Yksinäisyys..

Vierailija

Hei!!
Olen niin yksin!! Kamalan tuttua varmaan monelle.. Olen eronnut, lapset vielä hetken kotona, on maatila, eläimiä, ihana luonto ympärillä, jokapäivän tuttuja, suht hyvä terveys, työpaikka ja silti tunnen olevani ihan yksin. En tiedä miksi minulla ei ole lähi ystäviä jotka olisi siinä vaikka mikä olisi... siis kavereita on, mutta en antaisi edes villakoirani heille hoitoon... Ennen oli, mutta eron jälkeen ei jäljelle jäänyt ketään.. Olen yrittänyt etsiä vastauksia, onko vesimiehen kirous vai olenko niin pelottavan vahva persoona että ei kukaan halua tutustua. Onko se se että en usko yliluonnolliseen vai mikä... Olen kumminkin mielestäni normaali, iloinen, tasapainoinen ja syön haarukalla ja veitsellä.. Olen kylillä lapanen pystyssä ihan niinkuin muutkin ja rakastan hymyileviä ihmisiä..

Kaipaan ystävää.. tuntuu että erakoidun jos en tee muutoksia. istun portailla ja totean että ihana rauha ja säihkähdän koska tunnen sisimmissä että näin varmaan istun vielä vanhanakin, yksin portailla ja kuuntelen hiljaisuutta.. Toki, vaikeaa on varmaan löytää ystäviä kun en käy kapakoissa ja kaupnkäynti on nopeaa ja hoituu kyläkaupassa.

Eihän tässä päätä eikä häntää mutta jos joku samaistuu ja ei ehkä huomenna enää halua olla yksin ja vain yksi nimi väestörekisterissä, anna kuulua itsestäsi... minä nimittäin alan tänään etsiä ihmisiä jotka haluaisivat olla minun ystäviä ja joille minä kelpaan vikoineni =)

Olen nainen, pikkasen päälle 40v ja kaakkois suomesta

Sivut

Kommentit (255)

Vierailija

Kyllä varmaan löytyy ystäviä, Ainakin on muutama muukin eronnut, siitä vaan kimppaan jonkun eronneen kanssa , isot satu häät, vähän aikaa idyllinen perhe sinun ja minun lasten kanssa, sitten voikin jo erota, ja sitä rataa.

Vierailija

Ihmisen on itse hankittava ystävänsä, on oltava avoin ja valmis tutustumaan ihmisiin. Ihmissuhteissa ei riitä se, että osaa käyttää haarukkaa ja veistä. Useimmat ihmiset karttavat sellaisia tuttavuuksia, joiden seurassa ei ole hyvä olla.

Vierailija

Nuoruuden ystävät olivat parhaita. Niinhän sitä sanotaankin, että nuoruuden aika on parasta. Elämän myrskyissä vanhetessaan ihmiset kyynistyvät, muuttuvat huonohermoisiksi jopa luonnevikaisiksi. Minä ainakin olen tietoisesti harventanut ystäväpiiriäni, ei tarvitse naljailuja kuunnella.

Vierailija

Tuttu tunne, tänä päivänä ei ole helppo tutustua ihmisiin aikuisiällä . Kokemusta on:)Minulta on tarkastettu kattilatkin et oon varmasti puhassiivonen.Olen mieuluummin yksin kun joka asiasta kuulen ostinko , tulinko , meninkö. Kaikki ei ole näin katso ja kuuntele ensin.

Vierailija

Hyvin tuttu tunne. Kaipaisin itsekin enemmän kuin yhden ystävän.
Sellaisen jonka kanssa käydä keskustelu hetkiä tai tehdä jotain mukavaa
yhdessä.nainen päälle nelikymppinen

Vierailija

Yksinpä niin.
Tosin viihdynkin yksin, johtuu ehkä siitä että olen asiakaspalvelutyössä. Mutta kyllä joskus kaipaisi kovastikin sellaista ihmistä, jolle voisi vaikka soittaa ja purkaa sieluaan ja kuunnella vastavuoroisesti eli olla jollekin tärkeä ihminen. Se tunne olisi hieno. Tietysti olen tärkeä lapsilleni ja lapsenlapsille, mutta ei heistä ole sellaiseksi ystäväksi.

Vuosien saatossa olen nettideittaillutkin, mutta hyvin hyvin karvailla kokemuksilla. nyt kun ajattelen olen todella kiitollinen että olen säästynyt esim. "taudeilta". Nuorempana kun kuvittelin että jokainen minusta kiinnostunut ja mukavalta tuntuva voisi olla potentiaalinen kumppaniehdokas, mutta lopulta kun totuus tuli aina ilmi, olivat vain "keräilijöitä" ja tunnevammaisia reppanoita, jotka eivät edes hakeneet, päinvastaisista väitteistään huolimatta oikeaa parisuhdetta vaan halusivat seikkailuja ja kokemuksia.

Asumani paikkakunta on vielä niin pieni ja sisäänlämpiävä, ettei ystävyyksiä ole helppo saada. Toisaalta, olen niin karvaasti pettynyt moniin ihmisiin, etten ihan helposti päästä ketään lähelleni. Miksi päästäisin?

Vierailija

Lainaus:

Ihmisen on itse hankittava ystävänsä, on oltava avoin ja valmis tutustumaan ihmisiin. Ihmissuhteissa ei riitä se, että osaa käyttää haarukkaa ja veistä. Useimmat ihmiset karttavat sellaisia tuttavuuksia, joiden seurassa ei ole hyvä olla.


Taitaa olla nykyään niin, ettei kukaan ystävysty kenenkään kanssa. Kaikki hoituu tietokoneella!

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Ihmisen on itse hankittava ystävänsä, on oltava avoin ja valmis tutustumaan ihmisiin. Ihmissuhteissa ei riitä se, että osaa käyttää haarukkaa ja veistä. Useimmat ihmiset karttavat sellaisia tuttavuuksia, joiden seurassa ei ole hyvä olla.


Taitaa olla nykyään niin, ettei kukaan ystävysty kenenkään kanssa. Kaikki hoituu tietokoneella!

Tuollahan niitä näkyy ystäviä olevan fasebuukin puolella, itse kullakin noin 500 kaveria.

Vierailija

Lainaus:

Hei!!
Olen niin yksin!! Kamalan tuttua varmaan monelle.. Olen eronnut, lapset vielä hetken kotona, on maatila, eläimiä, ihana luonto ympärillä, jokapäivän tuttuja, suht hyvä terveys, työpaikka ja silti tunnen olevani ihan yksin. En tiedä miksi minulla ei ole lähi ystäviä jotka olisi siinä vaikka mikä olisi... siis kavereita on, mutta en antaisi edes villakoirani heille hoitoon... Ennen oli, mutta eron jälkeen ei jäljelle jäänyt ketään.. Olen yrittänyt etsiä vastauksia, onko vesimiehen kirous vai olenko niin pelottavan vahva persoona että ei kukaan halua tutustua. Onko se se että en usko yliluonnolliseen vai mikä... Olen kumminkin mielestäni normaali, iloinen, tasapainoinen ja syön haarukalla ja veitsellä.. Olen kylillä lapanen pystyssä ihan niinkuin muutkin ja rakastan hymyileviä ihmisiä..

Kaipaan ystävää.. tuntuu että erakoidun jos en tee muutoksia. istun portailla ja totean että ihana rauha ja säihkähdän koska tunnen sisimmissä että näin varmaan istun vielä vanhanakin, yksin portailla ja kuuntelen hiljaisuutta.. Toki, vaikeaa on varmaan löytää ystäviä kun en käy kapakoissa ja kaupnkäynti on nopeaa ja hoituu kyläkaupassa.

Eihän tässä päätä eikä häntää mutta jos joku samaistuu ja ei ehkä huomenna enää halua olla yksin ja vain yksi nimi väestörekisterissä, anna kuulua itsestäsi... minä nimittäin alan tänään etsiä ihmisiä jotka haluaisivat olla minun ystäviä ja joille minä kelpaan vikoineni =)

Olen nainen, pikkasen päälle 40v ja kaakkois suomesta

Hei,oletko yrittänyt täältä ystävähaun kautta saada ystäviä?
vaikka omalta paikkakunnaltasi,jotta voisitte ystävystyä kirjeenvaihon kautta ensin ja sitten vaikka tavatakkin?
Sehän käy niin että laitat nimimerkillä olevan ystävähaku ilmoituksen jossa kerrot millaista ystävää haet jne.
Minäkin olen löytänyt ystäviä tätä kautta;)
Aurinkoista elokuuta sinulle.
t.ystäviä löytänyt.

Vierailija

Minä pidän yhteyttä aikuisten lasten kanssa viikoittain. Sitten keskustelen paljon nettipalstoilla ja osallistun kilpailuihin netissä ja radioasemilla. Pihalla ja bussissa tapaan naapureita, joiden kanssa jutustelen. Paljon on meidän pihassa eläkeläisiä, pihalla usein oleskelevat puutarhapöytien ääressä. Vastapäätä kadun toisella puolella on seurakuntatalo, siellä käyn tuolijumpassa ja muissakin tilaisuuksissa. Aina kun huvittaa, lähden bussilla kirjastoon, kirkkoon tai muihin ilmaisiin paikkoihin. - Olen huomannut, että esim. seurakunnan tilaisuuksissa ihmiset juttelevat mielellään tuntemattomienkin kanssa. Ehkä löytyy paljon muitakin yksinasuvia eläkeläisiä yksiöistä. Kirkon toimintamuodoille annan tässä tunnustusta, eläkeläisten ja nuorten, lasten ja vammaisten toiminnot ja tapahtumat ovat tärkeitä. Käyn paljon näissä, vaikken mikään varsinainen uskovainen olekaan. Ihan tavallisia ihmisiä ne muutkin siellä tapaamani ovat. En tunne olevani susi lammasten vaatteissa siellä, vaan viihdyn. - Tietysti on kaikki harrastuspiirit työväenopistoissa, kansalaisopistoissa ja muualla. Uskon, että löytyy juttuseuraa, sekaan vaan. Ei se minullekaan aluksi ollut helppoa, kun en ole mikään seuraihminen. Mutta hyvin on otettu vastaan.

Vierailija

Hei ystävä

Ero on uusi tilanne elämässäsi. Yksinäisyydentunne on aivan selvä asia. Itse olen jo 60v. nainen ja erosin 32-vuotisesta liitostani, siinäkin oli puolet liikaa, mutten osannut lähteä aiemmin.
Minäkään en nähnyt ystäviäni heti uudelleen. Kannattaa kuitenkin soitella heille. Hyvät yst'ävyyssuhteet tulevat kyllä takaisin.Tai mennä vaikka harrastuspiireihin, sieltä löytää ystäviä.
Menin heti erottuani myös treffisivuille. Tapasinkin joitakin, muttei kukaan oikein iskenyt, että olisin halunnut jatkoa.
Erosta toipuminen vie aikaa ja joutuu tutustumaan itseensä uudesta vinkkelistä.
Sinä olet nuori, kuitenkin aikuinen. Tutustu itseesi ja vaali hyviä puoliasi. Hoida myös kuntoasi sekä tietenkin ulkonäköä. Yritä ottaa kontaktia ihmisiin ja vahvistaa sosiaalisia taitojasi, olla ystävällinen, silloin kun sinua kohdellaan ystävällisesti. Hymy palaa pikkuhiljaa ja ilo.
Noille horoskoopeille kannattaa antaa toisarvoinen sija. Onhan niitä kiva lukea jos ne ovat positiivisia. Itsekin olen
vesimies, nouseva skorpioni. Kyllä aiheessa jotain perääkin on.
Menin myös face bookiin ja aikani ihmetellessä, rupesin tutustumaan ensin profiileihin, pyysin kaverikseni. Mitä enempi siellä on kavereita, sitä monopuolisemmaksi uutiset muuttuvat.

- Ei ole mitään yhteiskunnallista toimintaa, joka kuuluisi naiselle naisena tai miehelle miehenä - Platon

Tarkoitan tällä mietelauseella, että olet tavallaan nyt tiesi alussa ja vapaa aivan mihin vain.
Kaikkea hyvää sinulle ja muillekin jotka tätä lukevat, muistakaa että elämä on koulu jossa jatkuvasti oppii uusia asioita, myös ainutkertaisesta, ihanasta itsestään.

Vierailija

Tässä yksi mielipide:Aina lähes, kun joku valittaa yksinäisyyttä tms.tulle neuvoihin nämä yhteisöt,kirkko,työv.opisto jne..mutta on ihmisiä joita ei tuollaiset yhteisöt kiinnosta pätkääkään.Itseni tunnistan myös niihin.Ei ole todellakaan helppoa mennä johonkin valmiiseen keskustelu ym. piiriin erakkona.Ensinnäkin kaikki ei ole vaan mitään yhteisö ihmisiä. Martat on yksi esimerkki.Kaikki tuntevat kaiken ja kun yksinäinen sielu sinne menee,niin ensiksi katsotaan ja teko hymyillään.Sitten käydään utelun puolelle,kuka olet mitä olet.Juoruilu yksi pääperiaate,kun henkilö ei ole paikalla.Kaiken tämän kokenut ja todennut,ei ole minua varten.

Vierailija

Lainaus:

Tässä yksi mielipide:Aina lähes, kun joku valittaa yksinäisyyttä tms.tulle neuvoihin nämä yhteisöt,kirkko,työv.opisto jne..mutta on ihmisiä joita ei tuollaiset yhteisöt kiinnosta pätkääkään.Itseni tunnistan myös niihin.Ei ole todellakaan helppoa mennä johonkin valmiiseen keskustelu ym. piiriin erakkona.Ensinnäkin kaikki ei ole vaan mitään yhteisö ihmisiä. Martat on yksi esimerkki.Kaikki tuntevat kaiken ja kun yksinäinen sielu sinne menee,niin ensiksi katsotaan ja teko hymyillään.Sitten käydään utelun puolelle,kuka olet mitä olet.Juoruilu yksi pääperiaate,kun henkilö ei ole paikalla.Kaiken tämän kokenut ja todennut,ei ole minua varten.

Näin on. Ei kiinnosta vielä mennä seurakunnan pirskeisiin laulamaan "oi herra jos mä matkamies maan lopulta kodin lööööytäää saan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat