Vierailija

Minulla on 4- ja 7-vuotiaat lahjottavat. Niiden huoneet ovat täynnä pehmolelusta tekniikkaan. Kirjoihin niillä ei ole kiinnostusta. (Pitävät sentään lukemisesta.) Kun kysyn, mitä toivot joululahjaksi, ne sanovat terävästi: Anna miljoona! (Joulupukkia ei siis ole.) Tyttäreni sanoo, ettei pidä antaa mitään. Lasten muistiin ei kuitenkaan jää kiitosvelkaa. Saaminen on lapsille liian itsestään selvää.

Kiitosvelkaa en tarvitse. En myöskään yritä motkottaa, mihin itse sain tyytyä 1950-luvulla. Eläke ei riitä turhaan törsäämiseen, mutta iloa olisi mukavaa tuottaa. Onko kenelläkään mielessä kuulentoa halvempaa hienoa, mielellään aineetonta lahjaideaa?

Pii

Sivut

Kommentit (55)

Hei pii!!Itse painiskelen aivan samanlaisten asioiden kanssa.Tosin minulla lähes kymmenen lastenlasta.Kyllä mummolla kukkaron nyörit tiukoilla.Kaikkea on taivaan ja maan väliltä.Kännyköitä kerta vuoteen uusia saavat ym..mopoja ,kameroita ym..millä sitä mummo parka enää pääsee kartalle tässä nyky maailmassa?Kysyn vaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin etä-kuin lähimummotkin voivat rukoilla lastenlastensa puolesta,
tietysti myös heidän vanhempansa suljetaan iltarukouksiin.... :)

Tulee hyvä mieli kun toivoo illalla kaikkea hyvää läheisilleen
ja kaikille muillekin ...

Eipä ne lapset ymmärrä sitä rukouksen aihetta,kun pukki tulee ja tuo lahjoja.Sitten kun keskustellaan ,mitähän mummo mahtoikaan ostaa? No,ei mitään ,mutta rukoili.Ymmärtääkös lapsi?

Lainaus:

Eipä ne lapset ymmärrä sitä rukouksen aihetta,kun pukki tulee ja tuo lahjoja
.Sitten kun keskustellaan ,mitähän mummo mahtoikaan ostaa?
No,ei mitään ,mutta rukoili.Ymmärtääkös lapsi?

Monen mummon mieltä huojentaa se kun voi rukoilla lastenlasten puolesta..
ei kait siitä ole tarkoitus mainostaa kellekään?
Toivoisin kylläkin että mummot opettaisivat lapsiaan ja lapsenlapsiaan rukoilemaan ja kiittämään Luojaa....

Lämpöset käsineet sukat riittää lahjaksi..
tai xylitolipurkkapussi, niin ei tule reikiä hampaisiin ;)
-tämä mummo ostaa lahjoja silloin kun niihin on varaa, eikä suinkaan jätä niitten antamista vain jouluksi.

Typerää opettaa lapset vaatimaan joululahjoja.
Miksi pitää ostaa tarpeetonta roinaa jo ennestään tavaraa pursuilevaan lastenhuoneeseen,
syystä siitä että on "joulu"?
Omituista kerrassaan...
Kauppamaailman aivopesua tämä nykyjoulu onkin.

Moni mummo tekee nykyisin löytöjä kirpputoreilta.

Sieltä löytyy semmoista "vanhanaikaista"tavaraa, jota ei kaupasta saa,
ja usein on löydöt kelvanneet lapsenlapsillekin.

Vanhoja sarjakuvia, kirjoja.....kiiltokuvia ;D
Itse olin lapsena kateellinen kun muilla oli upeat kiiltokuvakirjat ja paljon kiiltokuvia..
..vähävaraisessa kodissa semmoiset oli ihan utopiaa.

Pitäisiköhän korvata se "kamala" menetys ja
tehdä nyt itselleen semmonen "kiiltsikkakirja".. ? ;D

Jokavuotinen "ongelma" minullakin. Olen kysynyt viimevuosina, mitä lapset toivovat ja sopinut sitten vanhempien kanssa, että osallistun tietyllä summalla jonkun isomman lahjan hankintaan. Rahaa ei ole paljon, mutta rakkautta riittävästi, he tietävät sen itsekkin. Sukkaa ja lapasta pukkaa, samoin "tilaustöinä" teen kaulaliinoja, puseroita jne. sen mukaan, kun lapset toivovat. Joskus valmistuvat jouluksi, joskus kesällä ja lähetän sitten kun ovat valmiita. Ja sukan sisään pikkunamuja tai vaikka pieni rahasumma, jos on jäänyt "ylimääräistä".

Tänä vuonna ei kai tarvitse ostaa mitään lahjoja, miniä on kieltänyt lasten täällä käymästä , ja pitämästä mitenkään yhteyttä isovanhenpiin.
Monena vuonna olen ostanut lapsille melkein kaikki joululahjat, miniän kanssa,( nuorilla oli paljon menoja kun perhettä perustivat ) vaan nyt ei puhettakaan sellaisesta.
Lapsilla on kuulema täällä meillä paha olla..( jota en usko, kun tänne kuitenkin haluaavat ) mut äidin sana on laki.
Sanoin miniälle, et sinä minulle kiusaa tee, vaan lapsillesi
Lapset ovat olleet tällä paljon kesäisin ja muulloinkin, kun asuuvat aika lähellä
Eihän ne lapset minnekkään häviä, aina ne ovat kuitenkin yhtä rakkaita meille

Helmiorvokki

>Sinun lapsenlapsillasi taitaa olla jo kaikkea liikaa 4-7-vuotiaina.
Mistähän se johtuu? Tavarapaljous ei tee onnelliseksi pientä eikä suurta.

Pidin kovasti Marian kommentista. Lapset vain elävät kovin monenlaisissa ympäristöissä. Helsinkiläisten työssäkäyvien vanhempien lapeia ympäröi päiväkotien turvallisuusajattelu. Lapsetkin sisäistävät sen; puuhun ei saa kiivetä, kovaa ei saa juosta, polkupyörällä ajaessa ei saa irroittaa käsiä ohjaustangosta. Ei näitä motoriikkavammaisia lapsia innostu metsään vetämään, vaikka saisikin. Mutta nyt Korkeasaareen pääseminen ilman vanhempia tuntuu olevan heille turvallisuusriski. Kaivopuistoon sentään päästiin pulkkailemaan.

Monenlaisia pitkäjänteisempiäkin asioita ollaan suunniteltu, mutta niiden tarjoama ilo ei riitä ainakaan kaupunkilaislapsen hektisessä tajunnassa moneen kertaan.

Rukoukset ovat sitten toinen juttu: Saan niistä rauhaa omaan arkeeni. Tähän mennessä olen elämässäni oppinut, että Jumalasuhde todella on ihmisen yksityisasia. Niinpä jokainen joutuu suojelemaan itseään omilla rukouksillaan.

Pii

En koskaan ole ymmärtänyt sitä, että kysytään -mitä lahjaa haluaisit? Jokainen antaa tai on antamatta mitä sydän ja kukkaro sanoo. Siinä se! Ei olla kateellisia, - kun toi toinen mummu osti sitä tai tätä viimeksi! Pikkusieluista totisesti.
Lapsi ottaa ilomielin vastaan lahjan minkä tahansa. Aikuiset ne opettaa vaatimaan.

Olen myös aika köyhä mummo. Tyttäreni anoppi siis toinen mummo on varakas ja en pysty kilpavarusteluun jään aina kakkoseksi. Lastenlasten mielestä ostamani tavarat ovat tymiä ja ne joutaa heittää pois. Pahoitan aina tästä asiasta kovasti mieleni ja olen ajatellut etten mene tänä vuona ollenkaan tyttäreni perheen luo jouluksi. Olenko itsekäs?

... ja olen ajatellut etten mene tänä vuona ollenkaan tyttäreni perheen luo jouluksi. Olenko itsekäs?

Ei tuo tunnu itsekkyydeltä, vaan itsesuojelulta. Meillä päin toisilla isovanhemmilla on ohjelma: "Lapset joulun alla lelukauppaan. Saavat valita, mitä haluavat. Ei ole rahasta..." Minä kysyin, tahtovatko tulla jouluna luokseni syömään itse tehtyä lanttulaatikkoa, rosollia ja aladoobia. Halusivat innokkaasti, kumma kyllä.

Pii

Voi Helmiorvokki,en käsitä miniääsi,miten poikasi sallii tällaisen menettelyn.Me isovanhemmat ollaan tosi tärkeitä.Pienet arkipäivän askareet,tai retket yhdessä on lapsille mieleenpainuvia asioita.
Meidän pienillä on myös leluja paljon.Itse neulotut sukat,lapaset tms.on hyvä lahja,siihen ehkä makeisia.Tyttären poikani on ihastunut Dinoon ja Hippoon,ehkä siihen liittyvää jos löydän anna hänelle.

Lainaus:

Olen myös aika köyhä mummo. Tyttäreni anoppi siis toinen mummo on varakas ja en pysty kilpavarusteluun jään aina kakkoseksi. Lastenlasten mielestä ostamani tavarat ovat tymiä ja ne joutaa heittää pois. Pahoitan aina tästä asiasta kovasti mieleni ja olen ajatellut etten mene tänä vuona ollenkaan tyttäreni perheen luo jouluksi. Olenko itsekäs?

Heippa ja mukava ,että meitä on ainakin kaksi juuri samassa tilanteessa.Kyllä minä niin mieleni pahoitin ja usean vuoden ajan...toinen mummo ostelee lähes joka viikko jotain ja kallista.Minä aina jotain tosi vähäpätöistä ja tunnen itseni jopa kerjäläis eukoksi.Ei kiva.Vaikka sanotaan,että retkelle vaan tai kirpparilta jotain,niin ei se ole niin yks niittinen juttu.Siihen liittyy sitä tunne puolta niin luvattoman paljon.Kilpailu ei ole kivaa,kun tietää että häviäjä olen minä aina ja ikuisesti.
Olisikin kiva vaihtaa ajatuksia samanlaisten asioiden kanssa kamppailevan kanssa.Vain toinen tälläinen osaa tuntea samoin?T.myös sieltä köyhästä päästä

Muistui mieleen Suomen Pankin eläkkeellä olevan naispääjohtajan lausahdus isoäidin roolistaan. Hän sanoi jotain sinnepäin, että tapaa mielellään lastenlapsiaan, jos he ovat kuiviin vaihdettuja, syötettyjä ja pestyjä vai miten se oli.

Monet meistä kokevat arvottomuutta, jos eivät ole lastenlastensa huomion kohteena, tai täytä heidän korruptoituneita toiveitaan. Kyllä lämmin empatia ja mielenkiinto lasta kohtaan pitää varattomankin mummin kasvavan lapsen luottohenkilönä. Se on usein asenteista kiinni.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat