VALTAVA HUOLI!

Vierailija

HEI!

LIENENKÖ AINOA IHMINEN JOKA ON NÄIN HUOLISSAAN KUIN MINÄ OMAISISTANI?
MEIDÄN SUVUSSA ON NYT RIITTÄNYT SAIRAUTTA IHAN LIIKAA.
ITSE MUREHDIN SAIRAIDEN SUKULAISTENI PUOLESTA NIIN, ETTÄ HULLUKSI TULEN.
ERITYISESTI NUOREN AIKUISEN SAIRASTELU ON HIRVEETÄ, KUN NÄKEE KUINKA TOINEN KÄRSII.
ENPÄ TOIVO KENELLEKÄÄN SAMAA HUOLEN TUNNETTA MITÄ ITSE KOEN.
NYKIN OLEN HÄDISSÄNI...

MITÄ TEHDÄ?

Sivut

Kommentit (20)

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Toisen ihmisen huolen määrää ei voi tietää, mutta et ainakaan ole ainoa joka kantaa huolta omaisten sairastelusta. Tuttua se on minullekin. Tiedän sen tunteen, kun luulee tulevansa hulluksi. sitä ajattelee, että kohta minä varmaan romahdan lopullisesti. Ei pysty näkemään muuta kuin ne murheet, ei saa nukutuksikaan ja kierre sen kun pahenee.
Onko sinulla luotettavia ystäviä joille voit puhua ja jotka ymmärtävät. Yleensä sellaiset jotka ovat itse kokeneet vastaavaa, ymmärtävät parhaiten.
Kysyt, mitä tehdä. Jos ei pysty omaistensa asioihin vaikuttamaan, on itsestään ja omasta terveydestään yritettävä kuitenkin huolehtia. Joskus voi ammattiapukin olla tarpeen myös itselle. Minä olen saanut helpotusta puhumisesta niille harvoille hyville ystävilleni joita minulla on. Minun ja omaisteni puolesta on rukoiltu. Asiat ovat nyt paremmin ja osaan taas iloita elämästä. Uskon, että rukoukset on kuultu.
Toivottavasti pystyin edes yhtään lohduttamaan. Toivottavasti myös joku minua viisaampi vastaa sinulle!

Voimia toivottaen, katinka.

Vierailija

Sairaus on usein myös läheiselle ihmiselle suuri kriisin aihe. Kannattaa ottaa yhteyttä kriisityöntekijöihin, he ovat myös tällaisten tilanteiden varalle. Kriisityöntekijöitä on mm. sairaaloissa. Ota rohkeasti yhteyttä. Sivullisen antama tuki on joskus läheisten tukea parempi, koska siihen ei liity tunnesiteitä.

Vierailija

Rukous on silta (J. Salminen- A-M Kaskinen)
------------
2. Joskus synkkä pelko hiljaa hiipii sydämeen. Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen. Pimeydenkin läpi kulkee rukouksen tie. Älä yksin pelkää - huolet Jumalalle vie. Rukous on silta luokse Jumalan. Rukous on polku luokse auttajan. Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen. Rukous tuo rauhan sydämeen.

3. Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla. Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja. Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin. Tarpeesi hän tietää sinuakin paremmin. Rukous on silta luokse Jumalan. Rukous on polku luokse auttajan. Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen. Rukous tuo rauhan sydämeen.

Vierailija

Olen ollut huolissani aikuisista lapsistani,
ja nyt olen huolissani jo heidän lapsistaankin.

Välillä en tosiaankaan osannut ajatella mitään muuta.
Sain kuitenkin hyviä neuvoja ,täältäkin :), ja nyt on huoli asettunut "normaaleihin"
mittoihin.
Mihin keskittyy,se kasvaa ja vahvistuu :siis huolikin :(

Olen päämäärätietoisesti keskittynyt katsomaan maailman kauniita asioita,
katson luontokuvia, nautin ulkoilusta,
ja vältän elokuvia joista tulee minulle huolta aiheuttavat asiat mieleen.

Harrastan itsekseni "nauruterapiaa",jonka olen itse "räätälöinyt" omiin olosuhteisiin sopivaksi. ;)
ET 1/2011 s.42 artikkeli "Voiko iloa oppia?" voisi olla myös hyödyllinen tutustua?

Olen kirjoittanut "huolipäiväkirjaa"--ja näin jälkikäteen luettuna olen huomannut että pelkoni ovat olleet
suurimmaksi osaksi sittenkin aiheettomia.
Monet netti-ET:n jutut ja kuvat ilahduttavat minua,kiitos Teille :D

Luontokuvat, oravat,tintit---niitä ei minun elämässäni paljon näy "livenä", mutta katselen netistä :)
Pidän tärkeänä kertoa myös Jumalalle rukouksessa huoleni,
ja pyydän Häntä varjelemaan läheisiäni elämän karikoisssa....
"Avun saanut"

Vierailija

Lainaus:

HEI!

LIENENKÖ AINOA IHMINEN JOKA ON NÄIN HUOLISSAAN KUIN MINÄ OMAISISTANI?
MEIDÄN SUVUSSA ON NYT RIITTÄNYT SAIRAUTTA IHAN LIIKAA.
ITSE MUREHDIN SAIRAIDEN SUKULAISTENI PUOLESTA NIIN, ETTÄ HULLUKSI TULEN.
ERITYISESTI NUOREN AIKUISEN SAIRASTELU ON HIRVEETÄ, KUN NÄKEE KUINKA TOINEN KÄRSII.
ENPÄ TOIVO KENELLEKÄÄN SAMAA HUOLEN TUNNETTA MITÄ ITSE KOEN.
NYKIN OLEN HÄDISSÄNI...

MITÄ TEHDÄ?

Liaan tuttu tilanne sillä par aikaa kamppailen samojen asioiden kanssa.
Raastavaa kun edes lääkitystä ei tahdo löytyä (komplikaatiot) sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi kun läheiset sairastaa.
oma vakava sairaus jää tässä huolessa taka-alalle.
Rukous on minulle henkireikä samoin ulkoilu ja iltasella piikkimatto.

Vierailija

On tärkeätä osata erottaa huolet ja todellinen kriisi toisistaan. Kun ihminen on kriisissä ei siihen auta nauruterapiat sun muut kikat mutta ne auttavat kylläkin huolestuneisuuteen.

Vierailija

ETTEKÖ TE IHMISET YMMÄRRÄ, ETTÄ HUOLET JA MURHEET KUULUVAT ELÄMÄÄN. KUKIN SELVIÄÄ HUOLINEEN OMALLA TAVALLAAN. HUOLET EI VAIKEROIMALLA PARANE. VAAN YMMÄRTÄMÄLLÄ TÄMÄ ELÄMÄN MONIMUOTOISUUS!

Vierailija

Totta, mutta monissa kulttuureissa ja Suomessakin ennen aikoihin suru , murhe ja elämänmullistukset olivat yhteisön asia, nykyisin ne ovat tulleet yksilöihmisen kannettaviksi, ja silloin tarvitaan porukkaa jonka kanssa asiota voi jakaa.

Vierailija

Minäkin olen sellainen äiti ja läheinen, joka murehtii ja huolestuu läheisten asioista hyvinkin herkästi.
Silloin pitää muistaa, että ongelma on sinun ei niiden joilla on todellista huolta, murhetta tai sairautta.

Mieti miten oikeasti voit olla avuksi läheisillesi vai voitko? Kysy, keskustele, älä tuppaannu väkisin.
Murehditko/huolehditko jostain sellaisesta mikä ei ole ihan oleellista?

Mitä voit tehdä itsellesi hyväksyäksesi vaikeatkin asiat, näitä vaikeuksia kun kaikille tulee vastaan?
Oletko sinä sinut itsesi kanssa,kun ympärillä on vaikeaa.
Voiko sinuun turvautua ja pyytää apua vai ahdistutko myös siitä?

Vierailija

Lainaus:

ETTEKÖ TE IHMISET YMMÄRRÄ, ETTÄ HUOLET JA MURHEET KUULUVAT ELÄMÄÄN. KUKIN SELVIÄÄ HUOLINEEN OMALLA TAVALLAAN. HUOLET EI VAIKEROIMALLA PARANE. VAAN YMMÄRTÄMÄLLÄ TÄMÄ ELÄMÄN MONIMUOTOISUUS!

Oletko tämän keskustelun aloittaja?
Ja onko tämä vastauksesi edellä tulleisiin viesteihin?

Vierailija

Huolet ja murheet toki kuuluvat jokaisen elämään, näin uskaltaisin väittää. Toiset vain näyttävät ottavan ne huolet ja murheet raskaammin kuin toiset. Johtuneeko siitä, että joidenkin on helpompi vain hyväksyä asiat (niin hyvät kuin huonotkin)?
Uskoisin tämän olevan myös luonnekysymys. Oma mummini viljeli eläessään sananpartta: elä huoli sie immeinen huolista - ainakaan niistä joihin et voi ite mitenkään vaikuttoo. Rukouksin mummini muisti ja myötäeli huolissa ja murheissa. Mutta pääsääntöisesti hän jätti kaiken Luojan huomaan. Ja toinen sananparsi: Kaik asiat järjestyy tavalla tai toisella! Ihminenhän etsii aina kysymyksiin vastauksia mm. miksi - miksi meille - Itse olen huomannut, että joihinkin asioihin (vaikka ne silloin ovat tuntuneetkin tosi pahoilta ja käsittämättömiltä) on joskus hyvin myöhäänkin havainnut, että hei näinhän se tietysti piti mennäkin. Yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen.
Itse en usko Luojamme oleva paha ja rankaisevan, vaan Luojamme on tuki ja turva vaikeina hetkinämme!
Koetetaan silti muistaa, että elämässä on paljon hyvääkin, vaikka välillä tuntuisikin, että tulee jatkuvasti lunta tupaan.
Kyllä se siitä kirkastuukin. Toteaa nimim. valoa tunnelin päässä häämöttää!!!

Vierailija

Lainaus:

On tärkeätä osata erottaa huolet ja todellinen kriisi toisistaan. Kun ihminen on kriisissä ei siihen auta nauruterapiat sun muut kikat mutta ne auttavat kylläkin huolestuneisuuteen.

Näin on myös oleva minun kantani.Todellinen KRIISI on esim onnettomuuden uhreilla ja kovia katastroofeja kokeneilla.Ei millään vähättelemällä aloittelija murheita.Ei siinä jos murheet päällä paljon rukoukset ja piikkimatot auta .ainut auttaja on:AIKA.Silloin tulee todelliset mitta suhteet asioihin yleensä.

Vierailija

Lainaus:

Huolet ja murheet toki kuuluvat jokaisen elämään, näin uskaltaisin väittää. Toiset vain näyttävät ottavan ne huolet ja murheet raskaammin kuin toiset. Johtuneeko siitä, että joidenkin on helpompi vain hyväksyä asiat (niin hyvät kuin huonotkin)?
Uskoisin tämän olevan myös luonnekysymys. Oma mummini viljeli eläessään sananpartta: elä huoli sie immeinen huolista - ainakaan niistä joihin et voi ite mitenkään vaikuttoo. Rukouksin mummini muisti ja myötäeli huolissa ja murheissa. Mutta pääsääntöisesti hän jätti kaiken Luojan huomaan. Ja toinen sananparsi: Kaik asiat järjestyy tavalla tai toisella! Ihminenhän etsii aina kysymyksiin vastauksia mm. miksi - miksi meille - Itse olen huomannut, että joihinkin asioihin (vaikka ne silloin ovat tuntuneetkin tosi pahoilta ja käsittämättömiltä) on joskus hyvin myöhäänkin havainnut, että hei näinhän se tietysti piti mennäkin. Yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen.
Itse en usko Luojamme oleva paha ja rankaisevan, vaan Luojamme on tuki ja turva vaikeina hetkinämme!
Koetetaan silti muistaa, että elämässä on paljon hyvääkin, vaikka välillä tuntuisikin, että tulee jatkuvasti lunta tupaan.
Kyllä se siitä kirkastuukin. Toteaa nimim. valoa tunnelin päässä häämöttää!!!

Sinulla on ollut viisas mummi.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Huolet ja murheet toki kuuluvat jokaisen elämään, näin uskaltaisin väittää. Toiset vain näyttävät ottavan ne huolet ja murheet raskaammin kuin toiset. Johtuneeko siitä, että joidenkin on helpompi vain hyväksyä asiat (niin hyvät kuin huonotkin)?
Uskoisin tämän olevan myös luonnekysymys. Oma mummini viljeli eläessään sananpartta: elä huoli sie immeinen huolista - ainakaan niistä joihin et voi ite mitenkään vaikuttoo. Rukouksin mummini muisti ja myötäeli huolissa ja murheissa. Mutta pääsääntöisesti hän jätti kaiken Luojan huomaan. Ja toinen sananparsi: Kaik asiat järjestyy tavalla tai toisella! Ihminenhän etsii aina kysymyksiin vastauksia mm. miksi - miksi meille - Itse olen huomannut, että joihinkin asioihin (vaikka ne silloin ovat tuntuneetkin tosi pahoilta ja käsittämättömiltä) on joskus hyvin myöhäänkin havainnut, että hei näinhän se tietysti piti mennäkin. Yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen.
Itse en usko Luojamme oleva paha ja rankaisevan, vaan Luojamme on tuki ja turva vaikeina hetkinämme!
Koetetaan silti muistaa, että elämässä on paljon hyvääkin, vaikka välillä tuntuisikin, että tulee jatkuvasti lunta tupaan.
Kyllä se siitä kirkastuukin. Toteaa nimim. valoa tunnelin päässä häämöttää!!!

Sinulla on ollut viisas mummi.

Kyllä ne rukoukset kantavat vaikeiden ja ahdistavien aikojen yli sen olen itse saanut useasti kokea.
On joku jolle voi kantaa huolensa ja murheensa joku joka kuuntelee.
Monasti olenkin sanonut ystävilleni että muuta en voi tehdä kuin rukoilla.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat