Vierailija

Naputtelin kirjoitteluseurahaun. Sain kolme vastausta. Yhdessä totesimme elämänpiirimme kovin erilaisiksi. Yksi halusi asioita, joihin en ollut varautunut. Kolmas kysyi lisää elämästäni lyhyen ensimmäisen vastauksen jatkoksi. Kerroin, että olen ongelmallisessa parisuhteessa elävä invalidi. Puran illan hiljaisuudessa alter egoani keskustelupalstoille.

Tiesin hyvin että netti on pullollaan tarinoita loppuunkuluneesta liitosta, sairaasta vaimosta, syöpä, alkoholismi, mielenterveysongelma... En vain arvannut, että minun elämäni kuullosti samalta paskapuheelta. Työelämässä kulttuuriin kuului naistyötoverin halaaminen, iltakaljalle meno, ihastuminenkin.

- Mikseivät miehet keskenään? kysyi keskustelukumppanini. Ovatko aivoni jotenkin ylierotisoituneet, kun illan hiljaisuudessa sallin itselleni eroottissävyisen kommunikaation. En ole homo. Kysyn suoraan selväjärkisten ihmisten mielipidettä:

- Onko sikailevien miesten uskottomuutta kirjoittaaa vaikka pelkää pornoa anonyymille virtuaalinaiselle?
- Pitäisikö salata sitoutuminen?
- Parisuhteet hajoavat. Eikö ystävähakuun saa turvautua, ennen kuin on täysi helvetti?

Toista huomioivasta kirjoittelusta voi seurata mitä tahansa. Onko se sen takia aviorikos?

Anonymus

Sivut

Kommentit (43)

Mikseivät miehet keskenään?

Kyllä minäkin ihmettelen, kuinka vihamielisiä te olette kilpaillessanne tikkaseuroissanne ja muilla klubeilla. Hellittäkää edes jouluksi parisuhteene vuoksi.

Tiesin hyvin että netti on pullollaan tarinoita loppuunkuluneesta liitosta, sairaasta vaimosta, syöpä, alkoholismi, mielenterveysongelma... En vain arvannut, että minun elämäni kuullosti samalta paskapuheelta. Työelämässä kulttuuriin kuului naistyötoverin halaaminen, iltakaljalle meno, ihastuminenkin.

Se kolmas nainenkaan ei sitten sopinut sinulle? Kerroitko itsestäsi jotain muutakin, ehkä se ei ollut sopivaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun kirjoitat pelkää pornoa anonyymille virtuaalinaiselle, unohdat, etä siellä kirjoittajana on ajatteleva ja tunteva nainen. Syntisi on aviorikoksessa, jonka teet ajatuksissasi. Etkö teekin? Salaaminenkin kertoo mielestäsi. Etkö voi hakea apua parisuhteeseen. Siunausta teille.

Pariutuneen roikkuminen ystävänhaussa tai missä treffipalstalla tahansa on aviorikos! Siitä ei mielestäni tarvitse edes keskustella. Se on aviorikos. Ja asian pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille toista ihmistä kunnioittaville olennoille!!!

Aviorikos merkitsee avioliitossa elävän henkilön harjoittamaa sukupuoliyhteyttä muun kuin oman aviopuolisonsa kanssa. Raamatullisessa ja vanhahtavassa kielessä aviorikosta kutsutaan myös huorinteoksi. Suomessa tämä oli rikoslain alainen rikos vuoteen 1948. Vuoden 1929 avioliittolaki tunsi aviorikoksen vielä avioeron perusteena. Vuodesta 1988 avioerolle ei ole enää tarvittu erityistä perustetta.[1]
[muokkaa] Lainsäädäntö

Useissa maissa aviorikosta pidetään yhteiskuntarauhaa uhkaavana rikoksena, joka vaatii yhteiskunnallista rangaistusta. Näin asia on erityisesti islamilaisissa maissa. Islamin uskonnollinen laki eli sharia määrää aviorikoksesta kuolemanrangaistuksen kivittämällä. Lakia noudatetaan esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Iranissa. Myös joissain katolilaisissa maissa, kuten Meksikossa, aviorikos on rikoslain alainen asia. Kristillisyydessä ja juutalaisuudessa aviorikoksen käsite on myös varsin tunnettu. Raamatusta löytyy useita viittauksia aviorikokseen.[2]

Yhdysvalloissa tilanne vaihtelee osavaltioittain. Pennsylvaniassa aviorikoksesta voidaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankeuteen tai 18 kuukaudeksi mielisairaalaan. Michiganissa aviorikoksesta voi saada periaatteessa elinkautisen tuomion. Toisaalta suurimmassa osassa osavaltioista aviorikoksen kieltävät pykälät ovat muodostuneet "kuolleiksi kirjaimiksi" tai toivomuspykäliksi, joiden rikkomisesta ei rangaista.

Etelä-Afrikassa apartheidin aikana Kansallispuolue toteutti myös arvokonservatiivista politiikkaa, jossa pornografia, uhkapelit ja muut niiden kaltaiset ilmiöt kiellettiin "afrikaanerielämäntavalle" vieraina ilmiöinä.[3] Vuonna 1957 säädetty Immorality Amendment Act teki myös aviorikoksen ja sen yrittämisen laittomiksi.[4]
[muokkaa] Lainsäädäntö Suomessa

Nykyään Suomen lainsäädäntö ei tunne aviorikosta sen enempää rikoksena kuin avioeron perusteenakaan.

Suomessa vuoden 1734 laki kielsi kaiken muun paitsi aviopuolisoiden välisen seksuaalisen kanssakäymisen. Laki teki erotuksen yksinkertaisen, kaksinkertaisen ja kolminkertaisen huoruuden eli aviorikoksen välillä. Yksinkertainen huoruus merkitsi tekoa, jossa kaksi naimatonta henkilöä harrasti seksiä keskenään. Siitä seurasi sakkoa miehelle 10 taalaria ja naiselle 5 taalaria. Kaksinkertaisesta huoruudesta oli kyse, kun naimisissa oleva petti puolisoaan naimattoman kanssa. Tästä rikoksesta avioliitossa elävä sai kaksinkertaisen rangaistuksen naimattomaan verrattuna, ensikertalainen avioliitossa elävä sai 80 taalaria sakkoa ja naimaton 40 taalaria (Pahanteon kaari, 55. luku, 1 §). Kolminkertainen huoruus, joka merkitsi kahden tahoillaan avioliitossa elävän tekemään aviorikosta, rangaistiin kuolemalla (Pahanteon kaari, 56. luku, 1 §).

Vuonna 1889 uudistetun rikoslain mukaan kaikki muu paitsi avioliitossa harjoitettu puolisoiden välinen seksi oli edelleen rikos. Naimattomien henkilöiden välinen seksi dekriminalisoitiin vuonna 1926. Tuolloin kuitenkin jätettiin rangaistavaksi raskaammanlaatuinen salavuoteus eli se, kun naimattomien välinen sekaantuminen on tapahtunut väärinkäyttämällä valta- tai auktoriteettisuhdetta tai naisen turvatonta tilaa. [5] Naimisissa olevien henkilöiden osalta avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet säilyivät rikollisina vuoteen 1948, jolloin huorinteko poistettiin kokonaan rikoslaista.
[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Avioliittolain (234/1929) avioliiton purkamista koskeva osa kumottiin lailla avioliittolain muuttamisesta (411/1987), joka tuli voimaan vuoden 1988 alussa.
2. ↑ Raamatun viittaukset aviorikokseen
3. ↑ Wallace G. Mills: Hist. 322 14b Later Afrikaner Nationalism Viitattu 8.7.2009. (englanniksi)
4. ↑ General South African History timeline South African History Online. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
5. ↑ Pieni tietosanakirja, s. 1437

Herää aloittajan kirjoitustyylistä kysymys, onko asialla EP - pii - anonymus,
joka vain haluaa tuoda tänne jotain vähän erikoisempaa aihetta?

Muistaakseni toimitus pyysi aiemmin, ettei näitä pitkiä lainauksia käytettäisi, vaan pyrittäisiin itse kirjoittamaan omia mielipiteitä.

Lainaus:
Anonyymi 17.12.2011 08:42
Muistaakseni toimitus pyysi aiemmin, ettei näitä pitkiä lainauksia käytettäisi, vaan pyrittäisiin itse kirjoittamaan omia mielipiteitä.

Niinpä... niin lukee nettiET:n keskustelusäännöissäkin!

Lainaus:

Herää aloittajan kirjoitustyylistä kysymys, onko asialla EP - pii - anonymus,
joka vain haluaa tuoda tänne jotain vähän erikoisempaa aihetta?

Mielestäni kysymys on asiallinen ja tärkeä tänä netin aikana. Monissa perheissä varmasti käydään keskustelua tästä aiheesta.
Mitä siitä itse ajattelen?
Jos hakee kirjoitteluseuraa, olisi varmaan hyvä mainita heti kärkeen aviosuhteestaan, jolloin toinen tietäisi mihin lähtee mukaan. Ja kuten joku täällä jo kirjoittikin, mitkä ovat ne motiivit, jotka aloittajalla on. Eroottinen ja pornografinen kirjoittelu on kyllä mielestäni jo pettämistä. Tietenkin se riippuu myös siitä, onko puolisoiden välillä sopimus, miten menetellään näillä alueilla. Nykyäänhän on myös näitä "avoimia" parisuhteita. Ja joidenkin pirtaan ne sopivat. Itse en niitä halua, koska arvoni ovat toisenlaiset. Kokisin varastavani siltä toiselta puolisolta.
Mutta kysymys on mielenkiintoinen ja sitä kannattaa pohtia.

Lainaus:

Aviorikos merkitsee avioliitossa elävän henkilön harjoittamaa sukupuoliyhteyttä muun kuin oman aviopuolisonsa kanssa. Raamatullisessa ja vanhahtavassa kielessä aviorikosta kutsutaan myös huorinteoksi. Suomessa tämä oli rikoslain alainen rikos vuoteen 1948. Vuoden 1929 avioliittolaki tunsi aviorikoksen vielä avioeron perusteena. Vuodesta 1988 avioerolle ei ole enää tarvittu erityistä perustetta.[1]
[muokkaa] Lainsäädäntö

Useissa maissa aviorikosta pidetään yhteiskuntarauhaa uhkaavana rikoksena, joka vaatii yhteiskunnallista rangaistusta. Näin asia on erityisesti islamilaisissa maissa. Islamin uskonnollinen laki eli sharia määrää aviorikoksesta kuolemanrangaistuksen kivittämällä. Lakia noudatetaan esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Iranissa. Myös joissain katolilaisissa maissa, kuten Meksikossa, aviorikos on rikoslain alainen asia. Kristillisyydessä ja juutalaisuudessa aviorikoksen käsite on myös varsin tunnettu. Raamatusta löytyy useita viittauksia aviorikokseen.[2]

Yhdysvalloissa tilanne vaihtelee osavaltioittain. Pennsylvaniassa aviorikoksesta voidaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankeuteen tai 18 kuukaudeksi mielisairaalaan. Michiganissa aviorikoksesta voi saada periaatteessa elinkautisen tuomion. Toisaalta suurimmassa osassa osavaltioista aviorikoksen kieltävät pykälät ovat muodostuneet "kuolleiksi kirjaimiksi" tai toivomuspykäliksi, joiden rikkomisesta ei rangaista.

Etelä-Afrikassa apartheidin aikana Kansallispuolue toteutti myös arvokonservatiivista politiikkaa, jossa pornografia, uhkapelit ja muut niiden kaltaiset ilmiöt kiellettiin "afrikaanerielämäntavalle" vieraina ilmiöinä.[3] Vuonna 1957 säädetty Immorality Amendment Act teki myös aviorikoksen ja sen yrittämisen laittomiksi.[4]
[muokkaa] Lainsäädäntö Suomessa

Nykyään Suomen lainsäädäntö ei tunne aviorikosta sen enempää rikoksena kuin avioeron perusteenakaan.

Suomessa vuoden 1734 laki kielsi kaiken muun paitsi aviopuolisoiden välisen seksuaalisen kanssakäymisen. Laki teki erotuksen yksinkertaisen, kaksinkertaisen ja kolminkertaisen huoruuden eli aviorikoksen välillä. Yksinkertainen huoruus merkitsi tekoa, jossa kaksi naimatonta henkilöä harrasti seksiä keskenään. Siitä seurasi sakkoa miehelle 10 taalaria ja naiselle 5 taalaria. Kaksinkertaisesta huoruudesta oli kyse, kun naimisissa oleva petti puolisoaan naimattoman kanssa. Tästä rikoksesta avioliitossa elävä sai kaksinkertaisen rangaistuksen naimattomaan verrattuna, ensikertalainen avioliitossa elävä sai 80 taalaria sakkoa ja naimaton 40 taalaria (Pahanteon kaari, 55. luku, 1 §). Kolminkertainen huoruus, joka merkitsi kahden tahoillaan avioliitossa elävän tekemään aviorikosta, rangaistiin kuolemalla (Pahanteon kaari, 56. luku, 1 §).

Vuonna 1889 uudistetun rikoslain mukaan kaikki muu paitsi avioliitossa harjoitettu puolisoiden välinen seksi oli edelleen rikos. Naimattomien henkilöiden välinen seksi dekriminalisoitiin vuonna 1926. Tuolloin kuitenkin jätettiin rangaistavaksi raskaammanlaatuinen salavuoteus eli se, kun naimattomien välinen sekaantuminen on tapahtunut väärinkäyttämällä valta- tai auktoriteettisuhdetta tai naisen turvatonta tilaa. [5] Naimisissa olevien henkilöiden osalta avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet säilyivät rikollisina vuoteen 1948, jolloin huorinteko poistettiin kokonaan rikoslaista.
[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Avioliittolain (234/1929) avioliiton purkamista koskeva osa kumottiin lailla avioliittolain muuttamisesta (411/1987), joka tuli voimaan vuoden 1988 alussa.
2. ↑ Raamatun viittaukset aviorikokseen
3. ↑ Wallace G. Mills: Hist. 322 14b Later Afrikaner Nationalism Viitattu 8.7.2009. (englanniksi)
4. ↑ General South African History timeline South African History Online. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
5. ↑ Pieni tietosanakirja, s. 1437

Vie pois tommoset lainaukset ei niillä ole mitään tekemistä oikeessa elämässä,ja ystävänhaussa,ja oman vaimon pettämisessä.Tuntuu et on sama kun aloittajakin.Mitä noi lakipykälät tänne kuuluu.

Lainaus:
Anonyymi 17.12.2011 08:33
Herää aloittajan kirjoitustyylistä kysymys, onko asialla EP - pii - anonymus,
joka vain haluaa tuoda tänne jotain vähän erikoisempaa aihetta?

Anonyymi 10:38

Vie pois tommoset lainaukset ei niillä ole mitään tekemistä oikeessa elämässä,ja ystävänhaussa,ja oman vaimon pettämisessä.Tuntuu et on sama kun aloittajakin.Mitä noi lakipykälät tänne kuuluu.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Sitä minustakin tuntuu....

Anonymuksen ongelma on tuttu minullekin. Olen 71-vuotias väsynyt vaimoni omaishoitaja. Istun iltaisin kirjoittelemassa parillekin naisystävälle. He tietävät, mitä elämääni kuuluu. Minä olen terve, eikä moralisointi ole juolahtanut mieleeni. Kommenteissa keskustelun käynnistäjän tilannetta on vääristelty. Hän kertoi etsineensä kirjeystävää. Miksi se ymmärretään vonkaamiseksi tai muuten sukupuolisiveellisesti. Sellainen loukkaa minuakin.

Terveiset Anonymukselle: Korjaa hiuka profiiliasi, jos tosiasioita puuttuu.

Tämän keskustelun aloittajana haluan korjata se kurssia. Ne, jotka pitävät kirjoitteluseuran hakemista eettisesti sopimattomana, ottavat mielestäni kantaa vain omiin ongelmiinsa. Joissain muissa keskusteluissa meitä miehiä syytetään keskustelemattomuudesta tai miessikailusta. Eivät näin kirjoittavat naiset paljasta sitoutumisiaan. Eettisesti saman arvoista se on, emansipoitua "tyttöjen välistä ystävyyttä", jolla kasvatetaan kaksinaismoralistista varustusta.

Keskusteluseuran hakemisella on myö ulottuvuutensa vammaisten tai niinkuin edellä kommentoiva kertoi, omaishoitajien henkiseen elämään. Aika estottomasti heidät tuomitaan elämättömään elämään. Minulla ei ole hätää. Vaikka en tässä käytä rekisteröityä nimimerkkiä, viikonlopun melankolia toi pari uutta viestiä. Ohjasin heidät aluksi tutustumaan tähän keskusteluun. Ystävyydellä tuntemattomillekin. :)) Anonymus

Muija riehui ja minä porsas menin nettiin. Löysin kottaraisen, jonka myöhemmin tapasin. No joo rakastuin lutkaan. Nyt joudunko putkaan? Näin minä nyt rallattelen kirjoitteluystävyyttäni.

Anonymus,kaikkea hyvää kumminkin.
Ketjun aloittajalle voi todeta,en yhtään ihmettele miksei kirjeystävyys,(jos sitä haettu) ole edennyt,ei varmaankaan moni tajua jos tuolla tavalla kirjoitetaan,itselle riittäis yksi ja se loppuis siihen.Jos tyyli on tuo sillon ei olla samalla aaltopituudella.Varmaankin itse ymmärtää mitä kirjoittaa,mutta moni muu ei.
Tulee aivan mieleen että kirjoitetaan jossain toisessa persoonassa.

Anonyymi 17.12.2011 16:08
Anonymus,kaikkea hyvää kumminkin.
Ketjun aloittajalle voi todeta,en yhtään ihmettele miksei kirjeystävyys,(jos sitä haettu) ole edennyt,ei varmaankaan moni tajua jos tuolla tavalla kirjoitetaan,itselle riittäis yksi ja se loppuis siihen.Jos tyyli on tuo sillon ei olla samalla aaltopituudella.Varmaankin itse ymmärtää mitä kirjoittaa,mutta moni muu ei.
Tulee aivan mieleen että kirjoitetaan jossain toisessa persoonassa

Ei Anonymus kukkaiskieltä kirjoita, mutta kyllä minä sitä ymmärrän, vaikka en vastaisikaan. Me ei kaikki haluta kirjoitella ikääntyneelle invaliidille ihan sukupuolesta riippumatta. Luulen että tätä keskustelua käydään myös sen asian korjaamiseksi. Keskutelu kai vaatii aina samaa aaltopituutta ollakseen antoisaa. Eikä jokaisen tarvitse kantaa huolta sen ylläpitämisestä. Löydät varmaan omasi!

Minua kiinnostaisi tietää, mitä aloittaja itse vastaa kysymykseensä? Missä kulkee hänen rajansa? Onko netti-iloittelu sallittu myös vaimolle?
Eihän pelkässä kirjoittelussa ole mitään kummallista, mutta jos kirjoituksen sävy on eroottinen tai pornahtava, muuttuu tilanne. Silloin voi jo kysyä, onko sopivaa kirjoitella niin toisen naisen kanssa. Ymmärrän, että tilanteita on monenlaisia, mutta silti minua naisena loukkaisi, jos mieheni hakisi lohtua muualta, jos minä en jostain syystä voisi tarjota puolisolleni näitä asioita. Kylläkai tarkoitus kuitenkin on olla puolisolle uskollinen, vai onko? Ja onko olemassa tilanteita, jossa uskottomuus on oikeutettua? Saako pettää, jos ei jää kiinni?

"Herää aloittajan kirjoitustyylistä kysymys, onko asialla EP - pii - anonymus,
joka vain haluaa tuoda tänne jotain vähän erikoisempaa aihetta?"

Kukahan tätä kysyy, luulen ettei itse Anonymus. NettiET pursuaa joulun pöhötystä. Sopii sitä vähän keskustella. Aihehan on kiehtova. Jos Anonymus on pii tai EP, ei synny riitaa heidän välilleen. Toistenkin täytyy yrittää. Onko erikoisempi sinulle noin vastenmielistä. Vai onko tämä vihapuhetta mainitsemillesi nimimerkeille?

> kirsikankukka55 17.12.2011 16:55
Minua kiinnostaisi tietää, mitä aloittaja itse vastaa kysymykseensä? Missä kulkee hänen rajansa?

Olen kirjoittanut keskusteluyhteyden hakemisesta netissä. Se ei ole aviorikos, niin kuin on osoitettu. Missä ovat rajani, on eettinen kysymys, joka lienee mahdoton vastattava, siitä huolimatta, että ne ovat olemassa aktuaalisissa kysymyksissä.

Oletetaan, että ratkoisin henkilökohtaisen elämäni ongelmia tavoilla, jotka loukkaisivat kukkahattutädiksi (kuva yllä) itseään luonnehtivan kirsikankukka55:n eettisiä arvoja. En piru vieköön tulisi lavertelemaan niistä nettikeskusteluun.

Mikä on sallittua ja mikä ei, ei ole minun käsissäni. Niiden normien asettajat ovat muualla. En ole edes nuoruuteni idealistisimpina aikoina kuvitellut omistavani toisen tai voivani kahlita luovaa tahtoa. Yksityisyytemme on kallein omaisuutemme. Vihkivä viranomainen rajaa sitä pyynnöstämme, mutta vuosikymmenet kaatavat rajat monilla aivan inhimillisiä tavoilla. Syyllisyys ja syyttäminen ovat parisuhteen tappoase.

Ymmärrän, että kukkahattutädin elämässä kaikki on kaunista ja hyvin. Mutta jos asiat olisivat toisin. Voisiko kukkahattutäti purskahtaa kertomaan seksuaalielämänsä kipupisteet sitoutuneeksi tietämälleen miehelle, joka ei ole valelääkäri tai oikea psykoterapeutti?

Ei paranna elämänlaatua, jos vaadimme toisiltamme tunnustuksia teoista, joita ei pidetä sallittuina. Tekoja tehdään, tuomitaan, sovitetaan. Mistä syystä juuri uskonnollisissa yhteisöissä paljastuu pedofiliakauheuksia Suomessakin. Siinä on kukkahattutädeille isompaa pohdittavaa, kuin kurkkiminen naapurin äijän perään porraskäytävässä. Maailma ei ole sellainen, kuin kouluissa on opetettu. Nuorilla on siinä suhteessa hiukan helpompaa.

Väärässä olen, mutta riittikö vastaukseksi kirsikankukka55?

Anonymus

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat