Jaa että miksi "vanhat" naiset/miehet etsii kumppania

Vierailija

Ajattelin kirjoitella tuosta ystävyys-aiheesta tältä kantilta, kun joku oli tosi pessimistinen, ja ihmetteli, miksi vanhat ylipäänsä haluavat löytää ystävän toisesta sukupuolesta.
Olipa hassua miettimistä, sillä ensinnäkin:ihminen on sosiaalinen olento, toisekseen, jos on 50-65-vuotias, ei ole vielä niin vanha, etteikö toinen sukupuoli YHTÄÄN kiinnostaisi enää, kolmanneksi: jotkut ovat eronneet tai jääneet leskeksi, ja ovat tottuneet olemaan jonkun kanssa siihen saakka yksissä. Ja kun sellainen elämä yhtäkkiä lopahtaa, sitä varmaan jossakin vaiheessa haluaisi löytää jonkun, jonka kanssa jakaa arkea.
Ja sitä paitsi, EI ole pakko rynnätä suinpäin NAIMISIIN, sitä voi muutenkin "seurustella" ja olla ystävä. Sitten vielä, tuo halailun kaipuu, vaikka siihen ei enää liittyisi varsinaisesti seksiä, se on kuitenkin monelle ihmiselle tärkeä asia!! Ja sitten vielä: sitähän olettaa, että kun on mennyt naimisiin, saa sen puolisonsa kanssa elää ehkä vanhaksikin, mutta kun se ei toteudukaan, tulee kumman "tyhjä" olo... Kokemusta on!!
Hyvää onnea kaikille, jotka haluavat löytää ystävän tai kumppanin! :) T: Anneli

Sivut

Kommentit (506)

Vierailija

Anneli, juuri näinhän se on. Itse olen pitkän (30v) avioliiton jälkeen yksin miehen uskottomuudesta johtuvan eron tähden.
Ilmi tultuaan mies lähti kotoa pakoon ja laittoi eron vireille ja valitsi uuden elämän huomattavasti itseään nuoremman naisen kanssa. Pärjäilen yksikseni ihan hyvin, minulla on hyvä läheisverkosto, paljon harrastuksia ja kiinnostava työ mutta kyllähän jotain puuttuu. Kun on vuosikymmeniä puolison kanssa yhdessä ollut, elänyt perheen elämää tyhjältähän koti välillä tuntuu. Näkee tämän petturin vieläkin silmissään kulkemassa kotona ja kaipuu ja suru tulee mieleen. Olen pikkuhiljaa ruvennut tuumimaan, että miesystävän kuitenkin vieläkin haluaisin. Toivottavasti sellainen jostain löytyy.
Ikävä ihmisen luo, niinhän Mikko Alatalokin laulaa, on ihan totta. Toiveena on löytää vaikka peräti sielunkumppani, saas nähdä kuinka käy.

Vierailija

Sama kohtalo ollut minullakin. Kaipaan myös miestä rinnalleni. Koen itseni vireäksi ja nuorekkaaksi. Ikätovereista jos ei löydy, niin pitänee tyytyä nuorempaan, kuten Marion Rung, hänellä 22 vuotta nuorempi miesystävä, neljän lapsen isä ja asuvat yhdessä ja ovat kihloissa.

Vierailija

Jos minulla ei olisi tuota rakasta miestäni rinnallani, olisin varmasti "baanalla" etsimärrä kaveria. Minusta se on ihan luonnollista, että kaipaa toisen seuraa ja läheisyyttä. Nyt vanhetessa on oppinut arvostamaan myös turvallisuutta. Me emme sido toisiamme; teemme matkoja yhdessä ja erikseen, mutta tunnemme syvää kiintymystä keskenämme. Se on suuri lahja. Annan arvoa todella koska olin jo 40 täyttänyt kun tämän aarteen löysin.

Vierailija

Samaa mieltä asiasta. Olen myös yli 10 vuotta sitten eronnut pitkästä avioliitosta. Eihän se läheisyyden tarve mininkään kuole vaikka eroaakin. Toivoisin myös löytäväni mukavan kaverin, jonka kanssa voisi matkustaa, harrastaa erilaisia asioita tai olla muuten vaan kylki kyljessä.

Vierailija

Tuttavapiirissäni on useita edesmenneen vaimonsa täysin passaamia miehiä. Kun he nyt kypsässä iässä jäävät leskeksi, on kauhea hinku löytää sinne hellan ääreen se vaimovainajan korvike. Se näkyy monissa asioissa. Jos esim. ehdotan jonnekin retkille, kerhoihin tms. menemistä, on vastaus usein, ettei siellä ole oikeanikäisiä naisia. Siis kyse ei niinkään ole ihmisen ikävästä toisen luo, vaan pakkomielteestä löytää nainen, joka jatkaa passaamista siitä mihin vaimovainaja jäi.

Vierailija

Lainaus:
anonyymi 7:57
On sitä ihmisen ikävää "vanhoilla" naisillakin. Käyvät kuulemma Gambiassa saakka.
Sieltä saa ikävänlievitystä paikallisilta nuorilta miehiltä maksua vastaan.
Onhan se toisaalta hyvä että köyhiä autetaan. Kyse ei liene yksittäistapauksista
kun mediakin on siitä raportoinut.

Eikös tuossa tv-ohjelmassa ollut kyse 30-40 kymppisistä naisista?
En usko, että tässä tarkoitetut "vanhat naiset", joiksi itse olen ajatellut
kuusikymppisistä ylöspäin, innostuisivat lähtemään Gambiaan "seurustelemaan"
lastenlastensa ikäisten nuorukaisten kanssa....

Tässä keskustelussa on jo aikaisemmin hyviä, vanhempien naisihmisten
ajatuksia läheisyyden tarpeesta.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:
anonyymi 7:57
On sitä ihmisen ikävää "vanhoilla" naisillakin. Käyvät kuulemma Gambiassa saakka.
Sieltä saa ikävänlievitystä paikallisilta nuorilta miehiltä maksua vastaan.
Onhan se toisaalta hyvä että köyhiä autetaan. Kyse ei liene yksittäistapauksista
kun mediakin on siitä raportoinut.

Eikös tuossa tv-ohjelmassa ollut kyse 30-40 kymppisistä naisista?
En usko, että tässä tarkoitetut "vanhat naiset", joiksi itse olen ajatellut
kuusikymppisistä ylöspäin, innostuisivat lähtemään Gambiaan "seurustelemaan"
lastenlastensa ikäisten nuorukaisten kanssa....

Tässä keskustelussa on jo aikaisemmin hyviä, vanhempien naisihmisten
ajatuksia läheisyyden tarpeesta.

He ovat vanhoja (varakkaita) naisia jotka siellä käy. Kuvistakin päätellen selkeästi
mummoikäisiä.

Vierailija

Lainaus:

Tuttavapiirissäni on useita edesmenneen vaimonsa täysin passaamia miehiä. Kun he nyt kypsässä iässä jäävät leskeksi, on kauhea hinku löytää sinne hellan ääreen se vaimovainajan korvike. Se näkyy monissa asioissa. Jos esim. ehdotan jonnekin retkille, kerhoihin tms. menemistä, on vastaus usein, ettei siellä ole oikeanikäisiä naisia. Siis kyse ei niinkään ole ihmisen ikävästä toisen luo, vaan pakkomielteestä löytää nainen, joka jatkaa passaamista siitä mihin vaimovainaja jäi.

Olen aivan samaa mieltä ylläolevan kirjoittajan kanssa.
Minä en haikaile ukkojen perään seurustelu tarkoituksessa, mutta ystävänä ovat ihan jees.
Seksi ei enää kiinnosta tällä iällä, enkä "piian paikkaa" halua vain sen tähden, että olisi mies kaveri. Reilut ystävyys-suhteet sekä miesten, että naisten kanssa niin homma pelaa, eikä tarvitse pelata mitaan roolileikkejä ja saa olla ihan oma itsensä.
t. sokeri

Vierailija

Anneli hyvä, kirjoitit alussa:
"Ajattelin kirjoitella tuosta ystävyys-aiheesta tältä kantilta, kun joku oli tosi pessimistinen, ja ihmetteli, miksi vanhat ylipäänsä haluavat löytää ystävän toisesta sukupuolesta." (kursivointi lainaajalta)

Eihän kyseessä ole pessimismi. Pessimismi on filosofinen oppi siitä, että elämässä on enemmän pettymyksiä kuin onnellisuutta ja siihen on syytä varautua. Viesti oli realismia, joka on puolestaan tapa katsella tosiasioita niitä kaunistelematta.

Kumppanin tavoittelu -joskus keinoja kaihtamatta- näyttäytyy sivulliselle melkoiselta metsästykseltä, olkoonpa saaliin tavoittelulla miten jalo päämäärä hyvänsä. Saaliskin näyttää joskus jäävän heikkolaatuiseksi.

'''''''''''
Kyllä, minä kirjoitin sen alkuperäisen provon enkä odottanut vastausta siihen. Itse en ole etsimässä kumppania, koska tämä löytyi varhaisessa nuoruudessa ja on säilynyt kyydissäni vuosikymmenestä toiseen. Suhde on kunnossa, enkä kadehdi vapaana liikkuvia sinkkuja eli kirjoitukseni ei noussut katkeruudesta. Se oli naputeltu kieli poskella sarkastinen virne naamalla. Jos loukkasin herkkiä tunteitanne, kerron etten enää koskaan puutu ystävyys-osioon. (sormet selän takana ristissä)

Vierailija

Gambian vanhat naiset. Mielestäni siinä kuvassa olleet naiset olivat kyllä huomattvasti vanhempia kuin 30-40 kymppiset naiset. Dokumentti kertoi juuri iäkkäistä naisista, jotka halusivat niin hellyyttä kuin seksiäkin. Ihminen vanhenee ja rapistuu, mutta ei ne tunteet, ja toisen ihmisen kaipuu minnekään katoa. Joten on vain hyvä jos he saavat sitä vaikka sieltä asti. Kaikkien ikäihmisten ei ole helppo saada kontaktia toiseen sukupuoleen, ehkä tämä matkustelu johonkin kauas, helpottaa näitä ihmisten häpeän paineita. Sillä monesti luullaan, varsinkin nuorten keskuudessa, ei ne vanhat enää muuta tarvitse kuin lämmintä selkää. Mutta tämä ei todellakaan pidä paikkaansa.

Vierailija

Rakkaat mummit!

Itse jäin 36 vuotisen avioliiton jälkeen äkkiä yksin puolisoni menehdyttyä sinussolmukkeen rapistumisen vuoksi.
Työtoverini, jonka mies oli menehtynyt kolme vuotta aiemmin kertoi minulle, että n. puolen vuoden kuluttua tulet seksihirmuksi, vaikket olekaan ollut himokas aiemmin. Hyvä juttu, että kertoi. Onneksi minulla ei ollut aikaa seksistellä, kun tuli paljon muuta tekemistä. Mutta n. vuoden kuluttua aloin hyrrätä. Hyrräsin niin kovin, että eräässä kokouksessa yksi nainen sanoi, "mikä sulla oikein on?". Aloin etsiä syliä ja keskustelukumppania. Syyllistyin moneen aktiin eri miesten kanssa, niin ikävä minulla oli, etten edes tiennyt sellaista olevan.

Olin löytänyt ihanan pojan jo 18 vuotiaana, jonka kanssa menin teininä juuri 19 vuotiaana naimisiin ja elämä toi ja vei.

Elin siis suojattua elämää eikä minulla ollut edes tanssikenkiä tahi kauniita alkkareita. Mutta mieheni menehdyttyä
aloin juosta kuin kilpajuoksija ja etsiä sopivia sylejä. Löytyihän niitä seksihulluja muttei sopivaa omakotiasujaa kanssani.

Nyt yritän elää ja hoitaa taloani yksin tai palkka-armeijan kanssa. Katson huolella elämää silmästä silmään ja
teen niitä juttuja, mitkä jäivät ehkä tekemättä.

Mummo 47

Vierailija

"jos on 50-65-vuotias, ei ole vielä niin vanha, etteikö toinen sukupuoli YHTÄÄN kiinnostaisi enää.."

Ihanko tosissanne kirjoitatte näin ?
50 vuotiashan on vielä nuori jota hyvinkin toinen sukupuoli ja seksi kiinnostaa, ja niin lienee vielä useimmat 60-kymppisetkin ja miksei ylikin. Oudolta tuntuu tällainen vaikka asiahan on tietenkin yksilöllinen, mutta että yleistää noin... HuhHuh

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Tuttavapiirissäni on useita edesmenneen vaimonsa täysin passaamia miehiä. Kun he nyt kypsässä iässä jäävät leskeksi, on kauhea hinku löytää sinne hellan ääreen se vaimovainajan korvike. Se näkyy monissa asioissa. Jos esim. ehdotan jonnekin retkille, kerhoihin tms. menemistä, on vastaus usein, ettei siellä ole oikeanikäisiä naisia. Siis kyse ei niinkään ole ihmisen ikävästä toisen luo, vaan pakkomielteestä löytää nainen, joka jatkaa passaamista siitä mihin vaimovainaja jäi.

Olen aivan samaa mieltä ylläolevan kirjoittajan kanssa.
Minä en haikaile ukkojen perään seurustelu tarkoituksessa, mutta ystävänä ovat ihan jees.
Seksi ei enää kiinnosta tällä iällä, enkä "piian paikkaa" halua vain sen tähden, että olisi mies kaveri. Reilut ystävyys-suhteet sekä miesten, että naisten kanssa niin homma pelaa, eikä tarvitse pelata mitaan roolileikkejä ja saa olla ihan oma itsensä.
t. sokeri


Samat on mietteet minulla. Keskustelukumppani/ystävä/heila kyllä - asuinkumppani/passattava/hoidettava ei.
Mutta moni muu voi olla toista mieltä.

Vierailija

Hyvä kirjoitus mummo47!!Itse voisin pukea sanoiksi aika monta seikkaa myös.Erosta oli kulunut hädin tuskin puolta vuotta ,kun itselleni kävi myös noin.Sylejä,suhteita,etsimistä...kuitenkin jäi vaan luu käteen.Myöhemmin olen huomannut,että hitsin hyvä olla yksin.Saa määrätä itse kaikesta,se on rikastuttavaa.Ei passausta ,ei toisen huomioimista .Jään toki paljosta paitsi,mutta olen onnellinen näin.Katkera en ole tippakaan.
toinen mummo

Vierailija

Neljäkymmentä vuotta hyvistä parhainta yhteiseloa takana. Sitten vaimon kuolema ja yksinäisyys. Oletan että on aika monta miestä, joilla yksinäisyyden kokeminen ja sen työstäminen liittyy varsin vähän kylmään lieteen tai pesemättömään pyykkiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat