ET kysyy: Kerro muistosi leivästä

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Milloin söit viimeksi vastaleivottua leipää? Oliko se pala sopivasti hapatettua ruisleipää, rapeakuorinen sämpylän tai mehevä vuokaleipäviipale?

Oliko suussa sulava leipä itse tehtyä vai tuoreeltaan leipomosta ostettua? Mikä teki nautinnosta ainutlaatuisen?

Kerro parhaat muistosi leivästä tähän ketjuun tai osoitteella et-lehti@sanomamagazines.fi.

Parhaat leipätarinat julkaisemme ET-lehdessä numero 3.

Terveisin
Sari Alho
verkkotoimittaja

Kommentit (12)

Vierailija

Niin hyvää ruisleipää,kuin iso-äitini aikoinaan teki,en ole milloinkaan saanut.Vieläkin,kun palaan muistoissani kauas,kauas lapsuuteen,mieleeni tulvii monet muistot ja näen silmissäni,miten iso-äitini alustaa suuren taikinatiinun ääressä ruisleipä-taikinaa ja lopuksi hän kuvioi taikinan päälle ristinmerkin siunaukseksi ja kiitokseksi viljasta,niinkuin hän kertoi.
Leipomispäivä oli kuin juhlapäivä,koska silloin sai aina ihanan lämpimää tuoretta leipää.
Isovanhempani opettivat,että leipää pitää kunnioittaa,sillä vilja ei ole itsestäänselvyys.
Pulavuodet kokeneena he tiesivät mistä puhuivat.
Iso-isäni oli myös hyvin tarkka siitä,että leipä piti laittaa aina oikein päin.
Kun iso-äidistäni aika jätti,niin jäi myös vastapaistetut omatekoiset ruisleivät tekemättä.
Äitini oli työ-elämässä,eikä hänellä ollut aikaa ruisleipien tekoon,sillä meidät lapsetkin (4) piti hoitaa.
Viikonloppuisin äidilläni oli leipomispäivä,jossa minä olin myös usein apuna,silloin tehtiin usein sämpylöitä ja pullaa,.
Teimme monta pitkää pitkoa,josta veljeni kävivät aina salaa leikkaamassa paksuja paloja ja sen lisäksi he sivelivät niiden palojen päälle runsaasti voita,kyllä ne minullekkin kelpasivat.
Äitini ei ollut koskaan vihainen,vaan sanoi,että on se hyvä,että lapsille maittaa.
Entäs sitten minä.No,alussahan minäkin leivoskelin ja opetin omille lapsilleni pullien tekoa.
Pitkot vaan olivat vaihtuneet jo pikkupulliin,koska ne oli helpommat tehdä.Nuorempana tein kolmivuorotyötä,enkä aina jaksanut ajatella omatekoisen pullan tekemistä.
Aika paljon tuli ostettua valmista pullaa,mutta kuitenkin aina kunnon vehnästä,eikä mitään viinereitä.Nyt kun tuota aikaa olisi enemmän leipomiseen,niin täytyy sanoa,että tuo mukavanhalu on kyllä voittanut ja aina tietyn leipomon tuotteita käymme heti aamuisin ostamassa,kun" tuoreenleivän-hammasta" kolottaa.
Paljon tulee leipää ostettua kaupasta ja matkustaessamme etenkin kotimaassa,pyrimme tuomaan tuliaisiksi paikallisten leipomojen leipiä.
Itse suosin kuitupitoisia leipiä ja sellaisia,missä on esimerkiksi paljon siemeniä.
Ruisleipääkin voi myös laittaa leivänpaahtimeen,siitä tulee hyvän maun lisäksi myös hyvä tuoksu.
Tyttäreni leipoo jonkun verran,harvakseltaan.Niissä leivissä on sitten porkkanaa ja kesäkurpitsaa ja aurinkokuivattua tomaattia ja viikunaa esimerkiksi.
Niin se aika muuttuu.Jos olisi mahdollista,olisi mukavaa kuunnella,kun minun iso-äitini ja tyttäreni kohtaisivat ja keskustelisivat vaikka tuosta leipomisesta.

Vierailija

Kirjauduin,kun kirjoitin tuon edellisen tekstin,mutta siitä huolimatta se tuli anonyyminä.T: marjutti.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei kaikki kotona paistetun leivän ystävät,
Minulla ei ole muistoja isoäitien leivistä, mutta oma äitini paistoi ruisleipää joka lauantai piirakoiden ja lettivehnäsen lisäksi tavallisessa leivinuunissa niin talvella kuin kesälläkin. Kyllä oli mökki lämmin kesähelteellä, silloin ei näet ollut sähköhellaa täällä maalla. Nyt saan nauttia kotitekoisesta ruisleivästä jälleen, kun kotona on "leipuri " apuna, joka jaksaa alustaa leipätaikinan. Naapurista saamme ostaa kivimyllyssä jauhettuja luomuruisjauhoja, ihan erilaista tulee leipä kuin kaupan jauhoista. Voi tänäänkin on ihana leivän tuoksu koko huushollissa. Lämmin ruisleipäpalanen ja voita päälle ja kylmää maitoa, se onkin namia.
Muistan kyllä itse vielä nekin ajat, kun ruista sirpillä leikattiin ja kuhilaille laitettiin ja riihessä puitiin.
Näin Aluisa pakkasiltana

Vierailija

Parikymmentä vuotta sitten kotikadullamme oli pieni leipomo.
Aamuisin sieltä tulvi ihanat tuoksut, kun kuljin ohi.

Usein töihin mennessä kävin ostamassa tuoreet sämpylät kahvitaukoa varten, se oli sovittu
työporukan kanssa.
Sen leipomon ruisleipä oli niin hyvää, etten ole löytänyt muualta.
Isot leipomot haukkasivat senkin pikkuleipomon pois markkinoilta.
Vain tuoksut muistoissa jäi jäljelle ;)

Vierailija

Ennen ei leivän päälle laitettu,kuin voita ja se oli tosi hyvää.Nyt ei näe monenkaan syövän edes ruoan kanssa pelkkää leipää,vaan niiden päälle on kasattu vinot pinot juustoa ja makkaroita.
Aamu-ja iltapala leivän päälle päälliset sopisi paremmin.Ei se ihme ole,jos paino nousee kohisten.
Kyllä ruisleivän siivu maistuu tosi makoisalta,kun sitä hieman vaan lämmittää,sipaisee päälle vähän voita ja eikun syömään.

Vierailija

Minä leivon kaiken itse ja luomujauhoista.Leivon pari kertaa viikossa,ruisleivät erikseen ja pullan ja vaalean leivän erikseen.En ole kaupan leipiä suuhuni laittanut moneeen vuoteen.
Pidän leipomisesta ja siitä,että saan juuri sellaisia leivonnaisia,kuin haluan.
Teen usein aamuisin vielä teeleipiä,aamukahvin-tai teen kanssa.Ne ovat tosi ihania marmeladin kanssa syötynä.
Turha kai mainita,että perhekin pitää omatekoisesta leivästä.Tuttavat ovat kyselleet,miksen rupeaisi myymään leivonnaisiani,mutta toistaiseksi aion leipoa vaan perheelleni ja omaksi ilokseni.
Nytkin minulla on porkkanasämpylä-taikina nousemassa mikrossa.Ystävättäreni tulevat "ompelu-iltaan" ja ajattelin teen kanssa tehdä vähän sämpylöitä.
En ole kakku-leipuri,eli en paljonkaan perusta makeista leivonnaisista,muuta kuin pullista.
Nyt minä kyllä vähän kehunkin,sillä mieskin sanoi,että mikään ei voita minun tekemäni leivän makua.

Vierailija

Mie muistan ajan ku olin nöösipentu, mummo käv usein kylässä ja ol tullessaa ostanna kaupasta kauraleivän. Äit laitto sitä hälle kahvin kansa ja ko mummo ei hampaattomana suana syötyy kunnola nii palasista pit äitin leikata kuoret pois, ne sain mie, sihen äit sipas vähä kotona kirnuttuu voita piäle ja vot ko ol herkkuu. Äit paisto enne leivät ja vehnäset kotona samate piirakat ja kukkoset (nykysi ne niitä hienosti nimittäät karjalanpiirakoiks ja pyöröiks). Isompana ko ite sittä kävin itele leipurin ammatin, ni jossai vaiheessa leivoin ite ruisleivät ja letvehnäset. Ja ko miula ei itelä ou leivin uunii ni kävin tuttujen luona leipomassa leivät. Nyt en enee useempaa vuotee ou leipee paistanna, enkä het vuotee ou enee rukiista leipee pystynnä syömää. Viimeeks viime syssynä paistoin viä ite sämpylöitä ja vähä voisilimäpullijahi. Ei tosin enee pitäs leipoo ko jauhopöly mänöö henkee. Noo nyt ounnii pitännä taukoo, van. kohan täs männää nii eiköön tua tuas pitäne sämpylät paistoo kohan unehtuu viimese paistokerran ikävä ylläri. Viimeeks ko aukasin jauhopussin nii sielä vilistel hikalokuoriine (lähetin sen tutkittavaks jauhovirmale ja ne kerto kirjeelä mikä se ol). Sihi loppu leipomiset toistaseks.

T.suapisti

Vierailija

Minä muistelen kaiholla sitä,miten hyvältä ruisleivät ja hiivaleivät maistuivat,mutta en ole voinut enää pitkiin aikoihin niitä syödä keliakiani tähden.
Minulla on tiukka dieetti,eli kaurakaan ei käy.Teen kaiken maissijauhosta,hirssistä ja tattarista mm.
Eihän se ole sama asia,kuin lämmin ruisleipä,mutta tähän on tyytyminen.
"Namittelen" nyt näistä jauhoista tehdyillä leivillä ja sämpylöillä.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Muistan, kun äitini sairastui keliakiaan ja laktoosi-intoleranssiin. Minulle tuli miettimisen paikka, miten saan hänelle sopivaa ruokaa. Minäkin opin syömään tattaripuuroa. Tein piirakoitakin sopivista leipäseosjauhoista ja vesipuurosta tai perunasoseesta. Tein jopa joulutorttuja, pikkuleipiä ja kakkuakin. Itse en oikein enää siedä maitoa ja ruisleipäkin antaa oireita, joten edessä lienee sama tie.
Terveisin Aluisa

Vierailija

Minullakin on keliakia, todettu jo vuosia sitten.
Ihan kelvollisia sämpylöitä ja leipäsiä silti saan leivottua.
Mutta: ihana ruisleivän tuoksu saa minut kuolaamaan suorastaan...

Joskus näen untakin ruisleivästä ;D

"Uneksija"

Vierailija

Lapsuudessani leivät ja vehnäset leivottiin kotona,mitään ei ostettu kaupasta.
Omassa huushollissa leipominen jäi vähemmälle,mutta nyt olen taas innostunut leipomaan.
Ruisleipää en leivo,mutta paljon kaikenlaisia sekaleipiä ja sämpylöitä.Jauhoissa on valinnanvaraa ja on erilaisia siemeniä ja hedelmiä ,joita voi myös hyödyntää leivonnassa.
Perheeni suosikki on porkkana-sämpylät,niitä tulee tehtyä ainakin kerran viikossa runsaanlainen annos.
Omatekoisia korvapuusteja ei voita mikään,etenkin,kun ne on vielä voilla leivottuja.
Leipominen on ihan rentouttavaa puuhaa.On mukavaa selailla ohjeita ja kokeilla kaikenlaista uuttakin.

Vierailija

Muistan vieläkin lapsuuteni lauantait, kun äidin juuri leivottujen leipien tuoksua ei voinut vastustaa. Maitolasi, tuore hiivaleipä , muuta ei tarvittukaan. Jouluihin kuului piimälimppu ja jos muistan oikein juuresrieskat.
Äitini oli työelämässä, aika pitkään vielä lauantaisinkin . Leivät paistuivat sähköhellassa.
Taidon hän oli oppinut kotoaan , suulisesti. Tuohon aikaan leivontaohjeet - ja ruoka-ohjeet kulkivat perintötietona. Uskallan väittää niin myös osin nykyäänkin.Eri puolella Suomea leivottin vähän erilaisilla ohjeilla, ja erilaista leipää, siinä kai se rikkaus piilikin. Oma äitini on eteläpohjolainen, isäni satakuntalainen ja itse olen kasvanut keski-suomen rajamailla. Pohjanmaalta olen ominut juures- ja perunarieskat, satakunnasta kakon- hiivaleivän. Keski-suomen rajamailta ruisleivän ja vesirieskan.
Olen yrittänyt jäljitellä leipoissani lapsuuteni ja nuoruuteni leivän makuja.En ole onnistunut. Jotain on aina
jäänyt paitsi. Silti leivon usein.Leivon melkein sekaleipää, ja sämpylöitä. Joulunalla piimälimppuja, ne kuuluvat Jouluuni yhtä tärkeästi kuin laatikot ja kynttilät.
Jokin aika sitten pääsin maistamaan taas äitini leipomaa leipää, vielä nytkin se maistuu hyvältä.
Leivän täytyy antaa nousta kunnolla, paistua hitaasti, niin että kun ottaa sen uunista ja se on kevyt ja kopisee alapohjalta. Niinhän se oli äiti?

Nimimerkki janttukatriina

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat