Maalla viihtyvät naiset, onko heitä?

Vierailija

Lainaus kulttuuriosiosta:
Minulla on vanha maapaikka järven rannalla jossa vietän vapaa-aikoja kunnostellen
paikkoja, että muuttaisin sinne eläkkeelle päästyäni kokonaan. Nyt kuitenkin suru ja
yksinäisyys jarruttaa.
Se oli alunperin vaimon kanssa yhteinen projekti, mutta hänelle aika tuli täyteen
tässä ajassa.
Olen miettynyt että kiinnostaisikohan ketään naisihmistä vaatimaton elämä
seuranani maaseudulla, kotitarvepuutarhaa hoitaen ja kalastellen.Kenties sydätalvet
etelän lämmössä.
En ole kuitenkaan pohtinut asiaa tämän vakavammin, koska luulen että tyhjän saa
pyytämättäkin.

Ylläolevan kirjoituksen kirjoitin maallemuutto-ketjuun, niin tyrehtyi keskustelu
kokonaan:(! Ilmeisesti olen oikeassa.Tarkoitus on kysellä mielipiteitä.

Sivut

Kommentit (57)

Vierailija

Katsoin sitä maalle muutto-ketjua, olithan jo sielläkin saanut
kannustusta. Kyllä varmaan täältä ystävyys-osiosta maalle
muuttajia löytyy. Nyt olet oikeassa paikassa kyselyinesi :)

Vierailija

Tervehdys "epätoivoinen".
Kyllä meitä halukkaita maallemuuttoon on olemassa. Kaikki vain eivät löydä oikeita kanavia, tai ajankohta on vielä hieman väärä. Miksi sitä pitäisi asua ihmisvilinässä koko loppuikänsä.
Maalla syntyneenä ja kouluni siellä käyneenä osaan nauttia luonnosta. Heinien kasvusta, lintujen laulusta ja pilvien liikkeistä.
Kalastamisesta olen aina tykännyt. Voisin istua ongella myöhään illalla ja soudella veneellä rauhallista rantaa.
Syksyisin metsät on turvoksissa ilmaista ruokaa ja samalla saa kuntoilua.
Ei pidä heittää lasta sen pesuveden mukana kartanolle. Aina on toivoa niin kauan, kuin on elämään.
Usko huviksesi, että kaikki järjestyy parhain päin.
Kun oikein kovasti jotakin toivoo, niin se toteutuu jossakin vaiheessa ja jossakin muodossa.
Ihanaa kesää ja elämää toivotan.

Vierailija

Atiram, sinä keksit minulle sopivan nimimerkinkin. Hyvä, käytämme sitä.
Olen lueskellut näitä sivuja monena iltana, keskustelijaporukka vaikuttaa
melko kirjavalta ja tekstit ovat harvinaisen siistejä muihin foorumeihin
verrattuna. En ole ollut tähän saakka mikään innokas surffailija, mutta
pitää nyt katella näitä sivuja sillon tällön.
Vaimo vissiin plaras näillä sivuilla paljonkin, kun oli läppärin suosikeissakin.

Tässä nyt on tää olotila kuin ekalla tanssireissulla, mutta tuota se hyvä
hyvä puoli tässä on ettei tartte ottaa rohkasua niinkun poikasena.

Mites, Atiram, täällä on kai joku erillinen ystävänhakupalsta vai kuinka?
Ja kuinkas se sitten toimii? Hetkonen, olihan siellä ohjeet..!
Täytyy yrittää syventyä niihin ohjeisiin, että saako niistä tällänen äkkipoika tolkkua?
Kun tässä ei parane kaikkee selvittää.
"epätoivoinen"

Vierailija

Anteeksi Atiram, olin niin innokas höpöttöjä että unohdin kiittää Sinua ihanasta ja
toivoa luovasta kirjoituksestasi. Kiitos ja kumarrus!
"epätoivoinen"

Vierailija

Lainaus:

Lainaus kulttuuriosiosta:
Minulla on vanha maapaikka järven rannalla jossa vietän vapaa-aikoja kunnostellen
paikkoja, että muuttaisin sinne eläkkeelle päästyäni kokonaan. Nyt kuitenkin suru ja
yksinäisyys jarruttaa.
Se oli alunperin vaimon kanssa yhteinen projekti, mutta hänelle aika tuli täyteen
tässä ajassa.
Olen miettynyt että kiinnostaisikohan ketään naisihmistä vaatimaton elämä
seuranani maaseudulla, kotitarvepuutarhaa hoitaen ja kalastellen.Kenties sydätalvet
etelän lämmössä.
En ole kuitenkaan pohtinut asiaa tämän vakavammin, koska luulen että tyhjän saa
pyytämättäkin.

Ylläolevan kirjoituksen kirjoitin maallemuutto-ketjuun, niin tyrehtyi keskustelu
kokonaan:(! Ilmeisesti olen oikeassa.Tarkoitus on kysellä mielipiteitä.


Et ole oikeassa! Minulla on taipumus viihtyä maaseudun rauhassa ja minulta taas puuttuu sellainen mies.

aquarius
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei!
Täällä kaupungin kerrostalossa elän yksinäni avioeron jälkeen. Vieläkään en ole tottunut
tähän kaupungissa asumiseen. Asuin koko nuoruuteni maalla tehden maatalon töitä ja
siinä sivussa koulua käyden.
Mikäli saisin mahdollisuuden muuttaa taas maalle, tekisin sen. Minulla on ajokortti, mutta
auto puuttuu. Maaseudulla auto on oltava, koska matkaa lähimpään kauppaan yms. palveluihin
saattaa olla kymmeniä kilometrejä.
Älä luovu suunnitelmastasi muuttaa maalle, mikäli sinulla on auto ja voimassa oleva
ajokortti!

Vierailija

Niinkuin näet (epätoivoinen) ,niin meitä on ,jotka ihailevat maalaiselämää.Itse olen ex-maalaistalon emäntä.
Haluaisin viettää elämän loppuajan vaikka maaseudun rauhassa.Olen tosin vasta 60 ylittänyt,että ehkä vielä elämää edessä ja toivon löytäväni sellaisen kivan kaverin,jonka kanssa voisin nauttia elämän pienistä onnen murusista.
Olkoonkin ne sitten maalla tai kaupungissa.Mutta luontohan se on sellaista eliksiiriä,jota ei voi verrata millään muuhun.Sellaiset ihmiset ,mitkä viihtyvät maalla,ovat sen jujun onneen löytäneet.Sinulle epätoivoinen,onnea etsintään!!T:ei epätoivoinen

Vierailija

Ketjun aloittajalle:
Kerroit että maapaikka alunperin yhteinen projekti edesmenneen vaimosi kanssa. Ja nyt olet hakemassa korviketta vaimollesi eli jotakuta joka jatkaa passaamistasi siitä mihin vaimosi jäi. Tuolla asenteella et kumppania löydä.
Itse olen kovastikin kiinnostunut maalla elämisestä, tosin autotien vierellä ja mukavuuksin, mutta tuo talvet etelän lämmössä on kauhistuttava ajatus!

Vierailija

Minä voisin muuttaa maalle jos vaan olosuhteet siellä olisi pyörätuolilaiselle sopivat.
Ihan itsekseni nytkin elelen kaupungissa niin, että voi mennä kuukausikin etten puhu kenenkään kanssa "livenä"-
silloin käy siivooja joka tuo myös ruokaostokseni yms.

Rivitalossa on kuin olisi melkein maalla, vähän tuo autotie toisella puolen häiritsee,, ;D
Ehkäpä joku pv maalle muutankin.

Toivottavasti löydät Aloittaja samanhenkisen elämäntoverin itsellesi kuin vaimosi oli.
Itse olen ollut leski jo 9 v. enkä tunne itseäni enää laisinkaan yksinäiseksi.
surun hälvettyä ja vaimennuttua alkaa arvostaa sinkun elämääkin...
minä jopa siinä määrin että kauhistuin kuullessani vävyn äidin avioituvan piakkoin...nooh, kait se hälle neljäs kerta toden sanoo... ;)
Minulle riitti yksi kerta. :)

Vierailija

Hei vaan aloittaja! Minä olisin kovastikin innokas asumaan maaseudulla, mutta sen täytyisi olla täällä Varsinais-Suomessa!! Olen näet myös leski (vasta 50-kymppinen!! :(), mutta haluaisin löytää jonkun, joka arvostaisi minua... Harmi vaan, että ei ne samanhenkiset yleensä juuri kohtaa tuolla deitti-palstoilla! Tai sitten asuvat liian kaukana toisistaan... Missä päin sinä asut? Toivoo Surusilmä

Vierailija

Hyvä anonyyni eli epätoivoinen,
Kuten vastauksista olet jo huomannut, meitä maalla viihtyviä todella on! Minäkin haluaisin muuttaa maalle viettämään "yksinkertaista elämää" pienesti maata viljellen ja ehkä eläimiä hoitaen. Mutta vielä ei ole uskallus riittänyt hyppäämään pois työelämän konekeskeisestä oravanpyörästä, kun työelämää on periaatteessa jäljellä vielä lähes 15 vuotta, eikä taloudellisesti ole mahdollista heittäytyä "tyhjän päälle". Pitäisi vain uskaltaa luottaa, että elämä kantaa, mutta ehkä vielä ei ole aika, koska irtiottoa ei ole tapahtunut. Mutta takaraivossa ajatus itää...
Antoisaa kesää!

Vierailija

Heippa taas! Mukavaa kuulla että maalle muutto kiinnostaa muitakin. Taitaisi
tulla "kartanoni länsisiipi" jo täyteen. Pitänee kai laittaa matoa koukkuun,
vai olisiko syksy parempi ajankohta?
Eräs keskustelija oli saanut huonon mieskokemuksensa värkättyä kirjalliseen
muotoon(4.6 klo 13.59) ja tarjosi ideaansa käyttööni? Voivoi sentään!
Tuo parisuhdemalli on minulla kokematta, 2 vuotta vaimoni omaishoitajana antoi
toisenlaisen kokemuksen.

Surusilmälle tiedoksi että "ramppaan" E-Karjalan ja Kainuun väliä.

Miten te ajattelette, onko surevalle kohtalotoveri paras kumppani?
Voiko auttamista näin verrata: Toinen on avannossa ja toinen jo kovalla jäällä tai
molemmat eri avannoissa. Mitä tapahtuu?
Varmaan saman aiemmin kokenut saattaisi omata auttamiseen "kättä pidempää"?
Muttamutta, me olemme niin erilaisia ja suruista selviämisetkin poikkeaa toisistaan.
"epätoivoinen"

Vierailija

Kohtalotoveri on minun käsitykseni/kokemukseni mukaan paras kumppani! Eihän ne eronneet ainakaan mitään ymmärrä yhtikäs mistään ns. parisuhdeasioista, siksi ovat joutuneetkin eroamaan... Eroja kun on niin monenlaisia, mutta suru on aina SURU!! Surusilmä

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat