Hyvät Ystävät!

Vierailija

Kuten huomaa,on tässäkin ystävähakupalstalla melkein vain naisia.Muutama mies.
Meitä ikääntyviä naisia on enempi ja olemme ehkä terveempiä ja aktiivisempia
muutenkin.
Treffi-ilmoitusten kautta olen jonkun miehenkin tavannut,mutta ne vähäiset menee
Ja loput eivät kiinnosta,tai ovat kukasta kukkaan hyppijöitä,etenkin,jos ovat vapautuneet
ja on ns."elämä elämättä".Ja sitten tyyppejä,joita ei riesakseen halua.
Tahtoo olla meidän ikäluokan miehissä paljon naisten jättämiä,jotka eivät pärjää ilman
huushollin ja itsensä hoitajaa.
Kun meillä "sodan jälkeen syntyneillä" on mukana lapsuuden taakat ja kokemukset.
Nyt on sitten kehitys hurahtanut vauhdilla ja me yritetään perässä pysyä.
Kun on ollut pakko aina selvitä.
Itsekkin olen kasvanut itsenäiseksi ja kun on ikänsä muista huolehtinut ja töitä raatanut,voisi toivoa,
että joku voisi minuakin vähän hemmotella ja kuunnella! Mutta onkohan esim.sellaista miestä?
Eiköhän ne roolit ole aina toisinpäin,tai ainakin suurin osa?
Että mitä sitä enää miesystävää,korkeintaan sellainen,jossa kumpikin huolehtii itsestään ja tavattaisiin
silloin tällöin harrastusten parissa ja pidettäis vaikka hauskaa!
Haluaisin talvella,terveydenkin takia lähteä aurinkoon. Mutta ei ole matkakaveria tai porukkaa?
Siellähän voisi olla pidempäänkin. On meillä niin pitkä ja pimeä talvi ja niveliä kolottaa.
Että ensi syksynä aurinkoon mukavan tai mukavien ystävien kera!

.

Kommentit (8)

Vierailija

Kirjoitit asiasta, mikä on tuttu jokaiselle 60+ naiselle. Meitä on paljon liikkeellä! Oli tapahtuma mikä tahansa, naisia löytyy kaksikolmasosan enempi kuin miehiä. Pidä siinä sitten hauskaa naisporukassa, ikäisesi miehet haikailevat kaksikymmentä vuotta nuorempia naisia ja mistä meille löytyy hyväkuntoisia veteraaneja tanssittamaan. Murheensa kullakin, mutta iloksi ja avuksi olemme läheisillemme, me hyväkuntoiset mummelit!

Vierailija

Näinhän se on! Panehan ystävänhakupalstalle etsintään mies 65-75 vuotta kulttuuririentoihin.
Ei yhtään hakuasi vastaavaa löydy, kokeiltu on. En minäkään haluaisi enää ketään passattavaksi
huusholliini, päinvastoin, mutta missähän ne miehet piileksivät. Esim. teatteriin, elokuviin
tai vaikkapa ulkoilemaan olisi mukavampi lähteä kavaljeerin kanssa, mutta minkäs teet!
Peräkamaripoikien onkin syytä pysyä siellä peräkamarissaan...

Enjamaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Näinkö se tosiaan on? Olen ollut jo kauan yksin ja yksinäinen elämän loppuosa ei tunnu kivalta.
Uskon kuitenkin, että niitä kunnollisia, yksinäisiäkin miehiä, jotka haluaisivat naisen rinnalleen, on jossakin.
Mistä me ne löydettäis???????????

Vierailija

Mistä me ne löydettäis ?Ne hyvät miehet. Siinäpä sitä kysymystä kerrakseen. Ei se helpolta tunnu, ainakaan jos haluaa ns.kulttuuri-seuraa.
Mikä siinäkin on, etteivät miehet osaa olla/tulla teatteriin tai elokuviin??? Tiedän noita yksinään eläviä miehiä
joita kultturin riennot eivät tippaakaan kiinnosta, vaan aina pitäis olla "baariin" menossa. Menkööt sinne yksinään,
on meilipiteeni.

Vierailija

Olen jo kauan sitten päättänyt hyväksyä yksinäisyyteni. Kun minulla ei ole enää haku päällä, tunnen itseni välillä jopa tyytyväiseksi, rentoutuneeksi, kenties onnelliseksikin.
Viimeisestä suhteesta tai suhteenpoikasesta on jo kolme vuotta aikaa. Ja sitä edellisestä taas viitisen vuotta. Pitkiä, yksinäisiä vuosia...
Olin suhteen päätyttyä lähinnä helpottunut, sillä en halunnut ristikseni pessimististä, aloitekyvytöntä (tosin kilttiä) sohvaperunaa.
Moni vapaaksi jäänyt miesressukka vain huokailee ja odottaa, että jostain tulisi nainen, joka pelastaisi hänet yksinäisyydestä ja tylsyydestä. Itse mies ei ole valmis panemaan tikkua ristiin oman onnensa eteen.
Sitten on näitä mahd. leskeksi jääneitä, jotka kyllä voivat olla aloitteellisia, mutta usein he hakevat naisesta itsekkäästi vain lohtua ja empaattista kuuntelijaa. Pari viikkoa sitten laivalla törmäsin tällaiseen tyyppiin: mies kertoi alta aikayksikön omasta surkeasta kohtalostaan, maustoi sitä kehuskelulla ("asun muuten Eirassa"), mutta minusta hän ei ollut juurikaan kiinnostunut.
Pitäisikö minun alkaa terapoida näitä masentuneita nyyhkijöitä? Kiitos ei.
Itse olisin kyllä tarvinnut elämäni varrella tukea ja vastuun jakajaa, mutta sellaista ei ole löytynyt. Hammasta purren on pitänyt yksin pärjätä, nyyh. Itse olen tehnyt sähkötyöt, rempannut asuntoa jne. Taidan kohtua sortua itsesääliin, mutta:
Alkuun palatakseni, onhan minulla silti ihan hyvä elämä, jos katson, ettei siihen välttämättä tarvita miestä...
Tässä iässä ajattelen näin, nuorempana olin ajoittain katkerakin.

Vierailija

Moni suomalainen mies ottaa mieluummin ulkomaalaisen naisen. Siellä ei ole vaatimustaso niin
korkealla. Suuri ikäerokaan ei haittaa mitään.
Tuntuu muuten käsitteenä kummalliselta tuo ihmisten rehellisyys kun senssipalstoilla jotkut
"rehelliset ja luotettavat" hakee salaista seuraa varatuista.

Vierailija

Kun tavallinen suomalainen mies ei kelpaa suomalaiselle hienohelma-naiselle ovat ns.
"liituraita-leot" vahvoilla. Onnea matkaan!

Vierailija

Etsivä löytää, näitä palstoja tarvitaan, niin keskusteluun ja ystävän kuin kumppanin löytämiseen. Ihminen on mysteeri itselleenkin, siksi ihmissuhteet eivät ole itsestäänselvyyksiä. Määrä ei tarkoita useinkaan laatua. Arvostan yhtä lailla niin mies- kuin naisystäviäni, kumpikin on arvokas minulle, sitä uutta parisuhdetta odotellessa on kerrankin yllin kyllin aikaa harrastaa ja retkeillä ystävien kanssa. Mistäpä me kukaan tiedämme koska täältä lähdetään tai kuka on se oikea - eletään päivä kerrallaan ja ollaan kiinnostuneita toistemme ajatuksista. Avoimin mielin löytää ystäviä vanhempanakin.

Ulla, 59 (leski muttei yksinäinen)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat