kun olo tuntuu niin pettyneeltä

Vierailija

hei
Olen avioero kriisin keskellä, ja kaipaan keskuselu/kirjoituskaveira, purkaakseni elämän mystiikkaa ja elämän takapakkia. Kevät tulossa ja pitäisi pystyä nauttimaan kauniista auringon paisteesta, vaan vaiketa se on. Onko ketään, joka olisi samassa tilanteessa tai on lähi aikoina kokenut raskaan avioeron todella pitkän yhdessäolon jälkeen? Olen kaikesta huolimatta tervepäinen nainen, ja vielä hauskakin sellainen. Kaikesta kait sitä ihminen selviää, kun tarpeeksi on tahtoa.

Sallariitta

Sivut

Kommentit (154)

Vierailija

Hei sinä Sallariitta!
No mistä nyt sitten kenkäsi puristaa? Eikös nyt kun kevät tulossa olla aiheellista olla iloinen ja myös nauttia.....
Täällä ruudun toiseella puolella ihan norm. aikuinen mies. Ehkä kaipaat jonkinlaista juttuseuraa?

Vierailija

Lainaus:

hei
Olen avioero kriisin keskellä, ja kaipaan keskuselu/kirjoituskaveira, purkaakseni elämän mystiikkaa ja elämän takapakkia. Kevät tulossa ja pitäisi pystyä nauttimaan kauniista auringon paisteesta, vaan vaiketa se on. Onko ketään, joka olisi samassa tilanteessa tai on lähi aikoina kokenut raskaan avioeron todella pitkän yhdessäolon jälkeen? Olen kaikesta huolimatta tervepäinen nainen, ja vielä hauskakin sellainen. Kaikesta kait sitä ihminen selviää, kun tarpeeksi on tahtoa.

Sallariitta

Heips!
Avioero on aina ikävä asia ja kyllä se vie voimat. Onko jo laitettu paperit eteenpäin vai onko se vaan ajateltu niin tehdä?

Vierailija

moi
Niinkuin viestissäni kerroin takana on pitkä avioliitto, joka nyt päättyy avioeroon. Kauniisti aurinko paistaa, vaan ei juuri nyt asiasta pysty nauttimaan. Ei avioliitton päättyminen varmaankaan tapa, vaan se vaatii pitkän tien ennekuin oman elämäsä saa kasaan. Oli vain pakko kirjoittaa jonnekin, että pystyy purkamaan omaa päätään. kiva kun vastasit, mitä itsellesi kuuluu?
SR

Vierailija

moi

Paperi on kirjoitettu. Asiasta ei sen enmpää saatu aikaan keskustelua. No elämän on vaan mentävä eteenpäin, joten kait sitä pitää hankkiutua ulos, että oikeasti aistii kevään tulon. Eihän sitä koskaan avioerolle ole oikeata ajankohtaa... on vain niin tyhjä ja turhautunut olo.

SR

Vierailija

Lainaus:

moi
Niinkuin viestissäni kerroin takana on pitkä avioliitto, joka nyt päättyy avioeroon. Kauniisti aurinko paistaa, vaan ei juuri nyt asiasta pysty nauttimaan. Ei avioliitton päättyminen varmaankaan tapa, vaan se vaatii pitkän tien ennekuin oman elämäsä saa kasaan. Oli vain pakko kirjoittaa jonnekin, että pystyy purkamaan omaa päätään. kiva kun vastasit, mitä itsellesi kuuluu?
SR

Moi!
Ikävää kuulla että noin kävi mutta kuten itse sanoit niin ei avioliiton päättyminen tapa. Hyvä asia on toki ainaa purkaa ajatukset kirjoittamalla jollain tavalla koska niitä varmasti riittää, ainakin siinä tilanteessa kuten itse nyt olet. Kyllä se aurinko alkaa paistamaan sielläkin, saat nähdä vaan. Täällä elämä hyrrää päivä kerrallaan kuten sanotaan. Kevät tulossa ja kohta on tämä pitkä talvi takan :) Tsemppiä sinulle.

Vierailija

Lainaus:

Hei sinä Sallariitta!
No mistä nyt sitten kenkäsi puristaa? Eikös nyt kun kevät tulossa olla aiheellista olla iloinen ja myös nauttia.....
Täällä ruudun toiseella puolella ihan norm. aikuinen mies. Ehkä kaipaat jonkinlaista juttuseuraa?

Miten voit noin kirjoittaa Sallariitalle, että "mistä kenkä puristaa"!!??? Hänhän on keskellä kriisiä, on aivan selvää, että hän kärsii, oli eron syy sitten mikä hyvänsä! Mieti nyt vähän, hyvä "normaali aikuinen mies"! :( Itse olen leskeksi jäänyt, ja se on myös kriisi-tilanne, tosin melko erilainen. Voimia Sallariitalle!

Vierailija

Hei sallariitta!!Otan osaa ,sillä se on kun pieneni kuolema ja hurjempaa.Kuollutta voi surra ja se on poissa.Erossa se toinen on elossa ja jopa näkyvillä.Itse koin hyvin,hyvin raskaan ero 23 vuotisen avioliiton jälkeen.Luulin kuolevani.Siinä oli lapset ja omaisuus ym..mutta hurjan eron jälkeen pääsin ,kuin pääsinkin elämään kiinni.Sen voin taata,että aika se on joka auttaa.Helpottaa tuskaa voi monin eri tavoin ,mutta suoraan ei voi hypätä niiden tunne skaalojen yli.Ne on vaan elettävä.
Eron kokenut voi antaa vinkkejä,sillä ei kukaan joka ei ole eroa kokenut ,voi tietää miten syvällä siinä käydään.
Liian heti eron jälkeen on turha lähteä apua hakemaan ulkopuolelta, sillä shokki vaihe kestää aikansa.Sitten kun alkaa ymmärtää tapahtuneen ,on terapian tai ero seminaarin paikka.Heti tuoreeltaan on ystävä paras terapia,jos sellaisen omistaa.Toki on pidettävä huolta,ettei ystävyyskään tukehdu liian suureen kuormaan.

toivon sinulle SUURIA VOIMIA!!T.Liinaharja

Vierailija

Avioero pitkästä liitosta on raskas kokemus. Erostani on jo yli 20 v, mutta vieläkin silloin tällöin kirvelee, kun ajattelee miten turhaa se ero oli. Luvataan rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä, mutta käytäntö osoittaa, ettei sitten jaksetakaan, kun tulee niitä pahoja päiviä. Rakastaminen on tahdon asia, mutta useimmat haluavat vain sitä helppoa elämää tuskallisine avioeroineen kaikkineen. Miksi revitään rikki se kaikki kaunis mistä aikoinaan aloitettiin?

Vierailija

Kai on myöhäistä nyt enää muuttaa mitään kirjoittajan kohdalla. Ed. kirjoittaja on ihan oikeessa sanoessaan että halutaan helppoa elämää ja sitten erotaan kun kaikki ei sujukkaan hyvin. Kuolemasta joku kertoi että on helpompi kokemus kuin avioero. Vaikeammaksi asian tekee vaan se että silloin kaikki on lopullista. Avioero on aina helpompi kestää kun toisen lopullinen ja usein yllättäväkin poistuminen. Molemmissa tapahtumissa aika auttaa. Vuosi kun kuluu niin asiaa pystyy katsomaan eri näkökulmasta. Kannattaa ajatella joka päivä, että tämä päivä on eilistä parempi ja helpompi. T. kokemusta on molemmista.

Vierailija

Mistä tiedät, että avioero on helpompi kuin puolison kuolema. Minusta avioero on huomattavasti raskaampi kokemus, koska se kaikki kaunis rikkoutuu. Puolison kuolema on suuri suru, mutta jäähän kauniit muistot joita voi vaalia. Ei tarvitse kärvistellä katkerana, kun puoliso on lähtenyt toisen matkaan ja pohtia miksi tuli hylätyksi? Vuodessa ei selviä niin suuresta kriisistä kuin avioero. Lesket näyttää selviävän helpommin, kun vuoden päästä on jo uusi partneri rinnalla, ainakin naapurin miehellä vaimonsa kuoleman jälkeen.

Vierailija

Juuri noin itsekkin n.20v. sitten eronneena koen.Kaikki oli turhaa.Jos olisikin ollut tämä järki ja tietämys ,en olisi eronnut.Siksi ole edelleenkin sitä mieltä,että entinen ns.asumusero (pakollinen) pelastaisi monta tuskallista eroa.Siinä olisi ollut aikaa katsoa ,mitä se yksi asuminen on.Väimatka tekee sen ,että näkee lähelle.
Ero on tehty liian helpoksi.Eikös ennen ollut se perheasian neuvotteluakin??Sitä en muista oliko se pakollinen?
Harkintaa ,harkintaa ja vielä kerran...

Vierailija

Minun erosta on jo kauan, mutta muistan edelleen sen tuskan ja avuttomuuden tunteen. Mitä tein väärin, miten tästä eteen päin? Voiko elämä yleensä jatkua enää? Olenko jotenkin viallinen, huono ihminen?

Näin sitä syytti itseään, vaikkei ero koskaan ole yhden ihmisen vika. Aina ei tarvi varsinaisesti yhtä vikaa edes olla, vaan siihen vain päädytään monen asian yhteissummana. Minä olin vuoden kotona. Mietin ja annoin ajan kulua. Itkin itkuni yksin iltaisin kun lapset olivat nukkumassa. Pikkuhiljaa alkoi elämä voittamaan. Huomasin olevani edelleen sama nainen. Ilonaiheita löytyi ja elämä jatkui.

Nyt sinulla on vaikeaa ja on turha edes sanoa, että aika parantaa, mutta näin käy. Voimia sinulle!
<3

Vierailija

Eroprosessi on todella raskas kokemus. Aika ei sitä tuskaa paranna varsinkaan jos ero tulee täysin puun takaa ja siinä on mukana vielä se kolmas pyörä. Pakkohan elämän on jatkua, mutta monasti ajattelee, että miksi kävi näin? Vaikka tietää omat virheensä, mutta kun toinenkaan ei ole täydellinen, niin jää slti se kysymys miksi? Usein miehet näyttelevät, että asiat on kunnossa, siksi miehen yllättävä lähtö toisen naisen mukaan onkin sitten valtava järkytys. Tottakai mies ei ole ollut tyytyväinen avioliittoon, mutta olisi reilumpaa sanoa se aikaisessa vaiheessa, kun jotain vielä voitaisiin korjata. Miehen on vaan niin vaikeaa puhua tunteistaan, mieluummin etsii uuden naisen kuin yrittää korjata avioliittoaan, vaikka onkin luvannut rakastaa myötä- että vastoinkäymisissä. MInä en ole kyennyt rakastumaan kehenkään mieheen, vaikka moniin olen tutustunut ja seurustellutkin usemman kanssa, mielessä vain on tuo nuoruuden rakkaus.

Vierailija

Hei Sallariitta
Itse koin järkyttävän eron vuosi sitten.
Tunsin vihaa, pettymystä, nöyryytystä ja mitä kaikkia kielteisiä tunteita ihminen voikaan tuntea pettäjää
ja tämän pettäjäkumppania kohtaan.
Äskettäin luin jonkun terapeutin vinkkejä:
Yritä antaa anteeksi ja vapauta voimavarasi positiivisiin asioihin.
Armahtaa ei tarvitse, ei hyväksyä eikä unohtaa.
Viikko sitten laitoin ex-miehelleni viestin: Olen onnellinen. Kiitos kun vapautit minut pitkään
riitaisana jatkuneesta erosta. Nyt nautin elämästä.
Sain äidiltäni Eeva-lehden helmikuu 2011 jossa Hilla Blomberg kertoo erostaan.
Hänen ajatuksensa tuntuivat hyvin tutuilta.
Tällä hetkellä ajattelen asiaa mahdollisimman myönteisesti:
Minulla on työ, terveyttä, lapsenlapsia, aikuiset lapset....
Aika parantaa haavat - jättää kyllä arpia - mutta uskon että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu.
Anna kevään valon ja auringon tulla sydämeesi.
Usko että elämällä on sinulle vielä paljon tarjottavaa .
Kuka tietää...

Vierailija

Lainaus:

moi
Niinkuin viestissäni kerroin takana on pitkä avioliitto, joka nyt päättyy avioeroon. Kauniisti aurinko paistaa, vaan ei juuri nyt asiasta pysty nauttimaan. Ei avioliitton päättyminen varmaankaan tapa, vaan se vaatii pitkän tien ennekuin oman elämäsä saa kasaan. Oli vain pakko kirjoittaa jonnekin, että pystyy purkamaan omaa päätään. kiva kun vastasit, mitä itsellesi kuuluu?
SR

Terve vuan terve Sallariitta.
Mie oun käynä tuan eroruletin läpi jo 10 vuotta sitte. Minen tiiä aonko tästä siulen mitää apuu van mie neuvon sinuu vaikka ihan vähä, eikä siun ou pakko minuu uskoo tahi miun neuvojan nouvattoo. Iha ensteeks elä ies yritä ehtii syyllistä tapahtuneesee (elä vaikka asja ois kuinka selevä) eläkä lähe sillen linjale notta. syyttelisit ketää (ja josko teilon tenavii nii elä puhu pahoo niile heiä isästää). Siitä et tovellisuuesa hyövy mitää. suat itelles vua entistä pahemma olon. Eläkä jiä pähkäilemää miks näi kävi. sekää ei enee auta ko ero on tult. Mieluummi mieti pikkuhiljoo mite tästä etiäpäi. Toiseksee sinoot oikeela tielä ko out lähtenä hakemaa juttukaverii iteles. Seon iha niinko itehi sanoit pitää purkoo omoo piätää ko muute alakaa ajatukset kiertee samoo ratoo kerta toisesa perää eikä se tuas vie tilannetta mihkää. Mie ite aikonaa ajankuluksen mänin jollehi sättipalstalee huhuilemaa aikuise naise juttuseuroo ja olha sielä vaikka minkälaista van ei miu mieleistä. Kunnes kerra sieltä löyty semmone nais imeine joka aikoo myöten osottautuhi tosi ihanaks ja upeeks ihmiseks. Vieläkää yö ei olla toisiimu tavattu, kumpanennii ollaa toisemu telekkarista nähty ja sähköpostiviestijä on lähetelty ja soiteltukii vuosiin varrela useestikkii. Viime aikona tosin tua yhteyven pito on jiänä. Hälläi ol sillo avoero piälä ja miula avioero. Nyt hällon jo uuen miehen kansa perettähi ja sentähe myö ei enee yhteyttä varmaa pietäkkää ko ehkä 1 - 2 sähköpostiviestii vuuesa. Van meleko pitkälti se ol häne ansioo notta. mie suht vähilä vaurioila selevisin erostan. Toivon notta. siekii löytäsit itelles samammoise ystävän kenen kansa käyvä asjoita läpi olpa pyhä eli arki ja et pystysit puhumaa iha kaikesta. vaikka tarpeemukka itkemää tahi nauramaa tahi vaikka kiroilemaa josko siltä tuntuu. ja joka pyyteettömästi kuunteloo ja tarinoipi. Semmone autto ainai minuu.
Toisila se surutyö eronyhteyvesä voip kestee vaikka 10 vuotta ja toisila niinko esmenkiks miula puolisevvuotta.

Elä ainakaa katkeroiju

T.suapisti

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat