Nainen ja mies ystävinä.

Vierailija

Moni on sitä mieltä, etteivät nainen ja mies voi olla oikeasti ystäviä.Mielipiteitä ja kommenttrja, kiitos!

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Nainen ja mies voivat kyllä olla oikeasti ystäviä, oikein sielunkumppaneita,
ja samalla henkisellä tasolla olevia. Tarkoitan tällä ihan platonista ystävyyttä,
jossa keskuteluissa voi todella päästä perimmäisten kysymysten äärelle.

Ehkä olemme joskus aikaisemmassa elämässä olleet yhdessä, kun melkein
osaamme lukea toistemme ajatuksetkin :)

Nimim. "Hyviä kokemuksia on"

Vierailija

kyllä todellakin voi. minulla on kaksi mies ystävää. lähettelemme teksti viestejä silloin tällöin ja välillä tapailemmekin. olemme tehneet selväksi jo alussa että seksi ei missään muodossa kuulu suhteeseemme. olemme ystäviä ja sellaisena pysymme. ja hauskaa on.

Vierailija

Hei minulla on yksi erittäin mukava miespuolinen ystävä jonka kanssa käymme joskus syömässä ja sähköpostin välityksellä kerromme kuulumisia. Meidän ei ole tarvinnut edes ottaa puheeksi pidemmälle menevää suhdetta, sillä kummallakaan ei alunalkaenkaan ole ollut sensuuntaisia ajatuksia.
Olemme tahoillamme avo/avioliitossa.
Se vaan on surullista kun aviomieheni suhtautuu nihkeästi ystävyyteemme, on kai luulotautinen tässä asiassa.
Kaikenlaiset syrjähyppy tarinat ovat varmaankin pilanneet vastakkaista sukupuolta olevien luonnolliset ystävyys-suhteet.

Vierailija

Olen nainen ja haluaisin hyvän miesYSTÄVÄN, siis vain pelkän ystävän. Tuntuu, ettei sellainen ole mahdollista. Ainakaan minun kanssani eivät miehet pysy ilman seksiä ja se taas pilaa aina hyvän ystävyyden.
Tulee mustasukkaisuutta ja omistamisen halua yms. Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin mukavaa tekemistä, mutta miksi on näin? Miehet vastatkaa, nimimerkillä tai ilman. KIITOS.

Vierailija

Lainaus:

Moni on sitä mieltä, etteivät nainen ja mies voi olla oikeasti ystäviä.Mielipiteitä ja kommenttrja, kiitos!

En ole koskaan saanut kokea sellaista rikkautta.

Kaikkein upeinta olisi kuitenkin rakastettu joka olisi paras ystäväni. Sellaistakaan en ole kokenut.

Ystävyys on lahja, aivan ehdottomasti. Kunpa sitä arvostettaisiin ja vaalittaisiin kenellä sellainen onni on.

Vierailija

Mahtavaa tietää ja kokea kuinka ystävyys toimii sekä miehen että naisen kanssa.
Mies ystävyys on kestänyt jo yli 30 vuotta. Meillä ei ole koskaan ollut muuta ja voin vakuuttaa ettei tule olemaan. Emme riko tätä ihanaa voimaa minkä saamme toisiltamme.
Naisystäväni kanssa olen kokenut ystävyyden jo 20 vuotta. Se on erilaista ja keskustelemme ehkä syvällisemmin asioista.
Olen onnellinen kun saan pitää molemmat ystävänä. Kumpikin on aviossa omalla tahollaan.

Vierailija

Olen miesleski ja jos tutustuisin naispuoliseen ystävään niin unohtakaa koko platonisen rakkauden aate. Ei kuulu minun ajatusmaailmaani moinen platonisuus koska jos vietit sanovat jotain mm.ssa - "olet mukavaa juttuseuraa" tai "olet todella sellaista seuraa jonka kanssa voisin viettää huomattavasti pitemmänkin ajan ja todella pitkästymättä" ..?

Ilmeisesti "femmari aate" tyrmää oikopäätä sovinistiksi mutta kai osittain nuo huumori- ja audi-kiesiläiset ajatukset pyörähtelevät alati ajatuksissani ja mikä ettei käytännössä.

Vierailija

Tälle naiselle sanoisin, että käy kuten eräälle joka ensitapaamisen jälkeen kysyi ystävättäreltään hämillään :

-"en käsitä mikä meni pieleen koska en tehnyt mitään enkä antanut aihetta mihinkään joten en kyllä ymmärrä näitä miehiä sitten alkuunkaan"-

siis et antanut aihetta mihinkään, kysyy toinen:

-" no en pienintäkään aihetta, eli jo kumma tyyppi on se, mikä lie sovinistisika, kai kun on semmoset jututkin"-

"non ni nyt selvis, et silleen, jatkoa sinulle, hei" ..?

Niinpä niin, ja hyvää jatkoa vaan entinen ystäväni!

Vierailija

Taidan olla kovin yksinkertainen ihminen, kun en ymmärrä näitä teidän juttujanne, minulta menee ainaskin yli hilseen!!! liian utopista ainaskin minulle....mut mitäs jos te toiset ymmärrätten toisianne, sehän pääasia.

Vierailija

Niin, näen näistä kaikista viesteistä täällä, että monella hyrrää kevät rinnoissa ja vähän alempanakin. Hyvä niin! Olkaa ystäviä tai ette, ihmisiä olemme ainakin, joten ihmisillä on hormonit, ja mitäs siitä seuraa....?

Vierailija

Minulla on aivan mielettömän ihana miesystävä, ystävänä ja tukijana elämän polulla.
Ystävyys toimii lähinnä sähköpostien ja puhelimen välityksellä.
Tapaamme erittäin harvoin ja jos sattuu niin että tapaamme niin aina päädymme samaan sänkyyn, arvatkaa vaan miten siellä sitten meuhataan ja kunnolla.
Kannatan ja suosittelen vastakkaista sukupuolta olevaa ystävyyttä.

Vierailija

Minulla on erittäin nuori miesystävä ja tuntuu välillä, että olen hänelle äidin korvike, mutta se ei mitään haittaa.
Koskaan ei ole tullut mieleenikään mennä keskusteluja ja tervehdyksiä pidemmälle.
Luulen, että jos omistaisin vanhemman miesystävän, niin siinä olisi kyllä suuri riski, että pääytyisimme jossakin tilanteessa myöskin sinne sänkyyn. Se on usein tilanteista kiini.
Siihen kuitenkin uskon, että mies ja nainen voivat olla hyviä ystäviä. Tällainen ystävyys vaatii kyllä liitossa olevien toisilta puoliskoilta erittäin hyvää itsetuntoa ja toisen puoliskon täydellistä tuntemista.
Mahdotontahan se ei missään tapauksessa ole.
Nauttikaa ystävyydestä!

Vierailija

Peräänkuulutan tässäkin asiassa rehellisyyttä. Ystävyyden kaipuun takana on melkoisella varmuudella yli 95% tunnustettu tai salainen haave, että ystävys miehen ja naisen välillä tuo harmaaseen elämään jännitteitä, säpinää, emotionaalisen vajeen täyttymistä (ihminen on pohjattoman itsekäs), kutkuttavaa keikkumista platonisesti syvillä vesillä henkisiä kuvioluisteluita kiharrellen.

Tottakai on upeita ystävyyssuhteita samaa ja vastakkaista sukupuolta olevien välillä ilman että niihin ehtii kehkeytyä mitään muuta. Mutta laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna, jos tekisi tutkimusta, sieltä löytyy suurimmalta osin jokaisessa ystävyydessä jännitteinen vaihe jossa ainakin toisella osapuolella 'väreilee'.

Sen tähden aviossa olevien on tarkkailtava omia motiivejaan hyvinkin tarkalla skoopilla jos mielii sanoa itseään uskolliseksi puolisoksi.

Luottamuksesta sen verran, että toinen ihminen yksinkertaisesti huokuu luottamusta mikäli se on totta!! Ei siinä puoliso kaipaa eikä tarvitse mitään vakuutteluja. Mikäli taas kyse epäluotettavasta puolisosta, tuntee toinen puolisko jatkuvaa merkillistä levottomuutta ja rauhattomuutta, omanarvontunnon benji-hyppyjä ja kipeitä epäilyksen kokemuksia.

Tästä tietysti kauhea konnakuoron kiljunta, mutta näin kypsän naisen ikään ehtineenä uskon omaavani riittävästi kokemusta ja laaja-alaista perspektiiviä paljon surua ja mielipahaa tuottavaan ystävyyden-nimissä ahmittuun avioliiton ulkopuoliseen suhteeeseen. Henkinen uskottomuus on yhteyden rikkoontumista sekin.

Huomioikaa, ettei ole kyseessä hysteerinen toisen rajoittaminen vaan pohdintani puolison kunnioittamisesta ja siihen vedettävistä rajoista.

Vierailija

Mielestäni on jo elämän rikkaus, jos mies ja nainen voivat olla hyviä ystäviä. Itse en ole tuota valitettavasti kokenut. Aina siihen väliin tungetaan seksi.
Mitä ihmeellistä on ystävyydessä?
Voi kirjoitella, soitella, käydä konserteissa , harrastaa jotakin, vaikka sienimetsässä käyntiä.
Kun vielä aattelee sitä, miten paljon nykyään suhteet päättyyy eroon.
Ei tätä tietenkään voi yleistää. Ja jos käy niin, että sielut kohtaavatkin, niin mikä sen parempi asia.
Siihenkin on varauduttava.
Tässä asiassa on rehellisyys ehdoton asia. Pitää pystyä sanomaan, jos ei halua tai voi olla ystävä toiselle.
Tässä kypsässä iässä ja paljon kokeneena ei mitään pilvilinnoja enää rakenneta.
Hyvää kesää kaikille.

Vierailija

Hej teille kaikille ystävää kaipaavalle. Tietenkin mies ja nainen voivat olla ystäviä. Miksi eivät voisi? Jos on aviossa on vain muistettava otta se toinen osapuoli siihen ystävyyteen mukaan. Jos ei tämä siihen ystävyyteen mahdu niin silloin on varmasti kyse jostakin muustakin.

Omaan mieheeni kovasti pettyneenä kun sain viikonlopulla tietää että tällä on ystävä tai ehkä useampikin joilla om hyvä olla tämän kanssa. Sitä en voi väittä että minulla on juuri nyt. Olen kylläkin jo jonkin aikaa tuntenut itseni vähän niinkuin miehen elämästä ulkona mutta ajattelin että ehkä se vielä tästä paranee kun olemme jo kuitenkin olleet naimisissa jo 30 vuotta. Nyt ensimmäinen lapsista avioituu ja minun pitäisi olla iloinen hänen puolestansa vaikka itse olen ihan riepaleina.

Nyt minulla ei ole ainuttakaan miesystävää koska mieheni ei sitä enää halua minulle olla tai mitä tämä tällainen tarkoitta. Voiko joku minulle selittää miksi

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat