Yksineläjä, kirjoita päivittäisestä ruokailustasi.

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Asutko yksin? Oletko eronnut tai jäänyt leskeksi hiljattain? Vai onko yksineläminen ja itsenäinen elämäntapa oma valintasi?

Teen Helsingin yliopistossa kotitaloustieteen pro gradu -tutkielmaa yksineläjien päivittäisestä ruokailusta ja toivoisin Sinun kirjoittavan minulle kokemuksistasi. Kuvaile elämäntilannettasi haluamastasi näkökulmasta. Miten koet yksinelämisen vaikuttavan ateriointiisi? Miten syöt? Missä ja kenen kanssa ruokailet? Kaipaatko seuraa ruokapöytään? Kuka ruoan valmistaa?

Voit kirjoittaa tarinasi nimettömänä, mutta toivoisin sinun mainitsevan sukupuolesi, ikäsi, ammattisi ja asuinpaikkakuntasi. Lähetä kertomuksesi 31.5. mennessä sähköpostitse osoitteeseen ruokakertomuksia@gmail.com. Halutessasi voit myös kommentoida aihetta suoraan tällä keskustelupalstalla. Kertomukset käsitellään luottamuksellisesti.

Kiitokset avustasi jo etukäteen!

Ystävällisi terveisin,
Hanna-Mari Salimäki
Helsingin yliopisto, Kotitaloustieteen koulutus

Kommentit (13)

Vierailija

voiko tätä aihetta kommentoida myös täälä? Itse ainakin syön yksin kotona joka päivä. yleensä se on jotain kaurapuuroa ja leipää. ei sitä itselleen viitsi oikein muuta.

Vierailija

Olen ollut leskenä 26 vuotta. Lapset ovat aikuisia ja asuvat muualla.
Yksineläjänä ruokailutapani ovat melko rutinoituneet. Usein teen parin kolmen päivän ruuat kerralla, pakastan myös isompia annoksia.
Syön yksin melkein joka päivä. Kotona valmistan miun maun mukaista ruokaa: aamulla kahvia ja voileipää, päivällä kunnon annos jotain lämmintä ruokaa, iltapäivällä taas kahvittelen pullan kanssa, n. klo 17 syön jotain kevyempää; jugurttia tai puuroa + voileipiä. Illalla ennen nukkumaan menoa vielä ehkä näkkileipää piimän kanssa. Hedelmiä päivisin 2-3 kpl, leikkeleitä jokaisen leipäpalan kanssa. Samoin salaattia, kurkkua, tomaattia.
Ravintolaruualla lahjon itseäni n. kerran kuukaudessa. Eineksiä ostan harvoin.
Viihdyn roolissani, en haluaisi enää valmistaa toiselle ihmiselle joka päivä ruokaa, jotain, mistä en itse pitäisi!!
Varsinkin aamukahvihetket ovat ihania, lehti levälleen eikä kiirettä minnekään.Siis eläkemummo!!

Vierailija

Itse olen avioeron kokenut 45v. ja asunut yksin siitä lähtien (n. 5v). Lapsia ei ole.
Syön kotona yleensä viikonloppuisin, yritän keksiä jonkun "kunnon ruoan" jonka valmista alusta loppuun saakka. Arkisin syön työpaikalla työpaikan ruokalassa ja iltaisin sitten jotain pientä.

Välillä kyllä kaipaan kokkailu- ja illallisseuraa. Olisi mukava laittaa ruokaa yhdessä kavereiden kanssa. TUntuu vaan, että ne vähän ystävät, joiden kanssa joskus tuli vietettyä vapaa-aikaa, ovat aivan yhtä sulkeutuneita kotiinsa kuin minäkin. Harvoin tulee kutsuja kylään tai kutsun ketään luokseni. TUntuu että siitä on liikaa vaivaa.

Olisi mukava lukea muiden avioeron kokeneiden kommentteja tällaisesta? MIten sosiaalisen elämän ja ystävien tapailun saisi rullaamaan jälleen?

Vierailija

Olen asunut yksin nyt 2 ½ vuotta, mieheni on pitkäaikaishoidossa. Laitan ruokaa kuten aiemminkin, kun oltiin vielä kaksin kotona. Paistan jauhelihapihvejä uunissa pellillisen, josta pakastan puolet. Samoin teen karjalanpaistia samalla kerralla pakastettavaksi saakka.Kanankoipien kanssa teen samoin. Jäävuorisalaatin teen ensin puolikkaasta ja myöhemmin siitä toisesta.Kaali-ja porkkanalaatikot teen pieniin vuokiin, joten ne on mukavia ottaa pakkasesta kun mieli tekee.

Keittoja teen kahdeksi päiväksi keralla. Lapseni käyttävät kyläillessään kahvin kanssa maitoa, sitä jää aina jääkaappiin, koska en itse juo maitoa lainkaan. Paistan maidosta pannarin, josta puolet pakastan seuraavaa kertaan varten.Pullaa leivon tarpeen mukaan, eli sitä on aina pakastimessa. Käyn melkein päivittäin mieheni luona, ostan päiväkahvit kahviosta ja kotoa vien mukanani pullat.Sulatan suoraan pakastimesta päittäin viemiseni.

Ainoa valmisruoka on pinaattikeitto, mitä syön ainakin kerran viikossa. Se vie vähän tilaa pakastimessa ja on helppoa mikrossa sulattaa.Minulla on kaupat lähellä, kuitenkin käyn yleensä vain kerran viikossa kaupassa ja silloin ostan useampia raaka-aineita. Valmistan ne samana päivänä ja siten monipuolistakin ruokaa voi päivittäin syödä. Tomaatit ja kurkku säilyy ihan hyvin jääkaapissa, kun niitä ostaa tarpeeksi. Myöskin vispipuuroa ja kiisseleitä teen ihan vain itseäni varten.

Aamulla juon teetä hunajan kanssa, paahdan tummasta viljasta tehdyn sämpylän tai viipaleleipää pari kappaletta, päälle Beceliä, juustoa, liha-tai kalkkunasiivuja+ tomaatti. Puolen päivän maissa syön pääruuan,ruokajuomana käytän tuoremehuja. Kahden maissa juon päiväkahvit.Ennen iltakuutta syön vaihdellen marjaruokia, jugurttia tai viiliä paahtimessa käytetyn ruisleivän kanssa. Illalla myöhemmin telkkaa katsoessani syön vain hedelmiä. Painoni pysyy normaalina, en ole milloinkaan laihduttanut, joten minusta säännöllinen ruokailu pitää painon parhaiten kurissa.
Lisäravinteina otan magnesiumia, VitaeProta ja talvisin Multivitaa. Lääkkeitä on useampia, joten siksikin säännöllinen ruokailu on välttämätöntä.

Vierailija

Kun jäin leskeksi on syötävä yksin.Nyt voi keskittyä terveelliseen ruokavalioon,
lihan jätin pois.Pidän huolen monipuolisesta ruokavaliosta,kello ajat samat
lähes päivittäin,ruoka itse laitettua.Kata vain itsellesi,se että saat ruokavieraan
on juhlahetki josta nautit,usein tulee ystäviä laitetaan heidän kanssa ruoka
yhdessä joka on sovittu jo etukäteen.Elämä on muuttuva,samoin ruoka sisällöltään
joka vaihtelee.Tänään söimme uuniperunat,graavilohi,kreikkalainensalaatti,smetana,
mäti,tilli kastike.Kaipasimme mansikoita,saimme ostettua melonia.Aamulla aina
kaurapuuro,lesettä joukossa tyrni,ja mustikkamarjoilla.En valita kyllä pärjää kun
katsoo mitä ostaa ja milloin.Aina kuitenkin suomalaista ruisleipää,siitä en eroon pääse.

Vierailija

Kiitos näistä tähän mennessä kertyneistä kertomuksista! Kerään tosiaan tarinoita arkiruokailusta, joten voit kirjoittaa vapaasti vaikka siitä, mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen arkiruokailustasi. Ruokahan voi olla rakas iloinen harrastus tai puuduttava päivittäinen rutiini.

Kirjoitusten keruu jatkuu vielä ainakin kesäkuun loppuun asti. Kirjoittele rohkeasti.

Aurinkoisin terveisin,

Hanna-Mari/Helsingin Yliopisto, Kotitaloustieteen koulutus
ruokakertomuksia@gmail.com

Vierailija

Ruokailu ei jaksa vähääkään innostaa kun yksin on. Menee viikko joskus kaksikin ettei juuri varsinaista ateriaa tule syötyä. Lähinnä sitä syö hedelmiä, jugurttia, viiliä tms. Leipää, mysliä ja juureksia, vihanneksia, juustoa ja leikkeleitä.
Sokerittomat keitot iltaisin ovat hauskoja, pysyy solakkana eikä tarvitse olla nälissään. Näkkileípä on myös mukava lisä iltapalalla.

Mutta kun saan vieraita kokkaan mielelläni isojakin kokonaisuuksia ja herkuttelen itsekin.

Kalaruuat tahtovat jäädä liian vähälle tällä systeemillä ja olenkin lisännyt kalaöljy kapselit vakivitamiinien joukkoon.

Voihan se olla että näin köyhä ruokailumalli kertoo alakulostakin? Vai mitä sanoo tutkija :)

Vierailija

Olen vielä työelämässä.Varsinaiseksi ruoaksi ostan aika usein jotain valmista.Esim. valmiita jauheliha pihvejä,mustaa makkaraa,kanankoipea yms.kotona sitten keitän riisiä,perunaa ym.lisäkettä niille.Salaatin teen itse.Pidän myös puuroista,joten niitä tulee myös syötyä,marjakeittoja teen itse.

Vierailija

Täällä näyttää olevan kahtalaista "ruokaryhmää" yksineläjissä?
Hiitä, jotka syvät hyvin monipuolisesti ja toisille ruoka on mitä sattuu kaapissa olemaan.

Kun jäin pois työelämästä lopahti kaikkinainen ruoanteko kotona. Ei ole mitään ruokarytmiäkään näin yksineläjänä.
Yleensä syön leipää ja maitoa vaan päivänmittaan. En käytä leikkeleitä, juustoa, tomaattia tai kurkkua.
En siis valmista mitään varsinaista ruokaa, kuin ehkä kerran viikossa perunoita+kastike.
Mikrossa tulee esim. makkara, lihapiirakka ja maksalaatikko lämmitettyä. En osta valmiita einesruokia, kuin tarjous-tuotteina, jos on. Jogurttia syön kyllä päivittäin, ehkä sen takia, jotta se menee niin helposti alas pureksimatta! En käy myöskään missään ruokapaikoissa tai ns. roska/pikaruoka, niistä en edes pidä.
Eläke on pieni, mutta kyllä sillä voisi monipuolisestikin syödä. Minusta kasvikset on halpoja.
Sairauksia kun on pitäisi tosiaan kiinnittää enempi huomiota kaikkien vitamiinien ja kivennäis-aineiden saantiin.
Joskus ostan monivitamiinia tabletteina, jotta jotenkin saisi kaikki tarvittavat vitamiinit.
En kuitenkaan säännöllisesti, syksyllä ja talvella enempi, kun tuntuu "veto" loppuvan.

Olen nainen, +60v, ammatti oli keittiötyöntekijä!
Tulevaisuus näillä eväillä ei siis hyvältä näytä. Olen hoikka, mutta en alipainoinen.

Vierailija

Ruokailu on kuitenkin sen verran nautinnollinen tapahtuma,että panostan siihen todella paljon.Teen etukäteen paljon esim. pakasteeseen omatekoisia ruokia,niin ei tarvitse nälän yllättäessä syödä mitä sattuu.
Haluan myös panostaa terveellisyyteen,joten syön paljon kasviksia ja kalaa.Suunnittelulla ja oikeilla valinnoilla saa terveellistä ja monipuolista ruokaa,eikä sen tarvitse olla mitään kallista.
Esimerkiksi kesäisin syön paljon salaatteja,joissa on sitten lisänä joko viljaa,kalaa ,broileria tms.Enimmäkseen ruokailen yksikseni päivällisen,
lounaan syön työpaikalla.Käyn välillä työpaikan ruokalassa lounaalla,joskus otan mukaani kotoa edellispäivän päivällisen jämät.

Vierailija

Yksin asuessa jos on töihin lähtö, syön aamulla hedelmämysliä soijamaidon kera. Päiväksä teen salaattia siihen laitan joskus kalaa tai hedelmä paloja. Paistan seitä tai broileria syön sitä salaatin kanssa tai keitän riisiä. Tietysti syön samaa kalaa tai broileria parina päivänä peräkkäin. Teen kaalikeittoa tai -laatikkoa, lasgnea, makaroonilaatikkoa pakastan ne annosrasiaan ja otan sieltä evääksi. En käy työpaikkaruokalassa, koska se on kalliimpaa kuin itsetehty. Onneksi olen löytänyt tavat terveelliseen ruokailuun monien "haparointi" vuosien jälkeen. Silloin en viitsinyt laittaa itselleni juurikaan ruokaa. Otin vaan kahvia ja leipää. Olen vielä työelämässä ja liikun paljon joten kulutan myös energian jonka nautin.

Vierailija

Lainaus:

Onneksi olen löytänyt tavat terveelliseen ruokailuun monien "haparointi" vuosien jälkeen.

Olen asunut yksin koko elämäni (n, 44v.) Haparointi on hyvä sana kuvaamaan minunkin ruokailuja. Söin vuosikausia todella terveellisesti, mutta näin jälkikäteen ajatellen myös hyvin yksinkertaisesti ja yksipuolisesti. Tuntui, että olisin voinut elää pelkällä kaurapuurolla ja ruisleivällä. Niistä tuli täyteen ja tunsin syöväni terveellisesti, mutta ei niistä mitään ruokaelämyksiä synny. Töissä kiireessä rouskutin omenaa ja muita hedelmiä ja harvoin poikkesin lämpimällä lounaalla. Välillä "juhlin" ostamalla suuren määrän herkkuja jotka vedin yhdellä istumalla. Pikkuhiljaa alkoi kyllästyttää.

Nyt olen opetellut hemmottelemaan itsäni kunnon ruoalla. Käyn yleensä päivällä lounaalla ja pyrin ostamaan kotiin varastoon vaihtelevia raaka-aineita, kokeilemaan vastaa tulevia uutuuksia, ostan lihaa ja kalaa (aikaisemmin en oiskeastaan ikinä ostanut) ja valmistaamaan kunnon ruokaa ihan vain itselleni. Ruoan valmistamisesta pidän, mutta se itse ruokailu on tosin vieläkin hakusessa. Yleensä syön telkkarin ääressä, lautanen sylissä. Eihän se mikään kunnon ruokailu ole :)

Juhlaa on ulkonasyöminen, jota harrastan silloin tällöin muutaman ystäväni kanssa. Ne ovat kuitenkin juhlapäiviä ja poikkeuksia, ei sitä arkiruokailuksi voi kutsua.
Olen joutunut pohtimaan omaa syömistäni, kuten varmaan me kaikki, ja on todella mielenkiintoista lukea muidenkin ajatuksia.

-meeri-

kauris 2010
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Moikka Hanna-Mari.
Olen jäänyt leskeksi kolme vuotta sitten. Mieheni kanssa valmistin aterian päivittäin ,joskus siitä riitti seuravallekin päivälle. Keitto paranee lämmitttäessä. Yksin ollessani syön yhden lämpimän ateria päivässä. aamuisin kahvi, sämpylä, juusto ja tomatti tai kurkku .En ole puurojen ystävä. Viikonloppuisi nuoret käyvät niin ateriat ovat monipuolisia , mummille jää viikolle lämmitettäviä. Marjat ja hedelmät kuuluvat ruokavaliooni kiitettävästi.
Ennen pidin ruoan kokkaamisesta, mutta nyt ei kiinnosta. Aina pitää tarkkailla mitä suuhunsa panee ja miten paljon.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat