Pitääkö olla positiivinen, jos ei tahdo

Vierailija

Positiivisen psykologian ja asenteiden ylimarkkinointi kypsyttää minua. Työelämässä olin varmasti ikävän särmikäs ja hankalakin (mies vm. -45). Yritin sanoa asiat niin kuin ne mielestäni olivat ja ymmärsin vaivatta opponentit. Eläkkeellä tapaan ihmisiä, joiden kanssa en kehtaa olla eri mieltä. Mutta pahin on media; kaikki on mahtavaa, upeaa, juuri minulle tarkoitettua, kuin loton jättipotti.

Koulupoikana opin, että vertailuasteita on käytettävä säästeliäästi, ettei asteikko lopu kesken. Nyt koen olevani rasittava tosikko, kun en osaa yhtyä mahtavaan bailaamiseen. Tunnistan asioissa ikäviäkin puolia, mutta nielen kiukkuni. Onko tämä kaikki vaarallista, auttavatko mielialalääkkeet?

nim. "happanenko?"

Sivut

Kommentit (84)

Vierailija

Kyselet, että pitääkö olla positiivinen, jos ei tahdo?
"Ei oo pakko, jos ei taho" - ja sie et ainakaan taho, niinkö?

Sehän on ihan sinun oma ratkaisusi mitä tahdot olla :-)
Rasittavan tosikon ja mahtavan bailaajan välillä on kyllä
runsaasti valinnanvaraa, ei asia ole niin mustavalkoinen.
Valintahan on sinun - asenne ratkaisee aina.

Vierailija

Kyllä mielialalääkkeet minua ainakin auttoi. Ne ikään kuin poistivat turhan negatiivisuuden enkä enää niin välittänyt pikkuseikosta. Hyvin merkittävästi vähenivät riidat puolison kanssa, loppuivat melkein kokonaan. Osasin ottaa asiat rauhallisemmin, ei jonninjoutavaa stressiä tekemättömistä asioista. Tuli vähän " hällä väliä" -tyyli, ei kuitenkaan niin etteikö olisi huvittanut työnteko.
Negatiivisia puolia lääkitysestä, ainakin minulle, oli lievä painonnousu ja seksielämän kiinnostamattomuus. Lisäksi nukkuessani unten näkeminen oli vilkasta. Mutta melkein kaikilla lääkkeillä on ei-toivottuja sivuvaikutuksia.
Hyvä vinkki; Vähennä meedian seuraamista, se on yhtä hullunmyllyä.

Vierailija

Lähtökohtahan on se miten sinä haluat. Ja tuntuuko se oikealta ja hyvältä. Ei se mitä toiset vaatii - ei enää tuossa iässä. Tai tässä iässä, kuin minä. Elämä on opettanun "siilaamaan" ei kaikkia tarvitse vastaan ottaa. Ole terveesti vain itsekäs, oma itsesi. Ajatelkoot muut mitä tahansa. Elämäsi on sinun, sinhän sitä elät. Positiivisuus on ihana asia. Ja siihenkin voi asennettaan muuttaa, kouluttaa ja ajatella asiat niin, että aina löytyy sitä positiivisuutta.Jos et taho, mitään ei ole pakko. Sanon minä nuppunen joka olen suorittamisesta toipunut :)

Vierailija

Lainaus:

Positiivisen psykologian ja asenteiden ylimarkkinointi kypsyttää minua. Työelämässä olin varmasti ikävän särmikäs ja hankalakin (mies vm. -45). Yritin sanoa asiat niin kuin ne mielestäni olivat ja ymmärsin vaivatta opponentit. Eläkkeellä tapaan ihmisiä, joiden kanssa en kehtaa olla eri mieltä. Mutta pahin on media; kaikki on mahtavaa, upeaa, juuri minulle tarkoitettua, kuin loton jättipotti.

Koulupoikana opin, että vertailuasteita on käytettävä säästeliäästi, ettei asteikko lopu kesken. Nyt koen olevani rasittava tosikko, kun en osaa yhtyä mahtavaan bailaamiseen. Tunnistan asioissa ikäviäkin puolia, mutta nielen kiukkuni. Onko tämä kaikki vaarallista, auttavatko mielialalääkkeet?

nim. "happanenko?"

Mies- vm. -45
...et jaksa mahtavasti bailata! Liekö tarpeen? Kaikki ihmiset eivät ole samaa mieltä ja tuntea positii-
visuutta samoista asioista. Minusta ns bailaaminen on jopa ällöttävää, pikemminkin teatteria. Kuinka
turhasta hössötyksestä jää mitään positiivista elämän eväiksi? Ikäsi huomioiden pikemminkin ihmettelisen, jos olisit "mahtava bailaaja". Tuntuu että etsit positiivisuutta vääristä arvoista.
Elämän tyyneys, rakkaus, rauha antaa todellisen pohjan elämälle, jolle on hyvä rakentaa positiivisuutta,
joka on kestävää ja henkii muihinkin ihmisiin ja lähimmäisiin lämpimiä ajatuksia ja sanoja, tekoja... .
Rehellinen ajatusmaailma ja todellisuus sen myötä! Kannattaa kokeilla.

Nim. Voit olla myös tästä eri mieltä

Vierailija

Bailaamisena käsitän mukavien ihmisten tapaamista kodin ulkopuolella iloisissa merkeissä. En tiedä mitä muut tuosta sanasta ajattelevat, tai edes sanaa ensimmäisenä käyttänyt kirjoittaja. Bailaamisen ei pitäisi iästä ainakaan kiinni olla. Kai jokainen sentään haluaa pitää elämässään hauskaa loppuun asti?

Vierailija

Lainaus:

Positiivisen psykologian ja asenteiden ylimarkkinointi kypsyttää minua. Työelämässä olin varmasti ikävän särmikäs ja hankalakin (mies vm. -45). Yritin sanoa asiat niin kuin ne mielestäni olivat ja ymmärsin vaivatta opponentit. Eläkkeellä tapaan ihmisiä, joiden kanssa en kehtaa olla eri mieltä. Mutta pahin on media; kaikki on mahtavaa, upeaa, juuri minulle tarkoitettua, kuin loton jättipotti.

Koulupoikana opin, että vertailuasteita on käytettävä säästeliäästi, ettei asteikko lopu kesken. Nyt koen olevani rasittava tosikko, kun en osaa yhtyä mahtavaan bailaamiseen. Tunnistan asioissa ikäviäkin puolia, mutta nielen kiukkuni. Onko tämä kaikki vaarallista, auttavatko mielialalääkkeet?

nim. "happanenko?"

"Tunnistan asioissa ikäviäkin asioita, mutta nielen kiukkuni"
Taidat olla pikemmin sosiaalinen, kun et rupea tuulimyllyjä vastaan taistelemaan. Anna heidän pitää mielipiteensä. Turha kuluttaa energiaa, jos siitä ei ole todellista hyötyä kenellekään. En ymmärrä, miksi tarvitsisit mielialalääkkeitä? Vai mikä saa sinut kyselemään ko lääkkeistä. Ei joka pieruun lääkkeitä tarvita! Kylläkin joskus estämään härskiintymistä ja happanemista positiivisisista asenteista.

Se siitä ja lykkyä tykö!

Vierailija

Lainaus:

Bailaamisena käsitän mukavien ihmisten tapaamista kodin ulkopuolella iloisissa merkeissä. En tiedä mitä muut tuosta sanasta ajattelevat, tai edes sanaa ensimmäisenä käyttänyt kirjoittaja. Bailaamisen ei pitäisi iästä ainakaan kiinni olla. Kai jokainen sentään haluaa pitää elämässään hauskaa loppuun asti?

Mielestäni bailaamisesta tulee mieleen alatyyli, jota nuoret esim. diskoissa ja muissa tilanteissa käyttävät. Selvensit ja siis kyseessä väärin ymmärrys. Tottakai pitää olla hauskaa, mutta hauskastakin voidaan olla eri mieltä. Mukavien ihmisten seurassa on luonnollisesti mukavaa ja se luo mukavaa oloa
ja antaa ajattelemisen aihetta käydyistä mukavista ja rakentavista keskusteluista... rakkaus rakentaa...Myös metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Mielipide tällainenkin

Vierailija

Lainaus:

Mielestäni bailaamisesta tulee mieleen alatyyli, jota nuoret esim. diskoissa ja muissa tilanteissa käyttävät.

Mitä on nuorten käyttämä alatyyli?

Vierailija

Nuoret ja vanhemmatkin ihmiset käyvät ulkona tutustumassa uusiin ihmisiin, viettämässä aikaa ystävien kanssa, tanssimassa ja niin edelleen. On aika hassua leimata ulkona ystävien tapaaminen joksikin alatyyliksi. Kääk!

Vierailija

Elämä on vuoristorataa välillä nousuja ja taas laskuja, ei aina voi olla täysillä iloinen,on sallittava itselle laskuja myös,ei kaikki alavireisyys ole masennusta vaikka helposti luullaan,kyllä se mieliala vaihtelee ei heti kannata peljästyä, Oma asenne ja tahto on aika ratkaisevia miten mennään,Itse se positiivisuus nostetaan taas esille jos sattuu alakuloa iskemään.Elämän suorittaminen on rasittavaa,siinä väsyy

nm.m ei kemiaa elimistöön.

Vierailija

Teemakysymykseni tarkoitti sitä, että saako nykyään tuntea muuta kuin mielihyvää, ja superlatiiveja. Televisio-ohjelmat, kauppakeskukset, kaikki mainonta on täynnä "mahtavia", "upeita", "toteuta kaikki unelmasi" argumentteja. Ovatko reaalimaailman asiat nykyään sellaisia?

nim. "happanenko?"

Vierailija

Niin sanotusta ylipositiivisuudesta tulee minulle mieleen nykyään niin suosittu halailu. Tarkoitan sitä kun tuttavat - ja vähän vieraammatkin - heittäytyvät toistensa kaulaan kaupungilla tai kerhossa ynnä muualla tavatessaan. - En tiedä olenko negatiivinen ihminen, kun en tykkää! Tai ei minulla mitään huomauttamista ole muiden halailuun, mutta vain
vastentahtoisesti otan halauksia vastaan (muilta kuin kaikkein läheisimmiltä). Minulla on ikään kuin oma reviiri, enkä tykkää kun klähmitään. Ystävälliset sanat riittävät minulle.
En usko, että tarvitsee myöskään kulkea ympäriinsä pysyvä hymynvirne kasvoillaan, jos ei siltä tunnu - kukin on oma persoonansa, kaikille ei ole luontevaa hymyillä alinomaa. - Itse koetan saada hyvän mielen hemmottelemalla itseäni,
harrastamalla mieluisia asioita, liikkumalla ja kuuntelemalla musiikkia. Hyvä mieli on tunnetusti myös terveydelle hyväksi.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Mielestäni bailaamisesta tulee mieleen alatyyli, jota nuoret esim. diskoissa ja muissa tilanteissa käyttävät.

Mitä on nuorten käyttämä alatyyli?

Nuoret käyttävät ilmaisuja - heidän tyyliinsä sopivina ja kuuluu nuoruuteen. Koen että ikäihmisinä kuin itse olen, en ymmärrä, että lähtisin bailaamaan. Kylläkin viettämään iltaa ystävien kanssa, ehkä lähtisimme tanssimaan jne Olen kaiketi liian vanha ymmärtämään bailaamista...olen eri kauden nuori ollut, bailaamisen maiskuttelu kielelläni ei vain maistu. Ystävien tapaaminen ei ole alatyyliin kuuluvaa, mutta ikäihmisen suusta kylläkin "bailaminen" käsitteenä. Kääk! Onpa huvittavan positiivista - ainakin
tulee humoristiselle mielelle. ... kuin juoksisi vasikan kanssa kilpaa!
Pitääkö vääntää rautalangasta? Siitä vaan jatkamaan

Vierailija

Lainaus:

Teemakysymykseni tarkoitti sitä, että saako nykyään tuntea muuta kuin mielihyvää, ja superlatiiveja. Televisio-ohjelmat, kauppakeskukset, kaikki mainonta on täynnä "mahtavia", "upeita", "toteuta kaikki unelmasi" argumentteja. Ovatko reaalimaailman asiat nykyään sellaisia?

nim. "happanenko?"

Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Olen ikävä ja asiallinen ihminen. Inhoan ääri-ilmiöitä mielipiteissä, inhoan kohkaamista, inhoan makeilua, inhoan hypetystä. Inhoan yltiöpositiivisuutta. En aio lääkitä mielialaani, tämä on realismia, ei sairautta.
Hiljaa on hyvä olla.

Vierailija

No jaa, taitaa ns. huolesi olla vain huulenheittoa, sillä kukapa ja mikäpä sinua estää yhtymästä synkkämielisten ja alati valittavien kansalaisten joukkoon. Sellaisia olemme ainakin toimittaja Seija Sartin mielestä. Varsinkin marraskuu on kaikkien negatiivikkojen mielikuukausi. Miten tämän taas kestää? Jos nykyinen asuinympäristösi on aivan liian positiivinen ja täynnänsä nauravia ja vä'hintään hymyileviä suomalaisia, saatat olla tiettyjen aineiden vaikutuksen alainen ja tai siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Viimeisen vaihtoehdon voit helposti kurkata peilistä. Jollet näe kuvajaistasi, olet jo naamiaisasussa viikonlopun Halloween bailaamista varten. Meno on tietysti taivaallisen hulvatonta.

Oikeastaan on mahtavan ja ylimaallisen upea asia, kerta kaikkiaan superihanaa, omg,omg, että media sentään jaksaa rummuttaa satua positiivisista suomalaisista, joilla kaikilla menee niin tosi hyvin ja meno on kuin silkillä tanssimista tähtein kanssa. Hieman ihmettelen, mistä paikasta Suomessa löytyy se kolo, jossa ei asioita sanota päin naamaa milloin, missä ja kenelle tahansa loukkaantui siitä joku tai ei. Kerro ihmeessä, tulen tutkimusmatkalle. Täällä Helsinkin (kirjoitusvirhe on tahallinen) korkeudella ei turhaa ujoutta enää tunneta. Tervetuloa, jos liika positiivisuus on haitaksi asti.

Huoli pois, olet täysin normaali. Ei kannata ottaa mielialalääkkeitä, voisit vaikka heretä liian hersyväksi ympäristöön nähden. Mutta anna toimittajien ja poliitikkojen pitää satumaailmansa, he tarvitsevat sitä. Kukaties me muutkin. Kunhan ei syvän märkäne sentään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat