Vierailija

Hei SINÄ! Tänä aikana ,kun on paljon eronneita ihmisiä,niin tulipa vaan mieleeni,että keskustelun aihe voisi olla tämä.Meitähän on moneen junaan ,jotka ollaan erottu yhdesti tai monasti.Mutta olikos se todella ainut hyvä vaihto ehto,vai olisko pitänytkin tehdä toisin?Mietitkös ja kadutkos koskaan?
Itse voisin sanoa ,että olisihan sitä voitu yrittää vielä enenmmän ,eikä erota paukautettu.Vaikkakin siitä on jo yli 20v. niin eihän ne asiat rauhaan jätä.Kun on noita jälkeläisiäkin jo toisessa polvessa.Kuinka ihana olisikaan ehjä:mummola! T:eronnut mummo

Sivut

Kommentit (30)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oheinen kuva entisestä elämästä n. 13 vuotta sitten - enään ei ole tarvinnut "riidellä" kenenkään kanssa ja olenkin erittäin tyytyväinen nykyiseen olotilaan .
Tyytyväinen eläkeläinen 74v.

Ei kaduta. Olisi jäänyt tämä oma elämä elämättä, kun tuli toimittua aina toisten (puolison ja lasten) parhaaksi. Lapset saimme aikuisiksi ja koulutetuiksi, niin katsoin että koska kumppani ei tapojaan muuta, muutan minä pois. Ei ihminen jaksa loputtomiin antaa anteeksi samoja vääryyksiä tekevää kohtaan. Eikä jatkuva epävarmuus ja pelko tulevasta vie kuin voimavarat "hukkaan". Toivotan kaikille voimia selviytyä ongelmistaan. Katkeroitua ei pidä.

Ei yhtään kaduta, emme eronneet hetken mielijohteesta,
vaan vuosien harkinnan ja yhdessä elämisen mahdottomuuden
tuloksena.

Harkitsin vissiin kymmenennen kerran eroa yli 30 v:n avioliiton jälkeen,
etsin jo kaikessa hiljaisuudessa yksiötä itselleni,kun...
alkoholisoitunut puolisoni menehtyi juomareissullaan sydäninfarktiin.
Nyt olen hyvilläni etten eroa ottanut.

Saan vain peruskansaneläkkeen, siihen päälle leskeneläke n.150€kk.
Hoidin kotona lapsia,ja mies juopotteli enemmän kuin kävi töissä,
mutta tuo 150 euroakin on iso raha minulle nyt.

Kumma kyllä, minulla on välillä häntä jo ikäväkin, kun pahimmat ikävät muistot ovat
haalistuneet.
Kaipa se oli sitten2 elämäni suuri rakkaus"?

Uutta en totisesti kaipaa, viihdyn hyvin "sinkkuna".
Lapsiin ja lapsenlapsiin on hyvät välit, he ovat valopilkkuja elämässäni.
Näin on hyvä.

Ero ei kaduta sitten yhtään. Sen ansiosta sain elää lapseni kanssa hyvää elämää ilman alkoholin kiroja. Onnistuin yksinkin luotsaamaan ainoan lapseni niin, että hän on nyt viittä vaille valmis maisteri ja on löytänyt itselleen mitä mukavimman tyttöystävänkin. Itse elän sinkkuna mielestäni aivan ihanaa elämänvaihetta, jossa voin toteuttaa itseäni juuri niin kuin haluan ja tunnen kiitollisuutta jokaisesta päivästä.

Ei kaduta, koska tekisin saman samoissa olosuhteissa uudelleen.Hain ammattiapua ja yritin vaikka mitä, mutta pahki alkoholisoitunutta ei kumppani voi parantaa. Tietty suru siitä erosta kuitenkin jäi; sellainen epäonnistumisen kokemus. Samaa on sanonut puolisoni, tämä toinen -hänkin eronnut 1. liitostaan - , jonka kanssa olemme jo vaeltaneet yhdessä yli 10 vuotta.

Ei kaduta, paitsi ehkä se ettei poikani koskaan ole oppinut tuntemaan isäänsä, oli vuoden kun erosimme.
Viimeksi näki isänsä noin yhdeksän vuotta sitten, eikä ole halunnut pitää yhteyttä. Nyt hän on aikuinen, eikä onneksi
ainakaan kyseenalaista eroamme tai näytä katkeruutta. Minulla on itselläni uusi mies, olen avoliitossa .Elämä on mallillaan.

Lainaus:

Hei SINÄ! Tänä aikana ,kun on paljon eronneita ihmisiä,niin tulipa vaan mieleeni,että keskustelun aihe voisi olla tämä.Meitähän on moneen junaan ,jotka ollaan erottu yhdesti tai monasti.Mutta olikos se todella ainut hyvä vaihto ehto,vai olisko pitänytkin tehdä toisin?Mietitkös ja kadutkos koskaan?
Itse voisin sanoa ,että olisihan sitä voitu yrittää vielä enenmmän ,eikä erota paukautettu.Vaikkakin siitä on jo yli 20v. niin eihän ne asiat rauhaan jätä.Kun on noita jälkeläisiäkin jo toisessa polvessa.Kuinka ihana olisikaan ehjä:mummola! T:eronnut mummo

Minua harmittaa vieläkin, että erosimme, vaikka erostamme on myös jo yli 20v. Olimme kovin kypsymättömiä ja itsekeskeisiä molemmat. Emme kyenneet riittävästi keskustelemaan asioista, varsinkin mieheni oli hyvin sulkeutunut. Minä päästin suustani ulos sitäkin enemmän. Mielestäni eromme oli aivan turha, koska ongelmat ei olleet kovin suuria. Olimme aviossa lähes 25v. Olen eron jälkeen seurustellut useammankin miehen kanssa, mutta en ole kyennyt rakastumaan. Jotenkin on vieläkin tunne näin eläkeläisenäkin, että nuoruuden rakkauteni ja lasteni isä oli se oikea minulle. Olisipa meillä ollut enemmän elämänkokemusta, niin liitto olisi saattanut kestääkin. Tässä sitä eläkkeellä kelailee nuoruuden muistoja, kun on liikaa aikaa ajatella, vaikkei se mitään enää hyödytä, nuorempana toimittiin sillä järjellä mikä silloin oli.

Lainaus:

Lainaus:

Hei SINÄ! Tänä aikana ,kun on paljon eronneita ihmisiä,niin tulipa vaan mieleeni,että keskustelun aihe voisi olla tämä.Meitähän on moneen junaan ,jotka ollaan erottu yhdesti tai monasti.Mutta olikos se todella ainut hyvä vaihto ehto,vai olisko pitänytkin tehdä toisin?Mietitkös ja kadutkos koskaan?
Itse voisin sanoa ,että olisihan sitä voitu yrittää vielä enenmmän ,eikä erota paukautettu.Vaikkakin siitä on jo yli 20v. niin eihän ne asiat rauhaan jätä.Kun on noita jälkeläisiäkin jo toisessa polvessa.Kuinka ihana olisikaan ehjä:mummola! T:eronnut mummo

Minua harmittaa vieläkin, että erosimme, vaikka erostamme on myös jo yli 20v. Olimme kovin kypsymättömiä ja itsekeskeisiä molemmat. Emme kyenneet riittävästi keskustelemaan asioista, varsinkin mieheni oli hyvin sulkeutunut. Minä päästin suustani ulos sitäkin enemmän. Mielestäni eromme oli aivan turha, koska ongelmat ei olleet kovin suuria. Olimme aviossa lähes 25v. Olen eron jälkeen seurustellut useammankin miehen kanssa, mutta en ole kyennyt rakastumaan. Jotenkin on vieläkin tunne näin eläkeläisenäkin, että nuoruuden rakkauteni ja lasteni isä oli se oikea minulle. Olisipa meillä ollut enemmän elämänkokemusta, niin liitto olisi saattanut kestääkin. Tässä sitä eläkkeellä kelailee nuoruuden muistoja, kun on liikaa aikaa ajatella, vaikkei se mitään enää hyödytä, nuorempana toimittiin sillä järjellä mikä silloin oli.

Hei,meillä aivan sama elämän tarina.mukava että näin täällä voi nähdä,että ei ole asioiden kanssa yksin.Vaikka ei täytä koko elämää tämä asia ,niin mielessä on!

En tiedä kun en ole eronnut mutta ystäväpiirissäni ole huomannut että eron jälkeen paha olo on entisestään lisääntynyt ja alamäkeä on menty ja rytinällä.
Kumppanit vaihtuvat tiheään tahtiin ja aina siinä kumppanissa on se vika miten ollakkaan että yksien ihmisten kohdalle osuu vain ja ainoastaan ne ketaleet :)))

Olen sitä mieltä,että ennen aikaan oleva pakollinen asumusero olisi mitä mainioin asia nykyisin.Ero on yksinkertaisesti tehty liian helpoksi.Siksi tulee myöhemmin niitä mieleen:olisi pitänyt,jos ei oltas jne..silloin täytyi todella asua erillään ja näki mitä se on.Ei tullut niitä äkkipikaistuksissaan tehtyjä ratkaisuja.Itselläni olisi toiminut niin ,että tuskin olisi eroa tullut.

Nuo jutut ovat jo vanhoja mutta mielenkiintoisia.itse olen harkinnut pois muuttamista ,kun elo on käynyt vaikeaksi 52v jälkeen .olen aina ajatellut lapsia ja lapsenlapsia ja olen yrittänyt jaksaa ,ei ole alkoholi ongelmaa mutta muuta ehkä olisi parempi olla muualla? onkohan samaa pohtivia muita?yks toinen mummo.

Lainaus:

Ei todellakaan.
Silloin vasta aloin elää, kun olin viimeinkin yksin ja vapaa !

Samoja sanoja voin käyttää, noin se juuri menee!

Typeriä kysymyksiä. Kaduttaako ero? Minkäs teet jos toinen osapuoli lähtee lätkimään. Ei tarvitse silloin mietiskellä, kaduttaako ero. Sitä vaihtoehtoa kun ei ole.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat