Runopankki

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minulta meni kauan
vain oppiakseni
miten olemalla itselleni
julma ja ankara
kontrolloiva vaativa
olen sitä myös läheisilleni

ja vasta ollessani itselleni
hellä ymmärtäväinen
tilaa antava suvaitsevainen
olen sitä samaa
myös lähelläni eläville.
( Irja Askolan ja Anja Porion runokirjasta, Mikä nainen)

Sivut

Kommentit (1153)

Vierailija

Moni ei kestä tulla autetuksi,
kun on jaloilleen päässyt on saatava purra,
edessä tai takana,miten vain.
Kai se on oidipaalinen välttämättömyys,
mutta kun se osuu kohdalle se tekee kipeää.

Me olemme sairaskertomuksia kaikki.

On mentävä hyvin pitkään ja suureen yksinäisyyteen,
on todettava yhä ja yhä:
vasta kun ihminen on pettynyt ihmiseen pohjia myöten
voi alkaa pitää ihmisestä.
-Helena Anhava-

Vierailija

RUISKUKKAEHTOO

Taivaanko peltoa poljen!
Tähtiä täynnä on maa!!
Helmassa huojuvan oljen
hohtaa, kuumottaa,
syttyen ehtoon loimuun,
sinerrys sanomaton!
Jokaisen kaunokin poimuun
taivas kätketty on!

Laulathan, siunattu sini,
silmistä rakkaimman,
joita ma unihini
jälleen odotan,
joista, jos hiljaa valvon,
katseen kaivatun nään,
ylläni tähtisen kalvon
noustessa himertämään.

Kallis, tiennetkö lainkaan -
sielusi on sininen!
Mistä sen sävelen sainkaan -
kiitän ja visertelen:
Elokuunsiniset tähdet
taivaasta kotoisin on!
Minne jos joudut ja lähdet,
siunaus sammumaton,

kallis, sun teitäsi ohjaa -
silmistäs luin minä sen!
Jumalan hyvyyden pohjaa
niistä mä löydä en!
Rauhaan ruiskukkaehtoon
uuvun itkettävään.
Sinisten silmien kehtoon
lapsenuskossa jään.

Anna-Maija Raittila
teoksessa Ruiskukkaehtoo, 1947.

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tyttäreni oli lapsena varsinainen satujen ahmija.Kun hän ei vielä lukenut,hänelle luettiin paljon ja hän jaksoi kuunnella satuja ja kertomuksia vaikka tuntitolkulla.Tästä runosta minulle tulee aina mieleen tyttäreni,kun hän väliin hyvinkin eläytyneenä kuunteli kertomuksia.

Lapsellani on satusilmät

Miten suloista onkaan kertoa satua sulle!
Vain katselen kättäs,
se polvellani liikkuu.
Ja sineä silmies,
onnellista ja arkaa.
Näen uinuvat varjot,
aamun kimallusta
ja satujen kansaa,
se sinessä keinuu ja kiikkuu
ja ruohossa kiitää ja karkaa.
Näen auringon tytärten nurmen kastetta juovan
ja kasvonsa pisarapeileissä heijastuvan.
Näen haltijatarten heinän tuoksua tuovan
ja kuoriaisen selkään kompastuvan.
Oi naurua,
nurmella rikkinäistä maljaa
ja tuoksua,
haltijatarten riemastusta
ja tanssia kuoriaisen sarvien tahtiin!
Minä silmies satujen ihmeelliseen mahtiin unhoitun,
miten paljon niitä ne kertovatkaan mulle!

[Juha Mannerkorpi]

Vierailija

Aina
aina
olen pelännyt hyviä ihmisiä.
Sitä oikeassaolemisen varmuutta
joka tekee kovaksi.
Armottomaksi.

Etsivät, kyselevät
veljeni ja sisareni,
erehtyväiset,
eksyläiset,
samaa sukua olemme
turvassa toistemme lähellä:
ei haavaisin sormin
voi poimia kiviä
toisten kivittämiseksi.

(Maaria Leinonen, Suven ja talven välimerkit)

Vierailija

ELÄMÄ

Elämä on aaltoliike, luode-vuoksi vaihtuvainen,
koskena se kohisevi, suvantona hetken päästä,
mutta virta etenevi, kulkevi se vakahasti
kohti suurta määränpäätä.
Elämän Ikuista Valoa.

kanavointi Terttu Tolvanen
kirjasta "Elämä itse"

Vierailija

Sinunko kätesi sirotteli tähtipölyä kirjoitukselleni

Pilvi on käärinyt sateensa
ja vienyt sen pois,
sarastus on vetänyt koilliseen hopeajuovan.
Tähti,jota ei ehkä ole
on syntynyt vaalealle pohjalle.
Myöhästynyt uutinen hämärtää mieleni kysymyksillä.
Luetko sinä tämän runon,
sitten kun minua ei enää ole?
Kuulitko äskeisen sateen?
Näetkö aamun juovan?
Näetkö tähden,jota ei ole?

Eeva-Liisa Manner

Vierailija

Tuokion vain kukkii
elämän joka vaihe.
Hyve.
Totuus.
Vain aikaansa,
ei ikuisuutta varten.
Kun kutsuu elämä,
siis sydän valmis
taas ole jäähyväisiin.
Uuteen alkuun
iloiten lähde.
Nurkumatta katko
siteet entiseen,
päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö
se auttaa elämään
se meitä suojaa.

Herman Hessen

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

"Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
kun puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata."

~Saima Harmaja~
~~"Lumous"~~

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tervetuloa, hyvät ystävät,
sanoi suomalainen nainen
ja samaan hengenvetoon
jo pyysi anteeksi kotinsa sotkuisuutta.

Käykää toki pöytään
sanoi suomalainen nainen
ja samalla pahoitteli kakkunsa likilaskuisuutta

Kiitos käynnistä
huokasi suomalainen nainen
väsyneenä vierailusta,
jota oli edeltänyt
koko päivän kestänyt siivous
ja taitava kakkujen teko.

Anja Porio

Vierailija

Tavallisen synnintekijän rukous

Minä tulen luoksesi, Herra,
ihan tavallinen synnintekijä.
Tulen arkana eteesi vuodattaakseni sydämeni.

Herra, olen hämmentynyt monista asioista
enkä ymmärrä miksi kirjoista viisastuneet,
paljolla tiedolla itsensä ravinneet
istuvat komiteoissaan ja kongresseissaan
kasvot syvissä mietiskelyn rypyissä pohtimassa,
miten ja kenelle sakramentti on jaettava.
Onko rukoiltava Sinua, Herra,
pää peitettynä vai peittämättömänä.
Kuinka on kasteen laita
ja seurakunnallisten rajojen.
He pitävät pitkiä paneelikeskusteluja, seminaareja,
Herran rukouksesta,
kun eivät tiedä pitäisikö Sinua lähestyä
velallisena vai syntisenä.

Herra, minä pelkään,
että dogmeihinsa tuijottaessaan
he vetävät Sinun armotikkaansa
pois syntisten ulottuvilta.

Mutta minulla on hätä,
enkä ymmärrä yhtään mitää n
npoista teologisista palapeleistä.
Tunnustan olevani niin yksinkertainen,
etten osaa panna niitä oikeaan järjestykseen.
Tiedän vain olevani
sekä syntinen että velallinen.
Kaikki paha on minussa taloksi käynyt,
enkä usko että välität siitä,
tulenko luoksesi riisuttuna vai peitettynä.
Sinähän kuitenkin näet kaiken lävitse.

Herra.
Minä tulen luoksesi tällaisena kuin olen.
Vetoan siihen,
että armahdithan Sinä ryöväriäkin ristinpuulla.
Juotit elämänvedellä Sykarin kaivolla
tuon pahamaineisen naisen.
Pietarinn katsoit rakastavasti, vaikka hän olikin kieltänyt Sinut.

Sen tähden, Herra,
minäkin uskallan tulla luoksesi suorinta tietä
ja kuiskata Sinulle:
Ole armollinen syntiselle,
käännä laupiaat kasvosi puoleeni.
(Anni Korpela)

Vierailija

Poikani pieni,
silmies auringoista
tuhannet mahdollisuudet kipunoi.
Hymyssä herkässä uinuvat kätköissään
hyvyys ja hellyys,
viha ja katkeruus.
Käsissä pienissä, sormissa, viattomissa,
suuret ja pienet työsi on iduissaan.
Niistäpä versovat kerran hyvä ja paha.
Niillä voit lyödä tai rakentaa.
Sinä kannat piilossa sisälläs maailmaa
joka vain sinusta kasvaa voi.

Jos olis minulla valta ja voima,
patoisin luotasi kaikki ne kyyneleet
jotka on varattu sinulle itkettäväksi.
Salpaisin pahan,
sitpoisin solmuihin vihan
ettei ne löytäisi sinua, synnyttämääni.
Ettei ne käsiisi yltäisi
kun pois sylistäni kasvat.
Ettet sä löisi tai itseäs lyötäisi.
(Anni Korpela)

Vierailija

Vapaa mies

Vapaata miestä vangita
ei voida väkivallalla,
ei kalvalla, ei kahleilla,
ei mahtisanalla;
kun kaikki maahan kukistuu,
hän seisoo niinkuin korven puu,
ja kun hän kaatuu, kaatuissaan
päin sortuu sortajaan.

Se vasta, vast` on vapaa mies,
ken oman luoda tiensä ties
keskeltä elon kuohujen
ja ajan aatteiden;
ei häntä vallat horjuta,
ei joukon oikut orjuuta,
hän yksin yönkin halki käy,
kun tähteä ei näy.

Ja vasta vapaa mies on se,
ken tyynnä lausuu Tuonelle:
"Mä kuolla voin, mut kuole ei,
min eestä työtä tein."
Ei kuolema lie ankarin;
kun vaatii häntä vakaumus
ja ihmis-oikeus.

Eino Leino, Tähtitarha

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ilo on kuin auringonsäde pilvien raosta
monien harmaiden päivien jälkeen
ilo kuin räystäsvesien laulu
talvipakkasten jälkeen
ilo on kuin muuttolinnun hullaantunut lento
tulvaniittyjen yllä
ilo kuin tuulen leikki hiirenkorvakoivikossa
ilo kuin ystävän askelet porraspuulla
pitkän ikävän jälkeen.
Ehjä, kirkas, puhdas ilo.
Odottamatta ja ilman aihetta!
Mistä tämä lahja
kun olin jo ehtinyt unohtaa
että se on olemassa?

Jaksan taas taivaltaa
velvollisuuksien takkuisessa viidakossa
tämän lahjan kanssa.
Pitkään, kevyemmin.
(Maaria Leinonen)

Vierailija

Teen pitkää matkaa
kauas
lähelle
oman itseni tuntemattomaan
kartoittamattomaan maahan.
Ehkä keidas
Ehkä lähde
Ehkä hiljaisuus
tietoa tulvillaan.

Maaria Leinonen

Vierailija

Suomalainen

Suomalainen on sellainen
joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata,
ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä,
huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa
toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu,
hongat humajavat.

Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy,
on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy,
on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.

Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin
ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota
suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
-Jorma Etto-

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat