaukana omaisistani ja ystävistäni. Mieheni jäätyä eläkkeelle muutimme vieraalle paikkakunnalle ja kaikki tuttu entinen jäi. Täällä meitä muualta tulleita ei ole otettu mukaan ja niin minulla on ollut ainoa seuralainen tuo ukko-kulta ja tietokone.Jos haluat vaihtaa aatoksia kanssani niin ota yhteyttä näiden viestien välityksellä.

Näin se vaan joskus on, että kaksinkin voi olla melko yksin. Yritä vaan Sirkkis mennä mukaan johonkin kerhoon, kyllä sieltä varmasti löytyy ystäviä ja yritä "herätellä" sitä ukkokultaasikin!
Terveisin Aluisa

Tuo elämä on sellaista kun elää hiljaisen miehen kanssa niin vanhetessa siitä on tullut vielä hiljaisempi. Stä paitsi haluaisin elämääni juttelua naisnäkökulmasta. ei miesten kanssa voi puhua samalla tavoin. Joskus tuntuu ,että en osaa enään oikein ilmasta itseäni kun olen jo 12 vuotta elellyt hiljaisesti.
Täällä nuo kaikki ryhmät ovat liikaa jonkinlaisen uskonnon sidosryhmiä. Rehellistä jonkinasian ryhmää ei ole. Tarkoitan poliittissävyiset ovat aina aloittaneet hartaudellä tilaisuuden. Puolue kantaa katsomatta. Ikäihmiset teki retken ja ilmoituksessa kerrottiin sen olevan kulttuuria. Vaan toisin kävi. Koko matkanajan veisattiin ja perillä mentiin kirkkoon ehtoolliselle. Monissa kerhoissa joita olen kokeillut on paljon noita hurraa uskovaisia tai lestaadiolaisia. Niissä on puheen aiheet heidän ehdoilla muuten ne tulee silmille. Kokemusta on !!!
Anteeksi pitkä purnaus, totuus on ,että olen erilainen. Olen avoin kaikelle yhteiskunnassa ja erittäin sosiaalinen. Nyt se on padottu ja netissä saa sanoa jopa ajatella.

Heippa ,etsin yksinäisyyteeni ystävää ,olen yksinhuoltaja , mutta kaipaa kaveria ,voitas jutella mistä vaan ja olishan mulla mesee jonka kautta olis mahdollisuus aloitta tai sähköposti osoite ,eikä ystävää ole helppoa löytää ja sopivaa ,luonteen mukkaan jos sen löytää !!

Hei ,minusta saa ystävän ,vaikka koskaan tiä minne se johtaa .Mutta ystävä on se jolle vois jutella asioita jotka on luottamuksellisia

Olipas hauskaa kun yksi rohkea uskaltautui juttu kaveriksi. Näin netissä on tuo tutustuminen vaikeaa ja toisaaltaan vaivatonta. Minun kynnys on jotenki muuttunut ja olen tullut varovaiseksi vieraita ihmisiä kohtaan. Liian monta pettymystä. Vaan vaihtakaamme ajatuksia näin yleisellä tasolla jos sävel soi ja tunnistamme sen mikä että.......

Tosi on. Minä jäin pitkän avioliiton jälkeen yksin muutama vuosi sitten ja kyllä tämä elämä on vieläkin hakusessa. Vielä olen muutaman kuukauden mukana työelämässä, mutta sen jälkeen pitäisi jotain mielekästä keksiä. Kaikkia kerhoja ja kursseja olen vähän katsellut syksyä silmälläpitäen.
Niin, kyllä ystäviäkin on, useat kuitenkin pariskuntia, joilla on ihan omat juttunsa. Tämä nettikeskustelukin on minulle ihan uusi juttu. Varmaankin ihan mukava, kunhan "sisään" on ensin päässyt.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat