Vertaistukea surulle

Vierailija

Haen ihan vertaistukea, teista jotka olette kohdanneet rakkaan puolison menettamisen. Itse jain leskeksi kolme viikkoa sitten, ja tuntuu etta auttaisi jos saisi vertaistukea heista, joita on kohdannut suuri suru.

Sivut

Kommentit (295)

Vierailija

Hei,OSANOTTONI SURUUSI.Minä olen ollut nyt leskenä n.3,5kk,kun mieheni menehtyi sairauden vuoksi.Sinä et ehkä ole vielä käytännön asioita kerennyt hoitaa?Tiedän että Sinulla on vaikeaa,niin minullakin on.On ikävä Häntä,on tyhjyyden tunne..miksi minun piti jäädä tänne..On niin paljon muistoja ja meidän piti vanheta YHDESSÄ??Syksyllä olen menossa seurakunnan sururyhmään-hakeudu Sinäkin sellaiseen.Yritän käydä usein vaikka kaupoilla,että näkee muitakin ihmisiä,elä jää yksin jos mahdollista.Suru on suuri mutta Elämän on jatkuttava,yritetään jaksaa ja muistaa puolison kanssa elettävää elämää Hyvillä mielin,tiedän ettei näin voi ajatella kun on aikaa noin vähän kuin Sinulla..mutta yritän Sinua lohduttaa-Kirjoitellaan.Tv Mummi 62

Vierailija

Minun mieheni kuoli 2kuukautta sitten.Tyhjyyden tunne on suuri.Minäkin menen syksyllä seurakunnan järjestämään sururyhmään,samoin aion osallistua ystäväkurssille,yksin ei ole hyvä jäädä sinne kotiin.Jaksamista sinulle surusssi,et ole yksin,meitä on muitakin.

Vierailija

Osanottoni menetyksesi johdosta. Itse olen jäänyt leskeksi 40 avioliittovuoden jälkeen pian 3 vuotta sitten. Silloin tuntui että elämä loppuu tähän, mutta kummasti vain on aina uusi päivä tullut ja nyt jo voin sanoa, että pahin on ohi. Kaipuu ja muistot on tietysti jäljellä mutta musertava surun tunne on pikku hiljaa väistynyt.

Asun pienellä paikkakunnalla, eikä meillä ole mitään järjestettyä sururyhmää, joten siitä en tiedä. Omaan selviytymiseeni on auttanut suunnattomasti ystävieni ja omaisteni tuki. Kun tuntui että kaikki kaatuu päälle soitin mieheni sisarelle, joka on ollut itselleni aina hyvin läheinen henkilö, ja kerroin ahdistuksestani. Se auttoi taas vaikean hetken yli. Hän jaksoi kuunnella ja lohduttaa, vaikka varmaan kertasin samoja asioita uudelleen ja taas uudelleen. Alkuun en oikein rohjennut pyytää keneltäkään apua aivan tavallisiin kotiaskareisiin joita mieheni oli tehnyt ja joita en itse osannut, ruohonleikkurin huoltoon ym. pikkuremontteihin. Sekin oli ahdistavaa, mutta kun uskaltaa avata suunsa mielellään joku aina auttaa. Lapsemme asuvat kaukana, joten heiltä ei jokapäiväisiin asioihin ole mahdollista saada apua.

Sinullakin toivottavasti löytyy joku luotettava ystävä, joka jaksaa kuunnella sinua. Kun jaat surusi jonkun kanssa se helpottaa oloasi. Yritä elää vain tätä yhtä päivää kerrallaan. Sururyhmään meneminen on varmaan hyvä asia.

Voimia sinulle tv. toinen saman ajan läpielänyt

Vierailija

Heippa,miten sinä tänään voit?Oletko jaksanut mitään puuhastella?Minä alkuaikoina melkein päivittäin katselin yhteisiä valokuvia ja poltin tuikkua mieheni kuvan ääressä.Lasten kanssa juteltiin tosi paljon,tuntuu ettei koskaan olla niin paljoa puhuttu,tämä suru kyllä tavallaan yhdistääkin.Annoin luvan vaan olla ja surea.Nyt ehkä on ajoittain helpompiakin hetkiä.On sinulla lapsia?Hyvää viikonloppua.Tv Mummi 62

Vierailija

Yhtaan hetkea ei mene, etten ajattele tapahtunutta. Olen kerannyt kaikki talteen, muistoista rakkaimmat, ja katselen niita sitten kun pystyn. Paivat koitan tayttaa kaikenlaisella puuhastelulla, en voi pysahtya. Mulla on lapsia, ja koetan heidan vuokseen jaksaa. Itkea en ole voinut moneen paivaan. Ei tama helpottunut ole tama suru. Illat ja yot ovat niita pahimpia, ja yoksi ei tahdo uni riittaa. Voimia ei olisi aamulla nousta, koska silloin huomaa sen kaiken tyhjyyden.

Vierailija

Tottakai nämä tapahtumat ovat mielessä vielä....varmaan pitkään.Hei sulla on oikeus itkeä lapsienkin nähden-vai onko sinun lapset vielä pieniä?Voisin sulle sanoa että voit pyytää lääkäriltä unilääkettä,vaikka väliaikaiseksi,on tärkeää että saisit nukkua
,edes ajoittain.Itseki vielä otan unilääkettä,yritän päästä siitä eroon.Itsestäkin tuntuu ettei haluaisi aloittaa päivää,se on kyllä vähän helpottanut.Monesti aloitan päivän hyvillä mielin,mutta sitten aamukahvin jälkeen tulee tyhjä olo,-mitähän tänäänkin tekisi?Kirjoitellaan-yritetään näin "auttaa"toisiamme" ja myös heitä jotka ovat "samassa veneessä"tv mummi 62

Vierailija

Hei,mitä sinulle nykyään kuuluu?Kesä on mennyt,en siitä kovin osannut nauttia,entä sinä.Olen juuri muuttanut uuteen asuntoon ja yritän nyt aloittaa uutta elämää.Ensiviikolla menen sururyhmään.Onko sinulla ja lapsilla olo yhtään helpottunut-toivon niin.Puhuvatko lapset isästään.Meillä tyttären pojan 6vkanssa.,puhutaan aika paljon ukista,hän ei enää saa ukin tekemää mehua.Voihan se mumminkin tekemä mehu olla hyvää,muttei sitä tiedä.Tällaisia on lapsella ajatukset.Hyvää syksyä!t.mummi62

Vierailija

Hei osanottoni surusi.Minun mieheni kuoli vuosi sitten tapaturmassa ,hän oli 57v.Alkuajan olin sokissa kuljin ja itkin.Kyllä vielläkin ajattelen häntä päivittäin.Mietin miksi niin tapahtui. Onneksi on 3 lasta ja4 lastenlasta.Sen surun ja tuskantietää vastakun sen on itse kokenut.

Vierailija

Minultakin osanotto suruusi. Se on kyllä todella kovaa, kun puolison menettää - olen itse ollut melko pahassa tilassa niin fyysisesti kuin psyykkisesti koko tämän ajan - mieheni kuoli noin 15 kuukautta sitten... Vasta nyt, kun olen tutustunut erääseen mieheen, alkaa helpottaa edes jollakin tavoin, mutta suren silti edelleen, joka päivä... Minullakin onneksi on lapsia ja lapsenlapsia. Hyvää syksyä ja VOIMIA Sinulle!!

Vierailija

Hei, käyn myös läpi elämäni raskainta aikaa, kun menetin rakkaan mieheni 8.8. syöpään, jota hän sairasti 3 kk.
OLimme yhdessä 30 onnellista vuotta ja aivan muut suunnitelmat oli meillä sitten kun joskus ollaan eläkkeellä.
Mieheni oli vasta 56 vuotias.. Taivaan Isä päätti kuitenkin toisin.. Rakkaani nukahti syliini ilman kipuja.
Olen saanut voimia kun hän on tullut niin todellisena uniini nyt kolme kertaa, ikäänkuin viestittäen että hänellä ei ole hätää, ja niin uskonkin että on. Tämä ikävä on vaan niin pohjaton.. ja juuri aamut on vaikeimmat, kun alkaa uusi päivä ilman että hän on siinä vierelläni.
Meillä on täysi-ikäiseksi kasvaneet lapset, jotka ovat rakkaudesta saaneet alkunsa ja meille ne suotu.
Siitä olen ja olimme kiitollisia.
En tiedä koska tämä ahdistus loppuu, tuntuu kuin kivi oli sydämessä.

Luen usein tätä Henry Scottin runoa, josta ammennan myös voimaa, toivon sen lohduttavan myös teitä..

Kuolemaa ei ole.
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.
Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.
Naura kuten aina nauroit pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.
Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua välimatkan päässä
jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.

t. sydän itkee

Vierailija

minulla olisi aina jotain asiaa miehelleni ja jotain kysyttävää.Ehdimme olla 33 v naimisissa.Sitten se kaikki tapahtui silmänräpäyksessä.KOKO ELÄMÄ MUUTTUI.

Vierailija

Sydän itkee.

Lainaus Henry Scottin runosta
....."Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan. "........

Kirjoituksesi on kuin olisi ollut omani kolmen vuoden takaa. Minua lohdutettiin, että aika vie tuskan, niinhän se on,
mutta miten sen ajan yli pääsee ? Siinä ei ole oikotietä, on vain elettävä.
Tuo runo on oikein sopiva, juttelen vieläkin usein mieheni kanssa, kysyn neuvoa ja milloin mitäkin.
Yhtenä päivänä en saanut mielestäni tarpeeksi nopeasti ratkaisua pulmaani,
piti ihan sanoa,että et sinä t a a s k a a n kuunnellut.
En muista sanatarkkaan, enkä tekijää, mutta jotenkin näin , että ... suru antaa mahdollisuuden viedä loppuun ihmissuhde,jota emme koskaan unohda. Ja myös, että ...jos ei olisi surua, ei olisi ollut rakkauttakaan.
Nämä on ehkä kirjasta Suru ja surutyö.

t: kaipaus

Vierailija

Sydän itkee +toiset!
Minäkin olin onnellinen kun jäin eläkkeelle,että nyt meillä on aikaa toisillemme.Suuri Luoja oli kuitenkin päättänyt toisin,mieheni sairastui ja olen nyt ollut yksin melkein puoli vuotta-syöpä vei hänet.Opettelen elämään yksin,monetkerrat olisin kaivannut apua erilaisissa askareissa ja Ikävä on suuri.Lapset ja lapsenlapset käyvät luonani ja heistä on paljon iloa mutta tämä rakkaani puuttuu,osaan kyllä iloita yhteisistä muistoista jotka ovat AINA SYDÄMESSÄNI.Tuo runo oli kyllä ihana,taidan sen kopioida.Jaksellaan!!

Vierailija

Vaikka tekisi mieli jäädä sisälle ja käpertyä kasaan, mene ulos ja katsele luontoa...
Minua helpotti ja rauhoitti katsellla metsää ja virtaavaa jokea..
puhu surustasi jos pystyt,
mutta jos et voi sitä tehdä, kirjoita vaikka päiväkirjaa..

Ruumiillinen liikunta ja puuhastelu helpottavat myös kroppaa ja hoitavat samalla mieltä.
Tsemppiä sinulle, koita mennä vertaistukiryhmiin
kun tuntuu että jaksat mennä, ehkäpä netistäkin löytyisi sellainen?
Voimia ja halit sinulle,
"Leski vuodelta 2002"

Vierailija

Lämmin kiitos tuestanne.. olette niin läsnä..

Pappi sanoi että minun ei kannata vielä mennä sururyhmään, vaan vasta lähempänä vuodenvaihdetta..
syynä se, että nyt vain itkisin siellä..
Hän varmaan on oikeassa.

Teidän apu on sitä vertaistukea myös. Välillä tuntuu että on helpompi kirjoittaa kuin pukea asiat sanoiksi, joten
päiväkirjan kirjoitus voisi ollakin yksi auttava asia.

Nyt tuntuu että ei ole voimia aloittaa edes kotitöitä, ainoastaan pakolliset asiat, ajatukset pyörii ja karkailee ja ei muista mihin minkäkin paperin on laittanut.. Kuten huomasin kun piti täyttää leskeneläkehakemus..
on sekin erikoista, että sitä pitää tässä surun keskellä jaksaa hakea.. meinasin laittaa, että en ole hakenut leskeyttä!
Tuon asian pitäisi hoitua automaattisesti kun kuitenkin kaikki tiedot menevät nykyisin sähköisesti joka paikkaan..

Toivottavasti rakkaamme tulevat uniimme,

Halaukset teille kaikille ♥

toivoo: sydän itkee

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat