Mistä tunnet sä ystävän

Vierailija

Olen keväällä eronnut nainen. Tai erotettu.
Aviomies osoitti ovea ja toi uuden tilalle.
Muutin työpaikkakunnalle.
Yhtään yhteydenottoa ei oo tullu entisestä elämästä ns. ystävien taholta.
Mikä mättää ?

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Kannattaa itse olla aktiivinen ja kysellä niiden ystävien perään. Jos eivät tule pyynnöstä käymään, niin liekö ne sitten mitään tosiystäviä olleetkaan?
Kriiseissä ja vastoinkäymisissä se ystävyys punnitaan.
Vaan silloin, kun eniten tukijoita, myötäelämistä ja kuuntelijaa tarvittaisiin kaikkoavat lähiomaisetkin saati ne, joita ystäviksi luultiin.
Näin minullekin käynyt.
Onneksi viihdyn yksinäisyydessäkin ja ainahan voi turvautua ammatti-auttajiin, jos puhumisen tarvetta ois. Ei ainakaan juorut pääse liikekannalle.

Vierailija

Piti oikein käydä netissä kuuntelemassa Ystävän laulu...
" Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa silloin ystävyys punnitaan menee muut menojaan....Siitä tunnet sä ystävän kun on vierelläs vielä hän
turhat tuttavat luotas ois hävinneet pian pois..."
Enpä oo sen luonteinen että kyselen ystävien perään ja nenä on vielä veden pinnan yläpuolella mut ois ollu kiva jos joku ois kysyny et mitä sulle kuuluu ?

Vierailija

Lainaus:

Olen keväällä eronnut nainen. Tai erotettu.
Aviomies osoitti ovea ja toi uuden tilalle.
Muutin työpaikkakunnalle.
Yhtään yhteydenottoa ei oo tullu entisestä elämästä ns. ystävien taholta.
Mikä mättää ?

Tähän kysymykseen on vaikea vastata. Mutta muutama ajatus tuli mieleen.
Muutit toiselle paikkakunnalle, et enää törmää tuttaviin kadulla tai kaupassa. Tällaisessa yllättävässä tapaamisessa on helpompi kysyä mitä sulle kuuluu kuin että ottaa ja soittaa.

Äskettäin eronneen kohtaamisessa on samaa kuin kuolemantapauksen jälkeen omaisen kohtaamisessa. Sivullinen ei oikein tiedä miten sanansa asettaisi ettei loukkaisi. Leskelle voi viestiä osanottonsa sanattomastikin, mutta miten kohdata eronnut. Minä en mielelläni kysy eronneelta tunnelmia, en eron syitä enkä ala sättiä toista puolisoa. Kohtaan eronneen omana tuttuna itsenään kuin ennen eroakin, mutta jos toinen haluaa kertoa, kuuntelen häntä.

Toivottavasti ns. ystävät ovat omia ystäviäsi, eivät vain perhetuttuja, joiden kanssa seurustelit miehesi kanssa.
Jos haluat heidän ottavan yhteyttä, tee itse aloite. Soita ja kerro kuulumisiasi. Ehkä he ovat vain arkoja, kun eivät tiedä miten reagoit.

Vierailija

Sellaista elämä on-- minullakin X-vaimo esti ystävä suhdeiden luomisen ts. ketään ei voinut kutsua kotiin (hän oli vuorotyössä ja koskaan ei ollu sopiva aika vieraille) ja minnekkään ei voinut itse mennä koska siitä tuli ainainen riita kun palasin kotiin ("sinne menet juoruamaan, huoraamaan ja ryyppäämään " en muuten polttanu enkä juonu enkä ollu pahoilla teilläkään silloin ). Erosta on jo yli 14 vuotta ja silloiset tutut ovat edelleen tuttuja mutta ystävät, niitäkin on jo, ovat eron jälkeiseltä ajalta ja elämä on muuttunut elämisen arvoiseksi uusien ystävien myötä ilman riitoja ja toraa! Aloittanut anonyymi - elä menetä uskoa, kyllä sinäkin löydät uusia ystäviä vaikka harrastusten parista.
Nimim: Ystäviä saanut.

Vierailija

Lainaus:

Sellaista elämä on-- minullakin X-vaimo esti ystävä suhdeiden luomisen ts. ketään ei voinut kutsua kotiin (hän oli vuorotyössä ja koskaan ei ollu sopiva aika vieraille) ja minnekkään ei voinut itse mennä koska siitä tuli ainainen riita kun palasin kotiin ("sinne menet juoruamaan, huoraamaan ja ryyppäämään " en muuten polttanu enkä juonu enkä ollu pahoilla teilläkään silloin ). Erosta on jo yli 14 vuotta ja silloiset tutut ovat edelleen tuttuja mutta ystävät, niitäkin on jo, ovat eron jälkeiseltä ajalta ja elämä on muuttunut elämisen arvoiseksi uusien ystävien myötä ilman riitoja ja toraa! Aloittanut anonyymi - elä menetä uskoa, kyllä sinäkin löydät uusia ystäviä vaikka harrastusten parista.
Nimim: Ystäviä saanut.

Tästä viestistä tuli mieleen miten tärkeää on säilyttää omat ystävät. Vaikka avioitumisen ensi huumassa kaikki entinen tuntuu menettävän merkityksensä, nuoruuden ystäviin ei kannata katkaista yhteyttä.
Vanhemmiten tuntuu vaikealta löytää uusia ystäviä, siksi olen iloinen siitä että ystävät yli 40 vuoden takaa ovat vielä elämässäni mukana. He ovat omia ystäviäni, eivät perhetuttuja. Puolisollani ei ole mitään sitä vastaan että elän omaakin elämääni. Niin hänkin saa tehdä.

Vierailija

Niin MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN,ONKO OIKEA SULLE HÄN? Mistä tunnet oikean ystävän?Siis nais-naisen tai mies -miehen tai miten vaan.Ystävyydestä on kysymys ,ei mistään seksi suhteesta.Mikä erottaa tuttavan ja ystävän?
Minusta on vaikea määritellä ystävä sanan sisältö.Jos kemiat pelaa ,niin jotain tuttavaakin voisi kutsua ystäväksi,jos pystyt hälle kertoo syvimpiä tuntojasi.Taas joku sydän ystävä menee kauas pois ja tulee,voiko se jatkua mihin jäi?Minä en koe näin.Välimatka tekee tehtävänsä.Sitten kun ystävyys muuttuu rakkaudeksi,niin onko se juuri se asia ,kun mennään sänkyyn?Pohdintoja tämän tiimoilta...

Vierailija

Mielestäni tuttavan ja ystävän ero on siinä,että tuttavan kanssa puhutaan niitä näitä,kaikkea jokapäiväistä.
ystävän kanssa voi puhua kaiken omista asioistaan puolin ja toisin luottamuksella ja hyvä ystävyys säilyy läpi elämän Hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi,tällä tarkoitan nais-naisen ystävyyttä.Saattaahan olla jos nainen löytää miespuolisen ystävän ja päinvastoin,että ystävyys muuttuu rakkaudeksi,ei se tarkoita yksin omaan sänkyyn menoa,vain tarvitaan rakkauteen paljon muutakin,niin paljon muuta...

Vierailija

Meillä on vaimoni kanssa ystäväpariskunta jonka kanssa olemme olleet ystäviä
kymmeniä vuosia. Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia.
Miksiköhän jotkut yrittää rikkoa ystävyyttämme?

Olin kerran yksin huoltoaseman kahviossa kahvilla ja ystävä-rouva tuli samaa pöytään.

Kotiin päästyä kerroin vaimolleni laitetut terveiset niin vaimo kertoi nauraen että
oli jo saanut toisenlaiset terveiset. Eräs oli nähnyt meidät kahviossa ja soitti vaimolleni
epäilystään:( !
Samankaltaisia tapauksia riittää. Onneksi tunnemme toisemme niin hyvin että
pahansuoville puheille voimme vain nauraa.

Vierailija

Koetteko,että miehenne (naisenne) on myös paras ystävä?Minä koen,että mies kaverini on myös paras ystäväni .Entäpä aikuiset lapset?Minä koen ,että myös heille voin puhua,kun ystävälle konsanaan.
Mutta onhan minulla myös pari naisystävää,joille voin puhua aivan eri asioita ja silti koen,että hekin ovat ystäviäni.
Että on aika venyvä käsite tuo ystävyys kuitenkin.Sellaista tosi sydänystävää,jollainen oli nuoruudessa ,ei enää ole.Enkä ole kokenut,että olisi mikään puute.Kuitenkin myös tuttaville toivotan :Hyvää Ystävänpäivää:)

Vierailija

Lainaus:

Meillä on vaimoni kanssa ystäväpariskunta jonka kanssa olemme olleet ystäviä
kymmeniä vuosia. Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia.
Miksiköhän jotkut yrittää rikkoa ystävyyttämme?

Olin kerran yksin huoltoaseman kahviossa kahvilla ja ystävä-rouva tuli samaa pöytään.

Kotiin päästyä kerroin vaimolleni laitetut terveiset niin vaimo kertoi nauraen että
oli jo saanut toisenlaiset terveiset. Eräs oli nähnyt meidät kahviossa ja soitti vaimolleni
epäilystään:( !
Samankaltaisia tapauksia riittää. Onneksi tunnemme toisemme niin hyvin että
pahansuoville puheille voimme vain nauraa.

Näitä vastaavia tapauksia on varmaan useitakin. Johtuu varmaan siitä, kun monella on käsitys, ettei mies ja nainen, voi olla pelkästään ystäviä, joka ei minun mielestä pidä paikkaansa. Minun kaikista paras ystävä on mies. Tämä ystävyys alkoi minun siirtyessä samaan työpaikkaan, ja sitä on kestänyt parikymmentä vuotta. Olen ollut pitkään naimisissa. Mutta meillä on molemmilla, sekä yhteiset ystävät, että omat. Se ei ole ongelma, joskus vain tuntuu, että kaikki ei sitä käsitä.

Vierailija

Minulla on useampia miespuolisia ystäviä ja aina naistuttavat(ystäviksi ei voine kutsua) ovat sitä mieltä, että yritän iskeä niitä miehiä, vaikka olen ihan onnellisesti aviossa ja mieheni hyväksyy suhteeni.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat