Yksinäisen ihmisen ajatuksia suviyössä

Vierailija

Minulla oli kevättalvella ystävähaku, vaan eipä tuottanut tuloksia.
Taisi hukkua siihen suureen määrän muitten joukossa?
No jokunen kommentti kyllä tuli, laitoin vastausviestejäkin, vaan eipä sen jälkeen enää ketään kiinostanut jatkaa
viestittelyä. Olisihan ollut edes kohteliasta vastata, että viesti on perille tullut?
Kuinka Teille muille on näissä ystävähauissa käynyt?
(Kesäaikana tosin ihmisillä lienee niin paljon erilaisia menoja ja tapahtumia, jotta monikaan ei kerkiä netissä olemaan.
Senhän huomaa jo foorumiaiheiden hiljentymisestäkin? ?

Olisiko tuo sana "yksinäisyys" jotenkin se karkottava tekijä omalla kohdallani?
Koetaanko itsensä yksinäiseksi tunteva jotenkin eriskummalliseksi ihmiseksi?
Itsee pidän itseäni melkoisen tavallisena ihmisenä. En vain ole eläissäni löytänyt ihmis-suhteita, joiden ajatusmaailma olisi samantyyppinen. Ajattelin, että kirjoittamalla olisi helppo tutustua ihmisiin, koska arkielämässä tuo sosiaalinen kanssakäyminen ollut aina sellaista pintapuolista/asiallista keskustelua.
Kun on jo lapsena menettänyt luottamuksen ihmisiin, niin vaikeata on ventovieraalle avautua mitään "syvällisiä" tahi
henkilökohtaisia asioita kertoa.
Kyllä yksinäisyyteenkin toisaalta tottuu, eipähän ainakaan pettymyksiä tule.
Yksinäisen elämä vain on niin raskasta ja ilotonta. Elämää vailla sen suurempia päämääriä.
Toisinaan ihmettelen koko omaa olemassaoloani. Mitä merkitystä tällä kaikella "itsekeskeisyydessä" elämämisellä on.
Miten voi vaikuttaa positiivisella tavalla kanssaihmisten elämään, kun monesti en päiväkausiin ole kehenkään yhteydessä? Sairaudet rajoittavat menemisiäni, köyhyys samaten ja tietysti tuo sosiaalisten taitojen puutekin.

Olisiko täällä muita kohtalotovereita tahi hyviä neuvoja päästä tästä yksinäisyyden kurimuksesta?
(Ei yksinäisyys minua enää niin ahdista, kuin nuorempana, mutta toisihan jonkinlainen "sielunkumppanin" löytäminen edes vähän valoa ja toivoa tähän yksitoikkoiseen ja mitäänsanomattomaan arkielämään.

Kommentit (14)

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Yksinäinen pelkää toista yksinäistä sanottiin jossakin, eli pelätään mitä tutustuminen tuo tullessaan, pelätään epäonnistumisen tunnetta, ajatusta, jospa tämä ei kuitenkaan toimi.
Olisikohan yksinäisten helpompaa järjestää ensiksi vaikka kimppa-tapaaminen ja siinähän sitä huomaisi olisiko joukossa sielunkumppania kaveriksi.
Onko lähettyvilläsi mitään yhdistystä jolla olisi kerhotoimintaa johon voi mennä mukaan? Seurakunnilla on myös paljon erilaisia kerhoja joissa voi piipahtaa sitoutumatta sen kummemmin mihinkään. Isommassa piirissä on helpompaa katsella ja kuunnella löytyisikö sieltä ystävää. Olen ollut seurakunnan toiminnassa sen verran mukana, että voin sanoa sinulle ettei niissä tilaisuuksissa tarvita sosiaalisia,- eikä muitakaan taitoja. Saa olla läsnä ihan omana itsenään.
Älä jää kotiin odottelemaan yhteydenottoa, vaan lähde mukaan vaikka tarkkailijaksi. Näin saattaa kaksi tarkkailijaa kohdata toisensa.

Rohkeutta sinulle!

Vierailija

Eipä ole sekään hyvä , että porukkaa lappaa alvariinsa ei ole hetkensiunaaman rauhaa, pitäisi saavuttaa sellainen kultainen keskitie?

Vierailija
järjestysmies

Eipä ole sekään hyvä , että porukkaa lappaa alvariinsa ei ole hetkensiunaaman rauhaa, pitäisi saavuttaa sellainen kultainen keskitie?

Jos 1-3 hyvää ystävää, se mielestäni riittää. Tuskin aloittaja-anonyymi haluaa mitään seurapiiriä..?

Ajattelen, että ns.seurapiiri-ihmisillä voi olla iso lauma ihmisiä ympärillään,muttei yhtään ystävää.

Vierailija

Tiedättehän kaikki yksinäiset, että teitä ei kukaan tiedä edes olevan olemassa, ellette tuo itse itseänne esille.
Tiedän, että moni yksinäinen on "laiskuuttaan" yksinäinen. Yksinäisyyden poistamisen eteen pitäisi aina nähdä edes vähän vaivaa, mutta kun on niin mukava vain jäädä sinne neljän seinän sisälle ja pähkäilemään omaa yksinäisyyttään.
Jos omistaa edes jonkunasteisen liikuntakyvyn, on mahdollisuus tulla näin kesällä ihmisten ilmoille ja harvemmin kukaan käy päälle, kun heille alkaa juttelemaan vaikka siitä turvallisesta säästä tai lumen paljoudesta.
Viereisellä aidalla istuvasta linnusta, tai mistä vain. Sitten se hymy on oikein hyvä mielenkiinnon herättäjä.
Eikä sillä ole mitään merkitystä, vaikka joku katsookin pitkään, että mitä tuo tuossa kävellessään hymyilee. Saattaapa tulla kysymäänkin jotakin. Ja muistakaa vastata. Siitä se alkaa, ystävyys ehkä hyväkin.Olkaa rohkeita ja ajatelkaa, että olette tarjoamassa jollekkin yksinäiselle sen päivän ainutta juttukavaria. Itseänne.
Anteeksi tuo alun negatiivisuus, mutta seuraan niin läheltä juuri tällaista tapausta.
Hyviä onnistumisia teille ja rohkeutta myöskin siihen kirjoitteluun. Pitäkää mielipiteistänne tiukasti kiini.

Vierailija

Juuri noista seurakunnan tilaisuuksista ja muista kokoontumisista minäkin tykkään. Messuissa ja esitelmissä sekä opintopiireissä, jumpassa ja tuolijumpassa aion ruveta aktiivisesti käymään nyt syksyllä, kun kaikki toiminta taas käynnistyy. Kesällä olen roikkunut ihan täyspäiväisesti nettiyhteisöissä. Olen aina ollut hiukan yksinäinen susi, ja tavallaan viihdynkin niin että aina ei ole joku soittamassa: lähdetkö sinne, lähdetkö tänne. Tykkään mennä ja tulla silloin kun itse siltä tuntuu, perillä sitten voi rupatella ihmisten kanssa. Yksinäisyydestä nautin sitten vastapainoksi.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että seurakuntatalo toimintoineen on ihan tuossa kadun toisella puolella. - Liikuntarajoitteisille on meidän seurakunta järjestänyt kuljetuksia kirkkoon ja muihinkin tilaisuuksiin, lounaille jne.
Seurakunnan diakonissat neuvovat varmaan, miten voisi saada apua osallistumiseen. - Oletko saanut taksikuitteja, niin että pääset virkistäytymään? Terveyskeskuslääkäri kirjoitti naapurin rouvalle todistuksen näitä kuitteja varten. - Mukavaa loppukesää ja alkavaa syksyä, pysytään virkeinä!

Vierailija

Asun yksin mutta en ole yksinäinen;no joo, kyllä joskus iskee kuin "moukarilla" fiilis että olisipa JOKU jonka kanssa keskustella.....Kissoistani on kyllä seuraa muttei keskustelukumppaniksi vaikka kovin ymmärtäväisltä joskus vaikuttavatkin ;D
Aikoinaan ajattelin etten ole "tarpeeksi sosiaalista" tyyppiä, mutta nyt olen nähnyt sivusta mihin kehnoihin ihmissuhteisiin voikaan joutua kun alkaa oikein ETSIÄ itselleen edes juttukaveria....Toki juttelen naapurin mamman kanssa päivän säästä kun hän ystävällisenä ihmisenä tuo postin koska olen liikuntarajoitteinen,mutta syvällisempää keskustelua ei pystytä aikaansaamaan.Olen kasvanyt "puhumattomuuden ilmapiirissä", sen ole tajunnut vasta äskettäin.Toinen naapuri tyrkyttäisi seuraansa juovuspäissään mutta selvipäin vain heilauttaa kättä ohimennessään;ei lie helppoa hänelläkään.Viime talvi oli kyllä HUIPPU- katselen yleensä ikkunoista maailman tapahtumia ,mutta mitäs katselet kun ainut näkymä on katoilta pudotetut lumikasat?Vain ja ainoastaan vain lunta näkyvissä,maan tasalla kun asun.Silloin päätin hommata nettiyhteyden jota olin jo vuosia suunnitellut-ei vaan muka ollut varaa.TV:stä luovuin kun tuli digiaika ja tv niin aatamin aikuinen että olisi pitänyt hommata uusi- ei ollut varaa, ja ohjelmatkin olivat mielestäni sitä tasoa että laitan tv-luvan hinnan mieluummin arkielämiseen sen sijaan.Luonto-ohjelmia kyllä jäin kaipaamaan yms.
Kesäkuussa sitten toteutui nettiyhteys-nyt on kyllä päivä ohjelmaa pullollaan kun suunnittellee mihin sitä lähtee "nojatuolimatkalle"-tosi kauniita luontokuvia ja ohjelmia löytyy.Ja terveystietoa ja ravintotietoutta ja- ja ....Sitten iski infoähky ja pidin paussia ja ikkunat auki -aitoa linnunlaulua....Mielelläänhän sitä reissaisi mutta raha tekee tenää kun pieni eläke on "priorisoitava" niin moneen asiaan. Invataksilla asiointi/virkistys _18 reissua/kk merkitsee sitä että voin 9 krt/kk poistua kotoani.Kauppareissutkin ovat ihan kivoja-joskus- kun oppisi suunnittelemaan ne .Aikaisemmin puhuin usein puhelimessa perhetuttavan kanssa--mutta hän kuoli toukokuussa ja tuntuu kuin ei olisi enää ketään kuka muistaisi ne ihmiset joista usein juttelimme.Aika järkyttävää kun hän oli 59v-- vieläkin tulee mieleen joku juttu josta olisi kiva puhua hänen kanssaann, ja sitten muistaakin muistotilaisuuden jossa soi Elvis ..... Lapset ovat kiireisiä töittensä ja perheittensä kanssa mutta tulevat toki joskus piipahtamaan...Olen kyllä oppinut arkielämästä sen että hyvin moni ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi vaikka on aviossa t. parisuhteessa -ja siitä tuleekin mieleeni oma äitini joka vastasi kysymykseeni miksi he erosivat isäni kanssa 20v aviovuoden jälkeen: Parempi yksin kuin huonon kaverinkanssa! Joten kun oikein kenkulta alkaa tuntua, ajattelen sitä että voin "tehdä mitä lystään" juuri siksi ettei ole kukaan kieltämässä -saan lukea milloin tahdon ,laulaa kun laulattaa jne.Ja kun rahan "vähyys" harmittaa, ajattelen kuinka monelta puuttuukaan ihan perusasiat kuten puhdas vesi ja riittävä ravinto-silloin nolottaa oma kiittämättömyys....nimim "Katseeni luon eteenpäin;ain toivo kirkas on"

Vierailija

Lainaus:

Miten saan Sinuun yhteyden?

Sama kysymys on ehkä jollakin muullakin keskustelun aloittajan
ja anonyymin 3.8. klo 10.01 suhteen, jos on eri kirjoittajat.
Rekisteröitykää ja kirjautukaa ihmeessä ja laittakaa profiiliin
yksityisviestimahdollisuus ruksi.
Sitten kerrotte täällä nimimerkit, niin kuin "Juttumies" on tehnyt
toisessa keskustelussa.
Uskon, että saatte yhteydenottoja, jos annatte siihen mahdollisuuden.

Iloa ja valoa tähän uuteen päivään!

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Miten saan Sinuun yhteyden?

Sama kysymys on ehkä jollakin muullakin keskustelun aloittajan
ja anonyymin 3.8. klo 10.01 suhteen, jos on eri kirjoittajat.
Rekisteröitykää ja kirjautukaa ihmeessä ja laittakaa profiiliin
yksityisviestimahdollisuus ruksi.
Sitten kerrotte täällä nimimerkit, niin kuin "Juttumies" on tehnyt
toisessa keskustelussa.
Uskon, että saatte yhteydenottoja, jos annatte siihen mahdollisuuden.

Iloa ja valoa tähän uuteen päivään!

Oletko itse rekisteröitynyt vai toimitko vain ylläpitäjän palkkaamana konsulttina?
Sinänsä siinä ei ole mitää pahaa mutta kun etusivulla on keskusteluohjeet valmiina.
Jokainen osaa lukea ja kysyy neuvoa jos tarvitsee.

Vierailija

Lainaus:

Oletko itse rekisteröitynyt vai toimitko vain ylläpitäjän palkkaamana konsulttina?
Sinänsä siinä ei ole mitää pahaa mutta kun etusivulla on keskusteluohjeet valmiina.
Jokainen osaa lukea ja kysyy neuvoa jos tarvitsee.

Olet harvinaisen oikeassa, jokainen tällä palstalla osaa lukea :)
Hyvää positiivistä päivää Sinulle!

Vierailija

Hih-hih.
Koska osaan lukea,kysyn itse useinkin kirjallisesti neuvoja.
Olen myös kiitollinen, jos vastauksessa saan tietoja,joita en tule ajatelleeksi...itse.
Maailmassa on oikea ohjeviidakko, jossa kompastelen.
Joskus minulle on aivan kirjaimellisesti" väännettävä rautalangasta", ennenkuin ymmärrän.
Kiitos ihmisille jotka jaksavat kärsivällisesti neuvoa eivätkä heti "kilahda" ;D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat