Vierailija

Hei!
Olen saanut kärsiä pitkän aikaa tällaisesta ilmiöstä.
Voitko neuvoa, miten pääsee eroon tällaisesta ihmisestä jättämättä omaa kotiaan?
Olen yrittänyt neuvoa, kiukutella, olla hyvä, ja käynyt keskusteluja, mutta turhaan.
Viimein hain avioeron, mutta ilmeisesti liian myöhään, koska hän ei sitä tahdo ymmärtää todeksi.
Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Sanotaan, että yleensä "se on mies", mutta oletteko tavanneet ketään naista, joka olisi ihan sairaanloisesti narsisti?
Kirjoitellaan, josko löydän vähän helpommin tälle sivulle ensi kerralla.

Sivut

Kommentit (244)

Juu, vastaan sulle siitä kyseisestä vaikeasta nykyajan hengestä! Tiedän, että on naisiakin tällaisia, mutta se on ajoittain ilmennyt koska en asu sen henkilön kanssa. Mutta vaikeaa on koska ei itse tunnista sitä tilaansa.

olen paljonkin lukenut siitä vaikeasta Narsismista. Lue sinäkin siitä joitakin julkaisuja esim. " Markku Salon " Varo Narsistia!" Siinä hän kirjoittaa omasta kokemuksestaan kuinka paljon hän näiden henkilöiden kanssa joutuu vastakkain omassa ammatissaan eli Asianajajana oikeussalissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

olen paljonkin lukenut siitä vaikeasta Narsismista. Lue sinäkin siitä joitakin julkaisuja esim. " Markku Salon " Varo Narsistia!" Siinä hän kirjoittaa omasta kokemuksestaan kuinka paljon hän näiden henkilöiden kanssa joutuu vastakkain omassa ammatissaan eli Asianajajana oikeussalissa.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta yhden ystävättären mies on kyllä
täydellinen narsisti ja olen paljon ikäänkuin "tukihenkilönä" kuullut tästä ilmiöstä.
Tosi vaikeaa on eläminen narsistin kanssa. Useimmat ovat kai miehiä, mutta kyllä
varmaan naisistakin löytyy narsisteja, miehet eivät ehkä vaan niin avoimesti kerro
siitä. Eroon kyllä täytyisi päästä tällaisesta henkilöstä.
Yllä olevassa viestissä olikin mainittu tuo "Varo narsistia" ja muutakin hyvää luettavaa
löydät vaikka googlen avulla. Myös Narsistien Uhrien Tuki ry on olemassa.

HEI!

Olen itse juuri samassa tilanteessa. 40 vuotta kestänyt parisuhde on loppusuoralla. Silmäni aukesivat vähän hitaasti asian suhteen. Tyydyin kaikkiin vaatimuksiin moitteisiin ja uskoinkin jo lopulta, että olaen arvoton niin naisena ja ihmisenä.
Viimein järki tuli avuksi ja ystävät, joille kerroin tilanteestani. Ei kannata jäädä pohtimaan yksi asiaa , vaan hakea oikeaa tieatoa ja tukea itselle. Mene nettiin hakusanalla narsismi, sieltä löydät tiedon ja ohjeitakin kuinka kannattaa toimia. Mitään haaveita toisen muuttumisesta keinoilla, joita olet käyttänyt , ei ole toivoa.
Sen oletkin jo oivaltanut, että tälläisellä ihmisellä on vahva uskoa omasta itsestä, joka ei ole realistinen. Käyttävät toisia ihmisiä härskisti hyväksi keinolla millä hyvänsä,a useimmiten alistamallla toisen ihmisen mollaamisella ja tyhjäksi pumppaamisella.

Oletko lukenut Markku Salon kirjan Varo narsistia.

Terveisin Ritva Lahdesta.

Minulla oli narsistinen työnantaja, kun olin nuori ja elämäni 2. työpaikassa, jossa tein asiakaspalvelu tehtäviä. Voisin kertoa pitkänkin stoorin tästä tapauksesta. Olin itse vielä jotenkin huoleton, enkä tajunnut mistä on kyse. Vanhemmat työntekijät valistivat minua siitä, mikä tätä työnantajaa vaivaa. Toisaalta hän osasi olla joskus tosi mukavakin, ja kehui meitä maasta taivaisiin, ja seuraavana päivänä oli taas eri ääni kellossa.. Tässä työpaikassa minä en kauaa vanhentunut, vaan lähdin takaisin koulunpenkille. Ihmettelin, mikä sai vanhemmat työntekijät työpaikassa pysymään (ja joskus jopa itkemään taukohuoneessa).

Narsistisia luonteenpiirteitä on aika monilla, mutta täysverisiä narsisteja lienee pari, kolme prosenttia ihmisistä. Jo parikin narsistista piirrettä tuottaa vaikeuksia kumppanille. Ja kyllä naisissakin narsisteja on. Itselläni on kokemusta (naispuolisesta) työtoverista, jonka parina työskentely oli todella haasteellista. Myös äitini on aika selvä narsisti; oiva syyllistäjä ja manipuloija.
Niin kauan kuin jaksoin ihailla narsistista työtoveriani, meni kaikki suht. hyvin. Kun sitten silmät vähitellen aukesivat, alkoivat vaikeudet. Narsistissahan ei koskaan ole vikaa, vikaa on aina muissa tai sitten olosuhteissa. Narsisti ei ole valmis muuttamaan työtapojaan (sillä niissähän ei ole mitään vikaa), ja neuvotteluissa edetään hänen ehdoillaan. Lopulta jätin työpaikkani, kun väsyin jatkuvaan vääntöön työtoverini kanssa.
Toivon sinulle paljon voimia eroprosessin läpiviemiseksi.
Hanni-Elli

Kuulostaa tutulta.
Minulla on useammalla ystävällä avioliitossa samanlainen henkilö. Kyllä niitä löytyy niin miehissä kuin naisissa, ei se sukupuolta katso. Pahinta näissä on parantumattomuus ja se etteivät itse sitä tiedosta. Tämä on sairaus jolle he eivät itse voi mitään ja ei liity minusta mitenkään tämän ajan itsekkyyteen, jota kyllä on myös paljon.
Olen itse elänyt sairaan miehen kanssa ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin muuttaa erilleen, koska siinä menee omakin mielenterveys kun yksipuolisesti yrittää ratkoa ongelmia, puhumattakaan mitä vaurioita se aiheuttaa lapsille.. Aivan oikean valinnan minusta olet tehnyt. Emme me näille mitään mahda!
Tärkeintä mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, on vaan tehdä päättäväisesti sen minkä on aikonut. Hakee apua itselleen, että selviää siitä kaikesta kokemastaan ja pääsee itse eheytymään. Itse olen lukenut paljon ja saanut ystäviltä apua. Ovat jaksaneet kuunnella pahimpana aikana.
On myös olemassa vertaistukiryhmiä joissa omaiset saavat tukea keskustelemalla toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Ne on iloisia ja antoisia iltoja. Arjessakin jaksaa paremmin ja ennen kaikkea saa kokemuksen, etten ole yksin vaan meitä on muitakin!!
Ajan kanssa löytyy myös omaiselle apua ja keinoja hänen selviytymiseen eteenpäin.

Hei!
Narsismihan on tosi koettelevaa. Minusta paras tapa on välttää sellaisia ihmisiä. Ehkä he oppivat yksinäisyydessään ajattelemaan muitakin, mutta joskus eivät. Joskushan meissä kaikissa ilmenee narsismin oireita tietenkin, mutta uskon että voimme parantua siitä menemällä itseemme ja haluamalla muuttua. Mielestäni paras tapa on antaa elävän ja rakastavan Jumalan Hengen muuttaa meitä Hänen Poikansa kaltaiseksi. :)

Hyvää päivän jatkoa ja voimia narsistien kanssa!

Hei.
Minä elin narsistin kanssa 30v.Mitkään keskustelut tai sopimukset eivät pitäneet ja tosipaikan tullen auttaneet.
Minun mielestä mikään konsti ei auta ,on toinen minkälainen tahansa.
Tälläinen ihminen ei osaa todellisuudessa ottaa toista huomioon ,hän voi olla yhtä hyvin mies ,kun nainen.
Mukavia ihmisiä noin yleisesti ,mutta kaikki asiat kuitenkin katsellaan oman itsen kautta.
Vetää puoleensa empaattisia ,toisen huomioivia ihmisiä, tämä kokemus minulla ,koska kaksi eroni jälkeistä ystävää myös narsisteja.Liika empaattisuus tuntuu ruokkivan narsistiluonnetta.

ruukku

Tervehdys!

Uskon samoin, ihmisen on mahdollista parantua vammoistaan, muutenhan kaikki olisi kuin ennalta määrättyä ja kirottua.Uskon rakastavan Taivaallisen Isän näkevän kaiken , mikä asia on vaikuttanut mitenkin, hän on oikea tuomari.ja näkee oikeuden mukaisesti koko ihmiselämän kirjon.
Olkoot vaikka kuinka risainen lapsuus, voidaan parantua. Miehelläni on psygiatri laittanut loppulausuntoihin, epävakaa persoonallisuus ja narsistisin piirtein.Ja hänet äiti laittoi lapsena lastenkotiin koska isäkin oli kuollut.
Aika parantaa haavat, mutta paraneminen tapahtuu alakerroksista ensin, mutta sattuu ja pakottaa kunnes saadaan kaikki eheäksi.

Hei !
Kyllä teillä on tullut hyviä kosketuspintoja narsismiin. Olen itsekin sitä mieltä, ettei kannata olla kovin pitkään narsistisen luonteen kanssa. Kunhan sen sitten aina huomaisi ajoissa.
Olen itse joutunut kärsimään, ja ihan liikaa, tällaisien ihmisten takia. Usein he hakeutuvat juuri empaattisten ihmisten läheisyyteen, omine tarkoitus perineen.
Valitettavasti he eivät parane, ja varokaa puhumasta heille mitään luottamuksella, sillä saatte sen päin kasvoja joskus sopivassa tilanteessa. Näin on vaikka sitten olisitte avioliitossa, heillä ei ole mitään rajoja sitten kun he haluavat oikein lyödä toista.
Minulle on ollut Taivaan Isän apu tosi ratkaiseva asia. olen ollut lapsesta saakka sen rakkauden ja armon läheisyydessä mitä Häneltä saan.
Jatketaan eteenpäin ja kirjoitellaan, hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille.

Hei!
Käyttääkö narsisti sellaisia keinoja ulkopuolisia hämätessä, että on muka näennäisen empaattinen. Tarkoitan että osaa kuitenkin manipuloida toisia uskomaan olevansa empaattinen, muut huomioon ottava.
Vaistoni usein puhuu exäni kohdalla enemmän tähän näennäisyyden puoleen. On saanut sillä tavalla minut usein lankaan, mutta uskon tekoihin. Nykyään luotan itsessäni ahdistuksen tunteeseen...eli kun olemme pakostakin tekemisissä yhteisten lastemme vuoksi, jos jossakin tilanteessa ahdistaa, vaikken aina heti ymmärrä miksi, kellot alkavat soida että nyt on jokin pielessä, ja melkeinpä aina olen ollut oikeassa...jotain on silloin ollut. Nykyään ne kellot alkavat soida hyvin olemattomista vinkeistä, että jälkikäteen vain ihmettelen sitä...eli kun toisen tuntenut kauan, tajuaa oma psyyke jo vähästä. Kuulostaako tämä yhtään tutulta?

Minusta tuntuu joskus, vaikka puheillaan, lahjonnallaa jne osoittaisi välittävänsä lapsistaan, siinä olisi muustakin kyse...että lapsetkin ovat hänelle jotain..kuin välikappaleita..vallanvälineitä. Voiko tällainen olla totta? Minun joskus vaikea, todella vaikea katsoa tällaista pahuutta todeksi, piilossa olevaa, ja varmasti siksi yritän itselleni uskotella olevani väärässä. Kun muutkaan ei sitä näe, ja jos puhuisin heille pelkääväni hänen olevan sairas, kävisi niinkuin hän joskus sanonut, että minä olen sairas. Eli OSAA manipuloida erittäin hyvin toiset ihmiset ja myös lapseni.

En tiedä, ehkä hän on lievästi sellainen tai sitten osaa sen niin hyvin naamioida. Minun elämääni se vain vaikuttaa siten, että joudun koko ajan olemaan varuillaan hänen suhteen. Yhteisten lastemme vuoksi en pääse hänestä koskaan eroon. Sen tiedän, että vaikka mitään en tälle tilanteelle voi, lastemme elämää hän ei pilaa, ei koskaan. Sen puolesta taistelen viimeiseen asti.

Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni ja tilanteestani juuri nyt! Sillä erolla, että en ole vielä jättänyt avioerohakemusta. Olen hölmönä odottanut, että puolisoni muuttuisi, mutta kuinka onkaan käynyt,
hän on muuttunut vain pahempaan suuntaan: kaikki hänen elämänsä huonot asiat ovat toisten syytä, hän ei enää keskustele, tiuskii vain aamusta alkaen. Jos lapsi ei vastaa hänen hyvää huomenta -toivotukseensa oikealla sävyllä, hän rähjää ja pilaa kaikkien aamun. Itse hän saa mennä hajamielisenä ja olla vastaamatta muille mitään. Hän vetää
esiin vanhoja asioita ja heittelee sopivissa yhteyksissä ilkeyksiä esim veljeni äkillisestä kuolemasta ja oman isäni mielenterveysongelmsita jne.
Olen väsynyt, epätoivoinen, yksinäinen tämän asian kanssa. En tiedä kenelle tätä kertoisin. Sukulaiset pitävät häntä erittäin miellyttävänä ja mukava ihmisenä. Lapsen takia yritän jaksaa aina huomiseen. Koti on kuitenkin koti lapsellekin.

Hei!
Minkä ikäinen miehesi on ja myös lapsesi. Jos lapsi on pieni, saattaa perheeseen tullut uusi jäsen myös vaikuttaa mieheen siten että esim masentuu. Tuntee jäävänsä kakkoseksi, omat lapsuuden ongelmat nousevat esiin, uusi elämäntilanne vaatii sopeutumista. Tai sitten ehkä on juuri jotain luonnehäiriöisen ongelmia.

Kehottaisin sinua ensikädessä hakemaan itsellesi apua ennenkuin väsyt enemmän, ja että varmasti teet oikeat ratkaisut. Ulkopuolisen kanssa puhuminen auttaa näkemään asiat oikein, ja ehkä yhdessä löydätte keinot ratkaista myös parisuhteen ongelmia mm. jos teitä auttaisi pariterapia. Puhun omasta kokemuksestani. Ero iso asia ja vaikka lopulta siihen päätyisittekin, olisi asioiden käsittely ennen ratkaisua sinun itsesi kannalta erittäin tärkeää. Myöhemmin kun menneitä asioita pohdit, sinua helpottaa surun keskellä se että ainakin omalta osalta yritit kaikkesi. Lämpimästi suosittelen. Hae tukea ulkopuolelta. Ehkä miehesikin heräisi ajttelemaan, että nyt pitää jotain tapahtua. Narsistit ei kyllä tajua mitään. Heidän kanssaan sama kuin löisi päätä seinään. Mutta kehoitan kuitenkin yrittämään aluksi. Eihän ikinä tiedä jos hän on masentunut ja siksi käyttäytyy noin.

Voimia ja rukoile Taivaan Isän apua elämääsi!

Tänä iltana tuli Radio Deissä hyvä ohjelma narsismista.
(Vapaasatama klo 20.05) Sattuikohan joku aiheesta kiinnostunut
kuuntelemaan? Eiköhän se myöhemmin ole ohjelma-arkistossa.

Hei!

Onpa mielenkiintoinen keskusteluketju, narsismi saa paljon pahaa aikaan. Jos tuo Radio Dei:n ohjelma jäi kuulematta sen voi kuulla uusintana lauantaina...itse en kuullut joten pitää olla silloin kuulolla, ei heillä ilmeisesti mitään arkistoa ole josta sen voisi netistä kuunnella.

"Vapaasatama
Vapaasatama on Suomen Vapaakirkon ohjelmasarja, jonka tarkoituksena on tarjota kuuntelijoille vapaakirkollisten ja muiden kristittyjen mielenkiintoisia haastatteluja. Toimittajana Päivi Saloranta.

Ohjelma kuullaan tiistaisin klo 20:05 ja uusinta lauantaisin klo 12:45 - 13:00 RADIO DEISSÄ."

Tarja

Lainaus:

Hei!
Minkä ikäinen miehesi on ja myös lapsesi. Jos lapsi on pieni, saattaa perheeseen tullut uusi jäsen myös vaikuttaa mieheen siten että esim masentuu. Tuntee jäävänsä kakkoseksi, omat lapsuuden ongelmat nousevat esiin, uusi elämäntilanne vaatii sopeutumista. Tai sitten ehkä on juuri jotain luonnehäiriöisen ongelmia.

Kehottaisin sinua ensikädessä hakemaan itsellesi apua ennenkuin väsyt enemmän, ja että varmasti teet oikeat ratkaisut. Ulkopuolisen kanssa puhuminen auttaa näkemään asiat oikein, ja ehkä yhdessä löydätte keinot ratkaista myös parisuhteen ongelmia mm. jos teitä auttaisi pariterapia. Puhun omasta kokemuksestani. Ero iso asia ja vaikka lopulta siihen päätyisittekin, olisi asioiden käsittely ennen ratkaisua sinun itsesi kannalta erittäin tärkeää. Myöhemmin kun menneitä asioita pohdit, sinua helpottaa surun keskellä se että ainakin omalta osalta yritit kaikkesi. Lämpimästi suosittelen. Hae tukea ulkopuolelta. Ehkä miehesikin heräisi ajttelemaan, että nyt pitää jotain tapahtua. Narsistit ei kyllä tajua mitään. Heidän kanssaan sama kuin löisi päätä seinään. Mutta kehoitan kuitenkin yrittämään aluksi. Eihän ikinä tiedä jos hän on masentunut ja siksi käyttäytyy noin.

Voimia ja rukoile Taivaan Isän apua elämääsi!

Olen yrittänyt ymmärtää vuosia. Tämä ei enää korjaannu. Nyt jatkan päivästä toiseen, kunnes keksin, minne lapsen kanssa muutamme yms. Nyt voimani ovat vähissä enkä jaksa työn lisäksi tehdä järjestelyjä. Voimat katosivat lopullisesti miehen uskottomuuteen. Viime keväänä mies ihastui eroamassa olevaan, lapsettomaan naiseen. Mies kielsi kaiken, vaikka näin jopa naisen lähettämät tekstiviestit (minun oli pakko raukkamaisesti ratsata puhelin; hävettää että sen tein, mutta nyt ainakin tiedän). Ei mies edes peitellyt tekstareita, mutta aina kun yritin ottaa asian esille, hän raivostui ja rähjäsi. Ennen joulua viestittely äkkiä lopahti. Pyysin taas, että hän kertoisi, mistä oli kyse. Hän raivostui ja syytti minua luulosairaaksi ym. Mikä siinä naisessa häntä kiinnosti? Ilmeisesti se, että naisella ei ole lapsia eikä hän halua lapsia (tämä kävi ilmi tekstareista). Miehenikään ei ole lapsirakas. Kuuluuko sekin narsismiin, että ei kykene rakastamaan omaa lastaan. Mies on se lapsi tässä perheessä ollut aina. Hän ei pysty suomaan lapselle lapsen paikkaa!
Oma äitinsä eli anoppini nostaa hänet jalustalle. Kun lapsemme on yrittänyt joskus kertoa mummolle, että isä huutaa ja on ilkeä, mummo puolustaa poikaansa ja suorastaan suutahtaa lapsenlapselleen. Kerran mummo jopa sanoi, että isäsi on aina oikeassa, teki mitä teki. Lapseni kysyi minulta, onko asia niin. Minä totesin, että kukaan ei ole aina oikeassa.
Ei edes isäsi. Mutta mieshän on olevinaan kaikkitietävä. Jos en itse eläisi keskellä tätä, ja lukisin tätä jonkun toisen kirjoittamana, niin en uskoisi, että tällaista voi olla olemassa. Ja että on joku rassukka naisihminen, joka ei osaa lähteä. Mutta - vielä minä nousen ja lähden. Olen ollut aika voimaton senkin takia, että veljeni nukkui pois äkillisen sairaskohtauksen johdosta. Isäni puolestaan otti kuoleman niin raskaasti, että vanhat mielenterveysongelmat palasivat. Hän tukeutuu minuun. Miten voisin kertoa isälle, millaista elämäni oikeasti on. Millainen vävy hänellä oikeasti on.

Tuo oli juuri myös minun exäni kohdalla sama asia. Hänen äitinsä puolusti sokeasti poikaansa lähes kaikessa. Sitten kun eräästä syystä syyttävät sormet osuivat myös anoppiini, ja epäilyt että mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä...olivat yhtäkkiä hänen miehensä ja poikansa syypäitä kaikkeen. Hän on aika voimakas persoona ja aika monesta suunnasta olen kuullut ettei hänestä pidetä..esim työpaikallaan. On hänessä hyviäkin puolia, mutta minun mielestäni hän on, jos suoraan sanotaan, raukkis. Rumasti sanottu, ja toivon hänellekkin kuitenkin hyvää elämässä. Näin ehkä nyt helpompi kuitenkin sanoa, kun ei tarvitse enää olla tekemisissä.
Sinun tarinasi kuulostaa niin tutulta. Tuon perusteella en usko kuin että vain ihme muuttaisi teidän parisuhteen ja miehesi. Uskon että tekisit ison palveluksen myös miehellesi muuttamalla pois. Ehkä elämän kova koulu muuttaa häntä sen verran, että joskus toisen kanssa tekisi asiat toisin, ja huolehtisi myös teidän lapsestanne oman osuutensa. Surullistahan eroaminen on yleensäkkin lasten kannalta, mutta joskus vain pakko, ja lopulta paras ratkaisu. Tämä maailma on kova, kylmä ja ruma monilta osin, ja on paljon asioita joille emme itse mitään voi vaikka kuinka haluaisimme. Täällä on vain jokaisen pyrittävä tekemään parhaansa ja se mikä kulloinkin oikein ja kaikille parasta. Kaikki eivät aina ymmärrä ympärillä toisen ratkaisuja, ja joskus saattaa tulla loukkaavia mielipiteitä ja asenteita sivusta, mutta ne on pakko vain sivuuttaa ja unohtaa itsensä ja läheistensä vuoksi.
Kuuntele sydäntäsi ja tee sen mukaan ratkaisut. Sinulla on lupa pitää itsestäsi huolta ja rakastaa myös itseäsi täysin, mikä on myös iso lahja lapsellesi. Toivon voimia sinulle!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat