Aikuisopiskelu

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

RIEMULLISTA UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE

Onko palstoilla käsitelty aikuisopiskelua??? Blogiin olisin halunnut kirjoittaa, mutta en löytänyt paikkaa sille.

Itse opiskelen netissä. Olen opiskellut jo puolitoista vuotta. Mitä kaikkea itseopiskelu vaatii? Kovaa itsekuria se vaatii, ajankäytön tarkistelua vähän väliä ja kykyä uskaltaa kysyä asioista. Voi muistan ihan eka päivän, kun kysyin opettajalta, että mitä hän oikein koko tehtävällä tarkoittaa ja mikä se tehtävänanto oikein on!!! Ajan mittaan on ollut pakko tajuta se, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. On parempi heti kysellä kuin pyöritellä kysymyksiä mielessä eikä mitään valmista synny kun ei tiedä.

Tämä oli yksi syy miksi menin mukaan tutor-kurssille. Ollakseni vuorostani uusille oppilaille vastaamassa näihin kaikenlaisiin kiperiin kysymyksiin. Tässäkään asiassa en tajunnut, että tutorointi loppuu aika pian kurssin loppumisen jälkeen, koska uusi kurssi alkaa. Minä luulin, että kerran tutor - aina tutor. No hyvin minulla on mennyt, kunhan karikot sain alussa poistettua. Joka päivä en enää opiskele vaan pyrin tekemään yhtenä päivänä monta tehtävää ja sitten taas pohdin päässä asioita tai tutkin kirjoja ja yritän sisäistää uusia asioita.

Tässä iässä opiskeleminen ei aina ole helppoa. Kaikki asiat, paitsi ruotsinkieli, piti aloittaa alusta eikä oppiminenkaan käynyt mitenkään helposti. Paras keino minulle oli kirjoittaa kaikki vastaukset ensin käsin ja sitten tekstinkäsittelylaitteella ja viedä ne vasta sitten oikeille tehtäväpaikoille. Pelätä ei saa ja virheitä tulee, mutta niitä tulee kaikille. Parasta mitä voi tehdä on yrittää uudelleen ja uudelleen niin kauan, että ymmärtää mistä on kysymys. Minulle kävi psykologian kurssilla yhden tehtävän kanssa niin etten millään saanut sitä hahmotettua, en millään. Pyöritin tehtävää päässäni yötä päivää ja luin kirjoja, mutta se ei auennut. Lopulta jätin tehtävän ja tein muita asioita viikkoja ja sitten tartuin kynään ja tein sen tehtävän. Se meni hyvin läpi, mutta olisi kuitenkin voinut olla parempikin. Yleensä ne asiat, joita olen eniten pelännyt ovat sujuneet parhaiten. Johtuisiko se siitä, että niihin vain paneutuu syvemmälle, kun on hiukan epävarma ja sitä yrittää enemmän.

Toivon, että ottaisitte kantaa tähän aikuisopiskelu-asiaan tai kertoisitte omia kokemuksianne.

Kommentit (5)

Vierailija

Tulihan se minullakin nuorena Helsinkiin muuton aikoihin ajankohtaiseksi tuo "aikuisopiskelu".
Olin oppikoulun käynyt maaseudulla ( ns. supistettu yhteiskoulu ts. 5 luokkaa 4;ssä vuodessa) ja sitten tuli haettua Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon yli 10 vuoden oppikoulun lopettamisen jälkeen ja yllättäin minut hyväksyttiin oppilaaksi.
Koulua oli neljänä iltana viikossa, neljä oppituntia illassa ja koulu kesti oppikoulupohjaisilla 4 vuotta. Se oli perheelliselle tosi rankkaa aikaa koska siihen aikaan olin vielä normaalissa työssä ja lauantaisinki tehtiin silloin työtä joten vapaaksi jäi vain sunnuntai.
Sopii vain arvata kuinka helppoa alku oli kun ruotsin opettajakin sanoi että jatketaan siitä mihin oppikoulussa lopetettiin. Suomenkielen opettajakin keksi sen että meillä kangertelee lauseen jäsenyydet ja ryhtyi kokeiden avulla taitoa parantamaan. Neljän vuoden uurastuksen jälkeen sain kumminkin suoritettua merkonomin tutkinnon ja vaikka itse kehunkin niin ihan kelvollisin arvosanoin.
Sen jälkeen olen opiskellut työnantajan järjestämillä kursseilla, esiintymistaidon, johtamistaidon ym. muilla seminaareilla j.n.e.
Nostan kaikille aikuisopiskelijoille hattua ja toteaisin samalla sen kyllä kannattavan sekä henkisesti että jopa taloudelliseti vaikka joskus irvailtiin lehti-ilmoituksesta jossa haettiin ekonomia tai merkonomia tai muuten vain reipasta miestä töihin!
Nyt jo 74v."ikinuori" eläkeläinen

Vierailija

En ole opiskellut mihinkään ammattiin, mutta 2009 syksyllä hakeuduin kansalaisopstontietotekniikan alkes kurssille.
Akaisemmin en ollu edes sormellani koskenut tietokoneeseen.Olin toki nähnyt niitä stä ei tarvinnut opetta.
Oliha se takkuista, mutta hyvän opettaja ohjausella edstyin. Alkuun olin arka, en uskaltanut klikata vaikka olisin kuitenkin osannut. Se kurssi kesti marras-joulukuun vaihteeseen. Jatkoa seurasi tammikuussa. Sen kävin. Siinä tuli taas uusia asioita ja kerrattiin sysyllä opittuja asiota. Helpommin ne jo keväällä jäivät mieleenkin. Kyllä se mieltä virkistää ja aivot tomivat paremmin. Kurssille lähdin testaamaan opinko vielä mitään uutta. Joskus tuntui ihmisten kohtelussa ettei sen pää toimi kun jalatkaaneivät ole kunnossa. Nyt syksyllä kävi kolmannen kurssin, nämä kurssit olivat jatkoa toisillen.
Kyllä mielestäni opiskelu kannattaa, se pitää mielen virkeänä ja saa uusia tuttaviakin. Tämä ryhmä kokoontui kerran viikossa 3tunti. Yhtään kertaa en ollut pois tunneilta.
Nyt olen kyllä ajatellut että en mene kevään kursseille.Yritän nyt hajoitella opittua ja kun ei ole keneltä kysyy, on pakko ottaa asiosta itse selvää. Ehkä minulle tuli vähä väsymystki. Matkaa kun sinne on liki 30 km yhteen suuntaan
Syksyllä saatan taas mennäkkin jos Ikäihmisille löytyy sopivia tietotekniikan kursseja.
Suosittelen kaikille aikusille opiskelua itseä kiinnostavista aiheista, ikään katsomatta.Itse olen liki 70 v.

Vierailija

Kerrassaan mainiota, että olet mukana tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa. Itse olen myös arka tekemään mitään suuria asioita. Eli jos on isompi asia kyseessä, kuten jokin ohjelmointiasia, niin soitan tuttavalleni, joka on koulut käynyt ja joka tulee ja tekee sen asian hetkessä. Minä sitten viikon kuluttua lähetän hänelle sähköpostia, kun jo puolet olen unohtanut. Tämä koneeni on vasta pari kuukautta vanha ja tällä viikolla, toivottavasti, tulee tietokonehuoltomies ja laittaa koneelleni pari ohjelmaa, joita en itse uskaltanut tehdä. Tai yritin, mutta kone alkoi kysellä niin vaikeita, että luovutin.

Minulla aukesi aivan uusi maailma, kun sain ensimmäisen tietokoneeni joitakin vuosia sitten. Rakastan kirjoittamista ja nytkin nousin keskellä yötä tänne kirjoittelemaan, kun en saanut unenpäästä kiinni. Muutaman tunnin kun täällä istuu niin mukavasti alkaa nukuttaa.

Vierailija

Minuakin on alkanut aikuisena opiskelu taas kiinnostaa, kun jäin eli pääsin sairauteni vuoksi eläkkeelle.
Nyt sitten olisi aikaa ruhtinaallisesti!
Mutta, mutta....
Olisiko vinkkejä, mitä voisi netissä opiskella?
Sairaus rajoittaa liikkumista ja kulkemista, joten opiskelu olisi netissä paremmin toteutuva.
eikä olisi stressiä aikataulun ja avustajien kanssa...

Kesällä tän koneen sain ja pohjana oli viime vuosituhannella käyty
lyhyt ATK-kurssi -eli osasin sulkea ja avata koneen ;D
Sitkeästi olen puurtanut ja jotain koneen käytöstä oppinutkin.

Esikoinen osaa koneen käytön,ja välillä kyselen puhelimessa apua.Tai sitten a-pu-va! :)
Viimeeksi hän totesi"Herrajumala, ikinä en oo tommosesta ongelmasta kuullutkaan!"
Kehotti sammuttamaan koneen ja aloittamaan alusta.....Ongelma poistui..eikä uusiutunut enää.

Onko kenenkään muun kone ikinä täräyttänyt kuvaa "kyljelleen" eli piti katsoa läppärin näyttöä pää vinossa, kun
näppäimistöäkin piti käyttää...? ;D

Vierailija

Opiskelin viimeksi aikuisena kolme ja puol vuotta sitten työn ohella , vanhustyön erikoisammattitutkinnon. Ja ajattelin , jotta ikinä en enää koulun penkille mene, rankalta tuntui vuorotyöt ja opiskelu yhdessä.
No , kohta aloitan opiskelut avoimessa yliopistossa ja tietinkin töiden ohella. Tietokoneen käyttötaitoni on vajavainen,muutenkin lukihäiriö kiusaa aina silloin tällöin. Onneksi vierelläni kulkee avomies joka yrittää auttaa parhaansa mukaan. Opiskelu ei ole itseisarvo, haluan vaan kehittyä ja opiskella uutta jotta osaisin neuvoa ja auttaa muita.Sitäpaitsi, näin keski-iän kynnyksellä haluaa laitta itsensä likoon ja ehkä täyttää jonkilaista tyhjiötä.
Saa nähdä miten käy.
Ehkä muistisäännöksi meille kaikille aikuisopiskelijoille: pitää myös olla muuta elämää kuin opiskelu .
t.janttukatriina

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat